What do you think?
Rate this book
Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita
Mikä on Cthulhun kutsu? Mitä salaperäinen meteoriitti sai aikaan Gardnerien tilalla? Ja mikä ennennäkemätön sairaus vaivaa Innsmouthin asukkaita?
Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita sisältää viisi H. P. Lovecraftin klassista kauhukertomusta. Suomennokset ovat täysin uusia ja perustuvat kirjailijan alkuperäisiin käsikirjoituksiin tarjoten mahdollisuuden lukea tarinat sellaisina kuin kirjailija olisi ne itse halunnut julkaista. Kertomuksia taustoittavat Lovecraft-asiantuntija Lauri Latun esipuhe ja kommentit. Niissä avataan suomennettujen sanojen merkityksiä sekä termejä ja novellien taustaa.
Howard Phillips Lovecraft (1890–1937) oli yhdysvaltalainen kauhukirjailija, jonka luoma Cthulhu-mytologia on vaikuttanut laajasti populaarikulttuuriin. Cthulhu-mytologia on ainutlaatuinen ilmiö kirjallisuudessa, ja sen pohjalta on syntynyt runsaasti elokuvia, kuunnelmia, musiikkia, kuvataidetta ja pelejä. Lukuisat kauhukirjailijoiden sukupolvet ovat saaneet inspiraatiota Lovecraftin teoksista ja laajentaneet Cthulhu-mytologiaa. Viittauksia Lovecraftiin vilahtelee nykyisin kaikkialla Simpsoneista Metallicaan. Lovecraftia voi hyvällä syyllä pitää nykyaikaisen kauhukirjallisuuden isänä.
Kokoelma sisältää kertomukset Dagon, Cthulhun kutsu, Kuiskaaja pimeydessä, Varjo Innsmouthin yllä ja Väri avaruudesta.
Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita sisältää viisi H. P. Lovecraftin klassista kauhukertomusta. Suomennokset ovat täysin uusia ja perustuvat kirjailijan alkuperäisiin käsikirjoituksiin tarjoten mahdollisuuden lukea tarinat sellaisina kuin kirjailija olisi ne itse halunnut julkaista. Kertomuksia taustoittavat Lovecraft-asiantuntija Lauri Latun esipuhe ja kommentit. Niissä avataan suomennettujen sanojen merkityksiä sekä termejä ja novellien taustaa.
Howard Phillips Lovecraft (1890–1937) oli yhdysvaltalainen kauhukirjailija, jonka luoma Cthulhu-mytologia on vaikuttanut laajasti populaarikulttuuriin. Cthulhu-mytologia on ainutlaatuinen ilmiö kirjallisuudessa, ja sen pohjalta on syntynyt runsaasti elokuvia, kuunnelmia, musiikkia, kuvataidetta ja pelejä. Lukuisat kauhukirjailijoiden sukupolvet ovat saaneet inspiraatiota Lovecraftin teoksista ja laajentaneet Cthulhu-mytologiaa. Viittauksia Lovecraftiin vilahtelee nykyisin kaikkialla Simpsoneista Metallicaan. Lovecraftia voi hyvällä syyllä pitää nykyaikaisen kauhukirjallisuuden isänä.
Kokoelma sisältää kertomukset Dagon, Cthulhun kutsu, Kuiskaaja pimeydessä, Varjo Innsmouthin yllä ja Väri avaruudesta.
291 pages, Hardcover
First published September 1, 2020
4 people are currently reading
29 people want to read
About the author
H.P. Lovecraft
6,040 books19.2k followersHoward Phillips Lovecraft, of Providence, Rhode Island, was an American author of horror, fantasy and science fiction.
Lovecraft's major inspiration and invention was cosmic horror: life is incomprehensible to human minds and the universe is fundamentally alien. Those who genuinely reason, like his protagonists, gamble with sanity. Lovecraft has developed a cult following for his Cthulhu Mythos, a series of loosely interconnected fictions featuring a pantheon of human-nullifying entities, as well as the Necronomicon, a fictional grimoire of magical rites and forbidden lore. His works were deeply pessimistic and cynical, challenging the values of the Enlightenment, Romanticism and Christianity. Lovecraft's protagonists usually achieve the mirror-opposite of traditional gnosis and mysticism by momentarily glimpsing the horror of ultimate reality.
