Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.
Punainen myrsky on ajankohtainen ja universaali romaani maailmasta, jossa lapset tekevät mitä vain saadakseen aikuisen hyväksynnän.
”Äiti”, sanon, kun myrsky on ohi.”Mitä kulta?””Tietääkö kukaan, että me olemme täällä?””Missä?””Täällä aavikolla. Tällä leirillä.””Miksi sinä sitä mietit?””Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?”
Maailma, 2015. Isiksen nousu horjuttaa maailmaa Irakista ja Syyriasta Eurooppaan. Kolme ihmistä matkustaa Suomesta Irakiin etsimään ratkaisuja. Yhdelle heistä matka merkitsee myös matkaa maailmaan, jonka on kerran joutunut jättämään taakseen.Poika syntyy Irakissa perheeseen, jossa on paljon rakkautta ja suuri salaisuus. Hänen isänsä toimii Saddam Husseinin hirmuhallintoa vastustavassa vastarintaliikkeessä ja on jatkuvassa vaarassa. Väkivallan, pelon ja pakenemisen keskellä äiti luo lapsilleen tilan, jossa kaiken läpäisee rakkaus. Perhe pakenee Irakista Saudi-Arabian kautta Suomeen. Kasvaessaan poika etsii tapaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ympäristöissä, joissa hän on aina erilainen kuin muut, ja jossa tärkeimmistä asioista ei koskaan uskalla puhua.
a Finnish writer, journalist and documentary film-maker.
Hirvonen's first novel Että hän muistaisi saman (When I Forgot) was first published in Finland in 2005. It was shortlisted for the Finlandia Prize. An English translation is to be published in November 2007.
Her first documentary feature film, Paradise: Three journeys in this world, is about migration from Africa to Europe. It premiered in Helsinki in 2007. This film also won the first prize in the category 'medium length films' of the Rhodes ecofilms and video arts festival in June 2008
Kaunis ja kauhea kirja. Erittäin ajankohtainen ja universaali. Erityisesti kosketti pienen pojan näkökulma sekä äidin loppumaton kärsivällisyys ja rakkaus.
Punainen myrsky on tavattoman kiehtova pienen pojan kasvukertomus. Hirvosen todellisista tarinoista inspiraation saaneen kertomuksen lukeminen oli vaivatonta ja samalla opetti niin paljon minulle vieraasta kulttuurista ja kauheuksista, joiden keskellä Irakissa asuvat ihmiset ovat joutuneet selviytymään. Minua jäi vain häiritsemään se valtava aukko kertojan elämässä teini-iän ja jo rauhanneuvottelijana toimivan kohta isäksi tulevan aikuisen välillä.
Kirja kuvaa kauniisti varsinkin äidinrakkautta, joka kantaa läpi kaikkien vaikeuksien. Kuinka kärsivällinen ja huolehtiva äiti hän lapsilleen oli. Vaikutuin, kuten myös siitä kuinka kauniisti paperille Hirvonen oli onnistunut tämän välittämään.
Kaunis, surullinen, eksoottinen, kauhea, viehättävä ja täynnä äidinrakkautta oleva kertomus perheestä, joka joutuu jättämään kotinsa Irakissa ja lähtemään pakolaisina Suomeen. Kirjan sivuilla kuuluvat leikkivien lasten äänet ja tuoksuvat mausteet, ja lukija pääsee vaeltamaan niin varjoisissa oliivipuulehdoissa kuin raitista ilmaa täynnä olevissa suomalaismetsissäkin. Hirveämpää puolta edustavat vierailu irakilaisvankilassa isää tapaamassa sekä poran äänet yhteydessä, mitä on mieluummin ajattelematta.
Kirjan taustalla ovat kansanedustaja Hussein al-Taeen perheen tarinat, mutta teos on fiktiivinen. Juuri ennen kirjan julkaisua esiin noussut kohu vaikutti kirjoittajan mukaan tarinaan hieman ja mielestäni se kuuluu lopussa, päähenkilö on kovin ankara itseään kohtaan tavalla, joka ei kirjassa kerrotun perusteella vaikuta aiheelliselta. Siitä pieni miinus, muuten tykkäsin kirjasta kovasti!
