Antti Hautalehto -sarjan kahdeksannessa osassa veri virtaa tunturipuroissa
Terävästä tyylistään tuttu Christian Rönnbacka nostaa kierroksia uudessa Antti Hautalehto -dekkarissaan, joka iskee kuin hakku kivikovaan maaperään.
Porvoolaiskomisario Antti Hautalehto on suunnitellut jo pitkään vaellusretkeä Lappiin ystävänsä Larsin kanssa. Loma saa yllättävän käänteen, kun hänet määrätään työtehtäviin kaitsemaan kiinalaismiljardööriä seurueineen Pohjois-Suomen jylhissä maisemissa.
Kalastaessaan ja huuhtoessaan kultaa kiinalaisten kanssa Hautalehto ei osaa aavistaa, että ryhmää seuraa joukko palkkasotureita, jotka suunnittelevat kidnappausta. Hautalehto joutuu laittamaan peliin kaikki taitonsa selviytyäkseen hengissä karussa erämaassa raskaasti aseistettu vihollinen kintereillään.
Christian Rönnbackan kahdeksas rikosromaani Ruska repäisee lukijan Antti Hautalehdon lailla kauas tutuista ympyröistä keskelle Lapin koskematonta luontoa.
No en nyt oikein tiedä, mitä tästä sanoisin. Petyin suureelliseen juoneen, johon en kyennyt uskomaan. Koko juttu oli liian outo ja tuntui menevän yhtä alamäkeä Hautalehdon elämän kanssa. En haluaisi lytätä kirjaa, sillä pidin valtavasti sarjan viidestä ensimmäisestä kirjasta. Siksi pyöristin kolmeen tähteen. Toivottavasti sarja palaa uskottaviin poliisijuttuihin ja poliisihuumoriin. Pidin kovasti Lapin maisemista ja luonnosta.
Kun on lukenut pelkästään tänä vuonna useamman kymmenen dekkaria, genren peruskaavasta poikkeava toteutus todella tuntuu lahjalta! Noin yleisesti tarina oli aika simppeli, mutta Lappi-konteksti ja rouhea päähenkilö saivat antamaan anteeksi myös ammattirikolliset ja ties mitkä bitcoin-juonikoukut, jotka yleensä saavat itsessäni aikaan allergisia näppylöitä. Muistin kyllä jo alussa, että tykkäsin myös aiemmin lukemastani Hautalehto-tarinasta, vaikka sen juoni olikin tätä sekavampi.
Jos kuuntelet lukemisen sijaan (tai rinnalla, kuten minä), tämän lukija Ville Tiihonen on yksi parhaista.
Uusin Antti Hautalehto-sarjan kirja. Antilla oli aikomus pitää hieman lomaa ja lähteä Lappiin vaeltamaan ystävänsä kanssa. Hän oli alun perin suunnitellut matkaa naisystävänsä, Leenan, kanssa, mutta tälle tuli este. Yllättäen Antti pestataan kiinalaisen miljardöörin ja hänen poikansa oppaaksi Lemmenjoen kultamaille ja tarjous tulee sellaiselta taholta ja esitettynä siihen tapaan, että kieltäytyminen ei ole mahdollista. Matkan piti olla nopea ja ongelmaton retki, mutta toisin käy. Vaellusporukka kohtaa erittäin hyvin valmistautuneen ja erittäin ammattitaitoisen palkkasoturijoukon, jolla on omat suunnitelmansa miljardöörin ja etenkin hänen rahojensa varalle. Lopputuloksena on raju välienselvittely, jossa ruumiita tulee useampi. Kirja on jossain määrin erilainen kuin sarjan aikaisemmat osa ja se on enemmän trilleri kuin poliisikertomus. Vauhtia kirjassa hitaahkon alun jälkeen piisasi, mutta uskottavuudessa oli pienoisia ongelmia. Tarinan loppu oli Antin kannalta kovin hankala monella tapaa ja hänen tulevaisuutensa sekä työssä, että yksityiselämässä näyttävät epäselviltä.
Vetävyydessään kirja oli yhtä hyvä kuin aikaisemmat ja jonkin verran avoimen lopun vuoksi seuraavaa osaa jää odottamaan.