Although Lovecraft's readership was limited during his life, his reputation has grown over the decades. He is now commonly regarded as one of the most influential horror writers of the 20th Century, exerting widespread and indirect influence, and frequently compared to Edgar Allan Poe.
See also Howard Phillips Lovecraft.
— Wikipedia
Lovecraft's major inspiration and invention was cosmic horror: life is incomprehensible to human minds and the universe is fundamentally alien. Those who genuinely reason, like his protagonists, gamble with sanity. Lovecraft has developed a cult following for his Cthulhu Mythos, a series of loosely interconnected fictions featuring a pantheon of human-nullifying entities, as well as the Necronomicon, a fictional grimoire of magical rites and forbidden lore. His works were deeply pessimistic and cynical, challenging the values of the Enlightenment, Romanticism and Christianity. Lovecraft's protagonists usually achieve the mirror-opposite of traditional gnosis and mysticism by momentarily glimpsing the horror of ultimate reality.
Although Lovecraft's readership was limited during his life, his reputation has grown over the decades. He is now commonly regarded as one of the most influential horror writers of the 20th Century, exerting widespread and indirect influence, and frequently compared to Edgar Allan Poe.
See also Howard Phillips Lovecraft.
— Wikipedia
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
October 14, 2020
Koronavuoden ratoksi Nysalor-kustannus on julkaissut kokoelman Lovecraftin novelleja uusina käännöksinä. Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita sisältää novellit ”Dagon”, ”Cthulhun kutsu”, ”Kuiskaaja pimeydessä”, ”Varjo Innsmouthin yllä” ja ”Väri avaruudesta”. Todettakoon heti alkuun, että nämä tarinat kuuluvat H. P Lovecraftin tuotannon ehdottomaan parhaimmistoon – jos et tykkää niistä, HPL ei kerta kaikkiaan ole sinun juttusi. Tarinat on myös julkaistu aikaisemmin suomeksi, joten keskityn siihen, mikä on uutta, eli Lauri Latun toimitustyöhön ja käännöksiin.
Kokoelman Novelleista Dagon on käännetty peräti kolme kertaa, joten verrantaanpa eri käännöksiä kyseisen novellin alusta:
Alkuteksti (Lovecraft, H. P.. The Call of Cthulhu and Other Weird Stories (Penguin Twentieth-Century Classics)):
”I am writing this under an appreciable mental strain, since by tonight I shall be no more. Penniless, and at the end of my supply of the drug which alone makes life endurable, I can bear the torture no longer; and shall cast myself from this garret window into the squalid street below. Do not think from my slavery to morphine that I am a weakling or a degenerate. When you have read these hastily scrawled pages you may guess, though never fully realise, why it is that I must have forgetfulness or death.”
Ulla Selkälän ja Ilkka Äärelän käännös (Kootut teokset osa 3 (2011)):
”Kirjoitan näitä sanoja kuristavan ahdistuksen vallassa, sillä illan tullen minua ei enää ole. Pennittömänä ja vailla huumaavaa lääkettä, joka yksin pitää elämäni siedettävänä, en kestä piinaani enää, vaan aion heittäytyä ullakkohuoneeni ikkunasta alapuolella olevalle kurjalle kadulle. Vaikka olenkin morfiinin orja, älkää tuomitko minua sen perusteella heikoksi ja turmeltuneeksi olennoksi. Kun olette lukeneet nämä kiireessä raapustetut sivut, saatatte aavistaa – vaikka ette voikaan koskaan täysin käsittää – miksi ainoa vaihtoehto minulle on kuoleman unohdus.”
Timo Hännikäisen käännös (Medusan kasvot (2018)):
”Kirjoitan tätä huomattavan henkisen paineen alla, sillä iltaan mennessä minua ei enää ole. Olen varaton, ja huume, joka on yksin tehnyt elämästäni siedettävää, on loppumaisillaan. En kestä kidutusta enää pidempää, ja aion heittäytyä tämän ullakkohuoneen ikkunasta saastaiselle kadulle. Morfiiniorjuudestani huolimatta teidän ei tule ajatella, että olen heikko rääpäle tai rappeutunut surkimus. Kun olette lukeneet nämä hätäisesti raapustetut sivut, saatatte aavistaa, vaikkette koskaan täysin käsittää, miksi minun on saatava joko unohdus tai kuolema.”
Lauri Latun uusi käännös (2020):
”Kirjoitan tätä huomattavan henkisen rasituksen painamana, sillä tänä iltana minua ei enää ole. Olen pennitön, ja pian loppuu myös huume, joka ainoana tekee elämästäni siedettävää, enkä kestä kidutustani enää pidempään; ja aion siksi heittäytyä tästä kattoikkunasta noille kurjille kaduille. Älkää luulkokaan, että olen heikko tai rappiolla, koska olen morfiinin orja. Luettuanne nämä kiireessä raapustetut sivut voitte arvata, vaikka ette koskaan täysin käsittäisikään, miksi ainoat vaihtoehtoehtoni ovat unohdus tai kuolema.”
Uusi käännös sai Markku Jalavan (joka on myös tänä vuonna julkaissut kokoelman H. P. Lovecraftin parhaat, jossa novellit ovat vanhoina käännöksinä) ihmettelemään Facebookissa, miksi uusia käännöksiä tarvitaan, kun vanhoissakaan ei ole mitään vikaa ja ne ovat ammattilaisten tekemiä. Viimeinen letkautus lienee piikki Lauri Latulle (s. 1983), jolla ei ole muodollista kääntäjän koulutusta. Lattu on joensuulainen kulttuuriantropologi ja boheemi, josta on tullut Lovecraft-asiantuntija pitkän harrastuneisuutensa perusteella. Kuten edellä esitetyistä käännösnäytteistä ilmenee, Latun käännös vetää täysin vertoja Jalavan vanhoille käännöksille ja on osittain niitä tarkempi. Latun ja Hännikäisen käännösten erot tuovat mielenkiintoisesti esiin näiden hyvin erilaisia persoonallisuuksia.
Lattu ei käännöksessään pelkää lainasanoja. Kun Lovecraft on käyttänyt eskimoista vanhahtavaa ranskankielistä lainasanaa Esquimaux, käyttää Lattu sitä suomennoksessaankin. Olen periaatteessa samaa mieltä, että lainasanoja on aivan turha pelätä, mutta niiden liiassa viljelemisessä on vaarana anglisimeihin sortuminen. Esimerkiksi ”rekisteröidyn postin” (s. 108) sijaan suomeksi on tapana tavallisemmin puhua kirjatuista kirjeistä, ja suomeksi on tapana matkustaa junalla, ei ”ottaa junaa” (s. 160). Lattu itse perustelee uutta käännöstä vanhan käännöksen virheiden korjaamisella, mutta kääntäminen on viheliäisen pikkutarkkaa työtä. Esim. ”Cthulhun kutsussa” Lattu korjaa – mielestäni perustellusti – imperfektiin virkkeen ”Silloin astuivat esiin esiin maan mustat henget…” (s. 48), mutta samalla jättää kääntämättä muutaman sanan: ”Then came out of the earth the black spirits of earth…”. Olen itsekin elättänyt itseni kääntämällä viiden vuoden ajan ja toivon, ettei kukaan rupea penkomaan vanhoja käännöksiäni tällä tarkkuudella, koska virheitä sattuu jokaiselle.
Pahiten itseäni tökki ”Varjossa Innsmouthin yllä” Zadok Allenin pitkä humalainen monologi, jonka Lattu toteaa olleen ”helvetillinen” kääntää suomeksi. Latun käännös on kaikkea muuta kuin luonteva, mutta samaa voi sanoa myös Selkälän ja Äärelän vanhasta käännöksestä. Lovecraftin alkutekstin osalta olen kuullut väitettävän yhtäältä, että Lovecraft olisi keksinyt Allenin murteen päästään, ja toisaalta, että kyseessä olisi jokin aito murre, jota puhuttiin Uudessa Englannissa HPL:n elinaikaan mutta joka on sittemmin kadonnut. (Lattu varmaan tietää asiasta paremmin ja tekee sen tiettäväksi samalla kun haukkuu tämän kirja-arvion, kun tapaamme seuraavan kerran.) Latun käännöksen alkuosasta olen tunnistavani jotakin huonosti matkittua länsimurretta, mikä olisikin tavallaan perusteltua (länsirannikon kaupungit ovat Suomen vanhinta kaupunkiasutusta samoin kuin Uuden Englannin rannikkokaupungit USA:n). Monologin lopussa Allen alkaa kuitenkin puhua jotakin savokarjalan murteen tapaista: ”Ai sie, nuor mies?” (s. 201). Luontevimman lopputuloksen Lattu olisi luultavasti saanut aikaan laittamalla Allenin puhumaan karjalan murretta, mutta silloin suomennos olisi ehkä ollut alkutekstiä parempi – myös jotkut englanninkieliset lukijat pitävät Zadok Allenin murretta täysin epäuskottavana.
Suomennoksen lisäksi Lattu on varustanut Värin avaruudessa runsain alaviittein, joissa hän taustoittaa tarinoissa olevia viittauksia tai perustelee käännösratkaisujaan. Näissä alaviitteissä onkin kenties uusien suomennosten suurin lisäarvo vanhoihin verrattuna. Lukijoille selvitetään mm. mikä oli pakettialus tai millainen kasvi on espanjansammal. Latun selitykset ovat pääsääntöisesti asiantuntevia, joskin jäin hämmästelemään sitä, että hän selittää ”maan suolan” tarkoittavan ”suurin piirtein samaa kuin suomen kielen ’kerma’ eli väestön rikkaampaa osaa” (s. 34). Tämä ei pidä paikkaansa vaan ”maan suola” viittaa varakkuuden sijaan rehellisyyteen, vaatimattomuuteen ja epäitsekkyyteen. Näitä ominaisuuksia voi toki varakkaillakin ihmisillä olla, mutta ”maan suola” synnyttää mielikuvan pikemminkin työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan kuuluvista ihmisistä: ”Leno has staked his claim to the working-class, salt-of-the-earth demographic.” Toisin sanoen kyse on ”tavallisista ihmisistä”, aivan kuten HPL itsekin ilmaisun selittää.
Raamattuviittaukset eivät ehkä ole muutenkaan Latun vahvin laji, koska sivulla 253 hän päätyy aivan tarpeettomasti kääntämään ”had always walked uprightly” niin, että Nahum Gardner on kulkenut ”nuhteettomasti Herran viitoittamaa polkua”. Lattu on käyttänyt raamattuviittauksissaan KR38:a ja KR92:sta, jotka on julkaistu vasta HPL:n kuoleman jälkeen. Jos hän sen sijaan olisi vilkaissut jo HPL:n elinaikana olemassa ollutta vuoden 1776 Bibliaa, olisi sieltä löytynyt ”uprightlylle” suomennos ”hurskas”, joka olisi ajanut asian lisäämättä tekstiin ylimääräisiä sanoja.
Kaikesta tästä nillityksestä huolimatta pidän Latun käännöksiä erittäin hyvinä, joskaan en niin hyvinä, että Lovecraftin kääntämisen ongelmat olisivat niillä tulleet lopullisesti ratkaistuiksi eikä parantamisen varaa enää ole. Väri avaruudesta sopii hyvin ensikosketukseksi Lovecraftin tuotantoon ja uusien käännösten ansiosta sitä voi suositella myös vanhoille faneille.
Kokoelman Novelleista Dagon on käännetty peräti kolme kertaa, joten verrantaanpa eri käännöksiä kyseisen novellin alusta:
Alkuteksti (Lovecraft, H. P.. The Call of Cthulhu and Other Weird Stories (Penguin Twentieth-Century Classics)):
”I am writing this under an appreciable mental strain, since by tonight I shall be no more. Penniless, and at the end of my supply of the drug which alone makes life endurable, I can bear the torture no longer; and shall cast myself from this garret window into the squalid street below. Do not think from my slavery to morphine that I am a weakling or a degenerate. When you have read these hastily scrawled pages you may guess, though never fully realise, why it is that I must have forgetfulness or death.”
