What do you think?
Rate this book
Kipeät sielut: Hulluuden historia Suomessa
Huhtikuussa 1900 Nokian Pitkäniemen mielisairaalaan tuotiin potilaaksi alakuloisuudesta, hallusinaatioista ja pakonomaisista seksuaalisista haluista kärsinyt nuorukainen, Maurits, joka kuvitteli, että hänen päässään eli hämähäkki. Diagnoosiksi annettiin nykyistä skitsofreniaa edeltänyt dementia praecox eli nuoruuden tylsistyminen. Mauritsia pidettiin sairaalassa yksitoista vuotta, kunnes hänet vapautettiin parantumattomana.
Kipeät sielut syventyy Mauritsin ja hänen kohtalotovereidensa sairauskertomusten avulla mielenterveyspotilaiden kokemuksiin ja mielenterveyden häiriöiden hoitoon Suomessa autonomian ajalta 1950-luvulle. Mielisairaaloiden ja muiden laitoshoitopaikkojen potilaiden lisäksi tutustutaan kylähullujen ja muiden laitoshoidon ulkopuolella eläneiden arkeen. Sairauden syiden ja hoitomenetelmien lisäksi avataan sotien kaltaisten kriisien vaikutuksia mielenterveyteen sekä mielisairauden sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä.
Päähenkilöitä ovat hullut, hermostuneet ja haitalliset – kuten vakavasti mielisairaita, lievemmin oireilleita sekä yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia yksilöitä aikanaan kutsuttiin. Paitsi henkisestä kärsimyksestä kirja kertoo myös toipumisesta ja paranemisesta aikana ennen avohoidon ja modernien psyykenlääkkeiden valtakautta.
Kipeät sielut syventyy Mauritsin ja hänen kohtalotovereidensa sairauskertomusten avulla mielenterveyspotilaiden kokemuksiin ja mielenterveyden häiriöiden hoitoon Suomessa autonomian ajalta 1950-luvulle. Mielisairaaloiden ja muiden laitoshoitopaikkojen potilaiden lisäksi tutustutaan kylähullujen ja muiden laitoshoidon ulkopuolella eläneiden arkeen. Sairauden syiden ja hoitomenetelmien lisäksi avataan sotien kaltaisten kriisien vaikutuksia mielenterveyteen sekä mielisairauden sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä.
Päähenkilöitä ovat hullut, hermostuneet ja haitalliset – kuten vakavasti mielisairaita, lievemmin oireilleita sekä yhteiskunnan normeihin sopeutumattomia yksilöitä aikanaan kutsuttiin. Paitsi henkisestä kärsimyksestä kirja kertoo myös toipumisesta ja paranemisesta aikana ennen avohoidon ja modernien psyykenlääkkeiden valtakautta.
424 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
16 people are currently reading
159 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
July 3, 2021
Aivan mahtavan kiehtovaa tietokirja suomalaisen mielenterveyshoidon historiasta!
April 14, 2024
Vaikea arvostella. Jää ehkä 4.5/5, sillä pitkä ja välillä sekava. Tai ei sekava, mutta nimiä tulee viljeltyä niin paljon, että puoli tähteä. Aina joku Veikko S. tai Anniina H. tms., että hankala sisäistää välillä. Nopeaa tahtia uusi henkilö, että huh.
Pituutta on, mutta eipä näin kattavaa teosta vähemmällä. Arvostan perehtymistä tämän teoksen kanssa. Sen verran kiintoisa, vaikka onkin raskas, että suosittelen. En kaikille, koska synkkä aihe, mutta uteliaat sielut saavat tästä paljon ja oppivat.
Pituutta on, mutta eipä näin kattavaa teosta vähemmällä. Arvostan perehtymistä tämän teoksen kanssa. Sen verran kiintoisa, vaikka onkin raskas, että suosittelen. En kaikille, koska synkkä aihe, mutta uteliaat sielut saavat tästä paljon ja oppivat.
November 23, 2020
Olin lukenut Petteri Pietikäisen kirjan Hulluuden historian. Siksi odotukset olivat korkealle, sillä lupaahan kirjan otsikko kertoa hulluuden historian Suomessa. Näin ei kuitenkaan aivan käynyt, koska aiheesta lipsutaan ja jostain syystä yritetään pinnallisin kaunokirjallisuusviittauksin saada toisenlaista näkökulmaa aiheeseen. Aika pitkään valistetaan lukijaa lainsäädännön kehittymisestä, esim. irtolaislaki ja sterilointilaki. Myöskään unitaudin historia, rotuhygienia ja siihen liittyvät teoriat eivät oikein nivelly aiheeseen.
Kirja on kuitenkin selkeä kokonaisuus, ja se on jaoteltu kahteentoista lukuun. Alkuun lähdetään 1800-luvun toiminnasta, vaivaisista, kylähulluista, kunnes päästään sotilaisiin, erilaisiin hoitokeinoin ennen vanhaan ja lopulta rikosoikeuteen ja monenkirjaviin patologioihin viimeisen sadan vuoden aikana. Perusteellista työtä on tehty, jos on kiinnostunut joidenkin sairaaloiden kuten Nokian Pitkäniemen mielisairaalan historiasta ja muutamien muiden historiikeistä, joita sitten ryyditetään lukuisin lehtiartikkelein.
Kun on kyse aatehistoriasta, tekijä dokumentoi mielisairauteen liittyviä asioita, käsitteitä ja menetelmiä eri aikoina. Kirjaa lukiessa aloin kiinnittää huomiota varsin kliiniseen tapaan esittää menneisyyteen kuuluneita mielisairauksien hoitomenetelmiä. Pietikäinen tarjoaa selitykseksi anakronismin välttämisen, eli hän ei halua kritisoida nykymaailman arvojen perusteella vanhoja ja entisaikaisia suhtautumistapoja eikä toimintamalleja – ei vaikka olisi iatrogeniikasta tai epäinhimillisyydestä kyse. Maailmansotien välillä mielenvikaisia yritettiin parannella tartuttamalla malaria, jota sitten hoidettiin kiniinillä, kunnes penisilliini syrjäytti kyseenalaisen ”terapian”. Sittemmin insuliini- ja sähkösokit olivat valtavirtaa, kunnes lobotomian avulla saatiin skitsot ja psykopaatit taannutettua säyseiksi ja mentaalisesti pikkulasten tasolle. Itse Yrjö Kalpakin kutsui pöpejä 1930-luvulla ”hyödyttömiksi loiseläjiksi”. Kalle Achté piti pitkään vielä 1980-luvulla homoseksuaalisuutta sairautena (poistettiin tosin luokituksesta vuonna 1981). Homoja tavattiin pitää psykopaatteina vuoteen 1971 saakka, jolloin lakkautettiin homouden kriminalisointi (1889 alkujaan).
Potilaiden kertomana ja dokumentoiduissa sairauskertomuksissa tosin piinaamista tuodaan luettelomaisesti esille. 1800-luvullahan tavattiin yleisesti uskoa, että mielisairaat olivat menettäneet sielunsa, joten heitä kohdeltiin usein kuin eläimiä. Näitä ”vaivaisia” (eli ruotuväkeä tai ruotilaisia) tavattiin huutokaupata kuin elukoita ”orjiksi” maatiloille, joissa usein piestiin hengiltä. Vaikka ”elätteelle anto” eli huutolaisjärjestelmä kiellettiin vuonna 1913, silti vanhuksia, lapsia, irtolaisia, muuta köyhää väkeä ja mielenvikaisia huutokaupattiin vielä 1930-luvullakin, vaikka köyhäinhoitolaki sellaisen kielsi 1922. Vanhemmat saattoivat myös kahlita levottomia lapsiaan ja sukulaisiaan vuosikymmeniksi tupansa seinälle. Diagnoositkin tuntuvat monin paikoin nykylukijasta eriskummallisilta, kun oli milloin minkäkinlaisia neurasteenikkoja, ja muuan Mariakin oli hypokondrinen melankolikko ja sen lisäksi hysteerinen imbesilli.
Romaaneissa esiintyviä hulluja herutetaan sinne sun tänne, ja niitä esimerkkejä löytyy niin Aholta, Kiveltä, Kiannolta, Haanpäältä, Onervalta ja Waltarilta. Viimeksi mainittu kirjailija käy esimerkistä, miten luova taiteilija tarvitsee aika ajoin hoitojaksoja mielisairaalassa. Selitykseksi tarjotaan Waltarin omia katkelmia mielenterveysongelmistaan. Vaivaannuttavin aasinsilta on kenties Conradin Pimeyden sydämestä, kun Kongolla ja Kurtzilla ei ole mitään tekemistä suomalaisen hulluuden historian kanssa.
Kirja tarjoaa kyllä mielenkiintoisen katsauksen ja melko kattavan läpileikkauksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen asenteisiin mielisairaita kohtaan eri aikoina sekä psykiatrian historiaan. Diagnoosit ovat mielikuvituksellisia, ja potilaskertomuksista välittyy monenkirjavat psykiatriset arvelut mielisairauden perimmäisistä syistä. Joillekin potilaille se saattoi olla säikähtäminen, luvatun polkupyörän epääminen, sodan kauhut jne. Välillä pohdiskellaan perimän ja ympäristön vaikutusta hulluuden puhkeamiselle. Uskottiinpa aikoinaan rappeutumisoppeihin, psyykkiseen kehitysvammaisuuteen eli oligofreniaan ja hulluuden tarttumiseen joidenkin infektioiden tapaan. Lääketiede, ”sielunhoito” ja erilaiset hoitomenetelmät muuttuivat vuosien varrella, ja aikoinaan muotidiagnooseja olivat neuroosi ja psykopatia. Nykyäänkin valtavirrasta (tai hyväksytyistä normeista) poikkeavaa käyttäytymistä pidetään epänormaalina, ja jatkuvasti keksitään uusia tautiluokituksia lyhennelmineen.
Tällä hetkellä tuntuu olevan edelleen luja luotto suggestioon perustuvaan puheterapiaan ja kaiken kattavaan ylimedikalisaatioon ja synteettisiin huumeidenkaltaisiin psyykelääkkeisiin. Ehkäpä joskus näitäkin hoitomenetelmiä pidettäneen aivan omituisina...
Kirja on kuitenkin selkeä kokonaisuus, ja se on jaoteltu kahteentoista lukuun. Alkuun lähdetään 1800-luvun toiminnasta, vaivaisista, kylähulluista, kunnes päästään sotilaisiin, erilaisiin hoitokeinoin ennen vanhaan ja lopulta rikosoikeuteen ja monenkirjaviin patologioihin viimeisen sadan vuoden aikana. Perusteellista työtä on tehty, jos on kiinnostunut joidenkin sairaaloiden kuten Nokian Pitkäniemen mielisairaalan historiasta ja muutamien muiden historiikeistä, joita sitten ryyditetään lukuisin lehtiartikkelein.
Kun on kyse aatehistoriasta, tekijä dokumentoi mielisairauteen liittyviä asioita, käsitteitä ja menetelmiä eri aikoina. Kirjaa lukiessa aloin kiinnittää huomiota varsin kliiniseen tapaan esittää menneisyyteen kuuluneita mielisairauksien hoitomenetelmiä. Pietikäinen tarjoaa selitykseksi anakronismin välttämisen, eli hän ei halua kritisoida nykymaailman arvojen perusteella vanhoja ja entisaikaisia suhtautumistapoja eikä toimintamalleja – ei vaikka olisi iatrogeniikasta tai epäinhimillisyydestä kyse. Maailmansotien välillä mielenvikaisia yritettiin parannella tartuttamalla malaria, jota sitten hoidettiin kiniinillä, kunnes penisilliini syrjäytti kyseenalaisen ”terapian”. Sittemmin insuliini- ja sähkösokit olivat valtavirtaa, kunnes lobotomian avulla saatiin skitsot ja psykopaatit taannutettua säyseiksi ja mentaalisesti pikkulasten tasolle. Itse Yrjö Kalpakin kutsui pöpejä 1930-luvulla ”hyödyttömiksi loiseläjiksi”. Kalle Achté piti pitkään vielä 1980-luvulla homoseksuaalisuutta sairautena (poistettiin tosin luokituksesta vuonna 1981). Homoja tavattiin pitää psykopaatteina vuoteen 1971 saakka, jolloin lakkautettiin homouden kriminalisointi (1889 alkujaan).
Potilaiden kertomana ja dokumentoiduissa sairauskertomuksissa tosin piinaamista tuodaan luettelomaisesti esille. 1800-luvullahan tavattiin yleisesti uskoa, että mielisairaat olivat menettäneet sielunsa, joten heitä kohdeltiin usein kuin eläimiä. Näitä ”vaivaisia” (eli ruotuväkeä tai ruotilaisia) tavattiin huutokaupata kuin elukoita ”orjiksi” maatiloille, joissa usein piestiin hengiltä. Vaikka ”elätteelle anto” eli huutolaisjärjestelmä kiellettiin vuonna 1913, silti vanhuksia, lapsia, irtolaisia, muuta köyhää väkeä ja mielenvikaisia huutokaupattiin vielä 1930-luvullakin, vaikka köyhäinhoitolaki sellaisen kielsi 1922. Vanhemmat saattoivat myös kahlita levottomia lapsiaan ja sukulaisiaan vuosikymmeniksi tupansa seinälle. Diagnoositkin tuntuvat monin paikoin nykylukijasta eriskummallisilta, kun oli milloin minkäkinlaisia neurasteenikkoja, ja muuan Mariakin oli hypokondrinen melankolikko ja sen lisäksi hysteerinen imbesilli.
Romaaneissa esiintyviä hulluja herutetaan sinne sun tänne, ja niitä esimerkkejä löytyy niin Aholta, Kiveltä, Kiannolta, Haanpäältä, Onervalta ja Waltarilta. Viimeksi mainittu kirjailija käy esimerkistä, miten luova taiteilija tarvitsee aika ajoin hoitojaksoja mielisairaalassa. Selitykseksi tarjotaan Waltarin omia katkelmia mielenterveysongelmistaan. Vaivaannuttavin aasinsilta on kenties Conradin Pimeyden sydämestä, kun Kongolla ja Kurtzilla ei ole mitään tekemistä suomalaisen hulluuden historian kanssa.
Kirja tarjoaa kyllä mielenkiintoisen katsauksen ja melko kattavan läpileikkauksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen asenteisiin mielisairaita kohtaan eri aikoina sekä psykiatrian historiaan. Diagnoosit ovat mielikuvituksellisia, ja potilaskertomuksista välittyy monenkirjavat psykiatriset arvelut mielisairauden perimmäisistä syistä. Joillekin potilaille se saattoi olla säikähtäminen, luvatun polkupyörän epääminen, sodan kauhut jne. Välillä pohdiskellaan perimän ja ympäristön vaikutusta hulluuden puhkeamiselle. Uskottiinpa aikoinaan rappeutumisoppeihin, psyykkiseen kehitysvammaisuuteen eli oligofreniaan ja hulluuden tarttumiseen joidenkin infektioiden tapaan. Lääketiede, ”sielunhoito” ja erilaiset hoitomenetelmät muuttuivat vuosien varrella, ja aikoinaan muotidiagnooseja olivat neuroosi ja psykopatia. Nykyäänkin valtavirrasta (tai hyväksytyistä normeista) poikkeavaa käyttäytymistä pidetään epänormaalina, ja jatkuvasti keksitään uusia tautiluokituksia lyhennelmineen.
Tällä hetkellä tuntuu olevan edelleen luja luotto suggestioon perustuvaan puheterapiaan ja kaiken kattavaan ylimedikalisaatioon ja synteettisiin huumeidenkaltaisiin psyykelääkkeisiin. Ehkäpä joskus näitäkin hoitomenetelmiä pidettäneen aivan omituisina...
May 6, 2023
Hulluuden historiaa, tällä kertaa nimenomaan Suomessa. Edeltäjänsä kaltainen, ymmärrettävästi ja odotetusti. Ehkä hieman luettavampi tyyliltään? Tässä oli reippaasti sotajuttuja ja ne eivät kiinnostaneet hirveästi, mutta kyllähän toki sodallakin on ollut valtava vaikutus mielenterveyteen Suomessa. Ehkä ei parhaimmillaan kiireessä melko lyhyen ajan sisällä luettuna, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi.
April 8, 2023
Kiinnostava ja kattava teos mielen sairauksista, mielenterveydestä ja mielenterveystyöstä Suomessa. Koskettavia ihmiskohtaloita käsitellään lämpimästi mutta kiihkottomasti.
Joku outous hetkittäin luennassa ja outo, toistuva kongruenssivirhe häiritsi mutta en pysty enää palauttamaan mikä se oli 😄 (enkä äänikirjasta voi tietenkään päätellä onko virhe tekstissä vai luennassa). Kaikkiaan luenta ihan kelvollinen kuitenkin.
Joku outous hetkittäin luennassa ja outo, toistuva kongruenssivirhe häiritsi mutta en pysty enää palauttamaan mikä se oli 😄 (enkä äänikirjasta voi tietenkään päätellä onko virhe tekstissä vai luennassa). Kaikkiaan luenta ihan kelvollinen kuitenkin.
December 28, 2020
Kyllä nyt tuli kovat kirjat Storyteliin! 📚 Kipeät sielut voisin ostaa kovakantisena. Ja lisää Atwoodia. Juveliuksen seikkailut myös kiinnostavat, vaikka olen ihan eri vyöhykkeellä. Ja pakollinen hakaristirvat. 22.12.2020.
April 11, 2025
3,5⭐️ mielenkiintoinen kirja siitä, miten mielenterveyttä on Suomessa aikoinaan hoidettu! Paikoitellen vähän sekava (eri nimiä vilahteli paljon) ja ehkä hieman pitkäveteinen, mutta suosittelen silti, jos mielenterveys teemana kiinnostaa 😊
September 3, 2023
hyvä katsaus moderniin historiaan noin 1800-luvulta eteenpäin. yksi miinus siitä, että nimi ”hulluuden historia suomessa” ei kata kuin tämän 200 vuotta.
January 2, 2025
Yllättävän hyvä etenkin jos on kiinnostunut psykologiasta, historiasta ja/tai filosofiasta.
Kirjassa Oli hieman turhaa toistoa mutta muuten suosittelen
Kirjassa Oli hieman turhaa toistoa mutta muuten suosittelen
Displaying 1 - 10 of 10 reviews