Alun perin myytti tarkoitti jumalien tai muiden yliluonnollisten olentojen teoista kertovaa tarinaa. Nykyään arkikielessä myytillä tarkoitetaan uskomusta, jonka totuuspohja on hutera, ellei olematon. Myytit nousevat aina menneisyydestä: esimerkiksi esihistorian tai 1980-luvun alkuhämäristä.
Ihmiskunnan kehitys viimeisinä vuosituhansina on perustunut siihen, että tarinat, joissa yliluonnolliset henkilöt ovat tapahtumien takana ovat korvautuneet tieteellisillä selityksillä. Zeus ei enää visko salamoita kelvottomien ihmisten niskaan, vaan salama on sähköinen sääilmiö. Tällaista kutsutaan myyttien murtumiseksi.
Nykyajan myytit ovat usein Zeustakin sitkeämpiä. 102 murrettua myyttiä paljastaa nimensä mukaisesti 102 nykyajan uskomusta, jotka tiede ja tutkimus on osoittanut vääriksi. Nykymyyttien sitkeyden eräs syy on siinä, että monet niistä ovat alkujaan tiedettä – mutta esimerkiksi 100 vuoden takaista tiedettä. Tieteellinen tieto on aina paras tämänhetkinen käsitys oikeasta tiedosta. Joskus käsitykset muuttuvat rajustikin tutkijoiden parissa, mutta syystä tai toisesta suuri yleisö jää nauttimaan virheellisestä käsityksestä. Se kenties sopii osaksi muita uskomuksia, mutta voi pidemmän päälle johtaa ojaan tai allikkoon.
Kirjassa esitellyt ”sitkeät” myytit olivat pääosin sellaisia, joihin uskovat korkeintaan alakouluikäiset. Suurin osa esitellyistä myyteistä on kumottu jo kyllästymiseen asti pop-kulttuurissa ja yleisessä keskustelussa.
Napoleon oli erityisen lyhyt”, ”vaaleanpunainen on tyttöjen ja sininen poikien väri”, ”ihminen tarvitsee säännöllisiä detox-hoitoja”, ”lattialle tippuneeseen ruokaan pätee viiden sekunnin sääntö”.
Kevyttä viihdettä. Myyteistä aika iso osa oli sen verran tunnetusti myyttejä, että kirja ei päässyt yllättämään oikein lainkaan, mutta ihan mukavasti aika kului sen kanssa silti.
Yhden automatkan äänikirja. Moni myyti ei kyllä enää ollut ainakaan itselle sellainen. Osa oli, mutta itse kirja ei jättänyt mitään vahvaa muistikuvaa. 2-3⭐️