What do you think?
Rate this book
Operaatio Kaleva - Päämajan kaukopartioiden suurin isku ja sen taustat
Operaatio Kalevan kohtalo on vastapainoa kaukopartioiden sankaritarinoille.
Sotahistoriaa uudistava teos selvittää, miksi jatkosodan suurin kaukopartio-operaatio sai dramaattisen lopun.
Vuoden 1944 maaliskuussa 189 kaukopartiomiestä suuntasi Vienan Karjalaan. Päämajan hävitysosasto Kalevan tehtävänä oli tuhota viholliskylät, joihin partisaanit tukeutuivat terrorisoidessaan Kainuun siviilejä. Kaikki alkoi kuitenkin nopeasti mennä vikaan. Operaatiossa kaatui lopulta neljä miestä ja yksi jäi vangiksi, kohteet jäivät pääosin tuhoamatta.
Operaatio Kaleva kasvaa jännittävästä sotakertomuksesta sotataidon tutkimukseksi ja asettaa yksittäisen kaukopartioretken laajempaan kehykseen. Miksi operaation päämäärää ei saavutettu? Miten osastoa johdettiin? Mitä seurauksia matkalla oli?
Asiantunteva ja sotahistoriaa uudistava teos tarjoaa kriittisen katsauksen kaukopartiopataljoonan partioiden suunnitteluun ja johtamiseen sekä miesten valintaan ja koulutukseen. Teos perustuu kirjallisuus- ja arkistolähteisiin sekä iskuun osallistuneiden veteraanien haastatteluihin.
Sotahistoriaa uudistava teos selvittää, miksi jatkosodan suurin kaukopartio-operaatio sai dramaattisen lopun.
Vuoden 1944 maaliskuussa 189 kaukopartiomiestä suuntasi Vienan Karjalaan. Päämajan hävitysosasto Kalevan tehtävänä oli tuhota viholliskylät, joihin partisaanit tukeutuivat terrorisoidessaan Kainuun siviilejä. Kaikki alkoi kuitenkin nopeasti mennä vikaan. Operaatiossa kaatui lopulta neljä miestä ja yksi jäi vangiksi, kohteet jäivät pääosin tuhoamatta.
Operaatio Kaleva kasvaa jännittävästä sotakertomuksesta sotataidon tutkimukseksi ja asettaa yksittäisen kaukopartioretken laajempaan kehykseen. Miksi operaation päämäärää ei saavutettu? Miten osastoa johdettiin? Mitä seurauksia matkalla oli?
Asiantunteva ja sotahistoriaa uudistava teos tarjoaa kriittisen katsauksen kaukopartiopataljoonan partioiden suunnitteluun ja johtamiseen sekä miesten valintaan ja koulutukseen. Teos perustuu kirjallisuus- ja arkistolähteisiin sekä iskuun osallistuneiden veteraanien haastatteluihin.
300 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
11 people want to read
About the author
Pekka Turunen
8 booksKTT Pekka Turunen on monitieteellisen väitöskirjansa jälkeen toiminut mm. tutkimusjohtajana Kuopion yliopistossa. Turunen on historian jatko-opiskelija Joensuun yliopistossa. Hän on myös toimittanut TV-dokumentin Jatkosodan agenttikoulu. Vuoden 2006 ajan Turunen oli vierailevana professorina New Hampshiren yliopistossa Yhdysvalloissa.
Kirjailija Pekka Turunen ei pidä itseään kirjailijana, koska hänen mielestään tietokirjailijat eivät ole oikeita kirjailijoita.
Kirjailija Pekka Turunen ei pidä itseään kirjailijana, koska hänen mielestään tietokirjailijat eivät ole oikeita kirjailijoita.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
October 1, 2020
Sotahistoria kiinnostaa minua laajassa kontekstissa eikä taistelutapahtumien tai panssarivaunumallien kuvauksina. Haluan mieluummin ymmärtää sotien aikaista elämää, sodan seurauksia ja vaikutuksia ihmisiin, talouteen, yhteiskuntaan ja politiikkaan kuin yrittää hahmottaa taistelukuvioita tai tietää lisää varustelusta ja aseista. Rakastin Sirpa Kähkösen fiktiivistä Kuopio-sarjaa!
Mutta onhan Suomen sotien aikaisessa kaukopartiotoiminnassa sitä jotain! Erityisesti houkutti tarttua tähän kirjaan, koska sitä luonnehdittiin Hesarissa kriittiseksi tutkimukseksi - kaukopartiomiehet kun tuntuvat olevan myyttisiä, lähes yliluonnollisia hahmoja ja heitä yleensä hellitään sotahistoriankirjoituksessa. Kirjoittaja, tutkija Pekka Turunen myöntää itsekin ihailevansa kaukopartiotoimintaa, mutta pyrkineensä tekemään tutkimustaan niin, että ihailu ei vaikuta työhön.
En osaa armeijaterminologiaa sillä tasolla että olisin kyennyt kunnolla hahmottamaan mielessäni taistelutilanteita, mutta en kokenut tätä suureksi vahingoksi. Tykkäsin kirjassa kiinnostavista, tragikoomisistakin yksityiskohdista ja suomalaisen tiedustelutoiminnan kuvauksesta.
Mutta onhan Suomen sotien aikaisessa kaukopartiotoiminnassa sitä jotain! Erityisesti houkutti tarttua tähän kirjaan, koska sitä luonnehdittiin Hesarissa kriittiseksi tutkimukseksi - kaukopartiomiehet kun tuntuvat olevan myyttisiä, lähes yliluonnollisia hahmoja ja heitä yleensä hellitään sotahistoriankirjoituksessa. Kirjoittaja, tutkija Pekka Turunen myöntää itsekin ihailevansa kaukopartiotoimintaa, mutta pyrkineensä tekemään tutkimustaan niin, että ihailu ei vaikuta työhön.
En osaa armeijaterminologiaa sillä tasolla että olisin kyennyt kunnolla hahmottamaan mielessäni taistelutilanteita, mutta en kokenut tätä suureksi vahingoksi. Tykkäsin kirjassa kiinnostavista, tragikoomisistakin yksityiskohdista ja suomalaisen tiedustelutoiminnan kuvauksesta.
December 6, 2020
Hyvin erilainen kirja, jossa fiktio on jätetty pois ja keskitytty faktoihin ja tietoihin, joiden pohjalta on tehty arvioita ja näkemyksiä operaatio Kalevan onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Tarkastelu ulottuu myös paljon laajemmalle kuin pelkästään tähän operaatioon. Kirjassa tarkastellaan mm. laajemmin kaukopartiomiesten soveltuvuutta tehtäviinm, kouluttamista ja sen puutteita, kohteiden ennakkotiedustelua ja vaikutuksia vihollisten toimintaa.
Ote kirjasta kertoo siitä kallista hinnasta minkä itsenäisyyden puolustaminen maksoi:
”Miehille oli annettu jonkinlainen peitetarina kiinnijäämisen varalta. Selityksistä oli tuskin apua, kun kaukopartiomies jäi kiinni vihollisen selustassa tehdyn iskun jälkeen. Matsinen pakotettiin kertomaan kuulustelussa kattavasti ErP 4:sen toiminnasta. Kuulustelukeinoista ei ole jäänyt tietoa, mutta kuulustelu oli tiettävästi kova ja Matsista pidettiin pitkään kylmässä maakuopassa.
Jos kuulustelu oli kova, niin oli tuomiokin. Salaisten tietojen kertominen ei pienentänyt Matsisen tuomiota, vaikka niin hänelle tavalliseen tapaan todennäköisesti uskoteltiin. Lopputulos oli oletettavasti päinvastainen. Suomessa Matsinen kertoi, että hän sai tietyn lisävankeusmäärän jokaisesta poltetusta kylästä. Yhteensä vankeutta tuli 25 vuotta.
Jos tuomio oli kova niin oli myös sen sovittaminen. Matsinen kiersi vankileiriltä toiselle ja päätyi lopulta Siperiaan. jossain vaiheessa Matsisen paleltunutta jalkaa jouduttiin amputoimaan. Saksalaisprofessori lyhensi jalkaa sitä mukaa kuin kuolio eteni. Operaatiot tehtiin ilman puudutus- tai nukutusaineita, joita ei ollut saatavilla.
Vuonna 1953 vankileirillä otettiin ilolla vastaan tieto Stalinin kuolemasta. Yksijalkainen Matsinen huhki töitä näyttääkseen terveeltä. Sairaita kun ei ollut tapana kotiuttaa leiriltä. Palkkioksi työstää hän sai ruisleipää. Tuore ruisleitä turvotti vangin mahan niin, että hän oli kuolla.
Stalinin kuolemasta kesti vielä ylikaksi vuotta ennen kuin Matsinen pääsi Suomeen kuuden sotavangin ryhmässä. Matsinen oli saanut lähetettyä kotiutetun virolaisen sotavangin mukana Punaiselle Ristille viestin, että suomalainen sotavanki haluaa ruokaa ja tupakkaa. Tätä kautta tieto Matsisesta saavutti omaiset, jotka ottivat yhteyttä Suomen valtionjohtoon sotavangin vapauttamiseksi. Matsisen palautuksen jälkeen Suomeen palasi Neuvostoliitosta tiettävästi enää kaksi sotavankia, joista ainakin toinen oli itse asiassa jo vapautunut Neuvostoliitossa ja oli elänyt neuvostokolhoosissa tavallista perhe-elämää.
Sotavankeus jätti Matsiseen jälkensä. Mies oli kitunut vankeudessa luurangonlaihana. Seitsemän vuotta kotiinpaluun jälkeen miehen toinenkin kuolion kalvama jalka jouduttiin amputoimaan. Sotavankeuden uuvuttama mies vietti loppuelämänsä Kaunialan sotavammasairaalassa. Kovista kivuista kärsinyt Matsinen pääsi tuskistaan vuonna 1994.”
Ote kirjasta kertoo siitä kallista hinnasta minkä itsenäisyyden puolustaminen maksoi:
”Miehille oli annettu jonkinlainen peitetarina kiinnijäämisen varalta. Selityksistä oli tuskin apua, kun kaukopartiomies jäi kiinni vihollisen selustassa tehdyn iskun jälkeen. Matsinen pakotettiin kertomaan kuulustelussa kattavasti ErP 4:sen toiminnasta. Kuulustelukeinoista ei ole jäänyt tietoa, mutta kuulustelu oli tiettävästi kova ja Matsista pidettiin pitkään kylmässä maakuopassa.
Jos kuulustelu oli kova, niin oli tuomiokin. Salaisten tietojen kertominen ei pienentänyt Matsisen tuomiota, vaikka niin hänelle tavalliseen tapaan todennäköisesti uskoteltiin. Lopputulos oli oletettavasti päinvastainen. Suomessa Matsinen kertoi, että hän sai tietyn lisävankeusmäärän jokaisesta poltetusta kylästä. Yhteensä vankeutta tuli 25 vuotta.
Jos tuomio oli kova niin oli myös sen sovittaminen. Matsinen kiersi vankileiriltä toiselle ja päätyi lopulta Siperiaan. jossain vaiheessa Matsisen paleltunutta jalkaa jouduttiin amputoimaan. Saksalaisprofessori lyhensi jalkaa sitä mukaa kuin kuolio eteni. Operaatiot tehtiin ilman puudutus- tai nukutusaineita, joita ei ollut saatavilla.
Vuonna 1953 vankileirillä otettiin ilolla vastaan tieto Stalinin kuolemasta. Yksijalkainen Matsinen huhki töitä näyttääkseen terveeltä. Sairaita kun ei ollut tapana kotiuttaa leiriltä. Palkkioksi työstää hän sai ruisleipää. Tuore ruisleitä turvotti vangin mahan niin, että hän oli kuolla.
Stalinin kuolemasta kesti vielä ylikaksi vuotta ennen kuin Matsinen pääsi Suomeen kuuden sotavangin ryhmässä. Matsinen oli saanut lähetettyä kotiutetun virolaisen sotavangin mukana Punaiselle Ristille viestin, että suomalainen sotavanki haluaa ruokaa ja tupakkaa. Tätä kautta tieto Matsisesta saavutti omaiset, jotka ottivat yhteyttä Suomen valtionjohtoon sotavangin vapauttamiseksi. Matsisen palautuksen jälkeen Suomeen palasi Neuvostoliitosta tiettävästi enää kaksi sotavankia, joista ainakin toinen oli itse asiassa jo vapautunut Neuvostoliitossa ja oli elänyt neuvostokolhoosissa tavallista perhe-elämää.
Sotavankeus jätti Matsiseen jälkensä. Mies oli kitunut vankeudessa luurangonlaihana. Seitsemän vuotta kotiinpaluun jälkeen miehen toinenkin kuolion kalvama jalka jouduttiin amputoimaan. Sotavankeuden uuvuttama mies vietti loppuelämänsä Kaunialan sotavammasairaalassa. Kovista kivuista kärsinyt Matsinen pääsi tuskistaan vuonna 1994.”
December 20, 2020
Nopeasti luettu kirja, joka oli kuin sotakorkeakoulun tutkielma. Parasta siinä oli kriittinen suhtautuminen osasto Kalevan toimintaan ja muutamat henkilötarinat. Kuitenkin kirja ei saavuttanut sellaista tasoa, jota odotin. Pisteet 7/10.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews