What do you think?
Rate this book
Talventaian tarinoita #1
Lumikuningattaren lumous
Kuvittele, jos kaikki kuulemasi tarinat olisivatkin totta.
Gretan pikkuveli Kai on kadonnut, mutta vanhemmat ovat kuin Kaita ei olisi koskaan ollutkaan. Yrittäessään pelastaa pikkuveljeään Greta päätyy sadunomaiseen Talventaikaan ja Tarinankertojain killan kokelasjäseneksi.
Ennen kuin Greta on valmis pelastamaan Kain, hänen on opittava kertomaan oma tarinansa. Onko se satu Lumikuningattaresta? Ainakin Gretan on killan jäseneksi päästäkseen voitettava kylmyyden kuningattaren lumous. Taistelusta tulee vielä hurjempi kuin kukaan on uskaltanut edes kuvitella.
Lumoavan hauska fantasia on ylistys tarinoiden kertomiselle.
Gretan pikkuveli Kai on kadonnut, mutta vanhemmat ovat kuin Kaita ei olisi koskaan ollutkaan. Yrittäessään pelastaa pikkuveljeään Greta päätyy sadunomaiseen Talventaikaan ja Tarinankertojain killan kokelasjäseneksi.
Ennen kuin Greta on valmis pelastamaan Kain, hänen on opittava kertomaan oma tarinansa. Onko se satu Lumikuningattaresta? Ainakin Gretan on killan jäseneksi päästäkseen voitettava kylmyyden kuningattaren lumous. Taistelusta tulee vielä hurjempi kuin kukaan on uskaltanut edes kuvitella.
Lumoavan hauska fantasia on ylistys tarinoiden kertomiselle.
256 pages, Hardcover
Published September 1, 2020
33 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
December 9, 2020
Hannela Lampela on tullut tutuksi Prinsessa Pikkiriikki -kirjoistaan, joita en ole koskaan tullut lukeneeksi, mutta joista olen kuullut lähinnä varauksetonta ylistystä. Lampelan uutukainen, "Lumikuningattaren lumous" (Otava, 2020), aloittaa Talventaian tarinoita -nimisen kirjasarjan. Lapsille suunnattu fantasiaromaani on ulkoasultaan ihan viehättävä, mutta tuota noin, siihenpä ne minun kehuni taitavat jäädä.
Kiehtovia aineksia kirjassa kyllä on ja alku on erinomaisen lupaava. Kaksitoistavuotias Greta on nimittäin muuttanut vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa uuteen kotiin, mutta tilannetta varjostaa ikävä perhesalaisuus - perheen isä on nimittäin väkivaltainen. Eräänä aamuna sattuu kuitenkin jotain outoa. Talvi on saapunut keskelle kesää, pikkuveli on kadonnut - itse asiassa kaikista valokuvista ja vanhempien muistoista - ja lähistölle on ilmestynyt erikoinen talo. Greta ryhtyy selvittämään tapahtunutta. Hän päätyy Talventaian fantasiamaailmaan ja hankkiutuu siellä oppilaaksi Tarinankertojain kiltaan.
Tarinankertohjilla on valta tehdä elämästään juuri sellainen kuin unelmana on, mutta siinäkin on oltava varovainen. Sillä hän, jonka tarinaa kuunnellaan, hänellähän on kaikki valta... (s. 80-81)
Ja tästä koko souvi kääntyykin alamäkeen. "Lumikuningattaren lumouksessa" käydään kyllä taikakoulun oppitunneilla, tavataan hirmuisesti erikoisia henkilöitä ja olentoja sekä valmistaudutaan vaaralliseen pelastusretkeen, mutta kaikki jää vähän etäiseksi ja epämääräiseksi. Loppuhuipennuskin tuntuu nopeasti sutaistulta, ihan niin kuin deadline olisi pakottanut kirjailijan päättämään teoksensa niin pian kuin mahdollista.
Lampelan tekstistä on mahdollisuus löytää intertekstuaalisia viittauksia tarinoihin ja satuihin, siis muihinkin kuin H.C. Andersenin Lumikuningattareen. Se on aina mukavaa ja toivottavasti innostaa lukijaa etsimään käsiinsä uutta luettavaa. Nopealla miettimisellä ainakin Velho ja leijona, Pieni tulitikkutyttö, Tarina vailla loppua ja pari muuta nousevat mieleen. Sen sijaan en tunnistanut tarinaa noidasta, suklaasta ja ballerinoista.
Jatko-osia lienee luvassa. Toivottavasti ne lunastavat sarjassa piilevän potentiaalin. Jos muuten piditte tästä, niin tutustukaa myös Salla Simukan Sisarlaan.
Kiehtovia aineksia kirjassa kyllä on ja alku on erinomaisen lupaava. Kaksitoistavuotias Greta on nimittäin muuttanut vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa uuteen kotiin, mutta tilannetta varjostaa ikävä perhesalaisuus - perheen isä on nimittäin väkivaltainen. Eräänä aamuna sattuu kuitenkin jotain outoa. Talvi on saapunut keskelle kesää, pikkuveli on kadonnut - itse asiassa kaikista valokuvista ja vanhempien muistoista - ja lähistölle on ilmestynyt erikoinen talo. Greta ryhtyy selvittämään tapahtunutta. Hän päätyy Talventaian fantasiamaailmaan ja hankkiutuu siellä oppilaaksi Tarinankertojain kiltaan.
Tarinankertohjilla on valta tehdä elämästään juuri sellainen kuin unelmana on, mutta siinäkin on oltava varovainen. Sillä hän, jonka tarinaa kuunnellaan, hänellähän on kaikki valta... (s. 80-81)
Ja tästä koko souvi kääntyykin alamäkeen. "Lumikuningattaren lumouksessa" käydään kyllä taikakoulun oppitunneilla, tavataan hirmuisesti erikoisia henkilöitä ja olentoja sekä valmistaudutaan vaaralliseen pelastusretkeen, mutta kaikki jää vähän etäiseksi ja epämääräiseksi. Loppuhuipennuskin tuntuu nopeasti sutaistulta, ihan niin kuin deadline olisi pakottanut kirjailijan päättämään teoksensa niin pian kuin mahdollista.
Lampelan tekstistä on mahdollisuus löytää intertekstuaalisia viittauksia tarinoihin ja satuihin, siis muihinkin kuin H.C. Andersenin Lumikuningattareen. Se on aina mukavaa ja toivottavasti innostaa lukijaa etsimään käsiinsä uutta luettavaa. Nopealla miettimisellä ainakin Velho ja leijona, Pieni tulitikkutyttö, Tarina vailla loppua ja pari muuta nousevat mieleen. Sen sijaan en tunnistanut tarinaa noidasta, suklaasta ja ballerinoista.
Jatko-osia lienee luvassa. Toivottavasti ne lunastavat sarjassa piilevän potentiaalin. Jos muuten piditte tästä, niin tutustukaa myös Salla Simukan Sisarlaan.
December 21, 2020
Lumikuningattaren lumous alkaa aika hurjasti: Gretan ja Kain perhe muuttaa jälleen, äiti ja isä riitelevät ja toivovat muuton uuteen taloon ratkaisevan kaikki ongelmat. Isä kuitenkin paiskoo jo muuttopäivän iltana äidin uudet siniset astiat rikki ja lapset nukkuvat vieretysten samassa sängyssä, Gretan valvoessa pikkuveljensä unta.
Ulkona tapahtuu kummia, metsässä liikkuu outoja valoja. Seuraavana päivänä, kun Greta herää, on täysi talvi, vaikka on vasta elokuu. Kaita ei löydy mistään, vanhemmat eivät edes tiedä kuka tämä on tai ihmettele outoa sääilmiötä, onhan kohta jo joulu. Greta päättää etsiä kadonneen pikkuveljen ja päätyy erikoisen, tyhjästä ilmestyneen talon sisällä olevan vaatekaapin kautta Talventaian kaupunkiin.
Hän saa kuulla olevansa ehdokkaana tarinankertojien kiltaan, jos suorittaa hänelle tarkoitetun tehtävän eli onnistuu pelastamaan Kain. Hänellä on 21 päivää aikaa kerätä killan tarjoamilla oppitunneilla taidot selvitä Lumikuningattaren kohtaamisesta, sillä juuri tuo kammottava satuhahmo on veljen kaapannut.
Alun synkkien sävyjen jälkeen lähti tarina hienosti lentoon. Vanhoja satuja pudotellaan pitkin tarinaa hienovaraisesti. esimerkiksi Greta tapaa ikäisensä pojan, Noelin, joka myös on ehdokkaana kiltaan. Poikaa kuvataan kuin Lumikkia: hiukset mustat kuin eebenpuu, iho valkoinen kuin lumi. Tästä tuli vahvasti mieleen Jessica Townsendin Nevermoor - Morriganin koetukset.
Ulkona tapahtuu kummia, metsässä liikkuu outoja valoja. Seuraavana päivänä, kun Greta herää, on täysi talvi, vaikka on vasta elokuu. Kaita ei löydy mistään, vanhemmat eivät edes tiedä kuka tämä on tai ihmettele outoa sääilmiötä, onhan kohta jo joulu. Greta päättää etsiä kadonneen pikkuveljen ja päätyy erikoisen, tyhjästä ilmestyneen talon sisällä olevan vaatekaapin kautta Talventaian kaupunkiin.
Hän saa kuulla olevansa ehdokkaana tarinankertojien kiltaan, jos suorittaa hänelle tarkoitetun tehtävän eli onnistuu pelastamaan Kain. Hänellä on 21 päivää aikaa kerätä killan tarjoamilla oppitunneilla taidot selvitä Lumikuningattaren kohtaamisesta, sillä juuri tuo kammottava satuhahmo on veljen kaapannut.
Alun synkkien sävyjen jälkeen lähti tarina hienosti lentoon. Vanhoja satuja pudotellaan pitkin tarinaa hienovaraisesti. esimerkiksi Greta tapaa ikäisensä pojan, Noelin, joka myös on ehdokkaana kiltaan. Poikaa kuvataan kuin Lumikkia: hiukset mustat kuin eebenpuu, iho valkoinen kuin lumi. Tästä tuli vahvasti mieleen Jessica Townsendin Nevermoor - Morriganin koetukset.
January 29, 2021
Talventaika on jakanut hurjasti mielipiteitä kirjastoporukoissa, mutta minä tunnustaudun - pikkuisen varaukselliseksi - faniksi.
Tärkein plussa kirjassa on perheväkivallan, pelon, ahdistuksen ja lapsen selviämisen tarina. Se on kirjassa voimakkaasti esillä alussa ja lopussa ja sillä sanoitetaan vaikeita, sekavia tunteita. Kirjan kuluessa käy selväksi, että lapsen ei ole pakko rakastaan vanhempaansa eikä ainakaan hänen käytöstään. Lapsi ei ole yhtä kuin vanhempansa. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Yöllinen paha ei poistu aamuisella teeskennellyllä hymyllä.
Toinen plussa on fantasiaseikkailu, joka lähtee rohkeasti haastamaan kaikkia maailman satuja uudelleenelettäväksi ja -kerrottavaksi Talventaiassa. Velhokoulussa on liikaa liian tuttuja piirteitä, jotka häiritsivät itsäni, mutta ehkä lapset arvostavat tätä intertekstuaalisuutta enemmän. Minä nautiskelin wanhemmista saduista, mutta kirjan edetessä juonikuvioiden määrä ja hypähtelevyys hengästyttivät jo hiukan.
Taidan tarttua toiseen osaan ihan uteliain mielin, sillä tästä voi kypsyessään tulla vielä oikein makoisa noidankattilan keitos.
Tärkein plussa kirjassa on perheväkivallan, pelon, ahdistuksen ja lapsen selviämisen tarina. Se on kirjassa voimakkaasti esillä alussa ja lopussa ja sillä sanoitetaan vaikeita, sekavia tunteita. Kirjan kuluessa käy selväksi, että lapsen ei ole pakko rakastaan vanhempaansa eikä ainakaan hänen käytöstään. Lapsi ei ole yhtä kuin vanhempansa. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Yöllinen paha ei poistu aamuisella teeskennellyllä hymyllä.
Toinen plussa on fantasiaseikkailu, joka lähtee rohkeasti haastamaan kaikkia maailman satuja uudelleenelettäväksi ja -kerrottavaksi Talventaiassa. Velhokoulussa on liikaa liian tuttuja piirteitä, jotka häiritsivät itsäni, mutta ehkä lapset arvostavat tätä intertekstuaalisuutta enemmän. Minä nautiskelin wanhemmista saduista, mutta kirjan edetessä juonikuvioiden määrä ja hypähtelevyys hengästyttivät jo hiukan.
Taidan tarttua toiseen osaan ihan uteliain mielin, sillä tästä voi kypsyessään tulla vielä oikein makoisa noidankattilan keitos.
October 20, 2021
Tämä kiilasi lukulistani kärkeen heti kun kuulin, että kirjassa kuvataan perheväkivaltaa. Ei tule paria vanhaa kuvakirjaa lukuun ottamatta mieleen lastenkirjoja, joissa asiaan tartuttaisiin, eikä sitä esiinny myöskään lasten elokuvissa tai TV-sarjoissa. Ja miten valtavan yleistä se kuitenkin on, ja kuinka tärkeää juuri niille lapsille olisi saada se tunne, etteivät he ole ainoita, ja ettei väkivaltaisessa kodissa kasvaminen tee kenestäkään millään tavalla huonompaa. Kaiken sen leimallisen häpeän ja vaikenemisen keskellä, kun koitetaan jatkuvasti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, lapset jäävät täydellisen yksin. Soisi tukea löytyvän edes sieltä fiktion puolelta, samoin kuin löytyy moniin muihin traumaattisiin aiheisiin.
Perheväkivaltaa kirjassa kuvattiinkin viisaan maltillisesti, ja fantasiakehyksestä huolimatta hyvin realistisesti, kaikkine ristiriitaisine tunteineen: sellaisia tarinoita tarvittaisiin lisää. Siksi minua harmittaakin ihan kamalasti, että muuten kirja ei oikeasti ollut mielestäni kovinkaan hyvä.
Eniten häiritsi toisteisuus varsinkin dialogissa. Tämän tästä joku hahmoista huomautti jotain, joka oli jo sangen selkeästi todettu vain hetkeä aiemmin. Päähenkilön alusta loppuun jatkunut sisäinen nurina samasta asiasta puolestaan teki sankaristamme aika ärsyttävältä tuntuvan tyypin. Kerronnassa ei ollut juuri jälkeäkään siitä kielellisestä ilotulituksesta, joka säteilee Lampelan kirjoittamissa Prinsessa Pikkiriikeissä, ja suurin osa intertekstuaalisista viittauksista satuhahmoineen jäi melko pintapuolisiksi. Eipä hahmoihin muutenkaan juuri syvyyttä syntynyt. Loppukin töksähti niin että niskoja jomottaa.
Pieni piristys itselleni oli kirjassa vilahtava kotiseudun murre ja sivuhahmo, joka oli muutenkin melko riemastuttava karikatyyri Pohjois-Pohjanmaalaisesta sielunmaisemasta. Inhottava sanoa, mutta muutoin odotin malttamattomana että kirja jo loppuisi.
Perheväkivaltaa kirjassa kuvattiinkin viisaan maltillisesti, ja fantasiakehyksestä huolimatta hyvin realistisesti, kaikkine ristiriitaisine tunteineen: sellaisia tarinoita tarvittaisiin lisää. Siksi minua harmittaakin ihan kamalasti, että muuten kirja ei oikeasti ollut mielestäni kovinkaan hyvä.
Eniten häiritsi toisteisuus varsinkin dialogissa. Tämän tästä joku hahmoista huomautti jotain, joka oli jo sangen selkeästi todettu vain hetkeä aiemmin. Päähenkilön alusta loppuun jatkunut sisäinen nurina samasta asiasta puolestaan teki sankaristamme aika ärsyttävältä tuntuvan tyypin. Kerronnassa ei ollut juuri jälkeäkään siitä kielellisestä ilotulituksesta, joka säteilee Lampelan kirjoittamissa Prinsessa Pikkiriikeissä, ja suurin osa intertekstuaalisista viittauksista satuhahmoineen jäi melko pintapuolisiksi. Eipä hahmoihin muutenkaan juuri syvyyttä syntynyt. Loppukin töksähti niin että niskoja jomottaa.
Pieni piristys itselleni oli kirjassa vilahtava kotiseudun murre ja sivuhahmo, joka oli muutenkin melko riemastuttava karikatyyri Pohjois-Pohjanmaalaisesta sielunmaisemasta. Inhottava sanoa, mutta muutoin odotin malttamattomana että kirja jo loppuisi.
November 2, 2020
Lukupäivän kolmas tätä lajia. Kahteen ekaan verrattuna käynnistyminen kesti ja kesti. Nyt seikkailtiin tarinankerronnan ja perinteisten satujen ihmeellisessa maailmassa. Gretan kotona on tuulista, perhe muuttaa jatkuvasti ja öisin isä riehuu ja rikkoo tavaroita. Onnellisia uusia alkuja ei ole, eikä Greta ehdi koskaan saada ystäviä. Öisin Greta varjelee pientä veljeään Kaita todellisuudelta. Yhtenä yönä Kai katoaa Gretan vierestä, vanhempien muistoista ja jopa valokuvista, samalla kesä muuttuu talveksi ja Gretan on lähdettävä etsintäretkelle. Omituisen talon vaatekaapin kautta päädytään satukirjaidylliin johon valitaan koulutettavaksi vain muutamia maailman lahjakkaimpia tarinankertojia vuosittain. Kaikki tarinankertojat koulutetaan ja testataan sitten eri satujen tehtävillä. Gretan tehtävä on pahin kaikista, hirmuisen jääkuningattaren kohtaaminen. Tehtävästä on selvinnyt hengissä vain kaksi ihmistä, mutta sinne vain taas lähetetään lapsi surman suuhun. Kaiken kauhistelun, kuiskuttelun, synkkien katseiden, huonojen enteiden ja muun hypetyksen jälkeen itse tehtävään päästään käsiksi vasta sivulla 205 ja koko "hirmuinen koitos" käydään läpi noin kolmessakymmenessä sivussa ja se, harmi kyllä, jää hypetykseen nähden aika latteaksi.
Kirja jäi tällä kertaa fantasialukupäivän laimeimmaksi, mutta kyllä tätäkin hyvin voi vinkata ahmimisikäisille kolmosesta eteenpäin. Ja jatkoa on tällekin sarjalle lkuvassa, että ehkä seuraavassa osassa nähdään jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tykkäsin tästä satujensekoitteluideasta tosi paljon, joten toivon vilpittömästi, että niin käy.
Kirja jäi tällä kertaa fantasialukupäivän laimeimmaksi, mutta kyllä tätäkin hyvin voi vinkata ahmimisikäisille kolmosesta eteenpäin. Ja jatkoa on tällekin sarjalle lkuvassa, että ehkä seuraavassa osassa nähdään jo vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tykkäsin tästä satujensekoitteluideasta tosi paljon, joten toivon vilpittömästi, että niin käy.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 9, 2020
Hannele Lampelan Talventaian tarinoita-sarjan aloittaa jännittävä varhaisnuorille suunnattu fantasiakirja Lumikuningattaren lumous. Kirjan päähenkilö oli 12-vuotias Greta, joka asui vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa. Perhe muutti usein eri paikkakunnille, joten aina kun Greta ehti melkein tutustua koulukavereihinsa, vanhemmat ilmoittivat uudesta muutosta. Tämän lisäksi Gretan mieltä painoi jäytävä salaisuus.
Eriskummallisia opettajia, hassuja kyläkauppoja, kummallisia pikkuotuksia, fantasiaolentoja, taianomaisia tapahtumia, noituutta vai taikuutta vai unta? Näiden teemojen mukana on kiva matkata Talventaian tarinoiden matkassa, joista ensimmäisenä vuorossa oli Lumikuningattaren lumous. Kirjassa on jotain vanhaa ja jotain uutta, mutta uskon, että Talventaika lumoaa lukijansa.
Eriskummallisia opettajia, hassuja kyläkauppoja, kummallisia pikkuotuksia, fantasiaolentoja, taianomaisia tapahtumia, noituutta vai taikuutta vai unta? Näiden teemojen mukana on kiva matkata Talventaian tarinoiden matkassa, joista ensimmäisenä vuorossa oli Lumikuningattaren lumous. Kirjassa on jotain vanhaa ja jotain uutta, mutta uskon, että Talventaika lumoaa lukijansa.
December 27, 2022
Tytär suositteli lukemista äidille, jonka tietää pitävän uudelleenkerrotuista saduista (ja Prinsessa Pikkiriikistä, johon ei viitattu vaikka intertekstuaalisuutta muuten löytyy). Pidin siitä, miten tarinoiden voimaa tuotiin esiin, ja miten lapselle annettiin voimia käsitellä hankalia asioita ja löytää oma voimansa. Tarina huutaa jatkoa, jota kirjastossa onkin jo odottamassa.
Toisaalta, kun ajattelen viittauksia toisiin tarinoihin, Harry Potter -maailma jää kummittelemaan taustalle ellei melkein etualalle vaikkei siitä sovikaan puhua. Lisäksi loppuhaasteeseen hosutaan ilman, että ymmärsin miten oppitunnit nyt mitenkään auttoivat veljen pelastamisessa (esimerkiksi Morriganin kouluvuosi sentään tuntuu siltä, että sen aikana opitaan jotakin).
Luetaan toki seuraavakin osa heti kun se ehditään kirjastosta hakemaan. Sitäpaitsi, arvosana on keski-ikäisen äiti-ihmisen, joten kohderyhmälle ilman muuta useamman tähden arvoinen!
Toisaalta, kun ajattelen viittauksia toisiin tarinoihin, Harry Potter -maailma jää kummittelemaan taustalle ellei melkein etualalle vaikkei siitä sovikaan puhua. Lisäksi loppuhaasteeseen hosutaan ilman, että ymmärsin miten oppitunnit nyt mitenkään auttoivat veljen pelastamisessa (esimerkiksi Morriganin kouluvuosi sentään tuntuu siltä, että sen aikana opitaan jotakin).
Luetaan toki seuraavakin osa heti kun se ehditään kirjastosta hakemaan. Sitäpaitsi, arvosana on keski-ikäisen äiti-ihmisen, joten kohderyhmälle ilman muuta useamman tähden arvoinen!
November 13, 2020
Ihana, erilaisia satuja mielikuvituksellisesti yhdistelevä lastenromaani, jolle on tulossa jatkoa. Toisaalta vahvana teemana myös vaikea isäsuhde, kaltoinkohteleva vanhempi (ehkä todellisuuspako fantasiamaailmaan?).
February 18, 2023
❤️❤️❤️❤️❤️❤️ PARAS KIRJA IKINÄ
October 17, 2020
Tämä oli tosi ihana kirja!! :) Tarinat tarinoista vetävät minua aina puoleensa ja tämä oli todella hyvin onnistunut.
Pidin myös kirjan viestistä: "Vain auttamalla heitä, joita on satutettu, voi katkaista satuttamisen kierteen. Usein ne, jotka tekevät pahoja asioita ovat niitä, joita on satutettu eniten." (s. 167)
Tämä voisi toimia myös Harry Potter -faneille, koska tässäkin on taikakoulu. Siellä opiskellaan tarinankerrontaan liittyviä juttuja kuten sankarioppia, pahistiikkaa ja luonnonvoimien alkeita.
Kirjastossakin voisi järjestää lukulöllöttelyä eli tarinoiden kuuntelua pehmeiden peitteiden päällä... :)
Pidin myös kirjan viestistä: "Vain auttamalla heitä, joita on satutettu, voi katkaista satuttamisen kierteen. Usein ne, jotka tekevät pahoja asioita ovat niitä, joita on satutettu eniten." (s. 167)
Tämä voisi toimia myös Harry Potter -faneille, koska tässäkin on taikakoulu. Siellä opiskellaan tarinankerrontaan liittyviä juttuja kuten sankarioppia, pahistiikkaa ja luonnonvoimien alkeita.
Kirjastossakin voisi järjestää lukulöllöttelyä eli tarinoiden kuuntelua pehmeiden peitteiden päällä... :)
December 18, 2024
Olen lukenut muutamia Hannele Lampelan muita teoksia ja tartuin tähän uteliaisuudesta, koska Lumikuningatar on satuna yksi omia suosikkejani.
Kirja alkaa todella hyvin: se luo erikoisen, jopa pelottavan tunnelman, kun Greta kertoo vanhemmistaan, jatkuvista muutoista sekä muusta vastaavasta. Mutta sitten alkaa se varsinainen tarina, kun Greta päätyy Tarinankertojien kiltaan.
Pidän siitä, että kirjailija on tavoitellut kokonaisen erillisen maailman luomista ja kehittänyt sitä reilusti. Tämä olisi kuitenkin vaatinut vielä reilusti hiomista ja tekemistä. Kirjaan pamahtaa kerralla useita kymmeniä hahmoja, joista oikein kukaan ei erotu joukosta. Jopa ihan opettajia ja oppilaita on hankala erottaa toisistaan, kun kukaan ei käyttäydy lapsellisesti tai ole suoraan kuin aikuinen. Kirjassa oli myös outoja juoniaukkoja tai heikommein tehtyjä kohtauksia. Esimerkiksi kun Greta saa lahjaksi Lumikuningatar-kirjan, häntä neuvotaan lukemaan se ja hän ei lue sitä, mutta miettii sitten koko ajan, miten voisi voittaa Lumikuningattaren. Samanlaista ontumista oli myös ajan kuvaamisessa, oli kyse sitten viikoista tai oppitunnista. Loppu taas lässähti ja tuntui vain humahtavan ohi.
Eniten kuitenkin häiritsi se, että tämä tuntui lyhennetyltä Harry Potterilta. Lumikuningatar-sadun käyttämisen pohjana lisäksi tässä ei ollut oikein mitään uniikkia elementtiä, joka olisi tehnyt kirjan maailmasta omanlaisensa. Kaikille kohtauksille, hahmoille jne. tuntui löytyvän oma vastaparinsa Viisasten kivestä. Jopa tarinan rytmitys tuntui noudattavan samaa rakennetta kuin Potterit. Tämä myös nosti monta kertaa esiin Pottereissa olevan 'juoniaukon' eli miksi aikuiset ovat tyhmiä ja yrittävät tapattaa lapset. Siihen olisi tarvinnut paremman vastauksen kuin "oli ihan pakko".
Ei oikein vakuuttanut ja harmillista, että ei Lumikuningattaresta tämän parempaa muunnelmaa saatu.
Kirja alkaa todella hyvin: se luo erikoisen, jopa pelottavan tunnelman, kun Greta kertoo vanhemmistaan, jatkuvista muutoista sekä muusta vastaavasta. Mutta sitten alkaa se varsinainen tarina, kun Greta päätyy Tarinankertojien kiltaan.
Pidän siitä, että kirjailija on tavoitellut kokonaisen erillisen maailman luomista ja kehittänyt sitä reilusti. Tämä olisi kuitenkin vaatinut vielä reilusti hiomista ja tekemistä. Kirjaan pamahtaa kerralla useita kymmeniä hahmoja, joista oikein kukaan ei erotu joukosta. Jopa ihan opettajia ja oppilaita on hankala erottaa toisistaan, kun kukaan ei käyttäydy lapsellisesti tai ole suoraan kuin aikuinen. Kirjassa oli myös outoja juoniaukkoja tai heikommein tehtyjä kohtauksia. Esimerkiksi kun Greta saa lahjaksi Lumikuningatar-kirjan, häntä neuvotaan lukemaan se ja hän ei lue sitä, mutta miettii sitten koko ajan, miten voisi voittaa Lumikuningattaren. Samanlaista ontumista oli myös ajan kuvaamisessa, oli kyse sitten viikoista tai oppitunnista. Loppu taas lässähti ja tuntui vain humahtavan ohi.
Eniten kuitenkin häiritsi se, että tämä tuntui lyhennetyltä Harry Potterilta. Lumikuningatar-sadun käyttämisen pohjana lisäksi tässä ei ollut oikein mitään uniikkia elementtiä, joka olisi tehnyt kirjan maailmasta omanlaisensa. Kaikille kohtauksille, hahmoille jne. tuntui löytyvän oma vastaparinsa Viisasten kivestä. Jopa tarinan rytmitys tuntui noudattavan samaa rakennetta kuin Potterit. Tämä myös nosti monta kertaa esiin Pottereissa olevan 'juoniaukon' eli miksi aikuiset ovat tyhmiä ja yrittävät tapattaa lapset. Siihen olisi tarvinnut paremman vastauksen kuin "oli ihan pakko".
Ei oikein vakuuttanut ja harmillista, että ei Lumikuningattaresta tämän parempaa muunnelmaa saatu.
November 18, 2022
Tässä oli valtavasti potentiaalia: erinomaista kuvausta, mielenkiintoinen satuihin perustava fantasiamaailma ja tärkeitä aiheita kuten perheväkivalta, jota käsiteltiin hienovaraisesti ja lapsille sopivalla tavalla. Monissa määrin kirja lunasti lupauksensa, sillä seikkailua oli riittämiin ja hahmokaarti oli monipuolinen. Pidin erityisen paljon juuri kuvailusta, jonka Lampela taitaa hyvin.
Ikävä kyllä lukukokemus ei ollut kovin nautinnollinen, koska päähenkilö Greta valitti aivan kaikesta koko ajan. Gretan sisäinen monologi oli jatkuvaa narinaa ja se jatkui dialogin muodossa. Oli hyvin pitkästyttävää lukea kuinka Greta toimeettomana valitti siitä miten muut hahmot eivät tee mitään.
Ikävä kyllä lukukokemus ei ollut kovin nautinnollinen, koska päähenkilö Greta valitti aivan kaikesta koko ajan. Gretan sisäinen monologi oli jatkuvaa narinaa ja se jatkui dialogin muodossa. Oli hyvin pitkästyttävää lukea kuinka Greta toimeettomana valitti siitä miten muut hahmot eivät tee mitään.
November 10, 2020
4,5 ⭐ ihana juoni ja mielikuvitusta täynnä oleva ympäristö. Pidän tarinoista, jotka pohjautuvat muihin satuihin. Toivottavasti tulee jatkoa. Käsittelee myös vakavia aiheita, joten ei aivan perheen nuorimmille.
June 29, 2021
Todella kaunis kirja❤️ Jos huonon puolen yrittää keksiä, se voisi olla se, että kirjan henkilöt jäivät jotenkin aika kaukaisiksi, kirja olisi voinut olla pidempi. Lopetus oli aika nopeasti tapahtuva, mutta kirjaa oli nautinnollista lukea, ja se oli todella kaunis tarina💕
March 7, 2023
Tykkäsin siitä, miten teemana oli ylisukupolvisten traumojen katkaiseminen ja uudelleenkirjoittaminen - tässä tapauksessa ihan kirjaimellisestikin. Tarinassa itsessään oli tosin välillä hieman liikaa tyhjäkäyntiä.
March 24, 2021
Oli kiva juoni kirjassa, mutta kerronnassa olisin kaivannut jotain lisää. Tuntui, että ajatus katkesi, kun kappaleet olivat niin lyhyitä välillä.
December 31, 2021
Aaah! Sainkin tän luettua vielä tän vuoden puolella!:D
3,5 tähteä. Jäänkin odottamaan jatkoa💛
3,5 tähteä. Jäänkin odottamaan jatkoa💛
December 16, 2022
Huikea kirja!!
Mahtavin joulukirja, jota olen ikinä lukenut.
Juoni oli lennokas, eikä madellut missään kohti.
Mahtavin joulukirja, jota olen ikinä lukenut.
Juoni oli lennokas, eikä madellut missään kohti.
October 31, 2023
Tarvitsin vain jouluviboja…😁
Displaying 1 - 20 of 20 reviews