What do you think?
Rate this book
Minä valitsin sinut
Nuorten naisten rakastuminen vaihtuu perhe-elämäksi, mutta mitä tapahtuu, kun sateenkaariperheen äiti ihastuu mieheen?
Elisa kävelee solukämppään sähköpiano kainalossa. Samalla ovenavauksella hän astelee myös kämppäkaverinsa Saaran sydämeen. Yksitoista vuotta myöhemmin naisilla on pieni poika ja asuntolaina. Sitten Saara rakastuu taas.
Minä valitsin sinut kuvaa hellästi mutta hillittömän terävästi ihmissuhteen elinkaaren hullunrakastuneesta parista vanhemmiksi, jotka taistelevat sukista lattialla. Se näyttää, mitä on kasvattaa sateenkaariperhettä Suomessa, jossa samat ihmiset, jotka vielä vuosikymmen sitten vastustivat hedelmöityshoitoja, marssivat nyt itsekin Pride-kulkueessa.
Elisa kävelee solukämppään sähköpiano kainalossa. Samalla ovenavauksella hän astelee myös kämppäkaverinsa Saaran sydämeen. Yksitoista vuotta myöhemmin naisilla on pieni poika ja asuntolaina. Sitten Saara rakastuu taas.
Minä valitsin sinut kuvaa hellästi mutta hillittömän terävästi ihmissuhteen elinkaaren hullunrakastuneesta parista vanhemmiksi, jotka taistelevat sukista lattialla. Se näyttää, mitä on kasvattaa sateenkaariperhettä Suomessa, jossa samat ihmiset, jotka vielä vuosikymmen sitten vastustivat hedelmöityshoitoja, marssivat nyt itsekin Pride-kulkueessa.
319 pages, Hardcover
First published September 1, 2020
6 people are currently reading
231 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 59 reviews
September 22, 2020
Kahden naisen välinen rakkaustarina kiinnosti, mutta nuortenkirjamaiseen tyyliin kirjoitettu teos ei tehnyt vaikutusta.
Minä valitsin sinut kertoo Saaran ja Elisan pitkästä parisuhteesta, ja tämän ympärille on kerätty isoja aiheita. Kaapissa oloa niin perheen kuin yhteiskunnan edessä, yhteiskunnan muuttuminen, seksuaalisuus, sateenkaariperhe, oma sisäinen homofobia (vai kuvittelenko tämän vain?), kirjailijuus ja ystävyys.
Kirja on kuin kattaus hyviä ainesosia, joista ei kuitenkaan ole saatu kasaan kovin erikoista annosta. Itseäni vaivasi eniten kirjoitustyyli, joka oli kepeä lukea, mutta joka ei oikein päästänyt syvälle tarinaan. Monet käänteet jäivät etäisiksi, vaikka odotin niiden herättävän enemmän tunteita. Kirjan ikiaikaiset aiheet ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä tuo mitään kovin uutta queer-kirjallisuuden kentälle. Eikä tarvitse tuodakaan, mutta ehkä itse olisin kaivannut edes sitä, jotta olisin saanut kirjasta enemmän irti. Kirjassa ei ollut uusia ajatuksia. Ehkä se hieman jopa turhaan toisti vanhoja stereotypioita ja nosti esiin ajatuksia, joita ei välttämättä tarvitsisi toistaa. Toisaalta tämäkin on jonkun maailma, ja joku on elänyt läpi nämä vaiheet ja ajatukset. En väheksy sitä lainkaan.
Kirjan nopealukuisuus takasi sen, että sain luettua kirjan alusta loppuun. Kun oli jo lukenut sen 100 sivua ja sitten 200, niin ei enää viitsinyt jättää kesken, vaikka kiinnostus tarinaan lopahti. Ehkä hyvä niin, koska loppu toi tarinaan hieman enemmän luonnetta.
Vaikka tasaisesti queer-kirjoja luen, niin tämän olisin voinut jättää lukemattakin. Asetelma on toki kiinnostava, mutta ei riitä tekemään kirjasta keskinkertaista parempaa.
Minä valitsin sinut kertoo Saaran ja Elisan pitkästä parisuhteesta, ja tämän ympärille on kerätty isoja aiheita. Kaapissa oloa niin perheen kuin yhteiskunnan edessä, yhteiskunnan muuttuminen, seksuaalisuus, sateenkaariperhe, oma sisäinen homofobia (vai kuvittelenko tämän vain?), kirjailijuus ja ystävyys.
Kirja on kuin kattaus hyviä ainesosia, joista ei kuitenkaan ole saatu kasaan kovin erikoista annosta. Itseäni vaivasi eniten kirjoitustyyli, joka oli kepeä lukea, mutta joka ei oikein päästänyt syvälle tarinaan. Monet käänteet jäivät etäisiksi, vaikka odotin niiden herättävän enemmän tunteita. Kirjan ikiaikaiset aiheet ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä tuo mitään kovin uutta queer-kirjallisuuden kentälle. Eikä tarvitse tuodakaan, mutta ehkä itse olisin kaivannut edes sitä, jotta olisin saanut kirjasta enemmän irti. Kirjassa ei ollut uusia ajatuksia. Ehkä se hieman jopa turhaan toisti vanhoja stereotypioita ja nosti esiin ajatuksia, joita ei välttämättä tarvitsisi toistaa. Toisaalta tämäkin on jonkun maailma, ja joku on elänyt läpi nämä vaiheet ja ajatukset. En väheksy sitä lainkaan.
