What do you think?
Rate this book
Suuri ravintohuijaus
Älä tule huijatuksi ravintopuheen viidakossa
Auttavatko vähäkaloriset tuotteet painonhallinnassa vai lisäävätkö ne todellisuudessa paino-ongelmia? Ovatko maitotuotteet luustolle hyödyksi vai jopa haitaksi, ja ovatko suosikkidieetit turvallisia? Entä onko medialla ja elintarviketeollisuudella jo liikaakin valtaa syömiskäyttäytymiseemme?
Terveysalasta on tullut maailmanluokan bisnestä, ja elintarviketeollisuus tuo markkinoille jatkuvalla syötöllä tuotteita, joiden vannotaan toimivan terveytemme hyväksi. Onko kuitenkaan aina näin? Suuri ravintohuijaus tarttuu 25 ravintoaiheeseen, jotka jatkavat elämäänsä vuodesta toiseen, vaikka tutkimusnäyttö on niitä vastaan. Nykyajan informaatioähkyssä voi olla vaikea hahmottaa, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia kertoo sen luotettavasti ja turvallisesti tutkimuksiin pohjaten.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia on kirjoittanut useita menestysteoksia, joihin lukeutuvat muun muassa Syö oikein, sammuta tulehdus, Rasvoilla parempaa terveyttä ja Irti makeanhimosta. Saarnia kirjoittaa, kouluttaa ja luennoi ravitsemuksesta jo yli 20 vuoden kokemuksella.
Auttavatko vähäkaloriset tuotteet painonhallinnassa vai lisäävätkö ne todellisuudessa paino-ongelmia? Ovatko maitotuotteet luustolle hyödyksi vai jopa haitaksi, ja ovatko suosikkidieetit turvallisia? Entä onko medialla ja elintarviketeollisuudella jo liikaakin valtaa syömiskäyttäytymiseemme?
Terveysalasta on tullut maailmanluokan bisnestä, ja elintarviketeollisuus tuo markkinoille jatkuvalla syötöllä tuotteita, joiden vannotaan toimivan terveytemme hyväksi. Onko kuitenkaan aina näin? Suuri ravintohuijaus tarttuu 25 ravintoaiheeseen, jotka jatkavat elämäänsä vuodesta toiseen, vaikka tutkimusnäyttö on niitä vastaan. Nykyajan informaatioähkyssä voi olla vaikea hahmottaa, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia kertoo sen luotettavasti ja turvallisesti tutkimuksiin pohjaten.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia on kirjoittanut useita menestysteoksia, joihin lukeutuvat muun muassa Syö oikein, sammuta tulehdus, Rasvoilla parempaa terveyttä ja Irti makeanhimosta. Saarnia kirjoittaa, kouluttaa ja luennoi ravitsemuksesta jo yli 20 vuoden kokemuksella.
ebook
First published September 1, 2020
12 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
January 30, 2021
Lainasin kirjan, koska ruokahuijaukset ja ruoan mielikuvamarkkinointi kiinnostivat aiheina. Kylkiäisenä tässä oli kuitenkin yllättävän paljon suoraa ja yksityiskohtaista ravitsemuksen ohjausta kaloreineen päivineen (varoitus heille, joiden kehosuhde on haasteellinen). Ehkä olisi pitänyt lukea takakansiteksti tarkemmin.
Jos tieteellisesti perusteltu ja syömishäiriö-tietoinen teksti ravitsemuksesta kiinnostaa, suosittelen ennemmin vaikkapa Patrik Borgin teosta Tunne nälkä. Ruokahuijausten suhteen täytynee etsiä jokin toinen teos, niitä käsiteltiin vain muutaman sivun verran.
Jos tieteellisesti perusteltu ja syömishäiriö-tietoinen teksti ravitsemuksesta kiinnostaa, suosittelen ennemmin vaikkapa Patrik Borgin teosta Tunne nälkä. Ruokahuijausten suhteen täytynee etsiä jokin toinen teos, niitä käsiteltiin vain muutaman sivun verran.
September 26, 2020
Saarnio on ravintoterapeutti, joka on kirjoittanut kirjan häntä asiakastyössä turhauttavista väärinkäsityksistä koskien terveellistä ruokaa. Itse tartuin kirjaan ammattimielessä, koska teen töitä elintarvikemerkintöjen parissa. Minun on toki pakko hyväksyä se että merkinnät eivät varmasti ole yhtä selkeitä kaikille kuluttajille, kuin ne minulle ovat. Lailliset merkinnät sotkeutuvat mainoksiin, ja laittomia merkintöjä näkee. Toinen kysymys on auttaako Saarnion äksyily kuluttajaa?
Kirja koostuu 25 väitteestä, jotka Saarnio haluaa kumota. Sen hän tekee jakelemalla kovin sekalaisia vinkkejä. Kaurapuuro on halpaa ja terveellistä, smoothien terveellisyys riippuu siitä mistä se on tehty, kalorit eivät ole kaikki kaikessa, isolle lautaselle mahtuu liikaa ruokaa.
Kirjan punaisena lankana on kuinka meidät saadaan kuluttamaan katteettomilla terveysassosiaatioilla. Tuohtumus helppoheikkejä vastaan ei silti vakuuta. Health washing jossa tuotteelle pyritään luomaan terveellinen imago, perustuu siihen että terveellinen myy. Näin on koska Saarnio ja hänen kollegansa (koulutetut ja itseoppineet) kertovat kansalle, että täytyy olla tarkkana valitessaan leipää tai jugurttia tai mitätahansa elintarviketta. Virallisten sydänmerkkien rinnalle nousee siksi mielikuvamarkkinointi.
Faktatiedoissa on Saarniolla parantamisen varaa. Hän kauhistelee antaumuksella kansainvälistä ruokarikollisuutta mutta päättää sitten jostain syystä uskoa ettei se nyt hyvänen aika Suomea voi koskea. Antibiootteja suomalaisessa lihassa ei kyllä sitten ihan oikeasti juuri ole. Lisäaineisiin Saarnio suhtautuu kovin pelokkaasti, ja viljelee oikeasti vaikeasti määriteltäviä käsitteitä kuten prosessoitu ja ultraprosessoitu ruoka. Hän mainitsee kyllä että käsitteisiin suhtaudutaan kriittisesti, mutta epäselväksi jää miten ne auttavat helposti höynäytettäviä kuluttajia.
Kirja koostuu 25 väitteestä, jotka Saarnio haluaa kumota. Sen hän tekee jakelemalla kovin sekalaisia vinkkejä. Kaurapuuro on halpaa ja terveellistä, smoothien terveellisyys riippuu siitä mistä se on tehty, kalorit eivät ole kaikki kaikessa, isolle lautaselle mahtuu liikaa ruokaa.
Kirjan punaisena lankana on kuinka meidät saadaan kuluttamaan katteettomilla terveysassosiaatioilla. Tuohtumus helppoheikkejä vastaan ei silti vakuuta. Health washing jossa tuotteelle pyritään luomaan terveellinen imago, perustuu siihen että terveellinen myy. Näin on koska Saarnio ja hänen kollegansa (koulutetut ja itseoppineet) kertovat kansalle, että täytyy olla tarkkana valitessaan leipää tai jugurttia tai mitätahansa elintarviketta. Virallisten sydänmerkkien rinnalle nousee siksi mielikuvamarkkinointi.
Faktatiedoissa on Saarniolla parantamisen varaa. Hän kauhistelee antaumuksella kansainvälistä ruokarikollisuutta mutta päättää sitten jostain syystä uskoa ettei se nyt hyvänen aika Suomea voi koskea. Antibiootteja suomalaisessa lihassa ei kyllä sitten ihan oikeasti juuri ole. Lisäaineisiin Saarnio suhtautuu kovin pelokkaasti, ja viljelee oikeasti vaikeasti määriteltäviä käsitteitä kuten prosessoitu ja ultraprosessoitu ruoka. Hän mainitsee kyllä että käsitteisiin suhtaudutaan kriittisesti, mutta epäselväksi jää miten ne auttavat helposti höynäytettäviä kuluttajia.
February 4, 2024
Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia on tehnyt useitakin ruokavalioon ja terveyteen liittyviä kirjoja, ja uusimmassa tekijä käy myyttien kimppuun käsittelemällä ”25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa”.
Paradoksaalista kyllä monet hänen väittämänsäkään eivät pidä paikkansa, sillä ovathan ravintoon liittyvät argumentit ehtymättömän propagandan aarreaitta puolin ja toisin. Saarniakin sortuu heppoisten lähteiden käyttämiseen, sillä aika merkittävä osa on napattu yle.fi:n nettiartikkeleista, maikkarin nettisivuilta ja muutamien yksityishenkilöiden blogeista. Pidemmälle kirjaa lukiessa alkaa hahmottua, että tämähän on tarkoitettu kirjoittajan potentiaalisille asiakkaille ja niille, joiden ravintotietous on lähinnä iltapäivä- ja naistenlehdistä ammennettu. Muutoinkin tutkimuksiin viitataan epätäsmällisesti, vaikka lopun lähdeluettelossa muutamia on listailtu.
Varsinaista ”totuutta” yritetään lukijoille tuputtaa kumoamalla tämäntyyppisiä väitteitä, jotka on pantu 25 kohdan otsikoiksi: ”Pakkausmerkinnät kertovat meille totuuden.” Monessa kohdin aliarvioidaan lukijaa pahemman kerran, kun kumoillaan itsestäänselvyyksiä rasvojen välttelystä, hedelmäsmoothieiden hiilaripitoisuuksista, maidosta kalsiumin lähteenä. Toisaalta on varmaan vieläkin ihmisiä, jotka luulevat kaloreiden lihottavan, maidon vahvistavan luustoa, pienempien ruoka-annoksien laihduttavan ja ylihygieenisen desinfiointikaasutetun valmisruoan olevan terveellistä. Niin sanottua kultaista keskitietä toitotetaan, ja ketodieetistä esitetään lähinnä pinnallista puppua, vaikka hiilihydraattien vähentämistä suositaan ja kovien rasvojen myös. Kuitenkin oivalletaan hyvin, että kannattaa vältellä ultraprosessoitua tekoruokaa ja transrasvoja, vaikkei päästäkään kuin sivuamaan, mitä siellä suoliston kätköissä tapahtuu ja minkätyyppisiä bakteerkantoja biomissa on ja millaisessa vuorovaikutuksessa suolistomikrobit ovat mm. aivojen mielihyväkeskuksen kanssa hormonituotannon lisäksi.
Paikoin annetaan hyödyllisiä ohjeita, miten vältellä oman luuston turmelemista kolajuomien ja niiden sisältämän fosforin vuoksi. Harva tulee ajatelleeksi, miten kehoon päätyneet makkaroiden fosfaatit ja muut sulatesuolat haurastuttavat luita, mitä liiallinen suolan käyttö vielä lisää. Lopulta päästään K-vitamiineihin, kasviksiin ja niiden hyödyllisyyteen luuston hyvinvoinnin ja kestävyyden kannalta. Hyvin on huomioitu myös hapatettujen ruokien hyödyllisyys hyvänlaatuisen suoliston mikrobikannan edistämiseksi.
Rakenteeltaan kirja on perinteinen itseapuopas, jossa on jokaisen luvun jälkeen tietolaatikko, jossa on puolestaan toimenpiteet, miten ottaa itseään niskavilloista kiinni ja ottaa ensimmäiset askeleet kohti parempaa hyvinvointia tai jatkaa jo seuraavalle etapille kohti kokonaisvaltaisempaa terveyttä – jos tätimäisen paasaava kirjoitustyyli ei käy hermoille.
Muutamia sitaatteja ja vinkkejä pohdittavaksi
– Mieluisaa herkkua ei koskaan kannata syödä nälkään.
– Suosi multaporkkanoita ja -perunoita valmiiksi pestyjen sijaan.
– Monia epäterveellisiä tuotteita myydään hyvin edulliseen hintaan, koska ihmisten halutaan kuluttavan niitä runsaasti.
– Nykyajan lasit ja mukit ovat suurempia kuin ennen, joten juomia myös kulutetaan helposti enemmän. – – käytä pienempää juomalasia ja viinilasia.
– Tällaisia [ultraprosessoituja] ruokia ovat jo maalaisjärjellä epäterveelliseksi tuomittavat rasvaiset leikkeleet, pikaruoka, limsa ja karkit.
– Mikrobialtistus on hyvä aloittaa varovasti. Jos kaupungissa asuva, paljon antibiootteja käyttänyt ja pitkälle prosessoitua ruokaa syönyt alkaa äkkiseltään syödä lusikallisen multaa päivässä, eivät seuraukset ole välttämättä hyvät.
Paradoksaalista kyllä monet hänen väittämänsäkään eivät pidä paikkansa, sillä ovathan ravintoon liittyvät argumentit ehtymättömän propagandan aarreaitta puolin ja toisin. Saarniakin sortuu heppoisten lähteiden käyttämiseen, sillä aika merkittävä osa on napattu yle.fi:n nettiartikkeleista, maikkarin nettisivuilta ja muutamien yksityishenkilöiden blogeista. Pidemmälle kirjaa lukiessa alkaa hahmottua, että tämähän on tarkoitettu kirjoittajan potentiaalisille asiakkaille ja niille, joiden ravintotietous on lähinnä iltapäivä- ja naistenlehdistä ammennettu. Muutoinkin tutkimuksiin viitataan epätäsmällisesti, vaikka lopun lähdeluettelossa muutamia on listailtu.
Varsinaista ”totuutta” yritetään lukijoille tuputtaa kumoamalla tämäntyyppisiä väitteitä, jotka on pantu 25 kohdan otsikoiksi: ”Pakkausmerkinnät kertovat meille totuuden.” Monessa kohdin aliarvioidaan lukijaa pahemman kerran, kun kumoillaan itsestäänselvyyksiä rasvojen välttelystä, hedelmäsmoothieiden hiilaripitoisuuksista, maidosta kalsiumin lähteenä. Toisaalta on varmaan vieläkin ihmisiä, jotka luulevat kaloreiden lihottavan, maidon vahvistavan luustoa, pienempien ruoka-annoksien laihduttavan ja ylihygieenisen desinfiointikaasutetun valmisruoan olevan terveellistä. Niin sanottua kultaista keskitietä toitotetaan, ja ketodieetistä esitetään lähinnä pinnallista puppua, vaikka hiilihydraattien vähentämistä suositaan ja kovien rasvojen myös. Kuitenkin oivalletaan hyvin, että kannattaa vältellä ultraprosessoitua tekoruokaa ja transrasvoja, vaikkei päästäkään kuin sivuamaan, mitä siellä suoliston kätköissä tapahtuu ja minkätyyppisiä bakteerkantoja biomissa on ja millaisessa vuorovaikutuksessa suolistomikrobit ovat mm. aivojen mielihyväkeskuksen kanssa hormonituotannon lisäksi.
Paikoin annetaan hyödyllisiä ohjeita, miten vältellä oman luuston turmelemista kolajuomien ja niiden sisältämän fosforin vuoksi. Harva tulee ajatelleeksi, miten kehoon päätyneet makkaroiden fosfaatit ja muut sulatesuolat haurastuttavat luita, mitä liiallinen suolan käyttö vielä lisää. Lopulta päästään K-vitamiineihin, kasviksiin ja niiden hyödyllisyyteen luuston hyvinvoinnin ja kestävyyden kannalta. Hyvin on huomioitu myös hapatettujen ruokien hyödyllisyys hyvänlaatuisen suoliston mikrobikannan edistämiseksi.
Rakenteeltaan kirja on perinteinen itseapuopas, jossa on jokaisen luvun jälkeen tietolaatikko, jossa on puolestaan toimenpiteet, miten ottaa itseään niskavilloista kiinni ja ottaa ensimmäiset askeleet kohti parempaa hyvinvointia tai jatkaa jo seuraavalle etapille kohti kokonaisvaltaisempaa terveyttä – jos tätimäisen paasaava kirjoitustyyli ei käy hermoille.
Muutamia sitaatteja ja vinkkejä pohdittavaksi
– Mieluisaa herkkua ei koskaan kannata syödä nälkään.
– Suosi multaporkkanoita ja -perunoita valmiiksi pestyjen sijaan.
– Monia epäterveellisiä tuotteita myydään hyvin edulliseen hintaan, koska ihmisten halutaan kuluttavan niitä runsaasti.
– Nykyajan lasit ja mukit ovat suurempia kuin ennen, joten juomia myös kulutetaan helposti enemmän. – – käytä pienempää juomalasia ja viinilasia.
– Tällaisia [ultraprosessoituja] ruokia ovat jo maalaisjärjellä epäterveelliseksi tuomittavat rasvaiset leikkeleet, pikaruoka, limsa ja karkit.
– Mikrobialtistus on hyvä aloittaa varovasti. Jos kaupungissa asuva, paljon antibiootteja käyttänyt ja pitkälle prosessoitua ruokaa syönyt alkaa äkkiseltään syödä lusikallisen multaa päivässä, eivät seuraukset ole välttämättä hyvät.
June 23, 2024
Tämä kirja oli yksi suuri huijaus, koska myyttien käsittelyn sijaan suurin osa teoksesta käsitteli "oikein" syömistå ja tiukkaa kalorineuvontaa. Yksilöllistä vaihtelua ei mainittu sanallakaan. Kirjoittaja peräänkuulutti tutkimuksia, mutta perusteli omia väitteitään paikoin hyvin heppoisesti. Lisäksi kirjalla vaikuttaisi olevan pyrkimys heikentää kansan luottamusta lääkäreiden ammattitaitoon. En muista käsiteltyjä myyttejä, koska nämä muut asiat jäivät päällimmäisenä mieleen. Äänikirjana rytmitys oli outo, lukijan ääni raskas kuunnteltava ja leikkaus todella huonosti tehty.
November 6, 2025
Tuntui paikoin pintapuoliselta ja kirjan otsikon unohtuneen. Paikoin oli itselle uusia nippelitietoja.
October 4, 2020
Ihan okei myytinmurtajakirja ravinnosta. 25 väittämän tarkentamisen jälkeen mieleen kuitenkin jäi päällimmäisenä Saarnian saarna siitä, kuinka muutkin kuin laillistetut ravitsemusterapeutit jakavat ravitsemusohjeita, eikä esim. lääkärillä ole tarvittavaa koulutusta siihen. Monet väittämät myös olivat klikkiotsikkotasoa "kauratuotteet ovat aina hyvä valinta", ja osoittautuu että paino on sanalla aina: muillakin raaka-aineilla on väliä. Toisaalta ehkä tällaiselle järkevyyspuheelle on tarvetta nykypäivänä!
December 30, 2020
Paikon sensaatiohakuinen ja huolimattomasti kirjoitettu kirja. Teksti on blogimaista, helposti ymmärrettävissä mutta vaikea ottaa vakavasti. Lähdeluettelo on vaatimaton ja tutkimukset loistavat poissaolollaan, vaikka niiden nimeen vannotaan. Vaikka Saarnia puhuu siitä, ettei yksittäiset tutkimukset todista mitään, jostain kumman syystä tekstiin on valikoitunut näitä yksittäisiä tutkimuksia hänen mielipiteitään vahvistamaan. Asiat esitellään yksipuolisesti ja mukana on paljon tunteellisia mielipiteitä.
Tässä on paljon hyviä asioita mutta välillä melko lennokasta tekstiä esim. luomusta. Toki luomussa on ongelmansa mutta tässä vedetään kaikki mutkat suoraksi ja vielä terästetään mutulla. Luomutilallisista tehdään suorastaan eläinten rääkkäjiä ja luomumunista terveyshaitta. Suhteellisuudentaju häviää kirjoittajalta tyystin. Luomusta tuodaan kaikki ongelmat esiin mutta niitä ei verrata tehotuotannon ongelmiin.
Lisäksi sokeria käsittelvässä luvussa fruktoosista rakennetaan mielikuvaa super terveellisenä sokerina, kerropa se diabeetikoille.
Jos haluaa lukea asiapohjaisen kirjan tästä samasta aiheesta suosittelen Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?
Tässä on paljon hyviä asioita mutta välillä melko lennokasta tekstiä esim. luomusta. Toki luomussa on ongelmansa mutta tässä vedetään kaikki mutkat suoraksi ja vielä terästetään mutulla. Luomutilallisista tehdään suorastaan eläinten rääkkäjiä ja luomumunista terveyshaitta. Suhteellisuudentaju häviää kirjoittajalta tyystin. Luomusta tuodaan kaikki ongelmat esiin mutta niitä ei verrata tehotuotannon ongelmiin.
Lisäksi sokeria käsittelvässä luvussa fruktoosista rakennetaan mielikuvaa super terveellisenä sokerina, kerropa se diabeetikoille.
Jos haluaa lukea asiapohjaisen kirjan tästä samasta aiheesta suosittelen Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?
November 4, 2024
Ristiriitainen fiilis kirjan lukemisen jälkeen. Opin uutta ja kirjassa oli hyvää tietoa, joskin toistoakin oli paljon. Samaan aikaan osa kappaleista jäi tyngäksi, esimerkiksi smoothieista kirjoitettiin hyvin negatiiviseen sävyyn. Kai niistäkin jotain hyvää voisi löytää. Lopussa karkasi aivan mopo käsistä ja siirryttiin ruokateemasta arvostelemaan toimittajia, lääkäreitä ja muita hyvinvoinnin parissa työskenteleviä. Ei olisi minusta kannattanut, vaan mieluummin olisi vaikka avannut lisää elintarvikekaasuja ja niiden vaikutuksia. Se kuulosti tosi mielenkiintoiselta teemalta, mutta jäi aiheena ihan tyngäksi sekin.
February 14, 2021
Kuuntelin äänikirjana ja kaipasin jossain kohtaa kirjaa, jotta voisi silmäillä ja sisäistää asioita. Mielenkiintoisia näkökulmia ravinnosta ja siitä että samoista asioista voi tuoda esiin monia eri näkökulmia.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews