Tommi muuttaa Rovaniemelle vuonna 1990, ja kun Absoluuttinen Nollapiste perustetaan, ikäluokkansa outolinnuksi leimatun pojan unelma todellisesta bändistä toteutuu. Laman runtelemassa Pohjolassa puhumattomasta teinipojasta kasvaa suomalaisen älykkörokin keulakuva – ja yksi Rovaniemen tunnetuimmista ja vihatuimmista nuorukaisista.
Runsaana vyöryvä, avoin muistelmateos vie lukijansa Liimatan persoonan ja Absoluuttisen Nollapisteen musiikin juurille. Samalla teos piirtää esiin uudenlaisen nuorisokulttuurin syntyä aikana, jolloin populaarimusiikki levisi toden teolla pohjoisille leveysasteille.
Tommi Liimatan laaja elämäkertasaaga saapuu kahden romaanimuotoisen lapsuuskuvauksen jälkeen käännekohtaan perheen revetessä kahtia, isän jäädessä Pietarsaareen ja päähenkilön äiteineen muuttaessa Rovaniemelle. Taiteellisesti moniutelias ja palavan järjestelmällinen teini käärii ympärilleen samanhenkisen retkueen, joka suhtautuu intohimolla sarjakuviin, videoteoksiin, pulkkailuun - ja soittamiseen. Aktiviteettien myrskystä nousee keihäänkärkenä esiin Absoluuttiseksi Nollapisteeksi kastettava bändi, joka kasvaa nopeasti autotallipuuhailusta keikkailevaksi ja levyttäväksi huomionherättäjäksi.
Bändin kanssa rinnakkain kehittyy Liimatan persoona, syrjäänvetäytyjästä silmätikuksi ja ihailun kohteeksi, raivokkaan tuomitsevasta absolutistista kuin silmänräpäyksessä yhtä raivokkaaksi tenuttajaksi ja hankalan perhetilanteensa vaikenijasta edes vähän avoimemmaksi varhaisaikuiseksi. Hauskana kontrastina Liimatan marginaalitaiteellisuuden kyljessä kulkee pietarsaarelaisen mainstream-nuori ”Neiti N”:n kirjeenvaihtoa NKOTB- ja Raptori-fanituksineen.
Ahnaasti bändihistoriikkeja lukevalle Rollo lanseeraa uuden kultaisen standardin detaljikkaassa kerronnassa, harvalla muulla muusikolla tosin lienee esittää vastaavanlaajuista arkistoa omalta taipaleeltaan hyödynnettäväksi. Jään vartomaan vääjäämätöntä Mansea, joka jatkaa tarinaa etelämmässä. Miten käy Tommin armeijalykkäyksen? Lientääkö inttitauko bändiä uhanneita skismoja? Kestääkö ensimmäinen seurustelusuhde avoliiton? Voiko koskaan syödä liikaa mustaamakkaraa? Miten luotiin mestariteokset Suljettu ja Nimi muutettu? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin varmasti saadaan vastaus sitten aikanaan saagan nelososan parissa. Rollo on toistaiseksi nautittavin kaikista Liimatan kirjallisista tuotoksista ja hienoimpia lukemiani musiikkikirjoja.
Häkellyttävä teos. En tiedä mitä hämmästelisin eniten. Liimatan perusteellista projektiensa dokumentointia. Ylitsepursuavaa luovuutta. Yksityiskohtien täyttämää tekstiä, jota lukiessa on pysähdyttävä ja peruutettava, sillä helmiä riittää. Vai entistä kotikaupunkiani Rovaniemeä, jonka 90-luku on tunnistettavissa ja silti hyvin erilainen kuin omani.
Jeppisten jälkeen luettuna "Rollo" tuntuu raskaalta luetteloinnilta Liimatan teinivuosien taiteellisesta tuotannosta. Suurin osa kirjasta tuntui olevan "paikka, aika, tuotettavan materiaalin nimi sekä osallistuneet henkilöt" - tyyppistä kellontarkkaa listausta M.A. Nummisen "Kaukana Väijyy Ystäviä - Muistelmat 1" tyylisesti ja Jeppiksistä tutut hetkien, tunnelman ja tunteen kuvaukset vilahtavat kirjassa vain hetkellisesti, nekin pääasiassa translitteroitujen äänitysten muodossa. Vaikka olenkin suuri Absoluuttisen Nollapisteen fani, oli yksityiskohtaisten kuvausten (Esim. "Lauantaina 29. tammikuuta kello 14-16.30 Aki soitti lisäkitaroita"), lukeminen puuduttavaa.
"Rollon" mukanaan tuoma tyylinmuutos ei siis toiminut minulle, mutta mahdollinen Manse - jatko-osa tulee varmasti luettua. Liimatan tapa kirjoittaa on parhaimmillaan samaan aikaan sekä humoristista, samaistuttavaa ja koskettavaa. Vaikka historiointi tuntui lukiessa raskaalta, sai tämä kirja minut kuitenkin löytämään Absoluuttisen Nollapisteen alkupään tuotannosta uusia sävyjä ja syvensi arvostustani yhtyettä kohtaan.
Tommi Liimatta muuttaa Rovaniemelle kesken yläastetta, ihmisen paskinta aikaa. Hän on moneen suuntaan ylitsepursuavan luova, harrastaa laajalti pop-kulttuuria (nyttemmin tunnetaan myös kulttuurina), kerää ympärilleen samanhenkistä ystäväpiiriä, dokumentoi tarkasti luovaa toimintaansa, perustaa yhtyeitä ja alkaa kehittyä Suomen johtavaksi Prog-henkilöksi. Huonomminkin voisi junantuomalle teinille käydä.
En ole rohjennut tarttua Liimatan aiempiin omaelämäkerrallisiin romaaneihin, mutta ajattelin, että Rovaniemi-nostalgia kantaisi tämän tiiliskiven läpi. Ja kyllähän se kantoi. Lukuisat yksityiskohdat luovat hienoa ajankuvaa 90-luvun Suomesta ja Rovaniemestä. Myös nuoruuden angstia ja riemuja kuvataan hienosti. Pikkuhiljaa siirrytään lasten leikeistä aikuisten vastaaviin. Mielenkiintoista on myös aloittelevan rock-yhtyeen alkutaipaleen tarkka kuvaus. Bändihistoriikkina tämä on omaa luokkaansa ja Absoluuttisen Nollapisteen faneille tämä on puhdasta kultaa. Jatkoa seurannee varmasti ja aion kyllä seuraavankin osan( tai osat) lukea. Pikkutarkka kerronta tekee tästä kuitenkin aika raskaan lukukokemuksen. Suosittelen tätä kaikille musiikista kiinnostuneille setämiehille ja tätinaisille, joiden mielestä rockyhtyeen retrospektiivinen cd-boxi on erittäin hieno keksintö. Muille aika vahvalla varauksella.
Well... Im' pretty impressed how quickly I got through this. 24-hour audiobook seemed like an obstacle at first, but it was a wonderful, serene trip. A trip to Rovaniemi and the world of Absoluuttinen Nollapiste and the art entity that is called Tommi Liimatta. I loved Jeppis and Jeppis 2 and though this was different in many ways, it was maybe even better than the two previous ones. Of course coming from Jeppis myself the two previous books offered a sweet spot, but this had many things that opened new worlds for me. I am now a huge fan of Absoluuttinen Nollapiste, on top of It has been said that this is one of the best artist memoirs ever written and I couldn't agree more. This seems so effortless, yet it is very open and serene and in-depth in the progress of making art and the dynamics of the people. The sheer length of this also something that feels like life. And still, it could've easily been longer. Twice longer, I'd say. Hey Tommi: I'm going to meet you in person in a few weeks when you come to our beautiful central library of Helsinki. I'm not sure if I can gather the courage to speak to you.
750 sivua mielenkiintoista matkaa tarkkaan elämäänsä dokumentoivan Liimatan mukana. Ei mene syviin knausgårdilaisiin analyyseihin, mutta jotain samaa olen löytävinäni tästä. Ja ehkäpä ajankuvina tärkeää historiallista ainesta. Liimatan sanat, lauseet ja toiminta huikeaa mielikuvitusta täynnänsä.
Tällä on varmasti musiikillis-kulttuurishistoriallista arvoa, mutta ei ollut mulle sopiva lukukokemus. Liikaa luetteloa, liikaa pelkkä havainnointia ja niin pitkästi. Kuten Liimatta itsekin sanoi jossain kohdassa, että tunneäly ei kauheasti pääse kehittymään poikaporukassa, jossa ensisijainen viestintämuoto on vittuilu.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Välillä kirjan lukeminen oli tervan juontia, sisältö kuin päiväkirjamaista Wikipediaa. Paikoittain kuitenkin hyvinkin sujuvasti etenevää kerrontaa ja asioita tapahtuu niin että mielenkiinto pysyy yllä. Meininki parani heti kun Liimatta rupesi dokaamaan.