Kokeneen näkijän ja tekijän syväluotaus Suomen haasteisiin ja uhkiin
Mannerlaatat liikkuvat maailmanpolitiikassa ja suuria siirtoja tehdään. Muutos kiihtyy – miten käy Suomen?
Kansainvälisen myllerryksen keskellä tarvitsemme uudet suuntaviitat. Hiski Haukkala pureutuu suureen kuvaan, osoittaa uhat ja mahdollisuudet sekä tarjoaa uusia aineksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kuten ennenkin, tosiasioiden tunnistamisesta alkaa viisas vaikuttaminen.
Suuren pelin paluu puheenvuoro kansainvälisestä politiikasta, suurvalloista ja Suomen kansainvälisestä toimijuudesta. Kaikesta näkee, että se perustuu vakaaseen tietoon ja kokemukseen.
Tämä kannattaa lukea jokaisen, joka on vähänkin kiinnostunut Suomen kansainvälisestä asemasta. Teos on sen verran yleistajuisesti kirjoitettu, että sitä ymmärtää myös ihminen, joka ei ole perehtynyt kansainvälisen politiikan tutkimukseen ja teorioihin. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä - en itsekään ole - mutta Haukkala esittää kiinnostavia näkökulmia ja tarjoaa runsaasti ajateltavaa. Hänen tulevaisuudenkuvansa ei ole äärimmäisen valoisa, mutta pilvien raoista pilkahtelee.
Etenkin loppuvaiheessa kirjaa vaivaa kokeneelle toimijalle tyypillinen lievä saarnaaminen. Se ilmenee väitteinä, joiden ainoa peruste tuntuu olevan se, että ne sanoo Hiski Haukkala, professori. Epäilemättä Haukkala tietää mistä kirjoittaa, mutta tällainen lähestymistapa tarjoaa hyvin vähän argumentteja politiikan tekemiseen, johon kirja kertoo tarjoavansa välineitä.
Yllättävän selkeä kansainvälisen politiikan teokseksi. Kirjasta oli jätetty se tosissaan korkealentoinen teoretisointi pois, mikä auttoi kyllä ymmärtämään kirjaa paremmin. Osa meni kyllä silti ohi, mutta se oli varmaan ihan oma moka sillä en suosittele lukemaan tätä yhtään väsyneenä, ellei sitten halu nukahtaa😀. Summattuna todella hyvä ja ajankohtainen kirja! Suosittelen varsinkin, jos kiinnostaa Venäjän vaikutukset Suomeen.
Tämä kirja kannattaa jokaisen suomalaisen, yhteiskunnallisesta analyysista ja ajattelusta kiinnostuneen lukea. Haukkala käsittelee aihetta laajasti ja ajankohtaisesti mutta tiiviisti pariin sataan sivuun. Alustavat luvut on mielenkiintoisia ja taustoittavia. Viimeisten lukujen teksti on kultaa. Jos luet tänä vuonna yhden yhteiskunnallisen kirjan - lue tämä.
Suuren pelin paluu on yhden kansainvälisen politiikan asiantuntijan valistunut näkökulma maailmanpolitiikkaan sekä Suomen asemaan sen myllerryksessä. Kirjan näkökulma perustuu muutamaan premissiin: 'suuri peli', eli kylmän sodan ajoilta tutut suurvaltapoliittiset jännitteet ja suurvaltapolitiikka, ovat tekemässä paluun, ja tämä suurvaltapolitiikan paluu tapahtuu aikana, jolloin ilmastonmuutos ja teknologia mullistavat maailmaa sellaisella vauhdilla, että ihminen ja hänen luomat poliittiset rakenteet eivät tahdo pysyä mukana. Siksi luvassa on todennäköisesti vaikeuksia, ajoittain kylmää kyytiä ja sopeutumista.
Kirja on paikoin varsin synkkä tai ainakin hyvin varoittava. Jos kirja olisi säätiedotus, Haukkala ennustaa Suomelle useita rajuja säärintamia ja tummia pilviä: EU voi lähivuosina ajautua vaikeuksiin, Venäjän 'ruokahalu' näyttää viime vuosina kasvaneen, kiihtyvä teknologia saattaa johtaa varoittamattomiin katastrofeihin, Suomi on vaarassa pienenä maana jäädä suurvaltapolitiikan jalkoihin ja kaiken päällä tikittää ilmastokatastrofin uhka - myös saatavilla oleva aika ennaltaehkäisylle ja korjauksille valuu kuin hiekka tiimalasissa.
Vastastrategiana, ja jonkinlaisena valopilkkuna kirjassa, Haukkala tarjoaa toimijuutta. Toimija on vastakohta ajopuulle, jollaisena jotkut historioitsijat ovat Suomen nähneet. Toimija pohtii aktiivisesti strategiaansa, miettii missä ja miten voisi edistää asioita ja kykenee toimeenpanemaan visioitaan. Suomi on Haukkalan mukaan toimija, joka voi selvitä myrskyistä tai ainakin lievittää vahinkoja, jos se käyttää toimijuuttaan viisaasti ja harkitusti. Tähän Haukkalan kirja pyrkii tarjoamaan eväitä ja visioita - jopa ohjelistan kirjan jälkimmäisellä puoliskolla.
Kirja on - sikäli kuin opsikelijana pystyn asiaa arvioimaan - monelta osin kirjoittajansa näköinen. Haukkala harrastaa historiaa ja on luennoillaan ollut historian opiskelun puolestapuhuja. En siksi ollut yllättynyt siitä, että toimijuuden käsitettä avataan Suomen poliittista historiaa kertaavalla aloitusluvulla. Haukkalan Venäjä ja Venäjä-Eurooppa -suhteiden asiantuntemus näkyy näitä käsittelevissä luvuissa positiivisella tavalla. Myös tulevaisuuden haasteita koskevissa osioissa näkyy, että aihetta on pohdittu ja siitä on luettu aiemmin. Kirja pohti myös kiinnostavasti presidentin roolia ja ulkoministeriön asemaa - tässäkin näkyy positiivisesti Haukkalalla usein esillä ollut eetos, että politiikan tutkijoiden on hyvä tehdä myös töitä 'itse kentällä' ei ainoastaan akatemiassa. Luku oli opiskelijalle raikas, sillä analyysia ministeriöiden ja virkamiesten toiminnasta käytännössä näkee alan kirjoissa mielestäni liian vähän.
En ollut kaikesta samaa mieltä tai täysin vakuuttunut. Onhan kirja - kuten tuli jo sanottua - yhden ihmisen valistunut näkemys. Kirjan vahvuus onkin siinä, että se on kiinnostava ja ajatuksia herättävä silloinkin, kun sen kanssa on eri mieltä.