What do you think?
Rate this book
Värikkäät #1
Tiukun salaisuus
Tiukun perheellä on salaisuus: heillä on ihmeellisiä värivoimia. Värikkäät pystyvät hallitsemaan oman värisiään asioita ja tavaroita, eli käsittelemään ja liikuttamaan niitä tahdon voimalla. Tiukun väri on punainen ja isosisko Merin sininen, pikkuveli Tapio vielä etsii omaa väriään ja harjoittelee kovasti. Kun salaisia taitojaan piilottelevat Värikkäät muuttavat Ruskarinteen taloyhtiöön, jokin on toisin: Tiuku ei aio enää olla ikuinen ulkopuolinen. Hän haluaa mukaan pihan lasten leikkeihin.
Uusiin kavereihin on siis tehtävä vaikutus – hinnalla millä hyvänsä. Kaiken lisäksi Tiukun pään sekoittaa lumoava mutta ärhäkkä tyttö nimeltä Liia. Ja mitä on outo harmaus, joka uhkaa, ei vain Värikkäitä, vaan ihan kaikkia?
Uusiin kavereihin on siis tehtävä vaikutus – hinnalla millä hyvänsä. Kaiken lisäksi Tiukun pään sekoittaa lumoava mutta ärhäkkä tyttö nimeltä Liia. Ja mitä on outo harmaus, joka uhkaa, ei vain Värikkäitä, vaan ihan kaikkia?
199 pages, Hardcover
Published January 1, 2020
2 people are currently reading
32 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 17 of 17 reviews
November 27, 2020
Lapsille suunnattu fantasiakirjallisuus on tuonut kuluvana vuonna eteen monia mukavia yllätyksiä. Vuokko Hurmeen "Tiukun salaisuus" (S&S, 2020) on eräs niistä.
Värikkäät-sarjan aloittavassa romaanissa tutustutaan kolmosluokkalaiseen Tiukuun, jonka hämmästyttävänä erikoiskykynä on liikuttaa pelkällä tahdonvoimalla punaisia asioita paikasta toiseen. Vanhemmilla ja sisaruksilla on sama kyky, ja ilmeisesti Värikkäitä on maailmassa vielä enemmän.
Supervoimista ei vaan saisi hiiskua kenellekään, niin vanhemmat ovat tiukasti vannottaneet. Uudessa koulussa ja pihapiirissä se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi tilannetta mutkistaa vuotta vanhempi Liia-tyttö, jonka ystäväksi olisi mukava päästä, vaikka tämä melkoinen päällepäsmäri onkin.
Tiukun salaisuus on pienempien lukijoiden näkökulmasta sopivan jännittävä tarina. Hurme käsittelee onnistuneesti lasten ystävyyssuhteita ja niihin liittyviä monimutkaisia tunteita. Fantastiset elementit yhdistyvät kivuttomasti realistiseen arkeen koulussa ja kerrostalon pihamaalla. Jotakin suurempaa, harmaata, lymyilee myös uhkaavana taustalla, mutta siihen ei vielä sarjan avausosassa puututa kuin pienin vihjein.
Suosikkikuvittajieni joukkoon lukeutuvan Reetta Niemensivun kuvitus on jälleen kerran ihastuttavaa.
Suosittelisin kirjaa lähtökohtaisesti kolmos-nelosille, ja mielestäni se sopii mainiosti luettavaksi ääneen myös pienemmille koululaisille.
Värikkäät-sarjan aloittavassa romaanissa tutustutaan kolmosluokkalaiseen Tiukuun, jonka hämmästyttävänä erikoiskykynä on liikuttaa pelkällä tahdonvoimalla punaisia asioita paikasta toiseen. Vanhemmilla ja sisaruksilla on sama kyky, ja ilmeisesti Värikkäitä on maailmassa vielä enemmän.
Supervoimista ei vaan saisi hiiskua kenellekään, niin vanhemmat ovat tiukasti vannottaneet. Uudessa koulussa ja pihapiirissä se on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi tilannetta mutkistaa vuotta vanhempi Liia-tyttö, jonka ystäväksi olisi mukava päästä, vaikka tämä melkoinen päällepäsmäri onkin.
Tiukun salaisuus on pienempien lukijoiden näkökulmasta sopivan jännittävä tarina. Hurme käsittelee onnistuneesti lasten ystävyyssuhteita ja niihin liittyviä monimutkaisia tunteita. Fantastiset elementit yhdistyvät kivuttomasti realistiseen arkeen koulussa ja kerrostalon pihamaalla. Jotakin suurempaa, harmaata, lymyilee myös uhkaavana taustalla, mutta siihen ei vielä sarjan avausosassa puututa kuin pienin vihjein.
Suosikkikuvittajieni joukkoon lukeutuvan Reetta Niemensivun kuvitus on jälleen kerran ihastuttavaa.
Suosittelisin kirjaa lähtökohtaisesti kolmos-nelosille, ja mielestäni se sopii mainiosti luettavaksi ääneen myös pienemmille koululaisille.
February 26, 2021
On kesäloma ja Tiuku perheineen on muuttanut, jälleen kerran. Taas uusi koti remontoitavaksi, taas uudet supisevat ja tuijottavat naapurit, taas uusi koulu. Menisiköhän koulussa tällä kertaa kaikki hyvin? Onnistuisiko Tiuku kerrankin löytämään ystävän?
Tiukun salaisuus aloittaa uuden lastenkirjasarjan, joka ainakin avausosan perusteella on huomattavasti lähempänä tavallista arkea (ja tylsempi) kuin Hurmeen aiemman Huimaa-sarjan startannut Kiepaus. Kiepauksessa yritettiin selviytyä nurin kurin kääntyneessä tulevaisuuden maailmassa, kun taas Tiuku tuntuu elävän jotakuinkin tässä samassa todellisuudessa kuin mekin.
Tiukun perheellä vain on salaisuus: kullakin perheenjäsenellä on oma väri, ja he pystyvät ajatuksen voimalla liikuttelemaan oman värisiään esineitä. Isän ja äidin mielestä värivoimia omaavien lasten on turvallisinta pysytellä mahdollisimman paljon neljän seinän sisällä, mutta Tiuku alkaa saada kotona luuhaamisesta ja jatkuvasta salailusta tarpeekseen ja rupeaa kapinoimaan vanhempiaan vastaan. Mitä haittaa siitä nyt voi olla, jos joku saakin tietää?
"Tytöt jatkoivat alas rinnettä ja sieltä kallion juurella nousevien suojaisten pensaiden taakse. He istuivat ruohomättäälle, piilopaikkaan. Ja sitten Tiuku näytti. Hän hengitti syvään, antoi voimien virrata kohti punaista, maassa lepäävää lapiota. Hän nosti sen ilmaan vailla ponnistelua." (s. 127)
Tiuku miettii käärmeissään, miten muka voi ikinä oppia elämään tässä maailmassa, jos ei saa viettää aikaa tavallisten ihmisten kanssa. Ja mikä ihme on se asia, josta isä ja äiti puhuvat aina harvinaisen epämääräisin sanankääntein? Mitä he jättävät kertomatta Tiukulle?
Kymmenvuotiaani tykkäsi tarinasta sen verran, että ilahtui kovin kuullessaan, että jatko-osan (Kirjava kartano) pitäisi ilmestyä jo tänä keväänä. Itse olisin antanut Tiukun salaisuudelle kolme tähteä, mutta pakko vähentää yksi tähtönen punaisen värin liiallisesta käytöstä kirjan ulkoasussa. Ymmärrän toki värivalinnan, mutta olisko mi-ten-kään riittänyt, että lukujen otsikot, sivunumerot ja iso osa kuvituksesta ovat tiukumaisen punaisia? Sivujen punaisella värjätyistä reunoista tuli jostakin syystä sen verran huono olo, että ehdin jo miettiä, pystynkö lukemaan kirjaa loppuun ollenkaan. Yäh.
Tiukun salaisuus aloittaa uuden lastenkirjasarjan, joka ainakin avausosan perusteella on huomattavasti lähempänä tavallista arkea (ja tylsempi) kuin Hurmeen aiemman Huimaa-sarjan startannut Kiepaus. Kiepauksessa yritettiin selviytyä nurin kurin kääntyneessä tulevaisuuden maailmassa, kun taas Tiuku tuntuu elävän jotakuinkin tässä samassa todellisuudessa kuin mekin.
Tiukun perheellä vain on salaisuus: kullakin perheenjäsenellä on oma väri, ja he pystyvät ajatuksen voimalla liikuttelemaan oman värisiään esineitä. Isän ja äidin mielestä värivoimia omaavien lasten on turvallisinta pysytellä mahdollisimman paljon neljän seinän sisällä, mutta Tiuku alkaa saada kotona luuhaamisesta ja jatkuvasta salailusta tarpeekseen ja rupeaa kapinoimaan vanhempiaan vastaan. Mitä haittaa siitä nyt voi olla, jos joku saakin tietää?
"Tytöt jatkoivat alas rinnettä ja sieltä kallion juurella nousevien suojaisten pensaiden taakse. He istuivat ruohomättäälle, piilopaikkaan. Ja sitten Tiuku näytti. Hän hengitti syvään, antoi voimien virrata kohti punaista, maassa lepäävää lapiota. Hän nosti sen ilmaan vailla ponnistelua." (s. 127)
Tiuku miettii käärmeissään, miten muka voi ikinä oppia elämään tässä maailmassa, jos ei saa viettää aikaa tavallisten ihmisten kanssa. Ja mikä ihme on se asia, josta isä ja äiti puhuvat aina harvinaisen epämääräisin sanankääntein? Mitä he jättävät kertomatta Tiukulle?
Kymmenvuotiaani tykkäsi tarinasta sen verran, että ilahtui kovin kuullessaan, että jatko-osan (Kirjava kartano) pitäisi ilmestyä jo tänä keväänä. Itse olisin antanut Tiukun salaisuudelle kolme tähteä, mutta pakko vähentää yksi tähtönen punaisen värin liiallisesta käytöstä kirjan ulkoasussa. Ymmärrän toki värivalinnan, mutta olisko mi-ten-kään riittänyt, että lukujen otsikot, sivunumerot ja iso osa kuvituksesta ovat tiukumaisen punaisia? Sivujen punaisella värjätyistä reunoista tuli jostakin syystä sen verran huono olo, että ehdin jo miettiä, pystynkö lukemaan kirjaa loppuun ollenkaan. Yäh.
August 28, 2020
Vuokko Hurme on yksi kotimaan omaperäisimmistä lasten fantasisteista. Hänen edellinen scifiin päin kallellaan oleva lastenkirjatrilogiansa Huimaa, joka kertoi painovoimaltaan nurin kääntyneestä maailmasta, herätti alakouluvinkkauksissa valtavan innostuksen. Ahmin myös suurella halulla Hurmeen lastentietokirjan Karkkikirja. Nyt hän on aloittanut uuden lastenfantasiasarjan Värikkäät, jossa telekineettiset voimat liittyvät lempiväreihin. Ensimmäisessä osassa Tiukun salaisuus pääosaperhe muuttaa uuteen kerrostaloon ja Tiukulla on vaikeuksia sopeutua punaisten esineiden lennättelyvoimiensa salaamiseen. Reetta Niemensivun loihtima kaunis kansi juhlii Tiukun lempiväriä, jota löytyy myös kirjan sivujen reunoista ja Niemensivun kuvituksesta.
Itse siniseen ja turkoosiin hurahtaneena värien ja taikavoimien yhteys viehättää minua erityisesti ja Hurme saa mukavasti solmittua yhteen lapsen arkisen maailman ja kiehtovan taikuuden. Mahdollisesti tahattomasti mukaan tulee myös korona-aikana turhan ajankohtaisia eristäytymisen ja vapautumisen teemoja. Kiusaamisen ja ystävystymisen teemat tulevat luontevasti esiin, kun Tiuku yrittää mukaan pihan lapsien leikkeihin ja erityisesti kaipaa johtajan Liian hyväksyntää. Kolmasluokkalainen Tiuku haluaa myös enemmän itsenäisyyttä salaisuutensa kanssa erakkoelämään ajautuneesta perheestään.
Salaisuuden piilottelu ja vanhempien haluttomuus kertoa menneisyydestä ja salailutarpeen syistä tuovat romaaniin jännitettä, mutta melkolailla Tiukun salaisuus jää löyhäjuoniseksi johdannoksi selvästi myöhemmissä kirjoissa auki keriytyvään suurempaan tarinaan. Vähän oudolta tuntuu, että takakannessa jo viitataan jonkin salaperäisen harmauden uhkaan, joka tässä kirjassa jää muutamaan alustavaan vihjaukseen ja varmasti tulee olennaiseksi vasta seuraavissa kirjoissa. Oma arvaukseni on, että seuraavat kirjat tulevat olemaan sininen ja vihreä ja niissä tullaan seuraamaan Tiukun sisaruksia Meriä ja Tapiota. Värikkäät-sarja vaikuttaa lupaavalta, mutta vähän tuntuu, että saimme siitä vasta esimakua.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Itse siniseen ja turkoosiin hurahtaneena värien ja taikavoimien yhteys viehättää minua erityisesti ja Hurme saa mukavasti solmittua yhteen lapsen arkisen maailman ja kiehtovan taikuuden. Mahdollisesti tahattomasti mukaan tulee myös korona-aikana turhan ajankohtaisia eristäytymisen ja vapautumisen teemoja. Kiusaamisen ja ystävystymisen teemat tulevat luontevasti esiin, kun Tiuku yrittää mukaan pihan lapsien leikkeihin ja erityisesti kaipaa johtajan Liian hyväksyntää. Kolmasluokkalainen Tiuku haluaa myös enemmän itsenäisyyttä salaisuutensa kanssa erakkoelämään ajautuneesta perheestään.
Salaisuuden piilottelu ja vanhempien haluttomuus kertoa menneisyydestä ja salailutarpeen syistä tuovat romaaniin jännitettä, mutta melkolailla Tiukun salaisuus jää löyhäjuoniseksi johdannoksi selvästi myöhemmissä kirjoissa auki keriytyvään suurempaan tarinaan. Vähän oudolta tuntuu, että takakannessa jo viitataan jonkin salaperäisen harmauden uhkaan, joka tässä kirjassa jää muutamaan alustavaan vihjaukseen ja varmasti tulee olennaiseksi vasta seuraavissa kirjoissa. Oma arvaukseni on, että seuraavat kirjat tulevat olemaan sininen ja vihreä ja niissä tullaan seuraamaan Tiukun sisaruksia Meriä ja Tapiota. Värikkäät-sarja vaikuttaa lupaavalta, mutta vähän tuntuu, että saimme siitä vasta esimakua.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
January 28, 2022
Hauskan arkinen fantasiatarina! Tässä etenkin Tiukun toive kuulua joukkoon tuntui aidolta ja tunnistettavalta ja itse taikavoima oli hauska olemalla niin yksityiskohtainen ja rajoitettu. Kirjan alkupuoli oli kuitenkin jokseenkin hidastempoinen ja vanhempien epämääräinen ylivarovaisuus turhautti. Kirjan toinen puolikas toimi kuitenkin paremmin ja piteli otteessaan.
December 25, 2020
Tiukulla on salaisuus: hänellä ja kaikilla hänen perheessään on erikoisia kykyjä. He voivat liikutella oman värisiään erineitä. Tiukun väri on punainen. Voimista ei kuitenkaan saa puhua kodin ulkopuolella. Outo harmaa pilvi leijuu välillä Tiukun näkökentän laitamilla, mikä kumma se mahtaa olla?
Äiti ja isä hankkivat rempattavia asuntoja ja he muuttavat usein. Tiuku on aloittamassa kesän jälkeen kolmannen luokan, jälleen uudessa koulussa. Ystävystyminen muihin oppilaisiin on siis vaikeaa. Värikkäät herättävät paljon huomiota pukeutumalla kukin pelkästään oman värinsä mukaisiin vaatteisiin ja jopa heidän silmänsä toistavat tuota väriä.
Siinä missä Hurmeen edellisen Huimaa-sarjan ensimmäinen teos Kiepaus koukutti heti mukaansa oli tämä Tiukun salaisuus hitaammin lämpeävä ja punaiset sivunreunat ja kuvitus olivat hieman haastavia silmille, vaikkakin tekee kirjan ulkosyjään hauskan värieffektin.
Äiti ja isä hankkivat rempattavia asuntoja ja he muuttavat usein. Tiuku on aloittamassa kesän jälkeen kolmannen luokan, jälleen uudessa koulussa. Ystävystyminen muihin oppilaisiin on siis vaikeaa. Värikkäät herättävät paljon huomiota pukeutumalla kukin pelkästään oman värinsä mukaisiin vaatteisiin ja jopa heidän silmänsä toistavat tuota väriä.
Siinä missä Hurmeen edellisen Huimaa-sarjan ensimmäinen teos Kiepaus koukutti heti mukaansa oli tämä Tiukun salaisuus hitaammin lämpeävä ja punaiset sivunreunat ja kuvitus olivat hieman haastavia silmille, vaikkakin tekee kirjan ulkosyjään hauskan värieffektin.
March 5, 2023
Romaani kertoo Värikkäiden perheestä, jossa jokaisella on yliluonnollisia voimia. Teemoja ovat mm. ulkopuolisuuden tunne ja tarve kuulua joukkoon. Teos olisi tarvinnut vielä yhden kielenhuoltotarkistuksen ennen painoon menoa. Tarinaa olisi myös voinut tiivistää jonkin verran. 6-vuotias lapsi tykkäsi ja haluaa lukea yhdessä seuraavankin osan. Teos sopii yhdessä luettavaksi melko pienillekin lapsille, myös 4-vuotias kuunteli kiinnostuneena.
August 24, 2020
Vähän jäi telineisiin. Kiinnostavia, joskin tutunoloisia juonikuvioita ja jatko-osien petaamista, mutta. Täytyy vähän vielä sulatella.
August 21, 2021
Värikkäät-sarjassa on vähän sellainen Faunoidit-sarjan kaltainen viba siinä mielessä, että hahmoilla on yliluonnollisia voimia, jotka täytyy keinolla millä hyvänsä pitää normaaleilta ihmisiltä salassa. Ja koska Faunoidit on yksi lemppareistani mitä tulee suomalaisiin nuortenkirjasarjoihin, tämä on siis hyvä juttu. Ainoa ero on, että Värikkäät-sarja on suunnattu nuoremmille lukijoille kuin Faunoidit, ja että sarjassa esitellyt yliluonnolliset voimat ovat eläinteeman sijaan väriteemaisia. Pidin valtavasti siitä miten sarjan kirjoissa kuvaillaan värivoimien käyttöä sekä eri värien luomaa tuntua käyttäjissään - olen siis tässä vaiheessa lukenut jo sarjan toisenkin kirjan (itse asiassa luin sen tänä aamuna loppuun), ja sarjan ensimmäisessä kirjassa pääosassa on siis Värikkäiten perheen nuorempi tytär Tiuku, ja sarjan toisessa osassa vanhempi tytär Meri. Kirjoissa värivoimiin tutustumisen lisäksi käsitellään myös tavanomaisempia aiheita kuten nuorten välisiä ihmissuhteita sekä uusiin kavereihin ja tilanteisiin tutustumista. Molemmissa osissa on myös jännittävä käänne lopussa, joka valottaa jollain tapaa lisää Värikkäiten sukuun kuuluvien historiaa ja elämäntapoja sekä vaaroja, joita Värikkäät saattavat joutua kohtaamaan voimiensa vuoksi. Jään ehdottomasti odottamaan tälle sarjalle jatkoa, varsinkin kun perheen pienimmän, Tapion, värivoimiin tuntuu liittyvän jotain erityistä...
January 11, 2021
No joo, ihan kiva lastenfantasia.Kai. Erilaisuus samanlaisuus ja joukkooon kuulumis-teemoja taikuudella etäännytettynä. Mitään valtavia kiksejä en itse saanut, mutta tämä on taas niitä kirjoja, jotka pitäisi ehkä luetuttaa jollain kohderyhmäläisellä. Vaikka jollain kolmasluokkalaisella.
Värikkään perheen vanhemmat pakottavat taikavoimia omaavat lapsensa elämään eristäytynyttä elämää suojellakseen heitä, mutta kieltäytyvät selittämästä todellisia syitä. Extrovertille Tiukulle asunto ja sisarusten seura ei riitä, vaan hän haluaa ulos ja hän haluaa oikeita ystäviä. Rajoja aletaan venyttää ja vanhempien on opeteltava joustamaan ja luottamaan. Ulkomaailma näyttää asiat eri vinkkelistä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu saa pian unohtamaan varoitukset. Kai sitä nyt ystäville voi vähän kertoa. Ja näyttää. Tahallinen tottelemattomuus saattaa koko perheen vaaraan, mutta yllättäen tottelemattomuus palkitaan ja näyttää siltä, että isä ja äiti olivatkin väärässä. Muut ihmiset eivät olekaan niin kauheita ja ennakkoluuloisia kuin luultiin. Paitsi että, tan-tan-taaa, todennäköisesti ovatkin. Nurkissa vaaniva ahdistava harmaus ja televisiossa näytetyt harmaasilmäiset apaattiset ihmiset jäivät odottamaan jatko-osaa...
Vinkkaukseen komosnelosille
Värikkään perheen vanhemmat pakottavat taikavoimia omaavat lapsensa elämään eristäytynyttä elämää suojellakseen heitä, mutta kieltäytyvät selittämästä todellisia syitä. Extrovertille Tiukulle asunto ja sisarusten seura ei riitä, vaan hän haluaa ulos ja hän haluaa oikeita ystäviä. Rajoja aletaan venyttää ja vanhempien on opeteltava joustamaan ja luottamaan. Ulkomaailma näyttää asiat eri vinkkelistä ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu saa pian unohtamaan varoitukset. Kai sitä nyt ystäville voi vähän kertoa. Ja näyttää. Tahallinen tottelemattomuus saattaa koko perheen vaaraan, mutta yllättäen tottelemattomuus palkitaan ja näyttää siltä, että isä ja äiti olivatkin väärässä. Muut ihmiset eivät olekaan niin kauheita ja ennakkoluuloisia kuin luultiin. Paitsi että, tan-tan-taaa, todennäköisesti ovatkin. Nurkissa vaaniva ahdistava harmaus ja televisiossa näytetyt harmaasilmäiset apaattiset ihmiset jäivät odottamaan jatko-osaa...
Vinkkaukseen komosnelosille
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 13, 2021
Sain vihdoin luettua tämän "koronakirjan" ja tykkäsin kovasti. Tai tykkäsin alusta ja keskikohdasta, mutta loppu oli vähän outo. Se tosin jätti kaikki avoimeksi seuraaviin osiin ja esitteli uuden pahan. Mutta Tiukun perheellä on värivoimia, jotka pitää piilotella muilta. Sen takia perhe ei koskaan käy missään, he ovat koko ajan kotona. Tiuku aloittaa uudessa koulussa ja päättää paljastaa voimat. Tavallaan tää oli hyvä, mutta paikoitellen liian hidastempoinen mun makuun. Kokeilin vinkata tätä kolmosille ja jotkut innostui vähän.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 15, 2021
Herkullinen idea: Värikkäiden perheen kaikilla jäsenillä on oma värinsä, jota he voivat hallita silmillään. Taito tuo mukanaan konkreettisia vaaroja normeihin liittyen sekä harmaan, salaperäisen, uhkaavan pilven, joka leijuu läheisyydessä.
Omaan (aikuiseen?) makuuni tämä ensimmäinen osa oli vähän turhan pitkä tapahtumien sisältöön nähden, mutta kohderyhmälukijalle se voi ollakin juuri passeli. Rakastin Hurmeen Huimaa-sarjaa ja mielenkiinnolla odotan tämän sarjan seuraavia osia, vaikkei tämä ihan samalla voimalla mukanaan vienytkään.
Omaan (aikuiseen?) makuuni tämä ensimmäinen osa oli vähän turhan pitkä tapahtumien sisältöön nähden, mutta kohderyhmälukijalle se voi ollakin juuri passeli. Rakastin Hurmeen Huimaa-sarjaa ja mielenkiinnolla odotan tämän sarjan seuraavia osia, vaikkei tämä ihan samalla voimalla mukanaan vienytkään.
November 16, 2020
Kirjasarjan alku, jossa alustetaan monia tulevia asioita ja selitetään hiukan liian harvoja. Lukuhoukutusniekaukset lentelevät ilmassa, mutta ihan kaikista en saanut kiinni.
Realismi on Hurmeen Huimaa-sarjassakin hyvin lähellä upeaa fantasiamaailmaa, mutta tässä minulle väärinpäin: fantasia ei selitä realismia vaan päinvastoin. Se järmäyttää lukijan lähelle maan pintaa, eikä päästä heittäytymään tarinan matkaan niin täysin kuin olisin toivonut.
Realismi on Hurmeen Huimaa-sarjassakin hyvin lähellä upeaa fantasiamaailmaa, mutta tässä minulle väärinpäin: fantasia ei selitä realismia vaan päinvastoin. Se järmäyttää lukijan lähelle maan pintaa, eikä päästä heittäytymään tarinan matkaan niin täysin kuin olisin toivonut.
October 20, 2020
Hurme onnistuu nyrjäyttämään (kiepauttamaan??) aivot jotenkin uuteen asentoon. I-ha-na-ta. Jostain syystä kuitenkaan tää Värikkäiden eka osa ei aivan lähtenyt lentoon, odotan siis lisää! Liian hahmon matkasta kirjan mittaan pidin paljon - odotin siltä jotain muuta, ja yllätyinkin sitten iloisesti.
August 24, 2020
Kolme ja puoli.
Read
September 15, 2020Kirja jäi valitettavasti kesken, koska kirjan sivujen punainen väri aiheutti minulle päänsärkyä sekä etovan olon. Harmi, koska kirjan olisin halunnut mielelläni lukea ja se vaikutti hyvältä.
September 22, 2020
Ihan täydellinen ääneen luettava 8-vuotiaalle. Lapsi alkoi välittömästi määritellä ja etsiä omaa väriään. Odotamme jatkoa!
September 28, 2020
Kiehtova fantasiamaailma.
Displaying 1 - 17 of 17 reviews