Elämä heittää yllätyksen yksinhuoltajan tielle viihteen kuningattaren vauhdikkaassa romaanissa.
Annabellan työ kirjastossa on päättymässä, ja jotain uutta on etsittävä. Tähän asti vakituinen työ ei ole ollut tärkeä, mutta nyt hänen tyttärensä on aloittamassa eskarin. Olisiko aika luoda oma koti eikä kulkea työn perässä paikasta toiseen? Annabellan äiti auttaa arjessa, mutta huolenpito tuntuu jo asioihin puuttumiselta. On aika ottaa etäisyyttä.
Yllättäen Annabella saa kirjeen, jossa kerrotaan, että hänet mainitaan Sakari Korpi-Kyynyn testamentissa. Kuka tämä mies on? Äidin vastusteluista huolimatta Annabella matkustaa perukirjan lukemistilaisuuteen. Sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen.
Tuija Lehtinen is a Finnish writer. In 1973 she graduated from high school in Kuopio, then in 1978 graduated with a BS from the University of Oulu, majoring in statistics. Lehtinen was a freelance journalist from 1979-1984 and has since worked as a freelance author. Her best-known works include the Mirkka, Laura and Janne novel series. They have been translated into Danish, Swedish, German, Estonian and Japanese.
Viihdyttävää, tuttua Lehtistä. Päähenkilö löytää yleensä kirjan loppuun mennessä kumppanin, mutta tämä puoli jää kirjoissa yhä enemmän sivuosaan. Se on sääli, sillä Lehtinen osaa hyvin luoda kutkuttavan jännitteen pariensa välille. Lehtisen naissankarit ovat aina kaikkea muita kuin nynnyjä, mutta viime kirjoissa he ovat olleet suorastaan kovia ja kylmiä. Tässä kirjassa äitiys tuo päähenkilöön myös mukavasti lämpöä.
Olen lukenut Lehtistä varhaisteinistä asti ja kolmas tähti tälle uutukaiselle tulee oikeastaan vain arvostuksesta sujuvaa tekstiä ja hienoa uraa kohtaan. Jos Anni Polva oli suomalaisen chicklitin kuningatar, niin Lehtinen on vähintään kruununprinsessa. That said, kirja jätti kaipaamaan terävyyttä. Onhan tämä parempi kuin viime vuosina ilmestyneet edeltäjänsä, mutta henkilöt ja tapahtumat jäävät etäisiksi, ja paikoin kuvattiin liikaa täysin yhdentekeviä touhuja.
Hauska kirja, joka sijoittuikin erilaiseen ympäristöön eli huonekalutehtaan maisemiin. Kivaa sanailua ja romantiikkaakin etsittiin. Ehkäpä perustarina oli jotenkin epäuskottava ja se vähän kaihersi, mutta tekstihän oli sujuvaa.
Aikamoinen pettymys. Olen viimeksi lukenut Lehtistä teininä, ja jotenkin odotin, että tämäkin olisi menevä ja tässä olisi paljon ihmissuhdejuttuja. Eipä ollut. Ei edes suuri "sukumysteeri" ollut kovin mielenkiintoinen ja sitäkin käsiteltiin vain muutaman sivun verran. Tylsistyin. Miinusta vielä kissan epäasiallisesta kohtelusta, minusta haravan piikeillä huitominen ei ollut millään muotoa humoristista.
Jos pidät perhe-elämän kuvauksesta uudessa kaupungissa, tässä on sinulle kirja. Päähenkilö muuttaa tyttärensä kanssa ja aloittaa uuden työn huonekalutehtaassa.
Tuija Lehtisen kirjat ovat yleensä niitä, mitä luen kun haluan kevyttä, viihdyttävää, hyväntuulista ja romanttista. Tämä kirja oli huonoin lukemani Lehtinen, suoranainen pettymys.