Hirvonen on valtavan taitava kirjailija ja humanitaarisen työn tekijä. Olisin mieluusti lukenut loppusanoissa kuvaillun lähtökohtaisen tarinan; irakilaisnaisen tarinan. Punainen myrsky on pojan tarina, kaamea koska tosi, kaunis koska Hirvosen kieli ja perhettä ympäröivä rakkaus. Pojan tarinassa ei sinällään ole mitään vikaa, itse asiassa teini-iän kuvaus on yksi kiinnostavimpia suomalaisia nuorisokuvauksia. Kuitenkin se jää pojan tarinana oudon aukkoiseksi, kasvu aikuiseksi hypätään yli ja pojasta on kasvanut rauhanneuvottelija; miten ja miksi? Samoin perustein se olisi osa äidin tarinaa kuin muukin, ajattelen.
Tärkeä romaani, sillä se ristivalottaa suhdetta sotaan.
Hienosti kirjoitettu, ahmin romaanin kahdella istumalla.
Elina Hirvosen kieli ja kerronta on aina kaunista ja tässä onnistuu erityisen hyvin.
Luin tämän kuitenkin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3 (kirja, johon suhtaudun ennakkoluuloisesti), sillä tietämällä kirjan taustat (Hussein al-Taeen tarina ja somekirjoittelut) tähän oli vaikea suhtautua. Kirja on kuitenkin fiktiota, vaikka taustatarina tosi. Kirjan lopussa päähenkilön tunteita voi ehkä tulkita selityksenä al-Taeen somekirjoituksille.
Luvattua naisnäkökulmaa kirjassa oli vähemmän, mitä luvattiin, mutta kirjan muiden ansioiden takia tämän voi antaa anteeksi. Voin suositella.
Hieno, koskettava kirja. Yhden perheen kautta kuvattuna Irakin lähihistoriaa ja pakolaisuutta tuli tarkasteltua uudesta perspektiivistä. Upeaa kuvausta pelosta ja lapsen kasvusta pelon täyttämässä ilmapiirissä, mutta myös äidin rakkaudesta ja sen merkityksestä lapsen kasvulle - olosuhteista riippumatta. Vankilakuvaukset olivat aika ahdistavaa luettavaa, mutta kokonaisuutena kirja ei ollut lainkaan ahdistava, varsinkin kielellisesti tämä on suorastaan kaunis teos.
Elina Hirvosen Punainen myrsky tavoitti todella puhuttelevasti sodan ja väkivallan keskellä kasvaneen pojan raastavia tunteita ja tapahtumien vaikutusta koko elämään... Sydämeen sattui lukea niistä! Samalla kirja toi myös Irakin lähihistoriaa lähemmäs. Kirja puhutteli mua paljon! Kerronta oli kuitenkin jotenkin rikkonaista mun makuun, joten siitä miinus.
Noin mietti pieni poika yritettyään olla isälle mieliksi. Punainen myrsky on Saddam Husseinin Irakissa syntyneen pojan kasvutarina. Näkökulma on perheen esikoisen, joka ei saa rakkaalta äidiltä tarpeeksi syliä, sillä nuorempia sisaruksia on niin paljon. Pojan kasvuvuosia leimaa ahdistava pelko ja hillitömän väkivallan vaara. Hänen hennoille hartioilleen on sälytetty liian suuri taakka. Isä toimii aktiivisesti Saddam Husseinin vastarintaliikkeessä ja on alituisessa hengenvaarassa.
Tarina on järkyttävää luettavaa, mutta Hirvonen eläytyy hienosti pienen pelokkaan pojan ajatuksiin. Autenttisuus on tulosta siitä, että kirjailija on saanut ensikäden tietoja irakilaiselta perheeltä ja käynyt heidän kanssaan myös kirjan tapahtumapaikoilla Irakissa. Hirvonen kirjoittaa pienen pojan tunnot iholle. Oli hurjaa ajatella kaikkea tuota silmitöntä väkivaltaa, kidutuksia, pommeja, sotaa ja Isiksen tapaa värvätä lapsia. Ravisuttava ja hieno teos, riippumatta mistään ulkokirjallisista kohuista.
Kaunis, surumielinen, hallittu ja liikuttava romaani, joka liikkuu monessa aikatasossa ja tilanteessa. Kirja nostaa esiin kipeää maailmanhistoriaa mikrotasolta tarkasteltuna, ja kertoo koskettavasti siitä, miten sota ja politikointi runtelee perheitä, ihmisiä ja unelmia.
Koskettavimmissa osioissa kuvataan liikuttavasti lasten hätää ja pelkoa, sitä, miten lapset joutuvat kantamaan itseään suurempia salaisuuksia ja kuoleman, menettämisen, kivun ja sodan pelkoa, jota pienen ihmisen on vaikeaa käsittää tai käsitellä. Kirjassa tuodaan myös ilmi, että romaani perustuu Hussein al-Taeen ja hänen perheensä kertomiin kokemuksiin ja muistoihin, mikä tuo teokseen oman jännitteensä ja ajankohtaisuutensa.
Alku oli jotenkin tahmea, mutta kun kirjoitettuun päästiin sisälle teksti muuttui jouhevammaksi. Pidin lopulta kirjasta vaikka alkuun olikin jotenkin tylsä. Kuuntelin äänikirjana ja lukija oli liian nopeatempoinen. Toki olisi voinut hidastaa lukunopeutta mutta jostain syystä en tätä tehnyt. Hyvää oli kuvailut lapsuuden kotimaasta, aikuisuuden kotimaasta oli mielestäni hirveän vähän ja siitä olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää. Sopeutumisesta ja sen sellaisesta.
Helmet-lukuhaaste 2020 9. Kirjassa kohdataan pelkoja “On normaali vuosi, väkivallan, pelon, vihan ja pakenemisen vuosi”. Hirvosen teosta lukiessa sydäntä särkee ennen kaikkea siksi, että tämä kaikki on arkea alati joillekin. Tästä aiheesta pitää kirjoittaa, tällä kertaa vain kirjailija tyyli ei täysin napannut.
Tärkeää, että tällaisia teoksia on olemassa, kasvutarina itsessään oli kiinnostava ja koskettava. Kirjoitustyylin tunteellinen voimallisuus alkoi kuitenkin kyllästyttää jossain vaiheessa. Sujuva lukukokemus.
Surullinen kertomus perheen elämästä sotaa käyvässä Irakissa, pakomatkasta ja pakolaisleiristä sekä hitaasta sopeutumisesta ja kotiutumisesta Suomeen. Kaunista ja runollista kieltä, jossa kertojan ääni on aina samanlainen, vaikka näkökulma muuttuu pikkulapsesta nuorukaisen kautta aikuiseksi.
Tämä tuli luettua yhdeltä istuimelta yhden illan aikana. Tarina tempaisi mukaansa kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Aikahyppy teinivuosista rauhanneuvottelijaksi oli kuitenkin liian iso, sillä olisin halunnut tietää, miksi hänestä tuli rauhan mies.
Kaikessa kauheudessaankin kaunis ja ajankohtainen kirja pakolaisuuden taustoilta. Tämänkaltaiset tarinat ovat niitä tärkeitä, inhimillistäjiä, empatisoivia.
Kuuntelin äänikirjana. Kirjassa kerrottiin lapsen näkökulmasta millaista oli elää Irakissa Husseinin hirmuhallinon aikana, millaista oli paeta sieltä ja päätyä Suomeen, outoon vihreään ja kylmään maailmaan. Ja olla vanhempiensa tulkkina ja kasvaa suuria salaisuuksia sisällään. Ja millaista oli aikuisena palata Irakiin ja nähdä omat juurensa. Kirja oli jännän hajanaisesti kirjoitettu, kesti vähän aikaa päästä sisään kirjan maailmaan ja tekstin tyyliin, mutta tykkäsin ja avasi näkemään millaista oli kasvaa jossain muualla kuin turvallisessa Suomessa. Kirja perustuu oikean ihmisen muistoihin ja kokemuksiin, mutta on autofiktiota.