Itsepä tilasit on riemastuttavan tarkkanäköinen romaani työelämän kiemuroista ja äitiyden vaatimuksista sekä itsenäisyyden ja itsepäisyyden hiuksenhienosta erosta.
Kun yrityskauppa osuu kohdalle, Titta Jokisalon pesti viestintäpäällikkönä mukavan pienessä yrityksessä vaihtuu työmuurahaisen rooliin isossa konsernissa. Äkkiä työssä tärkeintä tuntuu olevan työajanseurantaohjelman käyttö ja raportointi sisäisiin järjestelmiin. Avokonttorin näkymättömiin seiniin on myös mahdollista törmätä pää edellä yhä uudestaan.
Sitten käy ilmi, että sitkeä flunssa on yhdeksän kuukautta kestävää laatua, ja Titan henkilökohtainen kovalevy alkaa hiljalleen täyttyä.
Pystyykö kukaan sopeutumaan työpaikkaan, jonka viikkopalaverissa kaskaiden siritys täyttää korvat aina, kun aletaan keskustella Trellosta? Entä onko mahdollista olla uppoamatta nenänpäätään myöten vauvakuplaan, vaikka onkin raskaana? Mitä oman rintamamiestalon varjoissa häälyy? Kun elämässä asiat tapahtuvat hallitsemattomalla paineella, on projektipäällikönkin opittava hyväksymään, että kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin.
Itsepä tilasit on erinomaisen vastaanoton saaneen Mittoja ja tilaustöitä -teoksen (2019) jatko-osa. Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi Kajanto kartoittaa kirjassaan myös 2020-luvun äitiyttä, jonka vaatimukset koettelevat monen työssäkäyvän jaksamista.
Viestintäalalla työskentelevän Titan tarina jatkuu.
Tämä oli sarjan ensimmäistä osaa pliisumpi ja jotenkin sovinnaisempi ja ensimmäisen osan suuret tunteet tuntuivat vähän väljähtäneen. Tulevien vanhempien kriiseily, äityliryhmien kaoottisuus ja vauvaperhekielen sudenkuopat tuntuivat aika käytetyltä huumorin keinolta. Tämä oli jopa liiankin arkinen omaan makuuni. Kuitenkin aivan täydellinen äänikirja kotihommien taustalle ja mukavan pehmoisella tavalla samaistuttava ja pientä ihmistä ymmärtävä ja tsemppaava.
3,5 / 5 ⭐️ Samaistun päähenkilöön Tittaan todella paljon ja pidin hänen tarinansa kehityksestä. Kirjassa oleva pieni mysteeri oli ihan hauska lisä, toki se tuli arvattua heti, mutta silti toi kivan twistin. Feelgoodiahan tämä on eli toisaalta pidän siitä, ettei mitään suuria yllätyksiä tulekaan vaan aika turvallisesti ja leppoisasti voi näitä aina lukea, ja sehän on se pointtikin. Maija Kajanto osaa aina kuljettaa mut eri maailmoihin ja tämäkään ei ollut poikkeus 🩷
Luin jo kirjailijan aiemman teoksen ja taisin pitää sitä ihan hyvänä lukukokemuksena.
Tässä jatkettiin samaa, hyväksi havaittua linjaa. Kevyttä hömppää, jossa käytiin hyvin läpi n kolmekymppisen päähenkilön elämää ja tuotiin elävästi esiin myös omaa epävarmuutta uuden elämänvaiheen kynnyksellä.
Itsenäinen jatko-osa edelliselle kirjalle. En muistanut siitä paljoakaan, paitsi että se oli musta ihan hyvä, siksi luin tämänkin. Kirjassa kevyellä otteella käsitellään nykyelämän ja työelämän solmukohtia ja hektisyyttä. Päähenkilö Titta koittaa pärjätä töissään jossa ei enää oikein viihdy. Kotielämä vanhassa talossa maistuu ja sujuu puolison kanssa. Mutta pieni kriisi tulee siitä kun raskaustesti yllättäen näyttää positiivista. Raskautuminen on kriisi ja suhdekin ajautuu kriisiin. Mua itseäni ei noi vauvajutut niin kiinnosta niin tässä oli raikasta se, että se äitiytyminen ei ollut heti kättelyssä auvoisaa ja ongelmatonta. Hyvin käsiteltiin kaikenlaisia siihen liittyviä asioita ja ajatuksia. Ja sitä miten työelämä voi olla hankalaa. Tää oli kivasti kirjoitettu, sujuva ja yllättäväkin ja jäin odottamaan lisääkin, vaikka vauva-arki ei kuulosta houkuttelevalta.
Viihdyttävää aivot narikkaan viihdettä niin kuin ensimmäinenkin osa. Nyt sukellettiin työelämäkliseiden lisäksi myös raskausajan kliseisiin vauvapalstoineen ja Facebook-ryhmineen. Huumori ja hyväntahtoinen naljailu stereotyppisille, mutta tosielämästä helposti tunnistettaville henkilöhahmoille ja käänteille, olivat tämänkin kirjan viihdearvon ydin. Hieman vierastin torpalle sijoittunutta lisäkäännettä, joka oli jokseenkin keinotekoinen. Muuten oikein oivallinen viihdetarina.
Itselleni ei yhtä kiinnostava kun sarjan avaus, koska vauvajutut eivät kauheasti kiinnosta. Muutenkin juonessa oli vähän trilogian keskimmäisen osan ongelmaa, ja pisteitä pudottivat turha mysteerikuvio, jonka ratkaisun lukija arvasi ilmiselvästi jo kauan ennen tilanteen selviämistä. Mutta hyvin Kajanto kirjoittaa edelleen.
2,5 tähteä. Just sopivaa hömppää, ihanan arkista menoa muutamalla mielenkiintoisella tvistillä. Jotkut kliseet ja päähenkilöiden mukanerokkaat sanailut aiheuttivat silmien pyörittelyä, kirjassa ollut mysteerikin oli ennalta-arvattava. Silti tykkään tästä sarjasta, onneksi kolmas osa tulee syksyllä!
Kuuntelin tämän putkeen esikoisen jälkeen ja hyvin meni jälleen kaikenlaisen puuhastelun yhteydessä. Tällä kertaa Titta huomaa olevansa raskaana, ja ryhtyy järjestelemään elämäänsä sen mukaan Mikan kanssa. Just sopivaa sisältöä silloin, kun on lukenut varsin paljon kouluun liittyvää teoriaa.
Jos tykkää chic litistä, oli tämä kirja tasapaksua sitä itseään. Leppoisaa ja etenevää, turhanpäiväistäkin. Pinnallista ilman syvyyttä. Aivot narikkaan lukukokemus.
Kakkososa Titan elämässä. Raskaus ja synnytys ja mitä kaikkea nykyään siihen kuulukaan. Jotenkin ykkösosa oli mulle parempi ehkä tuosta ajasta niin paljon aikaa