Kirjan nopealukuisuus takasi sen, että sain luettua kirjan alusta loppuun. Kun oli jo lukenut sen 100 sivua ja sitten 200, niin ei enää viitsinyt jättää kesken, vaikka kiinnostus tarinaan lopahti. Ehkä hyvä niin, koska loppu toi tarinaan hieman enemmän luonnetta.
Vaikka tasaisesti queer-kirjoja luen, niin tämän olisin voinut jättää lukemattakin. Asetelma on toki kiinnostava, mutta ei riitä tekemään kirjasta keskinkertaista parempaa.
June 18, 2021
Sellainen kirja sitten. Odotin parempaa, jotain kaunista naisten välisestä rakkaudesta kertovaa tarinaa. En kuitenkaan läpeensä kliseistä ja stereotyyppistä asetelmaa, jossa tunnollinen ja ihana ja kiltti heterotyttö huomaa, ettei olekaan hetero rakastuessaan maskuliiniseen, boheemiin lesbonaiseen. Ja sitten se jälkimmäisenä mainittu onkin ihan patalaiska, vastuuton ja välinpitämätön parisuhde- ja perheasioissa. Oikeasti blääh. Ja sitten vielä kaikki pettämisdraama, oudot homofobiset kommentit, kaikki se.
Hyviä juttuja kirjassa oli ainakin yhteiskunnallisen muutoksen kuvaus tuolla reilun 10 vuoden ajanjaksolla, sujuva kerronta ja inhimillisten parisuhdevaikeuksien kuvaus. Moni asia oli onneksi myös samaistuttava. Itsessään kirja oli ihan viihdyttäväkin.
Tämä ehkä kuitenkin osaltaan uusintaa monia haitallisia stereotypioita sateenkaariyhteisöjä kohtaan, että en tiedä miten tämänkin arvioisi. 2,5-3 kai.
Hyviä juttuja kirjassa oli ainakin yhteiskunnallisen muutoksen kuvaus tuolla reilun 10 vuoden ajanjaksolla, sujuva kerronta ja inhimillisten parisuhdevaikeuksien kuvaus. Moni asia oli onneksi myös samaistuttava. Itsessään kirja oli ihan viihdyttäväkin.
Tämä ehkä kuitenkin osaltaan uusintaa monia haitallisia stereotypioita sateenkaariyhteisöjä kohtaan, että en tiedä miten tämänkin arvioisi. 2,5-3 kai.
October 7, 2020
Aika kepeä kirja isoista aiheista. Joku sanoikin, että teksti on lähes nuortenkirjamaista ja olen samaa mieltä. Muistuttaa siinä mielessä Lipsosen Detroitia, jossa oli vähän sama meno, vaikka itse tarina olikin eri juttua. Onko tämä huono juttu? Ei välttämättä. Kirja saattaa jopa tavoittaa lukijoita, joille vaikeamman teoksen aloittaminen olisi täysin mahdotonta.
Työroolista katsottuna pidän kirjaa erittäin tärkeänä. Suomeksi kirjoitettuja "ihan peruselämää" kuvaavia sateenkaaritarinoita on edelleen todella vähän. Sateenkaarihyllyä dominoi englanninkielinen ja siitä käännetty kirjallisuus. Hienoa siis, että Lehtolan kolmas kirja kertoo juuri tästä aiheesta ja kuvaa samalla historiallista muutosta myös Suomessa ja suomalaisessa ilmapiirissä sateenkaariperheisiin (ja muuten queer-tyyppeihin) liittyen.
En ehkä suoraan ole kohdeyleisöä, mutta olihan tässä paljon tunnistettavaa ja myös asioita, joille nauroin itsekseni ääneen: ("Voiko miehiin edes ihastua? Ei kai.").
Työroolista katsottuna pidän kirjaa erittäin tärkeänä. Suomeksi kirjoitettuja "ihan peruselämää" kuvaavia sateenkaaritarinoita on edelleen todella vähän. Sateenkaarihyllyä dominoi englanninkielinen ja siitä käännetty kirjallisuus. Hienoa siis, että Lehtolan kolmas kirja kertoo juuri tästä aiheesta ja kuvaa samalla historiallista muutosta myös Suomessa ja suomalaisessa ilmapiirissä sateenkaariperheisiin (ja muuten queer-tyyppeihin) liittyen.
En ehkä suoraan ole kohdeyleisöä, mutta olihan tässä paljon tunnistettavaa ja myös asioita, joille nauroin itsekseni ääneen: ("Voiko miehiin edes ihastua? Ei kai.").
July 6, 2021
Jotenkin tästä kirjasta on hirveen vaikee sanoa mitään. Toisaalta tykkäsin kovasti siitä, miten naisparin tarina kerrottiin jotenkin tosi "tylsästi", samalla tavalla kuin ollaan totuttu lukemaan tarinoita joissa tyttö tapaa pojan ja rakastuu. Pidin kerronnan arkisuudesta, siitä, miten tutulta se lapsiperhearki kuulosti. Mutta samaan aikaan tämä arkisuus aiheutti sen, että kirja jäi ikävästi tasolle "ihan kiva". Sanoisin että etenkin kevyehkönä kesälukemisena varsin toimiva teos, ja suosittelen kyllä, missään vaiheessa ei tehnyt mieli jättää kirjaa kesken.
