Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

by Elina Jokinen

Minä olen Stella Julmala, ja tämä on minun tarinani. Saatoitte luulla, että kertoisin teille tänään tutkimuksestani, sen tuloksista tai siitä, miten väitöskirjani lopulta valmistui. Sen sijaan aion kertoa teille, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Kuinka minusta tuli yksi niistä, jotka päätyivät käsittämättömiin tekoihin.

Stella Julmalalla pitäisi olla kaikki palikat järjestyksessä. Hän on mielekkäässä työssä tutkijana yliopistolla, hänellä on ihanteellinen perhe ja uskovaisen taustan tarjoama maailmankäsitys tukenaan ja selkänojanaan. Yllätysraskaus ja sen traaginen päätös saavat Stellan ymmärtämään, ettei hän täysin tunnekaan Antti-miestään sen enempää kuin itseäänkään.

Yllättävästä paikasta löytynyt päiväkirja vie Stellan hänen isoäitinsä Maarian maailmaan kesään 1972 ja keltaiseen taloon, joka on täynnä ruusuja ja jossa punaruskeatukkainen kuningatar istuu valtaistuimellaan. Idyllin lasiin alkaa kuitenkin tulla murtumia, kun Maaria tajuaa miehensä, ärhäkän lestadiolaissaarnaajan, ajaneen sukutalon pahoihin velkoihin.

Se kesä lähettää myös Stellan äidin Kristan omalle radalleen, jonka päässä on ura europarlamentaarikkona. Aivan kuten Armas-isoisä palasi vuonna 1944 sodasta kenttälapio olallaan, Krista haluaa tulla naiseksi, joka pelastaa koko maailman. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Elina Jokisen kunnianhimoinen esikoisromaani yhtä aikaa rakentaa Julmalan suvun historian myytiksi ja tuo sen kosketusetäisyydelle. Se on romaani hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina.

Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. Jokinen rakastaa tutkijoita, tuoreita kantarelleja ja avannosta nousemisen jälkeistä hyvän olon tunnetta. Jokisen tuulilasi saattaa olla säröinen, mutta tarinankertoja hän on sydänjuuriaan myöten.


Samaan aikaan julkaistava fiktiivinen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi -teos ja Säröjen kauneus -tietokirja muodostavat yhdessä poikkeuksellisen kirjaparin. Kirjat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, mutta ne sopivat erityisen hyvin rinnakkain tai peräkkäin luettaviksi: kumpikin teos syventää toisen lukukokemusta ja avaa sisarkirjaansa uusia näköaloja. Tietokirja antaa lukijalle mahdollisuuden jäsentää ja käsitellä kaunokirjallisuuden herättämiä tunteita ja ajatuksia sekä auttaa lukijaa tekemään omaa elämäänsä koskevia oivalluksia. Fiktio puolestaan antaa mahdollisuuden saattaa tietokirjassa opittu sanattomalle tunnetasolle. Fiktio voi koskettaa lukijan psyykettä sellaisella tasolla, johon asioiden käsitteellistäminen ei yllä. Tässä kirjaparissa fiktion tehtävänä on osoittaa käytännössä se, miten tarinat toimivat, ja tietokirja ikään kuin sanoittaa sen, mitä fiktion äärellä tapahtuu.

Genres: Finnish Literature, Fiction

264 pages

First published October 6, 2020

Reviews

[Riikka Koo · Rating 5 out of 5]

Tämä tuntui siltä kuin olisi uinut jossain erikoisessa vedessä. Lempeän sinivihreässä ja yhtä aikaa lokakuisessa Itämeressä.

Olin monta kertaa vilkaissut tähän kirjakaupoissa, mutta nimi ja ulkonäkö eivät puhutelleet yhtään. Ajattelin että tämä on kepeää ja höttöä, ja siksi lopulta otin tämän kuunteluun yhtenä iltana, kun en jaksanut mitään muuta kuin kuunnella jotain lempeää ja värittää kirkkailla väreillä lintujen ja kukkien kuvia. Ja sitten upposin.

Monta kertaa tuli sellainen olo, että tähän lauseeseen, tähän ajatukseen haluaisin vielä palata. Ehkä seuraavan kerran kirjakaupassa kaappaan tämän mukaan ja luen itse, uudelleen, viivytellen.

[Emilie · Rating 4 out of 5]

Tämä oli kaunis kuvaus väsymyksestä ja ”hulluudesta”, elämän säröistä ja rikki menneistä ikkunoista. Oman itsensä ymmärtämisestä, omien haaveiden saavuttamisesta ja joidenkin unelmien saavuttamattomuudesta.

Todella vaikuttava kirja! Uppouduin täysin Stellan ja hänen perheensä tarinaan ja minua kauhistutti, kuinka vähän ymmärrystä ja tukea kirjan naiset saivat puolisoiltaan ja kuinka rikkinäiset perhesuhteet vaikuttivat pitkällekin elämään.

Kirja käsitteli elämänpolkujen ja valintojen kohtaamista, pientenkin säröjen vaikutusta tuleviin sukupolviin ja periytyvän mielenhäiriön ja depression kanssa painimista.

Pidin kirjasta paljon. Se sai pohtimaan omaa perhehistoriaani ja sen säröjen vaikutusta persoonaani. Kerronta oli lentävää ja viihdyttävää, mutta myös välillä painavaa ja ajatuksia herättävää.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4.5
Lukusuositus niin perhesaagoista kuin kokeellisesta kirjallisuudesta innostuville!

Tämä kirja on osastoa liian vähälle huomiolle jääneet helmet. Jokinen on mestarillinen sukupolvelta toiselle periytyvän trauman ja "napsahtamisen" kuvauksessa - mutta erityistä on hänen kielensä ja pikkasen arjesta irrallaan oleva kerrontansa. Pieni magia luo uniikin, mielenterveyden rakoilua tai aitoa näkemättömän maailman tasoa kuvaavan paineen Stellan, Kristan, Maarian ja heidän miestensä kertomuksiin. Kirjassa käsitellään (kristin)uskoa jotenkin poikkeuksellisen hyvin: kompleksisesti mutta ymmärtäen ihmisen tarpeen uskolle tai uskon sellaisena kokemuksena, joka ei ole valittavissa, harvinaista, tärkeää. Tuo maagisten elementtien käyttö tukee tätäkin osaa. Jokinen taitaa myös useiden näkökulmahenkilöiden pyörityksen saman pihamaan ympärillä.

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Sitä mie oon tässä miettinyt, että onko lopulta murheellisempaa se, että menettää kykynsä rakastaa vai se, että rakastaa aina vaan, kaikesta huolimatta. Silloinkin, kun pitäisi jo osata lopettaa.

Kauniisti kietoutuva, ja silti jotenkin ärsyttävän epämääräisesti häilyvä, enkä jaksanut koko ajan keskittyä ihan sellaisella tasolla kuin kenties olisi pitänyt. Jäi ihan ok:n ja hyvän välimaastoon.

[Kirsikan kirjapino · Rating 2 out of 5]

Tarina taustalla on kiinnostava, mutta jää hiukan kielellisen kikkailun jalkoihin. Toisaalta kepeä kerronta on hyvä kontrasti tapahtumien raskaudelle, mutta tehokeinona käytetty toisto alkaa jossain vaiheessa uuvuttaa ja ärsyttää.

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Vahva ja raju tarina uupumuksesta, rikkinäisistä ihmissuhteista, toteutumattomista unelmista sekä depressiosta ja mielen säröilystä. Uppouduin Julmalan perheen tarinaan täysin ja seurasin kuinka sukupolvien yli ulottuva puhumattomuus sekä rikkinäiset ihmissuhteet vaikuttivat aina sukupolvesta toiseen. Surullisinta oli huomata kuinka miesten ja heidän puolisoidensa välillä vallitsi vahva puhumattomuuden kulttuuri.

Hieno esikoisromaani, jolle on ilmestynyt myös sisarteoksena tietokirja, jonka luvataan täydentävän lukukokemusta.

[Pinja · Rating 3 out of 5]

Tää oli ihan hyvä, täst varmaan sais hyvän suomi elokuvan. Mä vähän olin silleen ? varsinkin kirjan lopussa kun se meni yhtäkkiä jotenkin krypitseksi mutta muuten ihan hyvä. Nappasin tän kirjastosta kun joku oli arvioinut tän sykähdyttäväksi, ja tää oli kirjoitustyyliltään kyllä aika vaikuttava. Musta tuntuu että mä tavallaan sekosin tän päähenkilön kanssa koska se oli kirjoitettu silleen jännällä tavalla suurilla tunteilla.

[Mari Moisio · Rating 4 out of 5]

Raju, kiehtova tarina.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Tätä on kovasti kehuttu, mutta en päässyt ihan fiilikseen. Kirjassa oli paljon hyvää: omintakeinen kerronta, sukupolvien ketju, elävät henkilöhahmot. Toisaalta (sekoamista jäljittelevä) kerrontatapa tuntui paikoin liiankin sekavalta ja tyyli liian koukeroiselta, paatokselliseltakin. Jotenkin kiinnostuin enemmän tarinasta kuin tunteista, mutta jälkimmäsen kuvaamiseen käytettiin paljon aikaa.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja on toisaalta yhden naisen matka omaan mieleensä, toisaalta kirjallisuudessa tyypillinen kolmen sukupolven kattava sukutarina. Näitä kahta ei oikeastaan voi erottaakaan, sillä onhan jokaisen mieli ylisukupolvisten kokemusten, tekemisten ja tekemättä jättämisten summa. Tässä tarinassa menneet ovat johtaneet siihen, että Stella Julmala on halunnut perustaa onnellisen perheen keltaiseen taloon.

Olin suorastaan lumoutunut siitä tavasta, jolla Elina Jokinen Stella Julmalan tarinaa kertoi. Lakonisessa kertojanäänessä oli jotain kovin vangitsevaa, ja kertoja seurasi Stellan edesottamuksia huolekkaana ilman että tyyli olisi lipsunut ironian tai ylimielisyyden puolelle. Raamatullisia viittauksia on juuri sopivasti oikean tunnelman luomiseksi, ja vähä vähältä lukijalle aukeavat Julmalan suvun salat.

Ihmismielen järkkymisen tunnelma on kirjassa hienosti tavoitettu, ja intensiivinen kerronta vie mukanaan niin, että optimitilanteessa olisin halunnut lukea kirjan yhdeltä istumalta. Viidestä tähdestä jää uupumaan vähän moniulotteisemmat sivuhenkilöt. Myös loppuratkaisu oli minun makuuni hieman liian tyylikkäästi sommiteltu, etenkin suhteessa muun teoksen elämänoloiseen lievään sekasortoon.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

Myytillistä kerrontaa, hyvin kehitellyt kohtalot, kiehtoi loppuun saakka. Paikoin kyllä tuli tunne, että tavaa tyyli-kikkailua enemmän kuin tarinaa. Jälkimmäisellä puoliskolla alkoivat kirjalliset painotukset nousta hahmojen ylitse kuin toitottava loppusoitto. Erityisesti "totisesti" sanan toistaminen kävi ärsyttämään. Jätti olon, että kyllä nämä ihmiset ja tämä satumaisuus olisivat kiehtoneet loppuun saakka ilman mahtipontista alleviivaamistakin. Tästä on varmaan hyvä jatkaa Säröjen kauneus - Sisäisen tarinasi voima kirjaan.

[Jenni Manninen · Rating 5 out of 5]

Pitkästä aikaa kirja, jota ei voinut laskea käsistä. Kaunis ja voimakas tarina ihmismielen hauraudesta. Pidin erityisesti Jokisen tavasta kirjoittaa jota voisi kuvailla runolliseksi. Tekstistä huomaa, että Jokinen on kirjallisuuden tohtori. Tarinankerronta oli ihanan monitasoista ja siinä tuli kuuluviin monen sukupolven ääni. Paikoitellen vaikealukuistakin tekstiä, joten vaatii keskittymistä. Tämä oli itselleni vaikeaa, kun teki mieli ahmia tarina mahdollisimman nopeasti. Tätä tarinaa ei lueta kevyenä kesälukemisena riippukeinussa. Eniten siitä saa irti, kun varaa sille reilusti aikaa mielellään hyvän teen ja suklaan kera iltahämärässä :).

[Siiri · Rating 4 out of 5]

Ennen kuin aukaisin kirjan kannen ja aloin lukea, en ymmärtänyt, että päähenkilön nimi on Stella Julmala. Ajattelin teoksen kertovan Stella-nimisestä jumalasta. Ei sattumaa kuitenkaan, luulen.

Hulluus ja sukupolvet, myyrät ja oravat, kasvit ja autot. Autuaan helppolukuista tekstiä, kiinnostavaa näkökulmanvaihtelua ja mukavaa luontokuvastoa (niin ihmis- kuin muutakin). Alkuosa tuntui minusta pitkältä, mutta muut osat tasapainottivat sitä, ja hotkaisin lopun ahnaasti. Tässä teoksessa on makuni mukaan intertekstuaalisuutta ja jyväskyläläistä miljöötä.

[Ilona · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja olisi pitänyt lukea eikä kuunnella, tai sitten äänikirja olisi pitänyt toteuttaa niin että sukupolvilla on erottuva äänensä, oma lukijansa. Kävelyillä kuunnellessa mosaiikkinen tarina jäi rakentumatta kokonaisuudeksi. Kieli soljui ja toistuvat metaforat saivat kuuntelukokemuksessa suuren painoarvon. Toisteisuus antoi vaikutelman kuin teksti olisi syntynyt kirjoitusharjoitusten kokoelmaksi, mutta toisaalta se heijastelee taitavasti sukupolven yli kantavaa muistia. Odotan kyllä kirjailijan seuraavaakin teosta.

[Mervi Murtonen · Rating 4 out of 5]

Ilman Kirjapiiriäni en olisi osannut tarttua Stellaan, mutta se kannatti! Olipa hieno omanlainen tyyli (moni sanoo, että kikkaileva) ja monta rakenteellista onnistumista (esim. puutarhapäiväkirja, laulun melodian aukikirjoittaminen, sukupuun kuvaus kirjan keskellä sekä erityisesti kirjan aloittava äitimme meidän -rukous). Rakenne ei ole tylsän lineaarinen, vaan ennemminkin keltaisen talon ympärille monessa aikaikkunassa kiertyvä spiraali. Hahmot eivät olleet puhtoisia, mutta ehdottoman rakastettavia, ihan kaikki. Taitavaa kirjoittamista!

[Eetu Karppanen · Rating 2 out of 5]

Odotin huomattavasti enemmän. Luin iltalukemiseksi vaimolle ääneen tätä ja jouduttiin toteamaan kirjan olevan kohtalaisen kelvoton ainakin ääneenlukemiselle. Kuvaukset hulluudesta tuntuivat latteilta ja monilta osin tarina poukkoili moneen suuntaan. Teksti lainasi selkeästi runoudesta ja sikäli kirjoitettu kieli oli hyvää ja kaunista, mutta tarinan langat eivät valitettavasti pitäneet otteessaan. Vähän harmillisesti siis huonohko lukukokemus.

[Niina Niemispelto · Rating 4 out of 5]

Alun alkaen tartuin tähän kirjaan, koska sen kirjoittaja on entinen kollegani. Lukiessani en enää ajatellut kirjailijaa, vaan tarina itsessään sai pinnistelemään ja ihmettelemään, miten asiat voi mennä suuntaan tai toiseen ja miten eri ihmiset reagoi asioihin eri tavoilla. Jännä nähdä, aukaako "sisarkirja" muutamia asioita, jotka jäi mietityttämään.

[Jenna Puu · Rating 5 out of 5]

Kirja, joka teki mieli ahmia ja niin teinkin. Pidän kirjoista, joissa tarina ei etene vain järjestyksessä alusta loppuun, vaan esimerkiksi kertojat ja ajankohdat vaihtelevat. Tässä kirjassa on myös taidokas, rikas kieli ja kaunis tarina iholle tulevine kuvauksineen. Koskettava, muttei tunnelmaltaan liian raskas.

[Ida · Rating 4 out of 5]

Kirja oli ajoittain jopa hieman ärsyttävä sen hahmon takia, mutta tällä saatiin rakennettua vaikuttava kasvutarina. Uskovaisuus oli todella vahvasti läsnä alkukirjassa, mikä teki hahmon kärsimyksestä todella raskasta luettavaa. Sukupolvien samankaltaiset kokemukset olivat mielenkiintoisia, vaikka hahmot olivatkin muuten niin erilaisia.

[Lumissa · Rating 4 out of 5]

Kirja, jossa tyyli on ennen kaikkea. Kieli soljuu ja rytmittyy hauskasti, lyyrisesti, iskevästi. Stella Julmalan ja tämän perheen tarina kuitenkin jää vähän vaisuksi, niin hulluksi kuin moni tuleekin. Teemana unohdus, anteeksianto ja kollektiivinen muisti ovat sinänsä kiinnostavia ja puhuttelevia, mutta niistä ei näillä eväin saada kyllä irti kaikkea sitä, mitä kirjan alku lupailee.

[satuminni · Rating 5 out of 5]

Olin pitkään antamassa tälle neljä tähteä, koska kirja on mielenkiintoinen ja ilmiselvästi hyvin kirjoitettu. Kirjan loppu kosketti kuitenkin niin voimakkaan ja ällistyttävän inhimillisesti, ei vain älyllisesti ja taiteellisesti, että on pakko antaa viisi.

[Koalanen]

Työkaverini esikoisromaanin tarina herätti tunteita ja teemat osuivat lähelle. Seuraavaksi sisartietokirjan äärelle.

[Ansu · Rating 5 out of 5]

Tämä vavahdutti. Perheistä, traumasta, feminismistä, ihmissuhteista, hulluudesta, tarinoista repivästi ja sivumäärään nähden yllättävän syvästi.

[Tiia Muotkavaara · Rating 4 out of 5]

Tämä oli hieno kuvaus mielenterveydestä ja sen rakoilusta. Jäi semmoinen olo, että pitää vähän sulatella, ja sitten lukea uudestaan.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2021, kohta 1: Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Kirjan aihe sai kiinnostumaan: hulluksi tuleminen. Ehkä sitä ei kuvattu tarpeeksi hyvin, mutta kirja jaksoi olla mielenkiintoinen koko ajan.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Erikoinen, kiehtova, ensin en tykännyt yhtään, enkä mielestäni saanut tekstistä kiinni, mutta lopulta ahmin tekstiä. Erikoinen ja varmasti yksi niitä kirjoja joka pitää lukea joskus uudestaan.

[Johanna A. · Rating 4 out of 5]

4½ tähteä

[Joanna Heinonen · Rating 3 out of 5]

Alussa tarina imaisi minut mukaansa niin, etten olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni, mutta loppua kohti tapahtui jotain eikä lukeminen enää innostanut samalla tavalla. Ehkä olisin kaivannut pientä tiivistämistä. Ehkä joku kertojan ääni oli minulle liikaa. Hyvä ja ajatuksia herättävä lukukokemus kuitenkin.