Mainingin varjo

by Paula Nivukoski

Pääseekö pohjalaispitäjästä pakoon muualle kuin meren syliin?
Pappilan naisväki oppii vaikenemaan, kun papan askelet kaikuvat portaissa. Evalina taipuu papan tahtoon, kunnes rakastuu nuoreen kalastajaan. Ankara isä ei ikimaailmassa hyväksyisi Andersia vävyksi, joten nuoripari karkaa kaukaiselle luodolle. Taakse jää paitsi Papan varjo myös rakas sisko ja äidin hyräily hiljaisissa huoneissa, eivätkä muistot jätä Evalinaa rauhaan. Luonnonvoimat eivät tahdo pahaa, mutta armoa ne eivät anna. Riittääkö Evalinan rakkaus, kun myrsky lyö yli luodon ja Anders viipyy merellä?

Genres: Fiction, Historical Fiction, Audiobook, Finnish Literature

380 pages, Hardcover

Published August 1, 2020

Reviews

[Marja Majuri · Rating 5 out of 5]

Vuoden paras teos. Ihana. Kaunista kieltä, voimakkaita tunteita. Vastakohtia niin täydellisiä, että silmiä ja sydäntä särkee.

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

Tämä on vahvojen tunteiden kirja. Se on ahdistusta ja kuristavaa pahaa oloa purkitettuna vajaaseen 400 sivuun - ja kansien väliin.

Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: ajassa, jossa Evalina ei ole vielä karannut kalastaja-Andersin matkaan, ja ajassa, kun hän on päätöksensä tehnyt. Hiljaa tarina kiertyy kokoon ja kiristyy yhä tiukemmalle avaten syitä ja seurauksia tasaisen ankaraan tahtiin.

Romaanissa liikutaan 1900-luvun alussa, ja ajan henki ja tunnelma liukuvat hienosti läpi kirjan runollisessa tyylissä. Joskus kieli tosin tuntuu hankalankin kiemuraiselta ja kummat taivutusmuodot hankalilta. Mutta toisaalta ne kuvaavat hyvin sotkuista mieltä, joka vaivaa enemmän tai vähemmän kaikkia romaanin henkilöitä.

Toivoton, tekisi melkein mieleni tarinasta sanoa. Mutta onhan Mainingin varjossa myös jonkin verran pilkahduksia. Rakkautta ja toivoa, vaikka paha melkein nielaisee kaiken. Melkein.

[Elina Mustikkakummun Anna]

Olisin halunnut haltioitua lukiessani tätä kovasti kehuttua romaania. Ehkä odotukset olivat aivan liian korkealla ja siksi petyin. Kirjassa on kyllä paljon niitä elementtejä, joista pidän, mutta jokin ei vain toiminut. Välillä nimittäin huomasin ajatusteni harhailevan, mutta onneksi tarina välillä imaisi mukaansa täysin. Hienosti ja koskettavasti Paula Nivukoski kyllä kirjoittaa, sen myönnän, ja tarina on vaikuttava. Vaikkei tämä ihan täysosuma minulle ollutkaan, niin uumoilen, että Evalinan kohtalo pysyy pitkään mielessäni.

Ihan neljään tähteen ei tämä yllä, mutta kolme on liian vähän. Annan siis 3,5 tähteä.

[Iina Rahkola · Rating 2 out of 5]

Kaunis ja koristeellinen kieli kuvaamassa kaiken olemisen merkityksettömyyttä korostuu luvun toistaessa toistaan 50. kerran.

[Noora]

Ensimmäinen puolisko kirjasta oli kauneinta proosaa mitä olin aikoihin lukenut! Jokainen sana oli paikallaan, jokainen lause soljui eteenpäin pumpulinkevyesti. Joskus puolenvälin jälkeen lauseiden suloisuus alkoi kuitenkin olla melkein liikaa... Kunnes alkoikin tapahtua. Kun Anders kuoli, olin ensin epäuskoinen, sitten vihainen. Mitä varten näiden kahden piti mennä asumaan YKSIN johonkin autioon saareen keskelle ei-mitään, kun Evalina ei osannut edes soutaa ja oli vain yksi vene! Miten heillä saattoi olla vain YKSI vene! Miten he saattoivat olla niin typeriä!!!! AAARRRGGHHHH!!!! Oli myös vaikeaa uskoa, miten Evalinan pappi-isä saattoi olla niin täydellisen sadistinen hirviö, kun hän ei sitä ilmeisesti nuorena kumminkaan ollut. Mitä oikein tapahtui? Pappi luonnollisesti toivoi poikaa, siitäkö se kauna vaimoa kohtaan sitten lähti? Ja voi Evalinan äitiparkaa, todella kova kohtalo. Ei ihme, että Evalina päätti jättää kaiken. Evalinan hahmo kasvaa myös mielettömän paljon kirjan aikana. Alussa Evalinan maailma romahtaa siihen, kun häämekkoon tulee veritippoja, mutta sitten hän joutuu viimeisillään raskaana hautaamaan oman miehensä ja lähtemään jalkaisin keskellä talvea saaresta, taas yksin. (Olen näemmä lukenut viimeaikoina paljon yksinäisistä naisista. Hmm.) Ja onneksi lähti, koska ehdin jo olla aivan totaalisen raivona siitäkin, että nytkö se Evalina kuolee sinne saareen?! No onneksi ei! Pääsi sentään turvaan. Kirjan lopussa oli jotain kauhuelementtejä, joita piti vähän skippailla herkkänä ihmisenä. Huh, melko intensiivinen rupeama. Ei taaskaan tähtiä, koska sekä kirja että lukukokemus olivat niin kompleksisia. Upeasti kirjoitettu, kyllä. Lukisinko uudestaan? Ei kiitos.

[Katja Halonen · Rating 2 out of 5]

Minä en ymmärtänyt tätä kirjaa. Aluksi oli koko ajan tunne, että luen huonompaa versioita Myrskyluodon Maijasta. Alku lupasi enemmän kuin kirja lopulta oli. Pappilan tytär rakastuu köyhään kalastajaan ja muuttaa tämän kanssa luodolle. Elämä siellä on yksinäistä, mutta rakkauden voima ylittää kaikki esteet. Arki kuitenkin astuu vähitellen kuvaan. Elämä kalastajan vihkimättömänä vaimona on kovin toisenlaista kuin mihin Evalina on pappilassa tottunut. Unet, muistot ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Olisin toivonut kirjalle edes jonkinlaista selkeää loppua, mutta ratkaisu jää avoimeksi. Tämä kirja ei mielestäni yltänyt kirjailijan esikoisromaanin tasolle.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 5 out of 5]

Upeaa kirjoittamista, ei voi muuta sanoa.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Vahvat 3,5 tähteä. Paula Nivukosken toinen romaani on erittäin kaunista ja maalailevaa kieltä, mutta ehkä juuri sen vuoksi kirjan tapahtumat ja henkilöt jäivät etäisiksi. Pystyin hyvin kuvittelemaan mielessäni karun luodon Pohjanmaan rannikolla 1910-luvulla, mutta päähenkilön mielenmaisemaa en tavoittanut niin helposti. Kirjan melko avoimeksi jäävä loppu sopii kirjan tunnelmaan, mutta olisin kaivannut napakampaa päätöstä.

[Tytti Hirvonen · Rating 3 out of 5]

Kaunista kieltä ja onnistunutta tunnelman luontia. Ehkä juuri nämä ominaisuudet tekivät sen, että tämä piti otteessaan ja teki mieli lukea lisää. Toisaalta taas lukeminen tuntui välillä vaikealta ja ajatukset lähtivät harhailemaan.

[Jenni H · Rating 3 out of 5]

Ristiriitaisten ajatusten saattelemana luin tämän kirjan. Hitaasti ja takkuisesti etenin, kunnes loppua kohti ajatus pysyi paremmin kasassa. Pidin kauniista kielestä ja taidokkaasta tunnelman kuvailusta. Elämää luodolla kuvataan niin, että tunnen nahoissani mereltä puhaltavan tuulen. Rinnalla kulkeva tarina aiemmasta elämästä rikkoi usein tunnelman ja sai ajatuksen harhailemaan muualle. Ahdistava ja surullinen tarina, josta olisin halunnut pitää vähän enemmän.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Todella ristiriitainen lukukokemus. Toisaalta nautin suuresti taidokkaasta kielestä ja sen avulla punotusta ahdistuksen ilmapiiristä. Toisaalta taasen kirja jätti kylmäksi ja jopa ärsytti. Jälkimmäiseen oli syynä taustatarina, joka mielestäni rikkoi kokonaisuutta häiritsevyyteen asti. Juuri kun oli päässyt uppoutumaan synkeään, mutta samalla myös kiehtovaan tunnelmaan, hypättiin taustakertomukseen, joka rikkinäisen levyn tavoin junnasi paikoillaan samaa toistaen. Tästä syystä kirja ei myöskään jaksanut pitää riittävä intensiivisesti otteessaan, vaan lukeminen oli ajoittain työlästä ja meni lukaisun puolelle. Samasta syystä ajoittain viiden tähden kirja saa kokonaisarvosanaksi vain kolme tähteä. Aineksia oli huomattavasti parempaan.

[Heidi]

Nivukosken toinenkin kirja sijoittuu myös Etelä-Pohjannmaalle, mutta tällä kertaa saaristoon. Papin tytär pakenee rajoittunutta elämäänsä kalastajan matkaan ja tarinasta tulee talvinen selviytymiskertomus. Kauniisti kirjoitettu kirja tämäkin ja mielestäni Nivukoski hyvin kuvailee nuoren naisen ajatuksenkulkua 1900-luvun alussa.

[Ansu · Rating 4 out of 5]

Tämä teos oli todella raskas sekä intensiivinen ja vimmainen. Ja lopussa vielä yllätys, joka asetti kaiken aiemman kehyksiin. Syvästä pateettisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia (en osaa päättää kummin) aika komeakin lukuelämys.

[KrisLai · Rating 3 out of 5]

Kauniista kielestä voisin antaa viis tähteä. Neljä tähteä luodon tarinalle, mutta pitkät, taustoittavia tarinoita nuoruudesta pappilassa oli liikaa ja ne vesittivät ja pitkästyttivät hienoa tarinaa.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Nivukosken käyttämä kieli on kaunista, vivahteikasta ja elävöittävää. Useimmat luvut olivat itselleni aivan liian lyhyen tuntuisia. Jatkuva ajassa hyppiminen häiritsi lukemista. Lisäksi kirjeisiin valittu fontti oli turhan vaikealukuinen, vaikka kyllähän siitä selvän sai. Kaunis, ahdistava tarina ripauksella epätoivoa ja toivoa. Isojen aiheiden käsittely onnistuu kunnioittavasti. Hahmojen olemuksia maalataan vakuuttavasti.

[Maari · Rating 5 out of 5]

Aivan ihanan vangitsevaa kerrontaa. Etenkin saarikohtaukset, joissa ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta silti olivat täynnä ajatuksia. Epäsäätyinen rakkaus ei ollut eikä ole aina helppoa.
Toivottavasti kursivoitu kaunokirjoitusfontti ei tule miksikään uudeksi trendiksi kirjoissa. Oli aika vaikea lukulasit päässä illalla sängyssä lukiessa saada selvää.

[Katja worlds_between_the_sheets · Rating 4 out of 5]

Huh. Tämä oli kirja, jonka kanssa piti pitää taukoja ja hengittää. Kauniilla taitavalla kielellä punottua ahdistustaa 400 sivun verran. Välillä tuli fyysisestikin paha olo. Nivukosken esikoinen vei kuitenkin enemmän mukanaan, tässä oli ehkä liikaa toistoa minulle. Tarina jäi silti sisimpään myllertämään.

[Maria · Rating 2 out of 5]

Huh ja huh. Ei tää huono ollut, vaan äärimmäisen taitava, mutta niin painostava, surullinen, pimeä ja vaikuttava, että mun oli vaikea lukea. Luin puolet, sit tää jäi matkan ajaksi kesken ja sit sain todella ylipuhua itseni menemään tähän maailmaan takaisin. Lopulta silmäilin loppusivut ja loppuratkaisun. Pimeä maailma, johon ei ainakaan marraskuussa kannata sukeltaa. Taitava silti.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Herkkää ja kaunista maalailevaa, lähes runollista, kieltä. Nivukoski ei saarnaa vaan pala palalta kuvailee naisten maailman realiteetteja, ommel ompeleelta. Toden ja unen rajamailla. Jo esikoisteoksensa oli loistava, tässä vielä piirun verran parempaa. Voisin antaa vitosenkin.

[Taina · Rating 3 out of 5]

Tarina takaumineen oli mielestäni hyvä ja lukemisen arvoinen, mutta minua häiritsi ja ärsytti suunnattomasti liian maalaileva ja jopa teennäinen kieli, jotka luinkin silmäillen. Kirjasta on kuulemma tulossa filmatisointi ja se onkin kiinnostava ajatus.

[Marita · Rating 3 out of 5]

I generally disliked sad books. This one though, kept me reading, even though it was so full of loneliness, dread and angst. Beautifully written ode to life.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 3 out of 5]

Vähän Jään ja Katriinan tapainen, muttei kuitenkaan. Kaunista kieltä. Vähän olisi voinut lyhentää...

[Leena · Rating 3 out of 5]

Nivukoski kirjoittaa kauniisti, kieli on lumoavaa. Tarina on surullinen ja loppua kohden jopa ahdistava yhä enenevässä määrin. Ehkä odotin enemmän, tai jotain muuta.

[Päivi P. · Rating 2 out of 5]

Kirjassa intensiivinen tunnelma ja väkevää kieltä. Nuori nainen jättää perheensä elääkseen kaksin kalastajamiehensä kanssa ja käy läpi kipeitä asioita lapsuudestaan.

[Sari-Anne · Rating 4 out of 5]

Kaunista kieltä, kuin runoa. Alussa kepeää, sitten raskasta, ahdistavaa, tuskaista, hidasta. Hitaus kuitenkin perusteltua. Tämä jäänee mieleen elämään.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2021: 16. Kirjassa eletään ilman sähköä

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Jo esikoisellaan lumonnut Nivukoski todistaa toisella romaanillaan kielensä kuvausvoiman. Koskettava, järkyttävä, traaginen tarina kerrotaan hienoksi viritetyllä kertojanäänellä, jonka taikapiiristä on vaikeaa irtautua. Jylhä ja riisuttu saaristomiljöö sopii teoksen henkeen täydellisesti, ja romaanissa tehdään myös hienosti kunniaa luonnolle, ihmistä vahvemmalle ja pysyvämmälle.

Vaikka olen itse lyyrisen ja kuvallisen ilmaisun suuri ystävä, toisteisuus ja kielen huenovireisyys uhkaa vanuttaa kerrontaa paikoin jo liiankin pateettisuuden puolelle, eikä käytetty symboliikka (kuten linnut) ole ehkä aina aivan tuoreinta, mutta lumous säilyy silti. Teoksen tapahtumat ja teemat ovat raskaista ja mustia, mutta toivokin tarinassa pilkahtaa, rivien väleissä, unissa, paperinohuissa haaveissa.