May 20, 2022
Ehkä 2,5 tähteä. Ei tämä varsinaisesti huono ollut ja itse asiassa tykkäsin loppuratkaisusta. Koska Mutta en jaksanut vauva-asioissa vatvomista (ihan vain henk. koht. ongelma, koska itseä ei kiinnosta semmoiset yhtään) ja toistoa. Kirja oli kyllä nopealukuinen.
July 2, 2021
Todella ristiriitaiset fiilikset.
Tykkäsin valtavasti kirjoitustyylistä ja erityisesti siitä, miten kaikkien lauseiden ja kappaleiden väliin jäi tilaa hengittää ja makustella fiiliksiä. Hahmojen stereotyyppisyyskin oli paikoin plussaa, koska molemmat olivat omassa ennalta-arvattavuudessaan ihailtavan kokonaisvaltaisia eivätkä kasvaneet yhtään mihinkään.
Keskivaiheille asti tämä oli kuristavan emotionaalista luettavaa ja olin täysillä mukana Saaran ja Elisan romanssin käänteissä. Sitten alkoi aivan todella kummallinen alamäki, jonka päätöspiste oli jysähtävän kamala ja kävi välillä niin homofobisessa syvyydessä, että kulmakarvoja oli pakko kohotella.
Ja voooi pojat se seksin kuvaus! Jälleen saimme lukea, kuinka päähenkilö ei millään keksi hyvää nimitystä naisen sukuelimille (koska??). Seksin aikana nimetyiksi tulivat jälleen vain miehen elimet ja eritteet, kumpikin naisista sai elää elämänsä ilman mitään järkeviä nimityksiä omille sukuelimilleen. Miksi tämä on näin vaikeaa??!
Kaiken kaikkiaan jotenkin todella täysillä nyt omaan mielialaan iskenyt teos, joka kuitenkin tuntuisi tärkeältä perata tarkemmin.
Tykkäsin valtavasti kirjoitustyylistä ja erityisesti siitä, miten kaikkien lauseiden ja kappaleiden väliin jäi tilaa hengittää ja makustella fiiliksiä. Hahmojen stereotyyppisyyskin oli paikoin plussaa, koska molemmat olivat omassa ennalta-arvattavuudessaan ihailtavan kokonaisvaltaisia eivätkä kasvaneet yhtään mihinkään.
Keskivaiheille asti tämä oli kuristavan emotionaalista luettavaa ja olin täysillä mukana Saaran ja Elisan romanssin käänteissä. Sitten alkoi aivan todella kummallinen alamäki, jonka päätöspiste oli jysähtävän kamala ja kävi välillä niin homofobisessa syvyydessä, että kulmakarvoja oli pakko kohotella.
Ja voooi pojat se seksin kuvaus! Jälleen saimme lukea, kuinka päähenkilö ei millään keksi hyvää nimitystä naisen sukuelimille (koska??). Seksin aikana nimetyiksi tulivat jälleen vain miehen elimet ja eritteet, kumpikin naisista sai elää elämänsä ilman mitään järkeviä nimityksiä omille sukuelimilleen. Miksi tämä on näin vaikeaa??!
Kaiken kaikkiaan jotenkin todella täysillä nyt omaan mielialaan iskenyt teos, joka kuitenkin tuntuisi tärkeältä perata tarkemmin.
January 16, 2021
Voi, kun minä pidän Lehtolan jouhevasti kulkevasta sanailusta ja kerronnasta! Näköjään aiheesta kuin aiheesta - vakavastakin - hän pystyy kirjoittamaan nasevan suoralla ja humoristisella otteella. Tässä kolmannessa kirjassaan Lehtola kuvaa nuoruusiän lesbosuhteen syntymistä, sateenkaariperheen elämää ja parisuhteen muutosta vauvan syntymisen jälkeen yleisemmälläkin tasolla. Lukemisen jälkeen piti googlettaa taustatietoa kirjailijasta itsestään, kun tarinassa oli niin vahva omakohtaisesti eletyn elämän maku. Haastatteluissa Lehtola kertookin avoimesti teeman liittymäkohdista omaan elämäänsä. Suosittelen tätä kirjaa lukujumien poistoon!
October 5, 2022
Plussaa kotimaisesta queerkirjallisuudesta. Mutta muuten ei ollut mua varten, varsinkaan kirjan kakkososa. Voi iskeä heille, jotka pitävät avioliittokriiseilystä.
April 15, 2022
Tämä Laura Lehtolan kirja kertoo kahdesta naisesta, Elisasta ja Saarasta, jotka tapaavat toisensa 2000-luvun alussa muutettuaan yhteiseen solukämppään. Naiset rakastuvat ja heidän tarinansa kautta käydään todella taitavasti läpi muun muassa, sitä millasta tämän ajan lesbokulttuuri oli, mitä haasteita tulee, kun kaksi naista haluavat saada lapsia ja näiden yritysten mukana tulevat keskenmenot. Kaksitoista vuotta myöhemmin, Saara kuitenkin rakastuu taas.
Kirjan hahmot olivat välillä hieman inhottavia, joka oli varmaan tarkoituskin, mutta se häiritsi välillä hieman lukukokemustani, siksi siis yksi tähti pois. Muuten kirja oli aivan ihana! Kirjan kieli oli todella kaunista ja lukija todella pääsee sisälle näiden kahden naisen sisäiseen maailmaan ja yhteiseen suhteeseen, jota oli aivan ihana lukea. Mielestäni kirjassa käsiteltiin todella hienolla tavalla pettämistä, sitä miltä tuntuu tulla petetyksi, mutta myös sitä mikä pettämiseen saattaa johtaa!
Tämä on todella upea kirja ja suosittelen tätä etenkin niille, jotka haluaisivat tutustua lgbtq+ kirjallisuuteen, mutta eivät tiedä mistä aloittaa! Kirjassa käsitellään paljon ongelmia, joita naiset kohtaavat ja uskon, että tätä on monen lukijan helppo ymmärtää vaikka eivät itse olisikaan varsinaisesti kokeneet mitään täysin samankaltaista.
Kirjan hahmot olivat välillä hieman inhottavia, joka oli varmaan tarkoituskin, mutta se häiritsi välillä hieman lukukokemustani, siksi siis yksi tähti pois. Muuten kirja oli aivan ihana! Kirjan kieli oli todella kaunista ja lukija todella pääsee sisälle näiden kahden naisen sisäiseen maailmaan ja yhteiseen suhteeseen, jota oli aivan ihana lukea. Mielestäni kirjassa käsiteltiin todella hienolla tavalla pettämistä, sitä miltä tuntuu tulla petetyksi, mutta myös sitä mikä pettämiseen saattaa johtaa!
Tämä on todella upea kirja ja suosittelen tätä etenkin niille, jotka haluaisivat tutustua lgbtq+ kirjallisuuteen, mutta eivät tiedä mistä aloittaa! Kirjassa käsitellään paljon ongelmia, joita naiset kohtaavat ja uskon, että tätä on monen lukijan helppo ymmärtää vaikka eivät itse olisikaan varsinaisesti kokeneet mitään täysin samankaltaista.
April 27, 2025
Pidin kirjan käsittelemistä teemoista. Olisin ehkä kaivannut hahmoista vielä vähän moniulotteisempia. Dialogi oli viihdyttävää, mutta häiritsevän samanlaista eri hahmojen kesken. Ehkä kirjailijan oma puhetapa ja huumori heijaistui useamman hahmon puheeseen.
Kokonaisuudessaan jäi vähän epäselvä olo siitä, mitä kirjalla haluttiin sanoa. Toisaalta se voi olla myös kiva pointti, että aina elämä ei sano mitään, on vain elämää.
Tämän jälkeen kaipaan jotain toiveikkaampaa ja eskapistisempaa lukemista.
Kokonaisuudessaan jäi vähän epäselvä olo siitä, mitä kirjalla haluttiin sanoa. Toisaalta se voi olla myös kiva pointti, että aina elämä ei sano mitään, on vain elämää.
Tämän jälkeen kaipaan jotain toiveikkaampaa ja eskapistisempaa lukemista.
June 14, 2023
Luulin lukevani todella nuoren kirjailijan kirjaa. Jotenkin dialogi, vähän kiusallinen ja iljettävä flirttipuhe ja sen sellainen toi mieleen jatkotarinat Reginassa aikoinaan. Ei kukaan oikeasti puhu toiselle niin kuin nämä ihmiset tässä kirjassa.
Tavallaan olisi joskus kiva lukea lesbotarinaa, joka ei ole täynnä oikeaa tai oletettua homofobiaa. Jos lesbous poistetaan tästä tarinasta, siihen ei paljon nimittäin jää.
Loppuratkaisu toi piristettä kirjaan ja oli ajoittaisessa maanisuudessaan oikeasti realistinen.
Tavallaan olisi joskus kiva lukea lesbotarinaa, joka ei ole täynnä oikeaa tai oletettua homofobiaa. Jos lesbous poistetaan tästä tarinasta, siihen ei paljon nimittäin jää.
Loppuratkaisu toi piristettä kirjaan ja oli ajoittaisessa maanisuudessaan oikeasti realistinen.
September 14, 2020
Koskettava kuvaus parisuhteen ja perhearjen kautta seksuaalivähemmistöjen kohtaamista haasteista ja yleisen suhtautumisen kehittymisestä viime vuosikymmenten aikana. Tarina on realistinen ja kauniisti kirjoitettu. Kirjan lukemista ei malttaisi keskeyttää.
January 27, 2021
Jollain tavalla todella puuduttava kirja vaikka teksti olikin helposti etenevää. Koko kirjan ajan tunsin oikeastaan vain ärsytystä vähän kaikkea kohtaan. Stereotypioita, päähenkilöiden asenteita ja itsekkyyttä kohtaan, kanssaihmisten ja samassa tilanteessa olevien dissaukseen. Aiheena oli hyvä ja tärkeä mutta ensin ymm��rrettiin liian vähän ja seuraavaksi liian paljon. Milloinkaan mikään ei ole niin sanotusti hyvin. Molemmat päähenkilöt olivat hyvin stereotyyppisiä ja melko ärsyttäviä kumpikin eri tavoin ja mielipiteiltään ristiriitaisia. Minua myös häiritsi se hyppiminen ajankohdassa. Yhtäkkiä oli mennyt vuosia. Ehkä olisi voinut jakaa kirjan vaikka erilaisiin osiin... tai tyyliin "viisi vuotta myöhemmin...". Aihe ja sen tärkeys - kaksi tähteä.
Kirja menee Helmet- haasteeseen numero 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.
Kirja menee Helmet- haasteeseen numero 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.
July 5, 2021
Tunnepitoinen kirja kahden lesbonaisen parisuhteesta ja perhe-elämästä. Lehtola tuo kirjassaan esiin sen, miten sateenkaariperheessä painitaan arjessa sanojen ongelmien kanssa kuin missä tahansa lapsiperheessä. Lisäksi painolastina on ympäristön suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin. Myöskään lapsen hankkiminen ei käy noin vaan vaan siihenkin liittyy monenlaista byrokratiaa. Kirja vei mukanaan ja oli nopea luettava. Lehtola kirjoittaa elävästi ja ammentaa kirjaan ilmeisesti osin myös omasta elämästään, kuten moni muukin kirjailija.
September 25, 2020
Pidin alusta tosi paljon! Aihevalinta on mielenkiintoinen, ja saa kyllä pohtimaan sitä kuinka paljon naisparien oikeudet ovat onneksi muuttuneet viime vuosien aikana. Keskikohdan jälkeen kirja alkoi mielestäni junnaamaan vähän paikallaan, varmaankin jokaisessa luvussa oli lause joka alkoi sanalla "myöhemmin".
Hyvä kirja joka tapauksessa, arkea kuvattiin realistisesti ja kaunistelematta.
Hyvä kirja joka tapauksessa, arkea kuvattiin realistisesti ja kaunistelematta.
April 4, 2023
Kirja avasin uuden maailman. Tuntui että kirja loppui kesken. Olisin halunnut lukea lisää Saaran ja Elisan erillisistä tarinoista. Miten se jatkui? Saiko Saara lapsen ja miten sen kanssa yksin pärjäsi? Alkoiko Elisa tapailemaan Matleenaa? Löysivätkö he erillään onnen elämäänsä? Avoimet loput jättävät liikaa kysymyksiä.
Ja oliko Saara lopulta bi? Ehkä hän löysi itselleen jonkun muun. Kirja oli arkinen mistä tykkäsin, ei kiiltokuvaa. Realismia ja tuska mitä he erosta kokivat välittyi hyvin. Vahva suositus!
Ja oliko Saara lopulta bi? Ehkä hän löysi itselleen jonkun muun. Kirja oli arkinen mistä tykkäsin, ei kiiltokuvaa. Realismia ja tuska mitä he erosta kokivat välittyi hyvin. Vahva suositus!
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 28, 2021
Tykkäsin kirjoitustyylistä ja tapahtumien arkisuudesta. Sivuilla oli paljon tuttuja ajatuksia ja tapahtumia omastakin parisuhteesta, eli samaistumispintaa löytyi. Ihana kansi!
September 16, 2020
Sujuva, jopa nuortenkirjamainen romaani. Jonkin verran ärsytti stereotyyppiset sivuhenkilöt. Silti hyvin kirjoitettu koskettava, elävä tarina. Paljon sellaisia huomioita elämästä ja maailmasta, joita itsekin olen tehnyt. Ajatuksia herättävä myöskin, monella tavalla.
January 22, 2024
Kirja alkoi lupaavasti mutta huononi pian. Itseäni häiritsi tosi paljon miten Saara puhui lesboista alentavaan sävyyn koko kirjan ajan, Elisa tuntui alusta asti olevan liian hyvä hänelle ja usein mietin että eroaispa ne jo. Kun Elisa petti Saaraa, toivoin hänen jäävän Ruotsiin toisen naisen luo.
On ihan ok löytää itsestään uusia puolia vanhemmalla iällä, mutta näin lesbona mua ärsytti miten Saara kutsui itseään lesboksi vielä senkin jälkeen kun oli mennyt miehen kanssa sänkyyn, useasti. Lesbot joutuu usein kuulemaan kuinka me ei olla vaan tavattu oikeaa miestä ja tää kirja tuntui olevan kirjoitettu juuri tuota ideaa myötäilevälle audienssille. Myös se kuvotti kuinka yksityiskohtaisesti Lehtonen kuvaili heteroseksiä ja spermajuttuja kuin mikäkin teini. Ylipäänsä koko kirja vaikutti keskenkasvuisen kirjoittamalta; kirjalta, jonka voisin hyvin uskoa Saaran kirjoittaneen. Kirjaa lukiessa tulee tunne että Saara on jossain mielessä Lehtosen omakuva, ja kun kirjassa mainittiin Saaran kirjoittamat kuuluisat teokset joiden nimet mukailevat Lehtosen aiempia kirjoja, alkoi koko kirja tuntua naurettavalta. Tuon jälkeen en saanut pois mielestäni mielikuvaa siitä, että Lehtonen on kuin teini, joka kirjoittaa fanfictionia itsestään jonkun palvomansa hahmon kanssa joka ilmeisesti tässä tapauksessa on Antti, kenties Lehtosen tosielämän aviomies.
On ihan ok löytää itsestään uusia puolia vanhemmalla iällä, mutta näin lesbona mua ärsytti miten Saara kutsui itseään lesboksi vielä senkin jälkeen kun oli mennyt miehen kanssa sänkyyn, useasti. Lesbot joutuu usein kuulemaan kuinka me ei olla vaan tavattu oikeaa miestä ja tää kirja tuntui olevan kirjoitettu juuri tuota ideaa myötäilevälle audienssille. Myös se kuvotti kuinka yksityiskohtaisesti Lehtonen kuvaili heteroseksiä ja spermajuttuja kuin mikäkin teini. Ylipäänsä koko kirja vaikutti keskenkasvuisen kirjoittamalta; kirjalta, jonka voisin hyvin uskoa Saaran kirjoittaneen. Kirjaa lukiessa tulee tunne että Saara on jossain mielessä Lehtosen omakuva, ja kun kirjassa mainittiin Saaran kirjoittamat kuuluisat teokset joiden nimet mukailevat Lehtosen aiempia kirjoja, alkoi koko kirja tuntua naurettavalta. Tuon jälkeen en saanut pois mielestäni mielikuvaa siitä, että Lehtonen on kuin teini, joka kirjoittaa fanfictionia itsestään jonkun palvomansa hahmon kanssa joka ilmeisesti tässä tapauksessa on Antti, kenties Lehtosen tosielämän aviomies.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 30, 2020
"Tuntuu, että tässä suhteessakaan ei olla vuosiin enää tultu kuin ajoissa kotiin."
Från en gryende nyförälskelse mellan två kämppisar, till barnlöshet och sedan småbarnsåren. Allt mot den politiska bakgrunden av ett Finland som blir allt mer öppet för också samkönade par.
Jag känner med karaktärerna, men vill också skrika åt dem, framför allt den ena. Frustreras över deras oförmåga att mötas, men fascineras av Lehtolas sätt att beskriva det. Och slutet, kan vi prata om det? O_o
Från en gryende nyförälskelse mellan två kämppisar, till barnlöshet och sedan småbarnsåren. Allt mot den politiska bakgrunden av ett Finland som blir allt mer öppet för också samkönade par.
Jag känner med karaktärerna, men vill också skrika åt dem, framför allt den ena. Frustreras över deras oförmåga att mötas, men fascineras av Lehtolas sätt att beskriva det. Och slutet, kan vi prata om det? O_o
April 29, 2021
Ei ollut minun kirja. Juoni mielestäni epälooginen, hahmot ärsyttäviä eikä minua kiinnostanut mitä heille tulee tapahtumaan. Valitsin kirjan lukuhaasteen takia ja se oli ainut syy miksi kuuntelin kirjan loppuun.
October 8, 2023
Mä olen tietoisesti vältellyt tätä kirjaa. Minua ärsyttää se, että moni aiemmin lukemani lesbokirja keskittyy vain siihen lesbona olemiseen ja lesboiluun. Näillä ihmisillä ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin lesbous. Ikäänkuin heterotkin vain heteroisi koko elämänsä mihinkään muuhun kykenemättä. Mä luulin että tämä kirja olisi samanlainen, mutta ei se ollut. Näillä ihmisillä oli muutakin elämässään ja jotenkin hienosti kuvattiin perhearkea, joka on sateenkaariperheissä ihan samanlaista kuin perinteisen mallin perheissä. Kirjassa harpottiin tosi paljon ja ehkä vähän liikaakiin hypättiin asioiden yli, mutta siten saatiin luotua pääosapariskunnalle pitkä suhde. Kirja myös kuvasi hyvin pitkän aikavälin muutosta ihmisten asenteissa. Nykypäivänä sitä pitää itsestäänselvyytenä että kuka vaan voi olla mitä vaan eikä muiden asioihin tai parisuhdemieltymyksiin ole kenellekään mitään aihetta puuttua. Kuitenkin muistan itsekin ajan 20 vuotta sitten kun kipuilin sen kanssa kuka olen, mistä pidän, ja miten sen voisi sanoa ääneen ja hyväksyykö sitä kukaan.
Loppua kohti aloin kuitenkin avoimesti vihata koko kirjaa. Yhtäkkiä tuntui että haluan vaan päästä tästä eroon, en halua tuhlata enää sekuntiakaan tämän lukemiseen. Ei se johtunut siitä että kirja olisi ollut huono, se johtui siitä että Saara oli tismalleen kuin exäni. Jokainen hänen luonteenpiirteensä ärsytti minua suunnattomasti ja Saaran ja Elinan jatkuva katkeruus toisiaan kohtaan inhotti. Se, että Elina teki mitä teki ei oikeastaan liikuttanut mihinkään suuntaan, mutta kun Saara teki saman, raivoni ja inhoni tuota henkilöä kohtaan nousi niin isoihin mittasuhteisiin, että halusin lopettaa lukemisen välittömästi. Taistelin kuitenkin loppuun asti.
Kirja oli hyvä. En vaan pysty lukemaan aiheesta joka osuu liian lähelle oman elämäni paskimpia hetkiä. En saa mitään nautintoa siitä että joudun myötäkärsimään fiktiivisten henkilöiden paskasta olosta. Yritän kuitenkin arvioida kirjaa objektiivisesti. Se ylitti odotukset eikä nuortenkirjamaisuus häirinnyt. Neljä tähteä.
Loppua kohti aloin kuitenkin avoimesti vihata koko kirjaa. Yhtäkkiä tuntui että haluan vaan päästä tästä eroon, en halua tuhlata enää sekuntiakaan tämän lukemiseen. Ei se johtunut siitä että kirja olisi ollut huono, se johtui siitä että Saara oli tismalleen kuin exäni. Jokainen hänen luonteenpiirteensä ärsytti minua suunnattomasti ja Saaran ja Elinan jatkuva katkeruus toisiaan kohtaan inhotti. Se, että Elina teki mitä teki ei oikeastaan liikuttanut mihinkään suuntaan, mutta kun Saara teki saman, raivoni ja inhoni tuota henkilöä kohtaan nousi niin isoihin mittasuhteisiin, että halusin lopettaa lukemisen välittömästi. Taistelin kuitenkin loppuun asti.
Kirja oli hyvä. En vaan pysty lukemaan aiheesta joka osuu liian lähelle oman elämäni paskimpia hetkiä. En saa mitään nautintoa siitä että joudun myötäkärsimään fiktiivisten henkilöiden paskasta olosta. Yritän kuitenkin arvioida kirjaa objektiivisesti. Se ylitti odotukset eikä nuortenkirjamaisuus häirinnyt. Neljä tähteä.
April 10, 2022
Pidin kovasti - yllätyin positiivisesti!
Raikkaasti ja hauskasti kirjoitettu tarina kahden naisen rakkaudesta. Kertomus alkaa kun Elisa muuttaa Saaran kämppikseksi opiskelija-asuntoon vuonna 2003, ja jatkuu kuvaten välähdyksiä naisten elämästä välillä vuosia yli harppoen. Kirjassa käydään läpi miten heistä tulee pari ja perustavat perheen, minkälaista perhe-elämä on, ja mitä sitten tapahtuu.
”Silloin kun Matias oli vauva, juuri meidän kodin piti olla siistimpi kuin kenelläkään muulla.
Juuri meidän lapsella piti olla kehittävämpiä leluja kuin jossain Heurekassa.
Juuri me emme saaneet tehdä mitään, mistä joku jossain, joku neuvolantäti, naapuri tai joku voisi ajatella, että sateenkaariperheessä lapsen hoito on retuperällä.
Paskaisia kestovaippoja raahailtiin maailman ääristä paperipusseissa kotiin. Koska muovivaipat olisivat voineet aiheuttaa vauvalle ihottumaa. Soseet piti valmistaa tyyliin alkuaineista, ja pimeimmässä vaiheessa Elisa jopa halusi esitarkastaa unilaulut, joita lauloin.
Ajan myötä se on onneksi jotenkin tajunnut, että ihmisiä kiinnostavat niiden omat asiat. Omat lapset. Ei se, minkä mittaista rairuohoa joku muu kasvattaa.”
Lehtola kuvaa kahden naisen suhdetta, arkea ja ristiriitoja aidon tuntuisesti. Pidän siitä, ettei kaikki ole auvoista, vaan tunteiden annetaan räiskyä. Pidän riipivistä tunteista, riidoista, konflikteista. Lehtola ujuttaa mukaan kuitenkin myös aimo annoksen huumoria.
Hyvää oli myös, että suhdetta avattiin kummankin osapuolen näkökulmasta. Kaksi naista, mutta kaksi hyvin erilaista naista. Kaksi naista, joilla oli hyvin samantapainen arki ja samantapaisia huolia kuin perinteisessä heterovanhempien perheessäkin on.
Mielenkiintoinen, hauska ja koskettavakin kirja.
Raikkaasti ja hauskasti kirjoitettu tarina kahden naisen rakkaudesta. Kertomus alkaa kun Elisa muuttaa Saaran kämppikseksi opiskelija-asuntoon vuonna 2003, ja jatkuu kuvaten välähdyksiä naisten elämästä välillä vuosia yli harppoen. Kirjassa käydään läpi miten heistä tulee pari ja perustavat perheen, minkälaista perhe-elämä on, ja mitä sitten tapahtuu.
”Silloin kun Matias oli vauva, juuri meidän kodin piti olla siistimpi kuin kenelläkään muulla.
Juuri meidän lapsella piti olla kehittävämpiä leluja kuin jossain Heurekassa.
Juuri me emme saaneet tehdä mitään, mistä joku jossain, joku neuvolantäti, naapuri tai joku voisi ajatella, että sateenkaariperheessä lapsen hoito on retuperällä.
Paskaisia kestovaippoja raahailtiin maailman ääristä paperipusseissa kotiin. Koska muovivaipat olisivat voineet aiheuttaa vauvalle ihottumaa. Soseet piti valmistaa tyyliin alkuaineista, ja pimeimmässä vaiheessa Elisa jopa halusi esitarkastaa unilaulut, joita lauloin.
Ajan myötä se on onneksi jotenkin tajunnut, että ihmisiä kiinnostavat niiden omat asiat. Omat lapset. Ei se, minkä mittaista rairuohoa joku muu kasvattaa.”
Lehtola kuvaa kahden naisen suhdetta, arkea ja ristiriitoja aidon tuntuisesti. Pidän siitä, ettei kaikki ole auvoista, vaan tunteiden annetaan räiskyä. Pidän riipivistä tunteista, riidoista, konflikteista. Lehtola ujuttaa mukaan kuitenkin myös aimo annoksen huumoria.
Hyvää oli myös, että suhdetta avattiin kummankin osapuolen näkökulmasta. Kaksi naista, mutta kaksi hyvin erilaista naista. Kaksi naista, joilla oli hyvin samantapainen arki ja samantapaisia huolia kuin perinteisessä heterovanhempien perheessäkin on.
Mielenkiintoinen, hauska ja koskettavakin kirja.
January 9, 2024
Erään parisuhteen kuvaus iloineen ja kipupisteineen. Lehtola vangitsee oivasti pitkäaikasen kumppanuuden katkeransuloisen maun sekä perhe-elämän kaksi puolta, mutkattoman lämpimän yhdessäolon ja toisaalta tarpeiden kohtaamattomuuden. Lehtola on ehdottomasti parhaimmillaan kuvaillessaan arjen humoristisen herkullisia yksityiskohtia. Myös yhteiskunallinen kantaaottavuus kulkee tarinan mukana terävien havaintojen muodossa. Romaani ei kuitenkaan nouse juuri aiheensa yläpuolelle ja väljähtää loppumetreillä hapuilevaksi maalailuksi. Paikoin hahmojen maneerit alkavat myös tuntumaan keinotekoisilta ja itseään toistavilta ja teksti uhkaa kompastua omaan nokkeluutensa. Elisa jää myötätuntoa herättäväksi joskin madonnamaisen etäiseksi hahmoksi, kun taas Saara on rosoisissa edesottamuksissaan ja itsekkyydessään samaan aikaan aito että turhauttava ja hämmentävä henkilö.
