Erään aktivistin ja monen järjestön tarina sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta.
Koskettava tarina Tarja Halosen pitkästä urasta kansalaisjärjestöissä ja miten se on muovannut hänen ajatteluaan.
”Jos jokin on väärin, pitää tehdä työtä, että asiat muuttuvat paremmaksi”, opetti jo Halosen äiti tyttärelleen.
Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä ja jakautunut maa, mutta Tarja Halosen sukupolvi tahtoi siitä paremman. Harva tietää, miten Halonen ja muut aktivistit kulisseissa, eivät median otsikoissa, muuttivat Suomea.
Teos kertoo maan ensimmäisen naispresidentin elämän mittaisesta työstä globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Joskus työstä on tullut kiitosta, usein ei.
Kirja Tarja Halosesta on alaotsikoitu aktivistin tarinaksi, jollaisen se myös kertoo keskittymällä erityisesti kohteensa järjestötoimintaan. Oli kiinnostavaa kuulla esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisesta 70-luvulla. Halosen erilaisista luottamustoimista tuli kirjassa paljon uutta tietoa (ainakin minulle). On hyvä, että presidentti pääsee myös tuomaan esille kokemuksia siitä, miltä ilkeä arvostelu henkilökohtaisista asioista ja piirteistä on tuntunut. Erityisen pysäyttävää on, kuinka Halosen ihmissuhde-elämästä on levitetty valheellisia juoruja vuosikymmenet. Nyt minulle kirkastui myös se, miten monella tasolla iso asia on ollut, että juuri Halosesta tuli presidentti vuonna 2000 eikä konservatiivisesta Esko Ahosta – sitä ei silloin 11-vuotiaana oikein käsittänyt muuten kuin naispresidenttiyden osalta. Halosen vaikea suhde feminismin käsitteeseen oli myös minulle osittain uutta. Jollain tavalla elämäkerta hieman lisäsi uskoani siihen, että puoluepolitiikan kautta voi aktivistikin pystyä ajamaan ihmisoikeuksia eteenpäin mielekkäällä tavalla, ja jopa ehtiä näkemään itse näitä vaikuttamistyön tuloksia yhteiskunnassa.
3,5 Tykkäsin kovasti tästä aktivistinäkökulmasta Halosen uraan ja elämään ja tässä oli paljon kiinnostavaa asiaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen historiasta, kansalaisyhteiskunnan kehityksestä ja Halosen monipuolisesta työstä niiden parissa. Jotkut Halosen kommentit esim. feminismiin liittyen sai vähän irvistämään ja oisin kans kaivannut tähän jotain kriittistäkin näkökulmaa, mutta muuten oikein kiintoisa lukukokemus.
Haluan, että jokainen suomalainen lukee tän kirjan! We want appreciation for Haloska!
Tuntuu käsittämättömältä, että en tiennyt mitään Tarja Halosen työstä seksuaaliterveyden ja ehkäisyn, aborttioikeuden, naisten, seksuaalivähemmistöjen tai romanien hyväksi ennen tätä. Suomessa JA maailmalla. Tai työ Seta ry:n ja Sexpon kanssa? Ihan mieletöntä! 🏳️🌈🏳️⚧️
Vaikka muutama ajatus ehkä särähti omaan korvaan, niin mikään ei vie pois tältä hienolta työltä. Ja kaikkihan täällä on vaan ihmisiä. ☺️ Mutta ylipäätään kivasti kirjoitettu kirja, joka piti mielenkiinnon yllä jopa munkaltaiselle lukijalle, joka ei historian horinoista tai elämäkerroista yleensä välitä.
Sain kylmiä väreitä monessa kohtaa. Jollain konstilla vielä pikkuisen korkeammalle arvostus Tarjaa kohtaan pystyi kohoamaan! Tuntuu kuin olisi lukenut vuoden parhaan ja pieteetillä taustoitetun Hesarin henkilökuvan, paitsi että se kestää kaksi ja puolisataa sivua. Kirjoitustyylikin tietty siihen vaikuttaa, mutta kirjan luettua Halosta vertaa helposti sosiaalidemokraattiseen, terävääkin terävämpään Forrest Gumpiin, jonka elämään nivoutuu hämmästyttävällä runsaudella sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavan järjestömaailman keskeisiä käännekohtia. Teoksessa tosiaan Suomen (etenkin vasemmistolaisen) järjestökentän kehittyminen ja Halosen biografia kuljetetaan tosi luontevasti rinnan. Työväentaustaisen suvun ensimmäinen ylioppilas opiskelee oikeustiedettä ja hyppää mukaan opiskelijaedunvalvontaan, ammattiliittotoimintaan, eduskuntaan, Euroopan neuvostoon, Setan puheenjohtajaksi vuonna 1980!!!, Pakolaisapuun, setlementtitoimintaan, Romaniasiain neuvottelukuntaan, sosiaali- ja terveysministeriksi, Työväen näyttämöiden liittoon, oikeusministeriksi, ulkoministeriksi, presidentiksi, työväenseuran naisvoimisteluun, viron opiskeluun, seksuaalioikeuksien puolestapuhumiseen maailmalla, aivan hurjan moneen muuhun hommaan. Vauhti on kuin hurjimmilla todistamillani opiskelijajärjestöaktiiveilla mutta valtakunnan ja kansainvälisen politiikan tasolle ulottuen ja läpi elämän. Herää halu tehdä elämällään jotain hyödyllistä ja hyvää, ei kai sen parempaa vaikutusta voi aikaan saadakaan.
Eka valtiojohtajan elämäkerta, jonka oon lukenut. Kannatti! Tarja Halonen on monella tapaa poikkeuksellinen hahmo Suomen poliittisessa historiassa, joten tää oli jo sikäli kiinnostava. Lisäksi tää oli ennen kaikkea kirja Suomen järjestöhistoriasta, tai näkökulma siihen, ja ainakin itse opin paljon uutta. Hyvin kirjoitettu journalistinen tietokirja, jota oli miellyttävä myös kuunnella (Krista Putkonen-Örn, ah).
Onnistunut rajaus, kivaa tietoa esimerkiksi Suomen teattereiden ja setlementtiliikkeen historiasta. Sen sijaan Tarjaa henkilönä ei oikein uskalleta käsitellä, erityisesti hänen rajojaan aktivistina: epäonnistuminen ilmastoasioiden ajamisessa aktiiviuran aikana ohitettiin, LGBT-oikeuksien jääminen oikeusministerinä kuitattiin Tarjan tapana olla tuputtamatta. Mä siis omistan Tarja-paidan ja juhlin jouluna hänen syntymäpäiväänsä, mutta olisin halunnut lukea vähemmän siitä, miten ihanan tavallinen Tarja on käydessään Kalliossa tavisten keskuudessa jumpassa ja Pori Jazzissa ja kirkossa ja torilla ja Karjalohjalla ja… joo.
Pidin tästä äänikirjasta, joka laajensi kuvaani Tarja Halosesta, vaikka toki tiesin entuudestaankin, että hän on ollut monessa mukana. Tämä kirja oli muistutus siitä, että yksi ihminen pystyy lopultakin vaikuttamaan asioihin aika paljon, jos tahtoa ja jaksamista löytyy - ainakin Halonen on saanut paljon aikaiseksi Setaan ja muihinkin järjestöihin osallistuen.
tykkäsin tästä mut en tiedä miksi neljä tähteä tuntuu liialta – ehkä ajattelen että nelonen jättää isomman tunnejäljen. mutta tietokirjoissa on toki eri asia, ne harvoin vetoaa tunteisiin. laaja, monipuolinen ja tarpeeksi henkilökohtainen elämäkerta kiehtovasta tyypistä!
Mielestäni sujuvasti kirjoitettu kirja, joka ei sortunut ylisanoihin mutta kiinnostavasti kertoi Halosen vaikuttavasta urasta ja henkilöhistoriasta. Antaa kuvan humaanista mutta vahvasta persoonasta, joka ei pelkää tehdä töitä niiden asioiden puolesta, joihin uskoo - ihailtavaa! Eri tilanteiden taustoitukset olivat myös hyviä. Opin paljon ja pidin kovasti!
Katsaus erään presidenttinäkin toimineen kansalaisaktivistin aktivismihistoriaan.
Olen sitä sukupolvea, joka on saanut kasvaa siinä normissa, että presidentti on nainen. Miten paljon tuota aikaa arvostankaan nykyään! Fanitukseni Halosta kohtaan vain kasvoi tätä lukiessani, niin mittaamattomalta hänen solidaarisuutensa tuntuu, niin vankkumattomalta arvopohjansa.
Paitsi Halosen aktivismitarina, tämä kirja tarjoaa ylipäätään katsauksen siihen, miten laaja ja vaikutusvaltainen kansalaisyhteiskunta Suomessa on. Se ei ole kansainvälisesti mitattuna mikään itsestäänselvyys, ja kirjassakin otetaan kantaa siihen, miten suuri vaikutus kansalaisvaikuttamisella ja järjestötoiminnalla on yhteiskuntaan. Iso suositus!
Taitavasti, inspiroivasti ja selkeästi kirjoitettu kirja Tarja Halosen elämästä sekä Suomen poliittisesta lähihistoriasta kansalaisjärjestölähtöisesti.
Paikoittain kirja tuntui vain kattavalta listalta Halosen saavutuksista, listalta josta kaikenlainen kritiikki loistaa poissaolollaan, mutta toisaalta annoin mieluusti muutaman tunnin ajastani ihmetelläkseni ilolla kaikkea sitä, mitä Halonen on saanut elämässään aikaan.
"Ihminen on kärsimätön epäkohtien suhteen, mutta voittojen saamiseksi pitää jaksaa olla kärsivällinen". (Koliseepa hyvin tämä ajatus näin korona-aikaan)
Aktivismi ja vaikuttaminen ovat viime vuosina nostaneet päätään ja siksi olikin kiinnostavaa lukea Tarja Halosen taustoja tästä kyseisestä vinkkelistä. Halonen on vuosikymmenien ajan ollut mukana lukuisissa eri järjestöissä, luottamustoimissa ja komiteoissa edistäen mm. seksuaalivähemmistöjen, naisten ja romanien tasa-arvoa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Ja aktiivinen vaikuttaminen jatkuu vielä 77-vuotiaanakin! Kirjan hienointa ydintä on se, miten palkitsevaa asioihin vaikuttaminen on, kaikista takapakeista ja vaikeuksista huolimatta. Inspiroiva kirja.
Mielenkiintoinen tarina Tarja Halosen aktivismista - minulle tässä oli paljon uutta tietoa ja kunnioitukseni Halosta kohtaan nousi ennestään. Kirja tarjoaa sitä, mitä nimellään lupaa, eli esittelee kaikkia eri kansalaisyhteiskunnan kohteita, joiden toimintaan Halonen on osallistunut. Lisäksi se muistuttaa kansalaisaktivismin tärkeydestä ja siitä, että monet nykyihmisen oikeuksista eivät olleet itsestäänselviä edes muutama vuosikymmen sitten. Välillä teos kuitenkin alkoi hieman toistaa itseään ja muuttui turhaksi luetteloinniksi.
Muutama Halosen mielipide pisti omaan silmääni ja toivonkin, että esimerkiksi transsukupuolisuutta olisi käsitelty Seta-osiossa muuten kuin yhdellä kommentilla, jonka voi tulkita myös todella transfobisesti. Myös feministi-sanan demonisoiminen kummastutti, kun teoillaan Halonen selvästi on kuitenkin feminismin puolella.
Tämä oli mielenkiintoinen kirja vaikka olisin ehkä toivonut että olisi menty hieman henkilökohtaisemmalle tasolle. Ymmärrän kyllä että julkinen henkilö peilautuu aina julkisten tekojensa kautta myös mutta ne julkiset teot ja muut on helppo googlettaa, henkilökohtaisia juttuja ja ajatuksia ei ja niistä olisi ollut kiva kuulla enemmän. Nyt niitä oli suhteellisen vähän. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen kaikesta siitä informaatiosta jota se sisälsi ja oli hyvin jäsennelty aikajärjestykseen. Sitä oli helppo lukea. Jonkin verran oli name droppailua muttei se oikeastaan haitannut. Vaikka kirjasta löytyikin vikoja - tai ehkä enemmän omia toiveita- annoin kirjalle täydet tähdet koska se oli mielenkiintoinen ja pidin siitä omien toiveiden puutteesta huolimatta.
Helmet- haasteessa tämä menee kohtaan 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin.
Tarja Halosen elämänkerta, joka keskittyy eniten hänen toimintaansa erilaisissa järjestöissä.
Pidin kirjasta kovasti. En ole aiemmin lukenut mitään Halosta käsittelevää kirjaa ja ikäluokassani asetun niin, että en hirveästi Halosen politiikasta tiennyt. Tässä oli siis todella paljon uutta tietoa minulle. Kirjan kirjoitustyyli on positiivisen kannustava: kuka tahansa voi ryhtyä järjestötyöhön ja vaikuttaa siinä suuriinkin asioihin.
Kirja on myös mielenkiintoinen katsaus Suomen ihmisoikeuksien kehitykseen. Tuntuu hurjalta, että monet itsestäänselvyydet ovat lopulta tapahtuneet vain muutamia vuosia sitten. Samoin tuntui kurjalta lukea Halosen uutisoinnista: itsekin muistan lapsena kuulleeni Halosen Muumimamma-käsilaukusta, mutta en oikeastaan mistään muusta...
Oman lapsuusajan presidenttiin liitetään usein ihailua. Tarja Halonen on kyllä ihailuni ansainnut. Tiesin Tarjasta, hänen elämästään ja järjestöaktivismista ennen tätä kirjaa, mutten näin paljon. Ihailin Tarjaa ennen tätä kirjaa, mutten näin paljon. Parissa kohtaa pyöräytin silmiä hieman tunkkaisille kommenteille koskien feminismiä tai naiseutta. Valtaosin Tarjan ajatukset herättää pohtimaan, valaisee ja ennen kaikkea inspiroi. Aiemmin on sisäistänyt kyllä sen, kuinka tärkeää Tarja Halosen valinta presidentiksi on ollut. Kirjan myötä tajusi kuitenkin myös sen, että ei Tarja ole ollut merkittävä pelkästään presidenttinä, vaan myös aktivistina järjestökentällä. Lukiessa, ja näin jälkikäteen jää erityisesti mietittymään se, miten ihmeessä tämän ihmisen vuorokauden tunnit ovat riittäneet?
Kivoin Suomen historian oppitunti! Vakavammin: mielenkiintoinen katsaus hyvinvointiyhteiskunnan kehitykseen kansalaisaktivismin kautta. Ennen kaikkea herätti siihen, miten paljon asiat ovat muuttuneet ja miten edistystä/tasa-arvoa ei voi pitään itsestäänselvyytenä - se vaatii työtä, ikävä kyllä.
Teksti oli välillä harmillisen kömpelöä/referoivaa, ja sopikin paremmin äänikirjaksi kuin luettavaksi. Toinen miinus vähän hassusti järjestyksestä - kirja lähti liikkeelle selkeästi kronologisesti, mutta hyppäsi yhtäkkiä (vaikkakin ymmärrättävästi) teemoittaiseen.
Olihan tämän ilmapiiri inspiroiva ja kannustava tarttumaan toimeen, mutta tässä maailman tilanteessa nousee kyllä yleinen ilmasto- ja ihmisoikeusahdistus pintaan.
Tarja Halosen elämäkerta, joka keskittyy tämän kansalaisaktivismiin ja presidenttiyden aikana tehtyyn ihmisoikeustyöhön.
inänsä tällaisessa fokuksessa ei ole mitään ongelmaa, mutta kirjassa on varsin vähän Tarja Halosen henkilökohtaisesta elämästä ja tuntemuksista.
Kirja myöskin käsittelee presidenttiä kriitittömästä. Tuntui kuin lukisin fanikirjaa, koska Halosta esitetään lähes pyhimyksenä. Epäilen onko sellaista ihmistä oikeasti olemassa, joka on tehnyt vain hyvää. Erityisesti, päättävissä elimissä.
Tämä kirja tuntuikin olevan enemmänkin nuoria aktivisteja inspiroiva teos kuin kurkistusaukko Suomen ensimmäisen naispresidentin elämään ja persoonaan.
Useimmiten elävistä ihmisistä kertovat elämäkerrat ovat mielestäni huonoja, mutta tässä on valittu hyvä näkökulma: yhteiskunnallinen muutos ja kansalaisliikkeet. Presidentti Halonen on ollut niin monessa mukana, että kirjasta muodostuu kiinnostava kattaus suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja -liikkeiden lähihistoriaa.
Teos ei väistele eikä mielistele, vaan kyseenalaistaakin Halosen näkemyksiä, kunnioittavasti tietysti. Se antaa ajateltavaa ja kiinnostavia vinkkejä maailmanparantamiseen. Ennen kaikkea se antaa toivoa, joka tulee kaikesta siitä muutoksesta, jonka tekemiseen Halonen on urallaan osallistunut. Ihailen.
Varsin erinomainen kertomus aktivismista ja järjestöistä, vähemmistöjen ja naisten asemasta sekä niiden kehityksestä. Kiinnostavaa Suomen historiaa siis, eikä sitä ainaista sodasta ja sen seurauksista jankuttamista.
Mukava myös kuulla, mitä Halonen tekee nykyään. Ja mielestäni varsin nätisti puhuttiin kanssa-politiikoista, itse olisin hyvin eri tavalla kuvaillut heitä.
Oli myös hyvin kirjoitettu, tosin kirjailija olisi voinut tarkistaa ja korjata ainakin sanan sukupuolielimet sukuelimiksi, mikä olisi vähemmän syrjivää, etenkin kun puhutaan aktiivisesta SETAn puolesta puhujasta.
Oi, tykkäsin tästä paljon! Alaotsikon mukaan tämä kehystää kuvan Halosesta aktivismin kautta, mutta toki hänen elämäänsä myöhemminkin käsitellään. SETA:n ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien historia Suomessa kiinnosti (ja opin paljon uutta), kuten myös Halosen vaikutus niin Suomessa kuin maailmallakin. Olin verrattain nuori kun hänet valittiin presidentiksi, mutta tämä kirja avasi silmiäni sille, miten iso juttu se olikaan — ja myös sille, minkälaista loanheittoa Halonen on kestänyt vuosikymmenet. Hieno kirja inspiroivasta ihmisestä!
Kirja sai minut arvostamaan aivan uudella tavalla asioita, jotka ovat oman elämäni ajan olleet itsestäänselvyyksiä. Kirja sai välillä huutamaan raivosta. Esim. nainen on kokenut keskenmenon ja koska lääkäri epäilee sen olevan tahallista, kommentti on, että kannattaa ehkä pitää tämä mielessä kun tekee seuraavan kerran miestä mieli, mitä vittua?! Meidän hyvinvointivaltiomme on loppujen lopuksi aika nuori. Tekemistä on vielä, mutta onneksi paljon ollaan jo edistytty.
En voi myöskään koskaan käsittää sitä, miten empatian käsite voi joillekin olla niin vaikea. Esim. jos Halonen ajaa Setan asioita, hänen täytyy tietysti salaa olla lesbo. Kyse ei mitenkään voi olla siitä, että kaikille olisi kiva saada samat ihmisoikeudet, ehei. Vaikuttava teos, voin suositella erittäin lämpimästi!
Kuin tilaustyönä tehty. Kirja pääasiassa listaa Halosen saavutuksia eikä juuri edes yritä päästä hänen päänsä sisälle. Muutama Tarjaa koskenut kritiikki on myös otettu esiin mutta jokainen on selitetty sillä että Halosesta ei tykätty koska oli nainen.
Olisin halunnut lukea Tiitisen listasta ja enemmän Halosen kierosta suhtautumisesta Venäjään, jota ollaan todistettu taas Ukrainan sodan aikana, mutta niitä olisi ollut varmasti vähän vaikeampi selitellä.
Merikallio punoo erinomaisesti yhteen Halosen tarinan hyvinvointiyhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan tarinaan. Paikkapaikoin teksti on omituista, mutta vetävä kertomus hyvittää fraasirikoksia ja kirjoitusvirheitä. Lopputulos tuo ilmi sen, miten monella tapaa esikuvallinen ihminen voi olla lämmin, sinnikäs ja sydämestään sivistynyt.
Kiinnostava kuvaus presidentti Halosen taipaleesta kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Opin paljon uutta Halosen elämästä ja kansalaisjärjestöjen historiasta! Enemmän olisi kaivannut muiden henkilöiden haastatteluja ja analyysia Halosen toiminnasta ja merkityksestä. Kirja piirtää Halosesta varsin inspiroivan kuvan, eli itselle aiemmin Halosesta syntynyt aikaansaava mielikuva ei saanut kolhuja.
Kirja käy läpi Halosen poliittisen elämäkerran aina isoäidistä punakapinan jaloissa koronapandemiaan. Mikään kriittinen katsaus tämä ei ole, ennemmin varovainen ylistyspuhe Halosen persoonalle, hyvinvointivaltiolle ja maailmanparantamiselle. Vaikka Halosta ei fanittaisi, on katsaus menneiden vuosien uutisotsikoihin kutkuttava. Mainio joululahjakirja heille, jotka tykkäävät muistella menneitä!
Tarja Halosen elämä on ollut täynnä mielenkiintoisia vaiheita ja hän on ollut monessa mukana. Sisältö oli siis sinällään mielenkiintoinen, mutta kirjana tämä oli melko tylsä ja tasapaksu Tarjan ylistys. En lue kovin usein elämäkertoja, joten voi olla lajityypin ongelma. Toki täytyy Halosen työtä vähemmistöjen oikeuksien ajajana ja ympäristöasioiden puolestapuhujana arvostaa.
Suoraviivainen näkökulma Tarja Halosen yhteiskunnan toimintaan vaikuttaneista vaiheista ja työurasta. Mitenkään erikoinen teos ei ole, mutta antaa näkökulmaa siihen, kuinka lyhyen aikaa nainen on voinut ottaa vaikuttavaa asemaa yhteiskunnassa ja järjestöissä.