Laura Huhtasaari on kohauttanut, media kirjoittanut ja kansa äänestänyt. Onko hän röyhkeä peluri, taipumaton idealisti vai hyväksikäytetty?
Laura Huhtasaari on erikoinen sekoitus suomalaista oikeistopopulismia ja amerikkalaista hurmoshenkeä. Hän on kuin politiikan aurajuusto, josta menevät sekaisin sekä kannattajat että vastustajat.
Huhtasaari nousi pikatahtia täydellisestä tyhjyydestä kansallisen politiikan terävään kärkeen ja uuden aallon nationalismin kansikuvaksi. Hän rakensi taustajoukkojensa kanssa ennennäkemättömän somejuntan, jonka avulla perussuomalaisten vanha valta kaatui.
Miten pienessä Satakunnassa luotiin valtakunnallinen Laura-ilmiö? Mikä teki hänen nousustaan mahdollisen?
Juha Ståhle on tehnyt pitkän uran Satakunnan Kansan politiikan toimittajana. Hän on kirjoittanut Suomen sisäpolitiikasta Veikko Vennamon ajoista saakka. Sakari Muurinen työskentelee Satakunnan Kansan toimittajana. Hän on keskittynyt kirjoittamaan etenkin paikallispolitiikasta.
Kirjassa paljastuu, että Huhtasaari on oikeastaan mitään saamaton poliitikko, jota kiinnostaa enemmän puhuminen kuin tekeminen. Tämän vuoksi hänen elämäkertansa piti täyttää mielenkiintoisempien poliitikkojen ja tutkijoitten haastatteluilla. Pidin näitä täytteitä turhina ja itseään toistavina. Mutta syy on Huhtasaaressa, jonka elämässä ei ole kovin paljon mistä kirjoittaa.
Silti, lyhytkin kirja olisi kelvannut. Tässä teoksessa saa kyllä hyvän kuvan Huhtasaaresta. Hän on tyhmä. Se siitä. Todella tyhmä, eikä huomaa sitä. Koska en suostu uskomaan, että joku voi olla näin tyhmä, sitä heräsi epäilys, piilottaako kirjailijat jotain Huhtasaaresta? Kuten se, miten näin tyhmä nainen voi olla niin suosittu?
Kirjailijat vakuttavat, että syy on, että äänestäjät ovat vielä tyhmempiä. Ihmiset haluavat poliitikon, joka sanoo samaa kuin he ajattelevat, mutta eivät välitä osaako poliitikko edes ajaa haluamiaansa asioita. Ehkä merkki Suomen poliittisen järjestelmän surkeasta tilasta, kun ihmiset äänestävät puhuvan pään.
Mutta tietokirjana, tämä on rasittavan tylsä kirja, vaikkakin nauroin ääneen Huhtasaaren tyhmyydelle.
Mielenkiintoinen kurkistus kotimaisen politiikan kulisseihin. Laura Huhtasaari toimii ikään kuin ikkunana, jonka kautta avautuu maisema perssuomalaiseen puolueeseen laajemminkin. Välillä Huhtasaari häviää näyttämöltä pitkäksikin aikaa.
Selväksi käy, että Huhtasaari on täysverinen populisti: totuudella ei todellakaan ole kovasti väliä, tärkeää on saada reaktioita ja kiihottaa mieliä. Minulle on edelleen mahdotonta ymmärtää, miten ihmiset voivat elää tällaisten kognitiivisten dissonanssien ja älyllisen epärehellisyyden kanssa. Tai siis ymmärrän kyllä, millaiset psykologiset ja sosiaaliset voimat tällaista ajattelua ajavat, mutta kokemuksellisesti ja älyllisesti en kykene ymmärtämään, miten ihmiset sen tekevät.
Epäselväksi ei myöskään jää se, että Huhtasaaren menestyksen salaisuus tai "salaisuus" eli käytännössä kaikkien haastateltujen jakama näkemys on se, että hän on kaunis nuorehko nainen. Persuissa se riittää, koska naisista on pula, kuten moni puolueaktiivi toteaa. Haastatellut perussuomalaiset hokevat myös Huhtasaaren olevan kansainvälinen ja sopivan siksi Brysseliin. En oikein ymmärrä tätä, eikä väitettä perustella oikein mitenkään, paitsi sillä, että Huhtasaari on näyttävä nainen ja osaa pukeutua Keski-Euroopan vaatimusten mukaisesti. Heh, onhan siinä jo meriittiä kerrakseen! Huhtasaari kuitenkin puhuukin vain suomea ja englantia. Mutta ilmeisesti persupiireissä kansainvälisyyteen riittää se, että näyttää ulkoisesti siltä, että voisi asua Suomen ulkopuolella.
Ihan vain asioiden esiin tuominen ja toteaminen osoittavat niiden mielettömyyden, eikä varsinaista kritiikkiä tarvitse aina esittää. Persut osaavat kaivaa kuoppansa ihan itse, kun vain heidän tekemisiinsä olisi jo aiemmin kiinnitetty edes murto-osa viime kuukausien huomion määrästä.
Joissain kohdin teosta tulee mieleen kysyä, mistä esitetty tieto on peräisin ja onko kyseessä ehkä sittenkin spekulaatio tai valistunut arvaus. Tämän dilemman olisi kenties voinut välttää hivenen eri tavalla muotoilluilla virkkeillä, joista olisi käynyt ilmi, onko kyse kenties nimettömänä pysyttelevästä lähteestä, jonkun teoksessa aiemmin haastatellun sanomasta vai esimerkiksi mediasta poimitusta.
Suosittelen. On tärkeää ja myös mielenkiintoista tietää, millainen porukka valtaa käyttää.
Periaatteessa mielenkiintoinen kirja, joka osaltaan antaa näkökulmia myös Perussuomalaisten syksyllä siintävään pj-valintaan. Lukukokemusta heikensivät kirjan poukkoileva tarinankerronta ja itsensä toistaminen. Ainakin äänikirjaversiossa oli myös usein haastavaa arvioida, kenen äänellä kirjoittaja kirjoittaa: milloin kyse on kirjoittajan omasta analyysistä, milloin Huhtasaaren omista ajatuksista, milloin jonkun toisen esittämistä arvioista.
Ihan mielenkiintoinen opus. Kertoo Lauran poliittisesta urasta sen alusta koronakriisin alkuun. Kirja ei ole puolesta eikä vastaan, vaan mitä ilmeisimmin pyrkii kertomaan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan sekä Lauran itsensä, että muiden poliitikkojen suulla.
Ei etene kronologisesti, ja menin sekaisin laskuissa, kuinka monta kertaa palattiin esimerkiksi vuoden 2015 vaaleihin taikka 2017 Persujen puoluekokoukseen. Toistot eivät tuoneet uutta, ja alkoivat lähinnä ärsyttää. Tarinan kertomiseen olisi riittänyt 100 sivua, onneksi kirja on nopea- ja helppolukuinen, joten 341 sivua sujahtivat vaivatta.
Suosittelen, jos Lauran ajatusmaailma ja syyt hänen menestykseensä kiinnostavat.
Olipas hämmentävä kirja... Aiheena on nimellisesti Laura Huhtasaari, mutta käytännössä teos sisältää lähinnä kirjoittajiensa omia mielipiteitä. Huhtasaari nostetaan välillä ikään kuin näön vuoksi keskiöön, jotta kirjoittajat saavat sitten taas esitellä näkemyksiään joistain Huhtasaaren mainitsemista asioista. Tekijöiltä puuttuu täysin itsekuri ("Me kirjoitamme nyt kirjaa Huhtasaaresta, emme itsestämme"), mikä tekee tästä melkoista sotkua. Huhtasaari on todella omituinen tyyppi, josta olisi mielenkiintoista lukea perinteisempi elämäkerta. Jäämme odottelemaan sellaista.
Porilaisten toimittajien kirja ei ole varsinainen elämäkerta vaikka se kohteensa Laura Huhtasaaren elämän tapahtumat käy läpi - kirja keskittyy vuosien 2011-2020 tapahtumiin. Kyseessä ei ole loka/paljastuskirja, muttei varsinkaan fanikirja. Huhtasaari pääsee kyllä kirjassa myös itse ääneen.
Kirja sopii parhaiten luettavaksi satakuntalaisille, sillä kiinnostavinta siinä on paikallisten poliitikkojen ja persuaktiivien haastattelut. Huhtasaaresta kun juttua ei riitä kovin paksuun kirjaan niin perussuomalaisten lähihistoriaa käydään läpi perusteellisesti.
Mielenkiintoinen, monipuolinen ja osuva kuvaus Laura Huhtasaaren suosiosta ja eriskummallisesta tavasta toimia politiikassa. Paikoin kirja tuntui toistavan itseään ja Perussuomalaisten historian puimisen olisi ehkä voinut jättää vähemmällekin.
Kertomukset Lauran urasta ovat mielenkiintoisia, mutta avautuisivat ehkä paremmin Satakuntalaiselle. Välillä todella vaikea erottaa mikä osa tekstistä on haastateltavien kommentteja ja mikä kirjoittajan omaa näkemystä. Olisi voinut tiivistää ja jättää osan haastatteluista pois.