Reija Wren saa tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä. Yhdysvaltalainen megakorporaatio haluaa Reijan avaamaan uutta Venäjän-toimistoa, ja työpaikkaa juhlistetaan hulppeassa gaalassa Kyproksella. Skumppa vaihtuu kuitenkin krapulaan, kun juhlapaikalta löytyy ruumis.
Reija palaa Pietariin ja saa huomata, että yrityskauppojen valmistelut eivät mene putkeen. Kaikki tuntuvat tavoittelevan härskisti omaa etuaan, ja mysteerit seuraavat Reijaa työn lisäksi yksityiselämän puolelle. Työyhteisö muuttuu räjähdysherkäksi viimeistään siinä vaiheessa, kun tuttu hahmo menneisyydestä ilmestyy kukkoilemaan toimistolle.
Kierrosten kiristyessä Reija on tiukan valinnan edessä: keneen hän voi luottaa? Koituvatko hänen epäortodoksiset tutkimusmenetelmänsä kunniaksi vai kuolemaksi?
Olin varmaankin hilannut odotukseni hieman liian korkealle, sillä tämä oli hienoinen pettymys. Alun perusteella odotin kunnon jännäriä, mutta varsinkin keskivaiheilla tarina vähän lässähti.
Reija Wren saa uuden työn monikansallisen yhtiön sisäisenä tarkastajana ja ensimmäisenä tehtävänä on valmistella venäläistehtaan kauppaa. Ennen kuin Reija ehtii edes tarttua työhön, hänen esimiehensä kuolee kyproslaisella hotellilla vietetyn gaalaillan jälkeen ja Reija joutuu uuden tiiminsä kanssa aloittamaan kaiken nollasta Pietarissa. Ja siis, onhan tässä herkullinen lähtökohta, varsinkin kun kaupan kohteena olevan tehtaan tarkastuksessa kaikki ei ehkä olekaan aivan kunnossa.
Mutta mutta mutta. Niin tärkeä kuin Reijan työ hänelle onkin, lukijalle sisäisen tarkastuksen kiemuroihin uppoaminen ei ollut kovin mielenkiintoista. Ja varsinkin kirjan keskivaiheilla tapahtui vähän liikaa - ihmissuhdekiemuroita, hankaluuksia töissä, ärsyttävä isä, äidin menneisyyden selvittely. Vaikka vain kaksi näistä elementeistä olisi riittänyt, sillä nyt kaikki jäi vähän pintapuoliseksi. Ja ehkä olen tylsä, mutta en oikein jaksa innostua siitä, että pitäisi sivukaupalla lukea kolmekymppisen naisen humalahakuisesta juomisesta.
Vaikka itse rikosjuoni ei oikein toimi ja sivuhahmot jäävät vähän yksiulotteisiksi, kirjan vahvuus on Pietarin ja venäläisen kulttuurin kuvauksessa. Kirjaan on saatu ujutettua juhlapyhiä ja niihin liittyviä traditioita ja uskomatonta kyllä, myös ankea tammikuinen Pietari vaikutti kiehtovalta. Kirja olisi kaivannut hieman tasapainoa, sillä hyviä aineksia on paljon. Ja loppuun on kyllä jätetty sellainen cliffhanger, että seuraavakin on varmaan luettava.
Olipas mukava palata Reijan pariin jälleen. Hän on henkilöhahmo, joka puhuttelee minua. Hän on raivostuttava, kiinnostava ja tomera samaan aikaan. Ei mitenkään ongelmaton sankari, mutta ei kuitenkaan stereotyyppinen toivoton, elämän hallinnan menettänyt tapaus, joita monesti jännäreiden päärooleissa nähdään.
Ehdottomasti kirjan hienoutena jälleen venäläisyyden ja venäläisen elämänmenon kuvaus. Tarasova osaa kertoa naapurimaastamme elävällä ja kiehtovalla tavalla. Se, miten hän kuvaa esimerkiksi Pietaria, on saanut minut lisäämään tuon kaupungin must see -paikkojen listalle.
Bisnesmaailmaan sijoittuvia hämärähommia jälleen luvassa, kun Reija aloittaa yhdysvaltalaisen Woilingtonin leivissä tekemään sisäistä tarkastusta Novyneftin tehtaalle, jonka Woilington on aikeissa ostaa. Juonellisesti ei niin vetävä kuin Venäläiset tilikirjani, mutta aivan viihdyttävä kirja silti. Myös Reijan äidin menneisyyden mysteeri nousee esille, kun Reija alkaa kaivamaan tietoa kauan sitten kadonneesta äidistään. Kirja loppuikin sellaiseen cliffhangeriin, että jatkoa on luvassa ja pakko se on kyllä lukea.
Särmikäs uraohjus, pieni ja pippurinen Reija Wren touhuaa taas Pietarissa vosukorkkareissaan, tällä kertaa megaluokan monialayritys Woilingtonin leivissä. Woilingtonin tytäryhtiön toimisto on surkea läävä ja tiimi on mitättömän pieni. Siihen kuuluvat Reijan lisäksi vain suomalainen Miko, kreikkalaisvenäläinen Ana ja yllätys, yllätys: pomoksi ilmaantuu mies menneisyydestä - Konstantin, jonka kanssa ollaan napit vastakkain ihan joka asiassa.
Kuoleman kulissit on kiva sekoitus chick litiä ja dekkaria. Olen käynyt Pietarissa vain lyhyellä viikonloppumatkalla, joten pidin kovasti Pietarin ja venäläisen elämänmenon kuvauksista. Pieniä venäläisiä välähdyksiä tuli vastaan pitkin matkaa ja Tarasovan kielellinen ilmaisu on hyvin omaperäistä ja hauskaa. Lopusta löytyy kiinnostava asetelma Reijan seikkailujen seuraavaan osaan. Mitä hänen äidistään lopulta paljastuu ja miten Reijan ja Konstan tarina jatkuu. Ja mitä Tolstoin Sodan ja rauhan henkilöhahmon Andrei Bolkonskin viestiin sisältyy: Voitko sinä sovittaa äitisi synnit?
Runsas ja viihdyttävä cosy crime -romaani sisäisen tarkastuksen yllättävän monimutkaisesta maailmasta.
Tarasova loistaa erityisesti Pietarin kuvauksellaan, sillä kaupunki herää tuoksuineen, makuineen ja tapoineen elävästi henkiin. Myös varsinainen juoni otti imuunsa, kun teoksen rönsyilevään rytmiin pääsi kiinni. Mukava syysluettava.
Круто! Kruta! Reija Wren on kyllä varsinainen due diligence -superhero. Jäi kutkuttamaan että mikä Reijan äiti oli oikein naisiaan ja miten suhde Konstaan tulee kehittymään. Toivottavasti Tarasova kirjoittaa pian jatkoa Reijan tarinalle!