The next part of the series about the adventures of Antti Hautalehto, the police detective responsible for violent crimes in a small Finnish town. This time he isn’t solving a crime but works as a guide for a Chinese billionaire and his son. They were supposed to trek for a few days in Lapland to see how gold was mined there, but it turns out that a very professional team of mercenaries has some plans for the tycoon and his money…
The book is smooth and fast-moving after a fairly slow start. It is a bit different from the other parts of the series: it is more of a thriller than a police procedural. The end of the book leaves Antti’s future wide open - he might be facing prison for acts he was forced to do while fighting against the bad guys.
Antti Hautalehdon seikkailut jatkuvat, mutta tämä osa on mielestäni hyvin erilainen kuin edelliset kirjat. Olen pitänyt aiemmista dekkareista paljon enemmän, rikokset ja niiden selvittäminen on ollut jännittävää ja vauhdikasta. Ruskassa Porvoo vaihtuu Lappiin ja Hautalehdon tekemiset ovat hyvin erilaisia hänen ollessaan "lomalla". Vaikka uudet hahmot toivat mukaan uutta, he jäivät silti aika pinnallisiksi. Minulla oli ikävä kaikki vanhoja hahmoja, jotka ovat yleensä osa Hautalehdon elämää. Hautalehdon huumori alkoi myös ärsyttämään tämän kirjan aikana. Mitäköhän seuraavassa kirjassa tapahtuu?
Olen tykännyt Hautalehto-sarjasta, mutta tämä meni kyllä liikaa toimintaseikkailujen puolelle. Aseet, luodit ja kaliiberit ja niiden yksityiskohdat eivät jaksaneet kiinnostaa, tämän kirjan luokittelen mielessäni 'äijäkirjallisuuden' genreen. Naiset jäivät henkilögalleriassa sivurooliin, pelkkiä sankarimiehiä ryntäili sinänsä mielenkiintoisissa Lapin maisemissa. Lopusta löytyi minua huvittanut yksityiskohta, kun baarin hyllyssä oli Readers' Gin -pullo. Muistan, että Rönnbacka on yksi osakas tuotetta valmistavassa Authors' Distilleryssä.
Antti Hautalehdon seikkailut ovat olleet mielenkiintoista luettavaa, koska kirjailijalla on omakohtainen kokemus poliisityöstä. Tässä kirjassa poliisin rooli jää kuitenkin taustalle ja Hautalehto onkin yhtäkkiä jonkinlainen kansainvälinen superagentti James Bondin tyyliin tai ehkäpä itse Marty Sue... pettymys siis muuten paitsi Lapin luonnonkuvauksen suhteen. Toivottavasti Hautalehto palailee takaisin suhteellisen normaaliksi poliisiksi jos jatkoa on tiedossa.
Too unrealistic for me. I get that this is crime fiction, but when Finnish book is like a plot from 90’s Hollywood B-class action, it has gone too far. In this one Antti is like poor mans rambo, not anymore a relatable, normal human being. If the future of Hautalehto series is going to be like this, I won’t bother to buy them anymore. Sad, because the start of the series was so promising.
Selkeästi heikoin tähänastisista Hautalehto-kirjoista. Pelkkää actionia alusta loppuun. Toivon todella, että Rönnbacka palaa wanhaan tyyliinsä, eikä jatko tule olemaan tätä "jamesbondia". Jos tämä olisi ensimmäinen Hautalehto-sarjan kirja jonka luin, tuskin seuraavaa enää lukisin, mutta koska edelliset ovat olleet niin kovia, menee ainakin vielä seuraava omalle listalle.
Olen pitänyt Rönnbackaa kauan Suomen parhaana dekkaristina, mutta tämä oli kyllä heikko esitys. Kirjan juoni aivan liian mahtipontinen ja selvästi yritetään kansainvälisille markkinoille, mutta ainakaan itselle tuollainen ei toimi lainkaan.
Takuuhyvää nordicdekkarointia, päähenkilönä paljasjalkakenkien ja rommin ystävä Hautalehto, mutta kirjan yltiöväkivaltaiset kuvailut eivät sovi Rönnbackan kuivannasevaan kerrontaan mielestäni ollenkaan.
Erilainen, mutta ihan kiva. Paitsi loppupuolen veneen_kiinni_saanti oli jo sankariltakin liikaa...😁 Pohjoinen: 17 (Pohjois-Suomeen sijoittuva dekkari) (vaihto tähän kohtaan)
Antti Hautalehto on kuin Suomen oma James Bond, erityisesti kirjassa "Ruska," jossa rynkyt rytisee ja hän toimii taidokkaasti Bond-tyylisissä stunteissa Lapin maisemissa.