February 26, 2024
mul on ristiriitaset mielipiteet tästä, ja antaisin tälle ehkä 2,5 tähteä. olin etukäteen kuullu et päähenkilöt on ärsyttäviä, joten olin varautunu siihen. niin ne myöskin oli, varsinkin toinen päähenkilöistä. stereotypiat ärsytti, mutta toisaalta ne herätti myös pohtimaan. juoni oli mun mielestä osin epärealistinen.
toisaalta tää oli ihan mielenkiintonen kuvaus parisuhteesta, arjesta ja tunteista, ja tykkäsin siitä et kerrottiin molempien näkökulmista. varsinki kirjan alusta jopa tykkäsin, ja siinä oli tosi samaistuttavia ajatuksia itelle. kirjotustyylikin oli ihan kiva, koska jotkut sanavalinnat oli persoonallisia ja just sellasia mitä itekki tykkään käyttää. tä oli kans helppolukunen ja jotenki imas mukaansa kaikesta huolimatta, jotenki tuntuu et ärsytys boostas lukuintoa:D
toisaalta tää oli ihan mielenkiintonen kuvaus parisuhteesta, arjesta ja tunteista, ja tykkäsin siitä et kerrottiin molempien näkökulmista. varsinki kirjan alusta jopa tykkäsin, ja siinä oli tosi samaistuttavia ajatuksia itelle. kirjotustyylikin oli ihan kiva, koska jotkut sanavalinnat oli persoonallisia ja just sellasia mitä itekki tykkään käyttää. tä oli kans helppolukunen ja jotenki imas mukaansa kaikesta huolimatta, jotenki tuntuu et ärsytys boostas lukuintoa:D
January 21, 2021
Luin tän, koska tää sopii niin hyvin tän vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä. Ei mikään kaikkien aikojen lemppari, mutta kuitenkin nopealukuinen ja kiinnostava, etenkin pohdinnat siitä, miten LGBTQ-kulttuuri ja ihmisten asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttuneet ja kehittyneet 2000-luvun aikana. Tykkäsin myös ihan arkisten asioiden kuvailusta, Helsingistä miljöönä ja loppukin yllätti :) 3,5/5, mutta ei haittaa pyöristää neloseen.
January 10, 2023
Kirja on täynnä tunnetta ja elämää. Ajatuksia herättävä teos, jota on kevyt lukea, mutta aitoudessaa koskettava teos. Monipuolinen teos. Pidin rakenteesta, jossa on vuosien hyppäyksiä ja kahdesta kertojasta. Kertojat tuovat kirjaan hyvin erilaiset näkökulmat. Tämä on iso osa kirjaa, vain toisella kertojalla tarina jäisi vajaaksi. Tarina imaisi mukaansa ja kulki jouhevasta eteenpäin. Jäin miettimään tarinan teemoja luettuani kirjan. Avioliittoa, pitkää parisuhdetta, sitä miten helppo on juuttua samaan kaavaan ja, miten vaikea sitä on muuttaa. Miten tutusta tulee vieras ja miten itselleen mahdottomilta tuntuvat asiat voivat tulla todeksi. Miten pettäminen voi tapahtua vahingossa ja miten nopesti se voi viedä mukanaan. Mitä sitten tapahtuu ja voiko sieltä olla paluuta? Mitkä syyt johtavat pettämiseen? Nähdyksi tuleminen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 30, 2021
2-3 tähden välillä. Ihan ok. Välillä jäätiin junnaamaan johonkin kohtaan ihan hirveän pitkäksi aikaa. Tuntui oudolta että yhtäkkiä tarinassa skipattiin 10 vuotta. Sen ajan tapahtumia kyllä muisteltiin ahkeraan mutta olisin pitänyt enemmän jos tarinaa olisi kerrottu preesensissä myös noilta vuosilta. Sieltä kuitenkin syntyivät parisuhdetta hiertämään alkavat asiat. Blaah.
July 17, 2023
Näin loistavan näytelmäversion ennen kuin luin kirjan. Näytttelijät ja tunnelma olivat vahvasti vielä mielessä, mutta kirja syvensi monia asioita. Koskettava kuvaus ihmissuhteesta, joka muuttuu arkiseksi. Hyvin ja hauskasti kirjoitettua dialogia ja mielenkiintoiset hahmot kaikessa tavallisuudessaan.
Read
November 16, 2025Ilman tätä haastetta, tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan. Kirja on kahden nuoren naisen rakkaustarina, se kertoo heidän elämästä ja parisuhteesta, kuinka se muuttuu ajan myötä. Kirjassa käsitellään erilaisia parisuhteen ongelmia.
Helmet 18/2021 Kirja kertoo sateenkaariperheestä =>
🎧 Laura Lehtola, Minä valitsin sinut 👍
🎧 2021 Äänikirja
Helmet 18/2021 Kirja kertoo sateenkaariperheestä =>
🎧 Laura Lehtola, Minä valitsin sinut 👍
🎧 2021 Äänikirja
Displaying 1 - 30 of 59 reviews