Ulla Selkälän ja Ilkka Äärelän käännös (Kootut teokset osa 3 (2011)):
”Kirjoitan näitä sanoja kuristavan ahdistuksen vallassa, sillä illan tullen minua ei enää ole. Pennittömänä ja vailla huumaavaa lääkettä, joka yksin pitää elämäni siedettävänä, en kestä piinaani enää, vaan aion heittäytyä ullakkohuoneeni ikkunasta alapuolella olevalle kurjalle kadulle. Vaikka olenkin morfiinin orja, älkää tuomitko minua sen perusteella heikoksi ja turmeltuneeksi olennoksi. Kun olette lukeneet nämä kiireessä raapustetut sivut, saatatte aavistaa – vaikka ette voikaan koskaan täysin käsittää – miksi ainoa vaihtoehto minulle on kuoleman unohdus.”
Timo Hännikäisen käännös (Medusan kasvot (2018)):
”Kirjoitan tätä huomattavan henkisen paineen alla, sillä iltaan mennessä minua ei enää ole. Olen varaton, ja huume, joka on yksin tehnyt elämästäni siedettävää, on loppumaisillaan. En kestä kidutusta enää pidempää, ja aion heittäytyä tämän ullakkohuoneen ikkunasta saastaiselle kadulle. Morfiiniorjuudestani huolimatta teidän ei tule ajatella, että olen heikko rääpäle tai rappeutunut surkimus. Kun olette lukeneet nämä hätäisesti raapustetut sivut, saatatte aavistaa, vaikkette koskaan täysin käsittää, miksi minun on saatava joko unohdus tai kuolema.”
Lauri Latun uusi käännös (2020):
”Kirjoitan tätä huomattavan henkisen rasituksen painamana, sillä tänä iltana minua ei enää ole. Olen pennitön, ja pian loppuu myös huume, joka ainoana tekee elämästäni siedettävää, enkä kestä kidutustani enää pidempään; ja aion siksi heittäytyä tästä kattoikkunasta noille kurjille kaduille. Älkää luulkokaan, että olen heikko tai rappiolla, koska olen morfiinin orja. Luettuanne nämä kiireessä raapustetut sivut voitte arvata, vaikka ette koskaan täysin käsittäisikään, miksi ainoat vaihtoehtoehtoni ovat unohdus tai kuolema.”
Uusi käännös sai Markku Jalavan (joka on myös tänä vuonna julkaissut kokoelman H. P. Lovecraftin parhaat, jossa novellit ovat vanhoina käännöksinä) ihmettelemään Facebookissa, miksi uusia käännöksiä tarvitaan, kun vanhoissakaan ei ole mitään vikaa ja ne ovat ammattilaisten tekemiä. Viimeinen letkautus lienee piikki Lauri Latulle (s. 1983), jolla ei ole muodollista kääntäjän koulutusta. Lattu on joensuulainen kulttuuriantropologi ja boheemi, josta on tullut Lovecraft-asiantuntija pitkän harrastuneisuutensa perusteella. Kuten edellä esitetyistä käännösnäytteistä ilmenee, Latun käännös vetää täysin vertoja Jalavan vanhoille käännöksille ja on osittain niitä tarkempi. Latun ja Hännikäisen käännösten erot tuovat mielenkiintoisesti esiin näiden hyvin erilaisia persoonallisuuksia.
Lattu ei käännöksessään pelkää lainasanoja. Kun Lovecraft on käyttänyt eskimoista vanhahtavaa ranskankielistä lainasanaa Esquimaux, käyttää Lattu sitä suomennoksessaankin. Olen periaatteessa samaa mieltä, että lainasanoja on aivan turha pelätä, mutta niiden liiassa viljelemisessä on vaarana anglisimeihin sortuminen. Esimerkiksi ”rekisteröidyn postin” (s. 108) sijaan suomeksi on tapana tavallisemmin puhua kirjatuista kirjeistä, ja suomeksi on tapana matkustaa junalla, ei ”ottaa junaa” (s. 160). Lattu itse perustelee uutta käännöstä vanhan käännöksen virheiden korjaamisella, mutta kääntäminen on viheliäisen pikkutarkkaa työtä. Esim. ”Cthulhun kutsussa” Lattu korjaa – mielestäni perustellusti – imperfektiin virkkeen ”Silloin astuivat esiin esiin maan mustat henget…” (s. 48), mutta samalla jättää kääntämättä muutaman sanan: ”Then came out of the earth the black spirits of earth…”. Olen itsekin elättänyt itseni kääntämällä viiden vuoden ajan ja toivon, ettei kukaan rupea penkomaan vanhoja käännöksiäni tällä tarkkuudella, koska virheitä sattuu jokaiselle.
Pahiten itseäni tökki ”Varjossa Innsmouthin yllä” Zadok Allenin pitkä humalainen monologi, jonka Lattu toteaa olleen ”helvetillinen” kääntää suomeksi. Latun käännös on kaikkea muuta kuin luonteva, mutta samaa voi sanoa myös Selkälän ja Äärelän vanhasta käännöksestä. Lovecraftin alkutekstin osalta olen kuullut väitettävän yhtäältä, että Lovecraft olisi keksinyt Allenin murteen päästään, ja toisaalta, että kyseessä olisi jokin aito murre, jota puhuttiin Uudessa Englannissa HPL:n elinaikaan mutta joka on sittemmin kadonnut. (Lattu varmaan tietää asiasta paremmin ja tekee sen tiettäväksi samalla kun haukkuu tämän kirja-arvion, kun tapaamme seuraavan kerran.) Latun käännöksen alkuosasta olen tunnistavani jotakin huonosti matkittua länsimurretta, mikä olisikin tavallaan perusteltua (länsirannikon kaupungit ovat Suomen vanhinta kaupunkiasutusta samoin kuin Uuden Englannin rannikkokaupungit USA:n). Monologin lopussa Allen alkaa kuitenkin puhua jotakin savokarjalan murteen tapaista: ”Ai sie, nuor mies?” (s. 201). Luontevimman lopputuloksen Lattu olisi luultavasti saanut aikaan laittamalla Allenin puhumaan karjalan murretta, mutta silloin suomennos olisi ehkä ollut alkutekstiä parempi – myös jotkut englanninkieliset lukijat pitävät Zadok Allenin murretta täysin epäuskottavana.
Suomennoksen lisäksi Lattu on varustanut Värin avaruudessa runsain alaviittein, joissa hän taustoittaa tarinoissa olevia viittauksia tai perustelee käännösratkaisujaan. Näissä alaviitteissä onkin kenties uusien suomennosten suurin lisäarvo vanhoihin verrattuna. Lukijoille selvitetään mm. mikä oli pakettialus tai millainen kasvi on espanjansammal. Latun selitykset ovat pääsääntöisesti asiantuntevia, joskin jäin hämmästelemään sitä, että hän selittää ”maan suolan” tarkoittavan ”suurin piirtein samaa kuin suomen kielen ’kerma’ eli väestön rikkaampaa osaa” (s. 34). Tämä ei pidä paikkaansa vaan ”maan suola” viittaa varakkuuden sijaan rehellisyyteen, vaatimattomuuteen ja epäitsekkyyteen. Näitä ominaisuuksia voi toki varakkaillakin ihmisillä olla, mutta ”maan suola” synnyttää mielikuvan pikemminkin työväenluokkaan tai alempaan keskiluokkaan kuuluvista ihmisistä: ”Leno has staked his claim to the working-class, salt-of-the-earth demographic.” Toisin sanoen kyse on ”tavallisista ihmisistä”, aivan kuten HPL itsekin ilmaisun selittää.
Raamattuviittaukset eivät ehkä ole muutenkaan Latun vahvin laji, koska sivulla 253 hän päätyy aivan tarpeettomasti kääntämään ”had always walked uprightly” niin, että Nahum Gardner on kulkenut ”nuhteettomasti Herran viitoittamaa polkua”. Lattu on käyttänyt raamattuviittauksissaan KR38:a ja KR92:sta, jotka on julkaistu vasta HPL:n kuoleman jälkeen. Jos hän sen sijaan olisi vilkaissut jo HPL:n elinaikana olemassa ollutta vuoden 1776 Bibliaa, olisi sieltä löytynyt ”uprightlylle” suomennos ”hurskas”, joka olisi ajanut asian lisäämättä tekstiin ylimääräisiä sanoja.
Kaikesta tästä nillityksestä huolimatta pidän Latun käännöksiä erittäin hyvinä, joskaan en niin hyvinä, että Lovecraftin kääntämisen ongelmat olisivat niillä tulleet lopullisesti ratkaistuiksi eikä parantamisen varaa enää ole. Väri avaruudesta sopii hyvin ensikosketukseksi Lovecraftin tuotantoon ja uusien käännösten ansiosta sitä voi suositella myös vanhoille faneille.
September 19, 2020
Oikein hyvät tuoreet käännökset alkuperäislähteistä!
Read
June 11, 2022Tämän vuoden kolmas ja viimeinen Loveraft-novellikokoelma. Nyt näiden kanssa aikaa vietettyäni tarinat alkavat vaikuttaa yhä ymmärrettävämmiltä. Kokoelmaan toki oli valittu tarinoista parhaat ja jotkut tosiaankin ovat erinomaisia, mutta silti se Lovecraftiin usein liittyvä vieraus ja kummallisuus pikkuhiljaa vähenee jokaisen lukuhetken jälkeen. Niin sanotusti normaaleja Lovecraftin kirjoitukset eivät ole ja tuskin tulevat olemaankaan, mutta eräänlainen siedätys on tehnyt tehtävänsä. Osaan uudella tavalla myös antaa arvoa kosmisen kauhun perustajaisälle, vaikka kertomukset usein toistavat itseään, niissä kuitenkin tunnelma rakentuu erittäin onnistuneesti ja edelleen se omintakeisuus ylläpitää kiinnostusta yllä. Harvan kirjailijan nimestä on muodostettu adjektiivia, mutta lovecraftilainen on jo pitkään ollut osa kauhukirjallisuuteen ja -elokuviin liittyvää sanastoa. Näissä ei varsinainen uhka ole mikään perinteellinen hirviö, pahin pelko ei edes ole itse Cthulhu, vaan ne käsittämättömät mittasuhteet, jotka avautuvat ilmakehämme toisella puolella. Eikä äärettömyyden ahdistusta maalailla ainoastaan etäisyyksien käsitteillä, vaan myös menneisyyden pohjattomuudella, ihminen seisoo loppumattoman ajallisen mustan aukon reunamalla sitä itse lainkaan ymmärtämättä. Cthulhu tosin konkretisoi abstraktit pelot, mutta vain osittain. Tämä kyseinen kokoelma on erinomainen lisäksi suurelta osin suomentajansa Lauri Latun ansiosta. Alaviitteissä valotetaan sekä kirjoittamisajankohtaan liittyviä ykstyiskohtia että tarinoiden viittauksia muihin Lovecraftin kirjoituksiin. Mikäli kesäsade ropisee ikkunalautaan ja jostain syystä haluaa lukea novelleja eduskuntatalon kokoisesta lonkerohirviöstä, paremmin ei oikeastaan voisi valita.
March 9, 2021
Onnistuneet uudet käännökset muutamasta klassisesta Lovecraft-novellista. Lämmöllä koottu kokoelma jota täydentävät hyvät alku- ja jälkikirjoitukset sekä monet taustoittavat alaviitteet.
July 6, 2024
Lovecraftia on aina nautinto lukea ja Latun kommentit tuovat kivaa lisää. Käännöskin on oikein oivaa, vaikka kääntäjänä aina poimii ongelmiakin. Siitä ei pääse koskaan eroon, vaikka yrittäisi.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews