Katariinanpyörä aloittaa Ilkkalan Susanna -sarjan, jossa seurataan nuorta ja neuvokasta leskeä nuijasodan jälkeisissä kuohuissa.
Verinen nuijasota on ohi, mutta teilatun kapinapäällikön Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina on yhä vaarassa, sillä Kyrön kirkonkylän väki syyttää Ilkan perikuntaa kapinan epäonnistumisesta. Tulenaran tilanteen ratkaistakseen Susanna päättää lähteä hakemaan suvultaan apua Turusta.
Pohjolan hansakaupan, maustekauppiaiden killan ja tervahovien keskellä kamppaillessaan Susanna kohtaa totuuden herransa ja kuninkaansa sodasta. Kumpi on lopulta vahvempi, tahto unohtaa vai taistella edelleen?
*** Katariinanpyörä on väkevä historiallinen romaani, joka elävöittää renessanssin aikaa Ruotsi-Suomessa 1596-97. Valkama sai innoituksen romaaniin pohjalaisilta isovanhemmiltaan.
Johanna Valkama is a Finnish author writing historical novels from the Nordic Viking Age and Renaissance era. ___
Valkama kirjoittaa Pohjolan viikinkiaikaan ja renessanssiin sijoittuvia historiallisia romaaneja, joita värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus, vanhojen kaupunkien tunnelma sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Yritetteliäiden naisten ja perheiden selviytymistarinat ovat lähellä kirjailijan sydäntä.
Rakastan yleensä historiallisia romaaneja, mutta tässä kirjassa oli monta asiaa, jotka saivat minut melkein jättämään kirjan kesken ja oikeastaan toivon, että olisin niin tehnytkin. Ensinnäkin matkakirjat eivät kuulu lempikirjoihini ja sitä tämä romaani oli, Susanna -lesken matka Ilmolasta Turkuun apupappi Sigfridin kärryjen kyydissä. Matkaan mahtuu toki monta mutkaa, mutta pääasiassa matka oli tasaisen tylsää. Toisekseen minun oli pakko käydä googlettamassa nuijasota, sen syyt, osapuolet, keskeiset tapahtumat ja henkilöt, että ymmärsin kirjan henkilöistä ja tapahtumista syvällisemmin mitään. Kirjan lukijalta tunnutaan odotettavan tämän tiedon hallitsemista ennen luku-urakkaa. Kolmanneksi tää kirja oli ihan liian pitkä ja toisti itseään liikaa. Kiinnostavaa oli toki aikalaiskuvaus, mutta mitään jännitettä juonessa ei tuntunut olevan. Tää oli omaan makuun tylsä ja puuduttava. Luin loppuun, kun muutamat arviot kehuivat kirjan muuttuvan paremmaksi alun jälkeen ja muuttui se kyllä hitusen kiinnostavaksi, mutta ei kuitenkaan niin merkittävästi, että olisin pitänyt kirjasta. Harmi.
Johanna Valkaman uuden kirjasarjan ensimmäisen kirjan nimi on Katariinanpyörä. Kirjan päähenkilö oli Ilkkalan Susanna eli Susanna Katariina Weck. Susanna Katariina syntyi kaksossiskonsa kanssa vauraaseen lyypekkiläiseen hansakauppiaan perheeseen ja naitettiin Jaakko Ilkalle, joka oli jo vanhempi leskimies ja talonpoika Kyrönmaalta. Kuuden naimisissaolovuoden ja kolmen synnytyksen jälkeen, Susanna Katariinasta tuli leski, joka asui poikapuolensa nurkissa lapsineen ja pelkäsi miehensä vihollisten kostoa. Elettiin keskiaikaa ja vuotta 1596. Susanna Katariinan mies oli johtanut nuijasotaa.
Johanna Valkaman Katariinanpyörä on keskiaikaan sijoittuva tarina naisesta, joka taisteli oman olemassaolonsa ja näkyväksi tekemisen puolesta. Hän taisteli perheensä elämän ja tulevaisuuden puolesta. Ja arvata saattaa, että se ei ollut helppoa keskiajalla, kun naisilla ei ollut mitään oikeutta olemassaoloonsa, muuna kuin vaimona ja äitinä. Vauhdikasta menoa ja meininkiä, aivan kuin päähenkilö Susanna Katariina olisi saanut siivet miehensä kuoleman jälkeen. Upea alku kirjasarjalle.
Nautin kovasti tämän kirjan todella huolellisesti rakennetusta ajankuvasta ja kielestä, joka kuulosti juuri sopivan vanhalta. Taustatyön määrä tuntuu hurjalta, toisin kuin monien muiden menestyneidenkin historiallisten romaanien kohdalla, joissa on vedetty mutkat suoriksi. Esimerkiksi kuvaukset tervanpoltosta ja Turun kaupungista olivat kiinnostavia, informatiivisia ja eläviä. Myös sosiaalisten suhteiden nykynäkökulmasta omituinen muodollisuus ja valtasuhteet oli kuvattu hienosti. Matkustaminen on vielä tuolloin, keskiajan jälkeenkin, ollut hurjan hidasta.
Tarina alkoi aika hitaasti ja tiivistämisen varaakin olisi omaan makuuni ollut. Dialogin kirjoittaminen niin, että yhden repliikin jälkeen viivytään pitkään pään sisällä ennen seuraavaa repliikkiä, tuntui hidastavan kerronnan tempoa sekin.
Kaiken kaikkiaan hieno kirja: viihdyttävä, mutta ei silti mitään viihde edellä tehtyä höttöä - aion jatkaa sarjan lukemista ilman muuta!
Aluksi, harvassa on tie-romaani, josta pitäisin aidosti. Tässä suhteessa Valkamalla on heti alussa huonot kortit. Juoni on tyypillisen ennalta-arvattava, ratkaisu kuin suoraan Ivanhoesta, ja tarinan rakennus kohti seuraavaa romaania etenee kliseistä raidetta kuin juna. Indrek Hargla on nostanut riman korkealle tämän tyyppisissä romaaneissa, ja ensimmäisessä Ilkkalan Susanna -kirjassa Valkama ei tätä rimaa saavuta. Harglan kirjoissa on selvää, kuka on virolainen ja kuka saksalaista sukujuurta, samalla hän tekee selväksi millä kielellä ja millä kohteliaisuusasteella henkilöt toimivat. Ihmisten suhde toisiinsa on kokoajan selvä. Tässä kirjassa en tavoita edes sitä, mikä on Susannan käyttämä kieli, tai mitä kieliä hänen voi olettaa puhuvan. Mikä hänen ja Sigfridin yhteinen kieli on, puhuvatko molemmat todella englantia ymmärtääkseen Shakespearea ja onko Susannnan uskonnollisuuden kieli latina, saksa, ruotsi vai suomi. Ja toisaalta, kun uskonnon kielestä puhutaan, soisin Valkaman tutustuvan Sapkowskin Hussilaistrilogian viitejärjestelmään. Se, että Raamatun viittaukset olisivat oikeasti sillä kielellä, millä ne puhutaan, oli se sitten 400 vuoden takainen suomi, ruotsi, saksa tai latina, parantaa uskottavuutta ja loogisuutta huomattavasti. Raamatunkäännökset 33/38 ja 92 olivat irvokkaan irti ajankuvasta. Kristiinan Vuoresta pitäville Katariinanpyörä on hyvin samankaltainen helppo historiaromaani.
Aikaisemmin Johanna Valkamalta lukemani Itämeren Auri jätti hieman kylmäksi, vaikka kirjailijan kattava taustatyö näkyi tekstistä. Katariinanpyörässä huomaa kirjoittajan kehittyneen!
Leski Ilkkalan Susanna lähtee vaativalle matkalle Turkuun vaatimaan oikeutta kuolleelle miehelleen, nuijasodan kapinapäällikkö Jaakko Ilkalle. Kirjan alkuosa tuntui liian täyteen ahdetulta, mutta reilun sadan sivun jälkeen juoni lähti vetämään paremmin. Kiva kokonaisuus! On hienoa lukea tuoretta kotimaista kirjallisuutta historiamme vahvoista naisista, kuten Kristiina Vuoren tuotannossa.
En tiedä, miten jaksoin lukea tämän loppuun asti. Alkuasetelma on kiinnostava, mutta kirja on alusta loppuun täynnä ajatus- ja kirjoitusvirheitä, epäjohdonlukaisuuksia, kliseitä sekä yksinkertaisesti tylsää kerrontaa. Lisäksi alussa ja lopussa olevista pitkällisistä infosivuista huolimatta tarinan ymmärtäminen edellyttää kohtuullisen tarkkaa tietoa 1590-luvun Suomesta, ja vaikka itse sellaista omaankin, iso osa kirjassa käytetystä kirkollisesta ja agraarisesta terminologiasta jäi Googlen avustuksellakin melko hämäräksi.
Alku vaikutti hieman pitkäveteiseltä, mutta parani loppua kohti. Leskirouva Katariina kohtaa matkallaan monia vaikeuksia, mutta kuten arvata saattaa, loppu on kuitenkin onnellinen - tai vähintäänkin positiivinen. Katariinalla on vielä tukijoita, vaikka asema nuijasodan päällikön leskenä ei aina ole helppo. Jos tämä oli kirjasarjan aloittava teos, niin ainakin keskeiset henkilöt tulivat kirjassa jo lukijalle tutuiksi. Täytynee lukea miten leskirouvan lopulta käy, jos kirjaan tulee jatkoa.
Alku oli puuduttavaa, mutta loppua kohti kirja vei mennessään. Osa historiallisista tapahtumista jäi kirjan perusteella epäselväksi. Se ei kuitenkaan haitannut kirjan lukemista ja juonen seuraamista. Paikoitelleen historia herätti uteliaisuuden tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos pidät Kaari Utrion kirjoista, kannattaa tarttua myös tähän.
Pidin arkisesta historian kuvauksesta ja päähenkilöistä. Jostain syystä tuntui kuitenkin, että tässä ei sisällöllisesti tapahtunut paljoakaan. Jatkoa lienee luvassa? Ainakin hahmoihin ja alkuasetelmaan päästiin tutustumaan hyvin.
Myönteistä teoksessa olivat kirjan hyväntuulisuus sekä varsin sympaattiset ja neuvokkaat päähenkilöt. Jahkaamista kuitenkin riitti puuduttavuuteen saakka. Valitettavasti romaanin uskottavuutta nakersi väärä fakta, jossa Kustaa Vaasan poikaa Kaarle-herttuaa väitettiin Kustaa Vaasan veljeksi.
Katariinan pyörä aloittaa Valkaman uuden historiallisen kirjasarjan ja kertoo Jaakko Ilkan lesken elämästä nuijasodan päättymisen jälkeen. Valkaman kerrontatapa on hyvin kehittynyt vuosien aikana ja tarina oli miellyttävä ja mielenkiintoinen lukea.
Tää oli yllättävän hyvä! Jaakko Ilkasta on Etelä-Pohjanmaalla jauhettu tylsyyteen asti, mutta se miten hyvin asia on sisäistetty on toinen asia. Ja onhan se todella siistiä lukea 1500-luvun road tripistä, joka kulkee ihan lapsuuden kotikulmilla!
Kiinnostava kuvaus 1500-luvun lopun elämästä. Henkilökohtaista innostusta lisäsi, kun Jaakko Ilkka löytyy omastakin sukupuusta ja Kyröt ja Ilmolat ovat hyvinkin tuttuja.