What do you think?
Rate this book
Pullopostia Seilin saarelta — Potilas numero 43
Pulloihin kätketyt kirjoitukset kertovat elämästä syrjäisellä Seilin saarella, jonne mieleltään järkkyneitä naisia unohtui vuosikymmeniksi.
Lasipullot olivat säilyneet Seilin saaren metsissä 1950-luvulta saakka. Niihin kätketyissä lappusissa kerrottiin lääkkeistä ja sähköiskuista, elämästä suljettujen ovien takana. Kuka ne oli kirjoittanut? Mitä hänelle oli tapahtunut?
Kallionkoloon haudattujen muistojen kirjoittajaksi paljastui Seilin sairaalan potilas numero 43, Saima Rahkonen. Saima eli viimeiset vuotensa Seilissä, jonne hänet oli passitettu parantumattomasti mielisairaana. Pullopostia Seilin saarelta kertoo hänen tarinansa.
Saima vietti lähes koko aikuisikänsä mielisairaaloissa, yhteiskunnan varjoissa. Nykypäivänä hänen kohtalonsa olisi todennäköisesti hyvin erilainen.
Susan Heikkisen teos avaa Saiman tarinan kautta näkymiä psykiatrisen hoidon kehitykseen ja hulluuden historiaan. Se puhuttelee jokaista, jota mielen sairaudet ovat jotenkin koskettaneet.
Lasipullot olivat säilyneet Seilin saaren metsissä 1950-luvulta saakka. Niihin kätketyissä lappusissa kerrottiin lääkkeistä ja sähköiskuista, elämästä suljettujen ovien takana. Kuka ne oli kirjoittanut? Mitä hänelle oli tapahtunut?
Kallionkoloon haudattujen muistojen kirjoittajaksi paljastui Seilin sairaalan potilas numero 43, Saima Rahkonen. Saima eli viimeiset vuotensa Seilissä, jonne hänet oli passitettu parantumattomasti mielisairaana. Pullopostia Seilin saarelta kertoo hänen tarinansa.
Saima vietti lähes koko aikuisikänsä mielisairaaloissa, yhteiskunnan varjoissa. Nykypäivänä hänen kohtalonsa olisi todennäköisesti hyvin erilainen.
Susan Heikkisen teos avaa Saiman tarinan kautta näkymiä psykiatrisen hoidon kehitykseen ja hulluuden historiaan. Se puhuttelee jokaista, jota mielen sairaudet ovat jotenkin koskettaneet.
248 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
18 people are currently reading
531 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 60 reviews
October 30, 2020
Tämä oli erittäin positiivinen yllätys! Tuntui, että kävin Susanin kanssa henkilökohtaisesti Saima Rahkosen historiaa läpi. En ole aiemmin lukenut mitään tällaista, ja uskon että etenkin sukututkimuksesta kiinnostuneita tämä innostaisi paljon. Suosittelen lämpimästi kaikille!
August 27, 2020
Susan Heikkisen tietoteos Pullopostia Seilin saarelta – Potilas numero 43 syventyy mielenterveyden hoitoon. Tarkempana tarkastelun kohteena oli Saima Rahkonen (1903-1959), joka joutui parikymppisenä aluksi vankilaan ja sieltä Pitkäniemen sairaalaan ts. loppuiäkseen laitoshoitoon. Jos hän olisi ollut terve, hän olisi joutunut tietyksi ajaksi vankilaan, mutta harvoin terve ihminen päättää lyödä kirveellä toista ihmistä kasvoihin. Tuo vuosi oli 1923.
Saima sairasti aikana, jolloin mielenterveyden hoito oli vielä kokeilevaa. Sähköshokkihoidot, lobotomia, vesihoito, insuliinpistokset, olivat pelottavia hoitoja. Saima ei tarvinnut lobotomiaa. Terapiat ja terapeutit, sekä psykologia ja psykologit eivät vielä olleet mielenterveydenhoitoja Saiman elinaikana. Mielisairas perheenjäsen piilotettiin suvulta, hänestä ei puhuttu, vaan vaiettiin. Saiman luona ei vierailtu joka vuosi. Häntä hävettiin. Sisko puhui Saiman huonoista hermoista ja isän huonoista hermoista. Mielisairautta ei haluttu tunnistaa.
Seilistä on tullut paikka, jonka historia kiehtoo kirjailijoita ja meitä lukijoita. Susan Heikkisen yhdistelmä, jossa tietokirjaa lähestytään kirjallisuuden keinoin, on koukuttavaa lukea. Saima Rahkonen on ansainnut tulla esille pitkäaikaisena mielenterveyspotilaana. Hänet yritettiin unohtaa, mutta pullopostin sisältö halusi lopulta tulla esille.
Saima sairasti aikana, jolloin mielenterveyden hoito oli vielä kokeilevaa. Sähköshokkihoidot, lobotomia, vesihoito, insuliinpistokset, olivat pelottavia hoitoja. Saima ei tarvinnut lobotomiaa. Terapiat ja terapeutit, sekä psykologia ja psykologit eivät vielä olleet mielenterveydenhoitoja Saiman elinaikana. Mielisairas perheenjäsen piilotettiin suvulta, hänestä ei puhuttu, vaan vaiettiin. Saiman luona ei vierailtu joka vuosi. Häntä hävettiin. Sisko puhui Saiman huonoista hermoista ja isän huonoista hermoista. Mielisairautta ei haluttu tunnistaa.
Seilistä on tullut paikka, jonka historia kiehtoo kirjailijoita ja meitä lukijoita. Susan Heikkisen yhdistelmä, jossa tietokirjaa lähestytään kirjallisuuden keinoin, on koukuttavaa lukea. Saima Rahkonen on ansainnut tulla esille pitkäaikaisena mielenterveyspotilaana. Hänet yritettiin unohtaa, mutta pullopostin sisältö halusi lopulta tulla esille.
September 24, 2025
Kiehtova tarina, joka avaa Suomen mielisairaanhoidon historiaa potilas Saima Rahkosen kirjeiden kautta. Välillä monien sekavien kirjeiden lukeminen kävi hieman pitkäveteiseksi, vaikka niitä olikin editoitu selkeämpään muotoon.
December 26, 2020
Seilin saaren historia kiehtoo minua kovasti. Sen ohella Pullopostia Seilin saarelta tarjoilee yhden ihmisen, Saima Rahkosen, elämänhistoriaa ja katsauksen psykiatrisen hoidon kehityksestä Suomessa ja vähän maailmallakin. Kiinnostava ja koukuttava teos.
Sanna Majuri tekee, jälleen kerran, erinomaista työtä kirjan lukijana.
Sanna Majuri tekee, jälleen kerran, erinomaista työtä kirjan lukijana.
July 29, 2023
Vaikka luen jonkin verran tietokirjoja, etenkin elämäkertoja, luulin etten pitäisi tästä heinäkuun lukupiirijana olleesta erään Seilin saaren potilaan elämästä kertovasta kirjasta. Onneksi olin väärässä. Saiman elämästä ei tiedetä aivan kaikkea ja Heikkinen onkin paikkaillut kirjaa kertomalla historiallisista tapahtumista sekä mielenterveyden huollon kehittymisestä. Näitäkin osioita oli todella mielenkiintoista lukea.
Lisäksi kirjassa on kuvia Saiman elämänpiirin paikoista, hänen viestilapuistaan ja jopa valokuva hänestä itsestään. Välillä kirjailija kommentoi Saimalle ilmeisesti karjalanmurteella, vaikka kirjeissä Saima puhuukin paljon modernimpaa kieltä käyttäen. Nämä pätkät olivat hieman vaivaannuttavia jostakin syystä.
Tästä tulivat mieleen Hakekaa kätilö! ja Kivitasku.
Lisäksi kirjassa on kuvia Saiman elämänpiirin paikoista, hänen viestilapuistaan ja jopa valokuva hänestä itsestään. Välillä kirjailija kommentoi Saimalle ilmeisesti karjalanmurteella, vaikka kirjeissä Saima puhuukin paljon modernimpaa kieltä käyttäen. Nämä pätkät olivat hieman vaivaannuttavia jostakin syystä.
Tästä tulivat mieleen Hakekaa kätilö! ja Kivitasku.
February 20, 2022
sydämellinen ja tarkka kuvaus erään skitsofreniapotilaan elämästä. voi saima, kun olisit elänyt nykyään, olisi elämäsi ollut niin toisenlaista. erityisen ihania olivat saiman kirjeet tohtoreilleen.
July 3, 2024
Odotin kirjaa kovasti, mutta ehkä pienoinen pettymys oli siihen nähden millaiset odotukseni olivat. Ei sillä, kyllä tämä monet muut kirjat voittaa ja kerronta oli ihan okei ja tarina myös. Se, miten saarelle on viety ihmisiä eristyksiin, on jotenkin kiehtovaa vaikka todella surullista. Mielenterveysasiat ovat pinnalla kirjassa tietystikin.
April 1, 2022
Mielenkiintoinen tarina mielisairaanhoidon lähihistoriasta, sopi mainiosti äänikirjamuodossa kuunneltavaksi. Peilasin Saima Rahkosen elämänpolkua pitkälti oman ammattini kautta, löysin paljon tuttua, tuttuja ympäristöjäkin.
June 21, 2022
Äänikirja.
"Siin lanketis sanottii, et minkä väriset siu silmäis ja tukkais olit. Varmast siin ol valokuvaki. Mut en mie niit siu vankipaperiloitas löytäny ennää mistää kortistost. Ei kukkaa taia ennää tietää, miltä sie nuoren ollessas näytit."
"Siin lanketis sanottii, et minkä väriset siu silmäis ja tukkais olit. Varmast siin ol valokuvaki. Mut en mie niit siu vankipaperiloitas löytäny ennää mistää kortistost. Ei kukkaa taia ennää tietää, miltä sie nuoren ollessas näytit."
January 4, 2021
Potilas numero 43 tarjoaa kiehtovan katsauksen sekä Saima Rahkosen elämään, että mielenterveyden ja sen hoitamisen historiaan 1900-luvun alun Suomessa. Kirja on taitavasti kirjoitettu ja koin sen äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Kirja tuntuu hyvin tutkitulta ja vaikka Heikkinen turvautuukin välillä spekulaatioon pitääkseen kirjan rakenteen eheänä, ilmoittaa hän selkeästi kun jokin asia on spekulaatiota, eikä pyri esittämään spekulaatiotaan faktoina. Suoraan Saimaa puhutellessaan Heikkinen omaa Saimalle tutun Viipurin puhetavan, joka tuntuu erittäin kunnioittavalta valinnalta ja tekee kirjasta henkilökohtaisemman. Kirja on myös helposi saavutettavissa sellaiselle lukijalle, joka ei tiedä paljoa Suomen historiasta, sillä Heikkinen tuo hyvin esille myös kirjaa ympäröivän muun historiallisen kontekstin.
October 18, 2023
Surullinen tarina Seilin vankimielisairaalasaarelta. Tarina lähtee aukenemaan saarelta löytyvän kallion onkaloon piilotetun viestin alkusykäyksestä. Susan Heikkinen lähtee tutkimaan, kuka viestin on kivenkoloon piilottanut. Löytyy Saima, todellinen ihminen. Saiman synnyttyä ennustaja sanoo: "Hän on iätön tai hänellä on huono elämä". Ehkä vähän kumpaakin?
August 13, 2023
Kirja sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2021. Vaikka kyseisenä(-kin) vuonna on varmasti ilmestynyt paljon hienoja tietokirjoja, niin olen vakaasti sitä mieltä, että tämä elämäkertakirja on palkintonsa ansainnut.
Lisää blogissa:
https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
Lisää blogissa:
https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
July 13, 2024
Hienosti koottu, tärkeä ja koskettava kirja. Avaa hyvin psykiatrisen hoidon kehitystä Suomessa sekä myös Suomen historiaa. Herätti kuitenkin paljon myös ristiriitaisia tunteita liittyen siihen, että edesmenneen ihmisen henkilökohtaisia tietoja ja sairauskertomuksia julkaistaan myöhemmin ilman suostumusta.
October 2, 2020
Jälleen mielenkiintoinen ja täysin omanlaisensa kertomus Seilin saarelta. Suosittelen.
March 26, 2021
Tämä on hieno kirja! Hieno elämänkerta ihan erityisestä ihan tavallisesta ihmisestä. Samalla mielenkiintoinen katsaus psykiatrisen sairaanhoidon historiaan.
September 5, 2025
Meni omaan lukemani kirjat - top 10 vähintään. 🙌🏼
August 18, 2020
Kirja kertoi Saima Rahkosen tarinan Karjalan kannakselta kotiapulaiseksi, murhan suunnittelijaksi ja skitsofreniapotilaaksi vain parikymppisenä.
Kieltämättä odotin mukaansatempaavampaa otetta. Kirjaa varten oli tehty perusteellista pohjatyötä - ehkä jopa liiaksikin. Suurin pettymys on kirjan nimi, joka luo kuvan mielisairaalapotilaasta laskemassa pikku pulloja merten taa. Odotin koko kirjan ajan, milloin tämä tapahtuu. Saima siis piilotti pullot saarelle, eikä suinkaan laskenut niitä veteen.
Omanlaisensa karjalaistarina, joka kannatti lukea.
Kieltämättä odotin mukaansatempaavampaa otetta. Kirjaa varten oli tehty perusteellista pohjatyötä - ehkä jopa liiaksikin. Suurin pettymys on kirjan nimi, joka luo kuvan mielisairaalapotilaasta laskemassa pikku pulloja merten taa. Odotin koko kirjan ajan, milloin tämä tapahtuu. Saima siis piilotti pullot saarelle, eikä suinkaan laskenut niitä veteen.
Omanlaisensa karjalaistarina, joka kannatti lukea.
May 27, 2025
Onni, että pienet kirjeet löytyivät ja joku näki vaivan alkaa tutkia asiaa. Miinustelen kyllä vähän siksi, että hemmettiläinen kun murretta kirjoitetaan aina vähän väärin, koska "ymmärrettävyys" pitää säilyttää... murteessa, joka ei ole edes vaikein.
Tästä kyllä nousi päällimmäisenä mieleen sellaisia asioita mitä valtion tai ainakin mielenterveys alan ihmisten kannattaisi jossain vaiheessa kyllä pyytää nöyrästi anteeksi. Nimittäin niitä sekopäiseltä kuulostavia ja suoraan sieltä olevia kokeita esim malarian pakkotartuttamisella ja muilla kokeilla mitä Kellokoskella ja Seilissä aikansa lääkärit kokeilivat. Tai sitä kallomittaushömpytystä, joka sekin oli idioottimainen ja rasistinen keksintö, jolla alunperin koitettiin osoittaa, että muut kuin vaaleaihoiset eurooppalaiset ovat ns muita huonompia ja orjuutettavissa ja riistettävissä kapitalistikoneiston tarpeissiin. Harvinaisen julmaa ja epäeettistä menoa. Sitten vielä tämä, että ihminen saatettiin pistää pakkohoitoon mielisairaalaan loppuelämäkseen. Ja vieläpä sellainen ihminen, joka oli kyllä mieleltään järkkynyt, mutta oliko elinikäinen pakkohoito sittenkään oikea ratkaisu? Mietin, että missään vaiheessa kukaan ei tainnut koskaan esittää edes niitä oikeita kysymyksiä, kuten mittee sellasta näit ja koit piikoessais. Miten pahalta sisällisota tuntui ja mitä silloin tapahtui. Kohdeltiinko huonosti siksi, että satuit olemaan toisella puolella.
Ei ole mikään salaisuus, että huonoissa isäntäperheissä piiat ja rengit saivat kärsiä isäntiensä ja emäntiensä oikuista. Piiat, rengit ja muut palvelijat olivat aikansa orjia kuitenkin. Riistettävissä. Nöyryytettävissä jne. Voidaan tähän heittää huutolaisetkin; orvot, sekä köyhiltä äideiltään laillisesti riistetyt lapset. Siinä on jotain mistä halutaan tässä maassa vaieta.
Varmaankaan ei olis kaukaa haettua, jos hänelle olisi tapahtunut jotain traumaattista mikä sai heilauttaan kirvestä. Puhumattakaan mitä mahtoi sitten vankilassa tapahtua. Tekstistä käy ilmi oikein hyvin, etteivät lääkärit oikein edes halunneet ymmärtää lähtökohtia mistä Saima on tullut. Pari vuotta kiertokoulua ei ihan valmista välttämättä ketään lääkärin haastatteluun. Sen paremmin kuin, jos pikkulapsesta asti piikoessa on opetettu ettei palvelija saa näkyä eikä kuulua. Muistin tässä omista isovanhemmista sen et hekin kävi kiertokoulua ja vanhempieni ikäpolven aikaan oli kansakoulu. Kieltämättä noilla vastauksilla, jotka on johtuneet varmasti suurimmaksi osaksi puutteellisesta koulutuksesta, omista kokemuksista ja erinäisistä tiedonmurusista voi joku tympeä ja ylpeä paremmin koulutettu todetakin vastaajan tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi. Häpeäksi on tälläiset ihmiset joita ei kiinnosta ottaa asioista tarkemmin selvää. Puhumattakaan, että jos merkintä tästä, että mistäpäin Suomea ja se että ns väärällä puolella ja antaa omien ennakkoluulojensa vaikuttaa tekemiinsä ammatillisiin päätöksiin... Ollapa noita lääkäreitä elossa vielä. Kyllä jututtaisin. :D Jututtaisin myös siitä, että mitä niin vaarallista mahtoi olla esim jossain tossuohjeissa tai siinä ettei Saimaa voitu päästää edes äitinsä hautajaisin tai käymään haudalla. Olisiko mieli järkkynyt? Mietitäänpä hetki läheisen ihmisen tai pikemminkin ihmisen johon on olosuhteiden pakosta vieraantunut tai ylipäätään kuoleman kohtaamista. Harvassa on ihmiset joita asia ei järkytä jollain tavalla. Niin ja voidaanhan me toki puhua siitäkin, että miten omista läheisistäkin voi periaatteessa tulla aika vieraita, jos heitä ei tyyliin koskaan näe ja heihin ei saa pitää yhteyttä, vaan kirjeet takavarikoidaan.
Hänellä sit epäiltiin skitsofreniaa ja sitten oikeastaan mistään ainakaan kirjaan liiteetyistä dokumenteista ei käy oikein selväksi, että no haastateltiinko häntä tästä yhtään tarkemmin. Yritettiinkö hänen tilaansa ymmärtää lainkaan. Se murhanyritys vaikuttaa kyllä hetkelliseltä psykoosilta. Tosin siinä on myös ollut sana sanaa vastaan ja siihen aikaan ikävä kyllä se, joka on vaikuttanut kunnollisemmalta... sitä on uskottu. Ei voida tietää, ehkä se on ollut paranoidi skitsofrenia. On kaksi vaihtoehtoa; joko se toinen piika todella länkytti päivät pitkät niin että Saimalla vihdon palo käämit tai sit hänellä puhkes just tuolloin psykoosi. Sekä se, että miksi juuri tuolloin. Ei yhtään aiemmin? Tunsiko hän itsensä uhatuksi? Uhattiinko häntä? Jos hänellä olsi mielenterveysongelmia niin nehän olisi huomattu varmaan jo pikkasen aiemmin? Sitten hänen kirjoittamansa pienet kirjeet kertovat ihan suhteellisen fiksusta naisesta, joka olisi kuitenkin halunnut oppia asioita.
Mietin myös niitä huutokohtauksia, että kysyttiinkö ja tutkittiinko niitä koskaan tarkkemmin vai pidetitinkö niitä vain "hulluuden oireina". Niissä on voinut olla takana kovat kuukautiskivut, krampit, mahakivut... oikeastaan mikä tahansa. Jopa suru, tuska tai kauhu että täältä ei pääse koskaan pois.
Tämä kirja ei ollut sellaisia mitä yleensä luen, mutta olen iloinen, että luin sen. Herää kyllä kysymys, että olikohan siinä Saiman kaikki kirjeet?
Tästä kyllä nousi päällimmäisenä mieleen sellaisia asioita mitä valtion tai ainakin mielenterveys alan ihmisten kannattaisi jossain vaiheessa kyllä pyytää nöyrästi anteeksi. Nimittäin niitä sekopäiseltä kuulostavia ja suoraan sieltä olevia kokeita esim malarian pakkotartuttamisella ja muilla kokeilla mitä Kellokoskella ja Seilissä aikansa lääkärit kokeilivat. Tai sitä kallomittaushömpytystä, joka sekin oli idioottimainen ja rasistinen keksintö, jolla alunperin koitettiin osoittaa, että muut kuin vaaleaihoiset eurooppalaiset ovat ns muita huonompia ja orjuutettavissa ja riistettävissä kapitalistikoneiston tarpeissiin. Harvinaisen julmaa ja epäeettistä menoa. Sitten vielä tämä, että ihminen saatettiin pistää pakkohoitoon mielisairaalaan loppuelämäkseen. Ja vieläpä sellainen ihminen, joka oli kyllä mieleltään järkkynyt, mutta oliko elinikäinen pakkohoito sittenkään oikea ratkaisu? Mietin, että missään vaiheessa kukaan ei tainnut koskaan esittää edes niitä oikeita kysymyksiä, kuten mittee sellasta näit ja koit piikoessais. Miten pahalta sisällisota tuntui ja mitä silloin tapahtui. Kohdeltiinko huonosti siksi, että satuit olemaan toisella puolella.
Ei ole mikään salaisuus, että huonoissa isäntäperheissä piiat ja rengit saivat kärsiä isäntiensä ja emäntiensä oikuista. Piiat, rengit ja muut palvelijat olivat aikansa orjia kuitenkin. Riistettävissä. Nöyryytettävissä jne. Voidaan tähän heittää huutolaisetkin; orvot, sekä köyhiltä äideiltään laillisesti riistetyt lapset. Siinä on jotain mistä halutaan tässä maassa vaieta.
Varmaankaan ei olis kaukaa haettua, jos hänelle olisi tapahtunut jotain traumaattista mikä sai heilauttaan kirvestä. Puhumattakaan mitä mahtoi sitten vankilassa tapahtua. Tekstistä käy ilmi oikein hyvin, etteivät lääkärit oikein edes halunneet ymmärtää lähtökohtia mistä Saima on tullut. Pari vuotta kiertokoulua ei ihan valmista välttämättä ketään lääkärin haastatteluun. Sen paremmin kuin, jos pikkulapsesta asti piikoessa on opetettu ettei palvelija saa näkyä eikä kuulua. Muistin tässä omista isovanhemmista sen et hekin kävi kiertokoulua ja vanhempieni ikäpolven aikaan oli kansakoulu. Kieltämättä noilla vastauksilla, jotka on johtuneet varmasti suurimmaksi osaksi puutteellisesta koulutuksesta, omista kokemuksista ja erinäisistä tiedonmurusista voi joku tympeä ja ylpeä paremmin koulutettu todetakin vastaajan tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi. Häpeäksi on tälläiset ihmiset joita ei kiinnosta ottaa asioista tarkemmin selvää. Puhumattakaan, että jos merkintä tästä, että mistäpäin Suomea ja se että ns väärällä puolella ja antaa omien ennakkoluulojensa vaikuttaa tekemiinsä ammatillisiin päätöksiin... Ollapa noita lääkäreitä elossa vielä. Kyllä jututtaisin. :D Jututtaisin myös siitä, että mitä niin vaarallista mahtoi olla esim jossain tossuohjeissa tai siinä ettei Saimaa voitu päästää edes äitinsä hautajaisin tai käymään haudalla. Olisiko mieli järkkynyt? Mietitäänpä hetki läheisen ihmisen tai pikemminkin ihmisen johon on olosuhteiden pakosta vieraantunut tai ylipäätään kuoleman kohtaamista. Harvassa on ihmiset joita asia ei järkytä jollain tavalla. Niin ja voidaanhan me toki puhua siitäkin, että miten omista läheisistäkin voi periaatteessa tulla aika vieraita, jos heitä ei tyyliin koskaan näe ja heihin ei saa pitää yhteyttä, vaan kirjeet takavarikoidaan.
Hänellä sit epäiltiin skitsofreniaa ja sitten oikeastaan mistään ainakaan kirjaan liiteetyistä dokumenteista ei käy oikein selväksi, että no haastateltiinko häntä tästä yhtään tarkemmin. Yritettiinkö hänen tilaansa ymmärtää lainkaan. Se murhanyritys vaikuttaa kyllä hetkelliseltä psykoosilta. Tosin siinä on myös ollut sana sanaa vastaan ja siihen aikaan ikävä kyllä se, joka on vaikuttanut kunnollisemmalta... sitä on uskottu. Ei voida tietää, ehkä se on ollut paranoidi skitsofrenia. On kaksi vaihtoehtoa; joko se toinen piika todella länkytti päivät pitkät niin että Saimalla vihdon palo käämit tai sit hänellä puhkes just tuolloin psykoosi. Sekä se, että miksi juuri tuolloin. Ei yhtään aiemmin? Tunsiko hän itsensä uhatuksi? Uhattiinko häntä? Jos hänellä olsi mielenterveysongelmia niin nehän olisi huomattu varmaan jo pikkasen aiemmin? Sitten hänen kirjoittamansa pienet kirjeet kertovat ihan suhteellisen fiksusta naisesta, joka olisi kuitenkin halunnut oppia asioita.
Mietin myös niitä huutokohtauksia, että kysyttiinkö ja tutkittiinko niitä koskaan tarkkemmin vai pidetitinkö niitä vain "hulluuden oireina". Niissä on voinut olla takana kovat kuukautiskivut, krampit, mahakivut... oikeastaan mikä tahansa. Jopa suru, tuska tai kauhu että täältä ei pääse koskaan pois.
Tämä kirja ei ollut sellaisia mitä yleensä luen, mutta olen iloinen, että luin sen. Herää kyllä kysymys, että olikohan siinä Saiman kaikki kirjeet?
February 20, 2023
Kiehtova tarina Saima Rahkosesta, mielisairaaloissa melkein koko aikuiselämänsä viettäneestä naisesta. Saiman tarina käsittää molemmat maailmansodat ja niiden lisäksi hänen sisäisen sotansa. Sotien vaikutukset näkyvät myös Saiman elämässä ja vaikuttavat mm. Ruuan saantiin ja hoidon laatuun.
Mistä pidin?
Tarina oli todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Oli erityisen kiehtovaa miettiä, mitkä kaikki tekijät vaikuttivat siihen, että Saima päätyy tekemään rikoksen. Toinen mielenkiintoinen asia kirjassa oli aikaan sidottu kokemus mielisairaaloista. Hoito mielisairaaloissa ennen 1900-luvun puoliväliä kuulostaa todella absurdilta, sillä on vaikea kuvitella sellaisen hoidon olevan mahdollista Suomessa. Toisaalta sen ajan lääkärit ja psykiatrit (kun heidän ammattikuntansa kehittyi ja tunnistettiin) tekivät parhaansa, mutta sen ajan tieto ei ollut millään tavalla verrattavissa nykyajan kehittyneisiin hoitomuotoihin. Erityisesti sähköshokkihoidot olivat mieltä järisyttäviä ja niiden lukemisesta jäi pitkäksi aikaa epämiellyttävä olo. Yksi lempiasioistani kirjassa oli vanhat kuvat Seilistä, Saimasta ja kirjeistä.
Mistä en pitänyt?
Tarinaan oli vähän vaikea päästä mukaan ensimmäisillä sivuilla. Toki kuvaukset Saiman elämästä auttoivat mielen ja motiivien ymmärtämisessä, mutta välillä teksti meni vähän liian historialliseksi selitykseksi. Lisäksi jäi vähän epäselväksi, mitä arvoa murteella kirjoitetut pätkät toivat. Luonnollisesti ne saattoivat lähemmäs Viipurin miljöötä, mutta muuten niiden merkitys ei avautunut minulle. Oli myös vähän epäselvää, kenen puhetta ne oli.
Mistä pidin?
Tarina oli todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Oli erityisen kiehtovaa miettiä, mitkä kaikki tekijät vaikuttivat siihen, että Saima päätyy tekemään rikoksen. Toinen mielenkiintoinen asia kirjassa oli aikaan sidottu kokemus mielisairaaloista. Hoito mielisairaaloissa ennen 1900-luvun puoliväliä kuulostaa todella absurdilta, sillä on vaikea kuvitella sellaisen hoidon olevan mahdollista Suomessa. Toisaalta sen ajan lääkärit ja psykiatrit (kun heidän ammattikuntansa kehittyi ja tunnistettiin) tekivät parhaansa, mutta sen ajan tieto ei ollut millään tavalla verrattavissa nykyajan kehittyneisiin hoitomuotoihin. Erityisesti sähköshokkihoidot olivat mieltä järisyttäviä ja niiden lukemisesta jäi pitkäksi aikaa epämiellyttävä olo. Yksi lempiasioistani kirjassa oli vanhat kuvat Seilistä, Saimasta ja kirjeistä.
Mistä en pitänyt?
Tarinaan oli vähän vaikea päästä mukaan ensimmäisillä sivuilla. Toki kuvaukset Saiman elämästä auttoivat mielen ja motiivien ymmärtämisessä, mutta välillä teksti meni vähän liian historialliseksi selitykseksi. Lisäksi jäi vähän epäselväksi, mitä arvoa murteella kirjoitetut pätkät toivat. Luonnollisesti ne saattoivat lähemmäs Viipurin miljöötä, mutta muuten niiden merkitys ei avautunut minulle. Oli myös vähän epäselvää, kenen puhetta ne oli.
October 12, 2022
Kiinnostava kurkistus yhden potilastarinan kautta suomalaiseen mielisairauksien hoidon historiaan. Saima Rahkosen tarina yksin ei ihan kantaisi, niin vähän hänestä lopulta tiedetään. Mutta kirja muistuttaa mieleen, kuinka lyhyt kliinisen psykiatrisen historia käytännössä on ja mitkä ulkoiset tekijät, kuten tarve saada tiedeyhteisöltä uskottavuutta oikeana lääketieteen alalajina, vaikuttivat näkemyksiin ja hoitovalintoihin. Saiman tarinan kautta käydään läpi sekä lääkkeiden käytön että erilaisten enemmän tai vähemmän brutaalien keinojen kuten sähköshokkien ja lobotomian käyttöönoton vaiheet mielen sairauksien hoidossa. Mielisairaita tai sellaiseksi diagnosoituja ei varsinaisesti edes hoidettu ennen 1950 -lukua, lähinnä pyrittiin pitämään rauhallisena ja sulkemaan pois muun yhteiskunnan silmistä. 50 -luvulla vasta myös ensimmäiset psykologit aloittivat toimessaan muutamassa hoitoyksikössä.
Kirja sai myös pohtimaan sitä, kuinka aikanaan kouluja käymättömyys ja oppimattomuus sekä alhainen sosiaaliekonominen asema vaikuttivat ihmisen maailmankuvaan ja näkemyksiin ja miten jo yksin näiden asioiden pohjalta ihmisen järjenjuoksusta saattoi tehdä erinäisiä johtopäätöksiä.
Kaikesta tästä on pelottavan lyhyt aika. Vaikka esimerkiksi psykologian tieteenalalla on tapahtunut paljonkin kehitystä, olen taipuvainen ajattelemaan, että mielen sairauksien ja terveyden ymmärtämisen ja hoidon polulla emme vielä ole kovin pitkällä.
Kirja sai myös pohtimaan sitä, kuinka aikanaan kouluja käymättömyys ja oppimattomuus sekä alhainen sosiaaliekonominen asema vaikuttivat ihmisen maailmankuvaan ja näkemyksiin ja miten jo yksin näiden asioiden pohjalta ihmisen järjenjuoksusta saattoi tehdä erinäisiä johtopäätöksiä.
Kaikesta tästä on pelottavan lyhyt aika. Vaikka esimerkiksi psykologian tieteenalalla on tapahtunut paljonkin kehitystä, olen taipuvainen ajattelemaan, että mielen sairauksien ja terveyden ymmärtämisen ja hoidon polulla emme vielä ole kovin pitkällä.
January 25, 2021
Tartuin kirjaan kahdesta syystä: yhtäältä kiinnosti Seilin saaren historia ja toisaalta kirjan syntytarina - että löytyi lasipulloihin säilöttyjä viestejä vuosikymmenten takaa... Kuuntelin kirjamessuilla kirjoittajan haastattelun, ja kun kirja oli vielä BookBeatissä suosikkilukijani lukemana, niin aloin kuuntelemaan. Kirja on kuvaus yhden ihmisen - Saima Rahkosen - elämästä, ja hänen elämänsä kautta Suomen historiasta: Saiman elämää kartoitetaan kiinnostavasti yhteiskunnan ja paikkakuntien tapahtumiin, naapureiden tai sukulaisten elämänkulkuihin verraten. Kirjoittaja on selkeästi tehnyt hyvää tutkimustyötä kartoittaen potilaskertomuksia, sanomalehtiä, kirkonkirjoja, jne. Erityisesti mielenterveyden hoitamisen historiasta kiinnostuneelle kirja on kiinnostava ja maanläheinen kuvaus, millaisia hoitoja on tehty ja miten ne on muuttuneet aikojen kuluessa. Itselle se oli joskus liiankin yksityiskohtaista, esimerkiksi erilaiset lääkeaineet tai niiden annostukset eivät sano itselle yhtikäs mitään. Mielenterveyspotilaan - tai sellaiseksi määritellyn - mielenliikkeet tulivat esille hajanaisista kirjeistä. Seilin historiaa se valaisi, ehkä uusin silmin taas paikkaa katselee, kun siellä seuraavan kerran käy.
May 23, 2022
Kirjan takakansikuvauksessa kerrotaan Seilin saarelta löytyneistä kirjeistä, lippusista ja lappusista joiden oletetaan kirjoittaneen Saimi Rahkonen nimisen Seilin saaren potilaan.
Saimista kootaan elämänkerta, joka kertoo aika surullisen mutta ei kovin harvinaisen tarinan mielenterveydeltään epävakaan ihmisen elämänkaaren.
Jokaisen joka kokee mielenterveyden hoidon nykyaikana olevan huonoa kannattaisi lukea tämä.
Kaikkina aikoina kuitenkin hoitohenkilökunta on ainakin yrittänyt tehdä parhaansa.
Samalla kun Saimin elämää käydään läpi käydään myös häntä ympäröivää historiaa sekä mielenterveyden hoidon kehittymistä.
Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua.
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Saimista kootaan elämänkerta, joka kertoo aika surullisen mutta ei kovin harvinaisen tarinan mielenterveydeltään epävakaan ihmisen elämänkaaren.
Jokaisen joka kokee mielenterveyden hoidon nykyaikana olevan huonoa kannattaisi lukea tämä.
Kaikkina aikoina kuitenkin hoitohenkilökunta on ainakin yrittänyt tehdä parhaansa.
Samalla kun Saimin elämää käydään läpi käydään myös häntä ympäröivää historiaa sekä mielenterveyden hoidon kehittymistä.
Tällä tarinalla ei ole onnellista loppua.
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
May 4, 2021
Todellisuus on todellakin tarua ihmeellisempää. Parikymppinen nainen sairastuu ilmeisesti skitsofreniaan ja iskee niissä tiloissa työkaveriaan kirveellä päähän. Siitä eteenpäin loppuelämä kuluukin lyhyehkön vankilajakson jälkeen Pitkäniemessä ja Seilin saarella. Puolen vuosisataa myöhemmin Seilin saarelta löydetään kivenkoloon kätkettynä potilaan numero 43 kirjoittamia viestejä. Niin että jos tuo ei ole ihmeellistä, niin mikä sitten?
Ja tässä on hyvin kirjoitettu kirja Saima Rahkosen elämästä. Ainoastaan karjalan murteella kirjoitetut lyhyehköt "ikään kuin puhuisin Saimalle" pätkät tuntuivat vähän päälleliimatuilta, mutta toisaalta antoivat paikoitellen ajattelemisen aihettakin. Rahkosen elämän lisäksi tämä on katsaus mielisairauksien hoitotapojen muutokseen - Saimahan ehti kokea sähköshokitkin. Surullista se, että tänä päivänä tuon tason skitsofrenia saatettaisiin saada sekä hoidettua että lääkittyä siten että paluu normaalielämään saattaisi jossain vaiheessa mahdollista olla.
Mutta että vaikuttava kirja.
Ja tässä on hyvin kirjoitettu kirja Saima Rahkosen elämästä. Ainoastaan karjalan murteella kirjoitetut lyhyehköt "ikään kuin puhuisin Saimalle" pätkät tuntuivat vähän päälleliimatuilta, mutta toisaalta antoivat paikoitellen ajattelemisen aihettakin. Rahkosen elämän lisäksi tämä on katsaus mielisairauksien hoitotapojen muutokseen - Saimahan ehti kokea sähköshokitkin. Surullista se, että tänä päivänä tuon tason skitsofrenia saatettaisiin saada sekä hoidettua että lääkittyä siten että paluu normaalielämään saattaisi jossain vaiheessa mahdollista olla.
Mutta että vaikuttava kirja.
December 18, 2020
Dokumentinomaisesti kirjoitettu kirja. Vei mukanaan. Olen nuorena ollut opiskelemassa mielenterveyshoitjaksi ja siksikin tämä kiinnosti minua. Kirja kertoi asiallisesti, mitä ehkä dokumenttien valossa on tapahtunut potilas Saima/Saimille. Ajankuvaus oli hyvä, kirjan mukana pääsi vuosisadan alkuun ja siitä eteenpäin potilaan mukana mielisairaalaan.
Jotain jäi puuttumaan ehkä sen vuoski, että haluttiin tehdä niin todentuntuinen kuvaus, että ei paljoakaan oltu kirjoitettu kuvitemiin. Joskus Saimista olivat hoitajat kirjoittaneet niin vähän, että ei ollut paljon jaettavaa. Sitä ei oltu kerrottu, missä mielisairaanhoitajta saivat koulutuksen, jos heitä koulutettiin ollenkaan. Saimin kirjeet mielikuvitussulhasilleen olivat mielenkiintoisia. Ja toivat syvyyttä hahmoon.
Jotain jäi puuttumaan ehkä sen vuoski, että haluttiin tehdä niin todentuntuinen kuvaus, että ei paljoakaan oltu kirjoitettu kuvitemiin. Joskus Saimista olivat hoitajat kirjoittaneet niin vähän, että ei ollut paljon jaettavaa. Sitä ei oltu kerrottu, missä mielisairaanhoitajta saivat koulutuksen, jos heitä koulutettiin ollenkaan. Saimin kirjeet mielikuvitussulhasilleen olivat mielenkiintoisia. Ja toivat syvyyttä hahmoon.
November 21, 2021
Pullopostia Seilin saarelta kertoo Saiman tarinan, naisen, joka vietti aikuiselämänsä eri mielisairaaloissa sairastaen skitsofreniaa. Heikkisen kerronta tempaa mukaansa ja loistava ratkaisu kertoa tarina preesensissä tuo lukijan tutkijan rinnalle perehtymään Saiman tarinaan ja elämänvaiheisiin. Tositapahtumiin perustuvan kirjan olisi hyvin perustellusti voinut kirjoittaa myös imperfektissä, mutta preesens tuo kerrontaan paljon lisää ja siten myös Saiman tarina tulee lukijaa huomattavasti lähemmäs. Tarina vaikuttaa kehittyvän ja etenevän lukijan mukana, ja vaikka tapahtumat ovat lähes sata vuotta vanhoja, kerrontaan eläytyminen tapahtuu lähes huomaamatta. Kuvaliitteet ja kirjan lopun lähdeviitteet tuovat kirjaan paljon lisää ja verifioivat tarinan todeksi.
July 15, 2025
Helppolukuinen, kiinnostava, henkilökohtaisia sävyjä saava mikrohistoriallinen tutkimusmatka erään Seilin saarella asuneen potilaan elämään. Kirja käsittelee potilasta kunnioittavasti ja seuraa kronologisesti tämän elämänvaiheita avaten samalla lukijalle historiallista ajankuvaa. Aukkoja paikataan välillä vähän spekuloiden ja epävarmasti, mutta se ei tunnu ollenkaan falskilta.
Kirjoittaja puhuu paikoin suoraan tutkimuskohteelleen, mikä oli perinteisen tietokirjan rakenteen rikkova tyylikeino. En jostain syystä itse oikein pitänyt siitä, mutten toisaalta osaa sanoa miksi koin asian häiritsevänä, joten en voi sitä oikeastaan kritisoidakaan. Humaani, pehmeä, kiehtova teos. Mukana myös joitain valokuvia.
Kirjoittaja puhuu paikoin suoraan tutkimuskohteelleen, mikä oli perinteisen tietokirjan rakenteen rikkova tyylikeino. En jostain syystä itse oikein pitänyt siitä, mutten toisaalta osaa sanoa miksi koin asian häiritsevänä, joten en voi sitä oikeastaan kritisoidakaan. Humaani, pehmeä, kiehtova teos. Mukana myös joitain valokuvia.
October 29, 2020
En saanut laskettua tätä käsistäni kertaakaan, vaan meni sitten yhdellä istumalla koko kirja. Saiman tarina on osin hänen omaa tekstiään, osin potilaskertomusten kertomaa ja osin myös Heikkisen omaa arvailua. Näistä palasista syntyy ehjä kertomus mieleltään särkyneen Saiman elämästä ja samalla katsaus menneiden vuosien mielisairaala-arkeen.
Seilin saarella olen hataran muistikuva mukaan joskus käynyt. Muistoihin on jäänyt erityisesti saaren kirkko. Se sama, jonka multiin Saima päätyi. Pitänee käydä katsomassa saari uudelleenkin. Lapsen mieleen jäi paremmin se osa saaren historiaa, jolloin sairaala toimi spitaaliin sairastuneiden loppusijoituskohteena...
Seilin saarella olen hataran muistikuva mukaan joskus käynyt. Muistoihin on jäänyt erityisesti saaren kirkko. Se sama, jonka multiin Saima päätyi. Pitänee käydä katsomassa saari uudelleenkin. Lapsen mieleen jäi paremmin se osa saaren historiaa, jolloin sairaala toimi spitaaliin sairastuneiden loppusijoituskohteena...
October 26, 2021
Pullopostia Seilin saarelta kertoo eräästä mielisairaalan potilaasta Saimasta, joka joutuu monen mutkan kautta asukkaaksi Seiliin. Hän on syntynyt ja kasvanut Karjalan puolella, mutta päätyy Helsinkiin palvelustytöksi. Hänelle puhkeaa skitsofrenia nuorella iällä ja hän syyllistyy tapon yritykseen. Kirjassa kuvataan mielisairaalojen arkea Saiman näkökulmasta katsottuna, hänen paperilapuille kirjoittamien muistelmiensa avulla sekä sairaalan arkistoja hyväksi käyttäen.
Todella mielenkiintoinen kirja! Kirjassa saa myös aikalaiskuvan Suomen vaiheista, mm. punaisista ja valkoisista, sodista ja pula-ajasta.
Todella mielenkiintoinen kirja! Kirjassa saa myös aikalaiskuvan Suomen vaiheista, mm. punaisista ja valkoisista, sodista ja pula-ajasta.
March 23, 2021
Pullopostia Seilin saarelta kiinnosti minua aiheensa puolesta ja kutkuttavien pullopostien vuoksi. Petyin kirjaan vähän, sillä vaikka kirjeiden kirjoittajaa seurataan teoksessa läpi vuosikymmenten, siitä puuttuu sielukkuus.
Oli mielenkiintoista tietää lisää Seilistä ja Saimasta. Loppua kohden kirja parani. Pidin myös kuvagallerioista - niistä sai vähän potkua mielikuvitukselle. Historiallisten tapahtumien kuvailu sen sijaan puudutti minua. Olisin kaivannut lisää arkea ja sen yksityiskohtia, tunnerikasta elämää. Nyt kirja jäi hiukan kuivakaksi.
Oli mielenkiintoista tietää lisää Seilistä ja Saimasta. Loppua kohden kirja parani. Pidin myös kuvagallerioista - niistä sai vähän potkua mielikuvitukselle. Historiallisten tapahtumien kuvailu sen sijaan puudutti minua. Olisin kaivannut lisää arkea ja sen yksityiskohtia, tunnerikasta elämää. Nyt kirja jäi hiukan kuivakaksi.
May 16, 2021
Todella mielenkiintoinen kirja, lunasti odotukset! Tässä teoksessa oli yhden surullisen ihmiskohtalon kautta kerrottu seka Suomen historiaa 1900-luvun alkupuoliskolta sekä mielenterveyshoidon vielä kovin nuorta ja nykyvalossa kyseenalaista historiaa. (Jotkut asiat taas olivat edenneet hämmentävän vähän noista ajoista...) Paikoin ahdistava, järkyttävä, yhden ihmiselämän sattumalta paljastunut mysteeri.
Tämän luettuani haluaisin vielä entistä enemmän vierailla Seilissä ja nähdä paikan missä Saima ja lukemattomat muut mielenterveyspotilaat viettivät vuosikymmeniä poissa silmistä.
Tämän luettuani haluaisin vielä entistä enemmän vierailla Seilissä ja nähdä paikan missä Saima ja lukemattomat muut mielenterveyspotilaat viettivät vuosikymmeniä poissa silmistä.
Displaying 1 - 30 of 60 reviews