What do you think?
Rate this book
Liberty or Lockdown
Jeffrey Tucker is well known as the author of many informative and beloved articles and books on the subject of human freedom. Now he’s turned his attention to the most shocking and widespread violation of human freedom in our the authoritarian lockdown of society on the pretense that it is necessary in the face of a novel virus. Learning from the experts, Jeffrey Tucker has researched this subject from every angle. In this book, Tucker lays out the history, politics, economics, and science relevant to the coronavirus response. The result is there is no justification for the lockdowns. It’s liberty or lockdown. We have to choose. The book includes a foreword by George Gilder. Jeffrey A. Tucker is Editorial Director for the American Institute for Economic Research. He is the author of many thousands of articles in the scholarly and popular press and eight books in 5 languages, most recently The Market Loves You. He is also the editor of The Best of Mises. He speaks widely on topics of economics, technology, social philosophy, and culture. The American Institute for Economic Research in Great Barrington, Massachusetts, was founded in 1933 as the first independent voice for sound economics in the United States. Today it publishes ongoing research, hosts educational programs, publishes books, sponsors interns and scholars, and is home to the world-renowned Bastiat Society and the highly respected Sound Money Project. The American Institute for Economic Research is a 501c3 public charity.
246 pages, Paperback
First published September 1, 2020
50 people are currently reading
112 people want to read
About the author
Jeffrey Tucker
47 books145 followersJeffrey A. Tucker is Editorial Director for the American Institute for Economic Research. He is also Senior Distinguished Fellow of the Austrian Economics Center in Vienna, Austria, Honorary Fellow of Mises Brazil, founder and Chief Liberty Officer of Liberty.me, an adviser to blockchain application companies, past editorial director of the Foundation for Economic Education and Laissez Faire Books, founder of the CryptoCurrency Conference, and author of many thousands of articles in the scholarly and popular press and eight books in 5 languages. He speaks widely on topics of economics, technology, social philosophy, and culture.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
October 1, 2020
Jeffrey Tucker anthologizes his writing this year on the unprecedented, scientifically dubious, politically draconian shutdowns of most countries. His writing is historically and philosophically informed, and his arguments against political action and politicized science are cogent. While not entirely consistent, he correctly identifies an epistemic crisis as the deepest root of this year's fiascos, puts this year's tragic pandemic in historical perspective, and ratiocinatively and passionately presents a case for freedom tied to Enlightenment values from a tradition of (classical) liberalism.
Read
February 7, 2021A well-researched and well-presented critique of Government response to Covid 19.
I largely agree with his main thesis (that lockdowns were unjustified), but the book felt a little repetitive - and somewhat ostentatious - in parts.
And I really didn't agree with his attempt to answer the question of *why* Governments (more or less simultaneously - across the world) acted as they did. But that's a can of worms I won't open.
Side note: An excellent introduction by George Gilder.
I largely agree with his main thesis (that lockdowns were unjustified), but the book felt a little repetitive - and somewhat ostentatious - in parts.
And I really didn't agree with his attempt to answer the question of *why* Governments (more or less simultaneously - across the world) acted as they did. But that's a can of worms I won't open.
Side note: An excellent introduction by George Gilder.
January 13, 2024
Yhdysvaltalaisen libertaristin Jeffrey A. Tuckerin kirjoittama esseistä ja kirjakommentaareista rakentuva tekstikokoelma on julkaistu vuonna 2020, ja edelleen tätä kirjoitettaessa seuraavan vuoden loppusyksystä koronatilanne on länsimaissa samankaltainen kuin vuotta aikaisemmin, ja kansalaisten perustuslailliset oikeudet ovat vielä vakavasti uhattuina tai eri maissa pahoin mielivaltaisen sortamisen ja ihmisoikeuksien loukkausten kohteena.
Kirja jakaantuu neljään eri osioon: Ensin on Valinta (Choise), ja tekijän mukaan on päädytty mielettömään poliitikkojen aiheuttamaan brutalismiin. Toiseen osioon on mahdutettu sulkutilojen tragedia taiteiden tappamisesta itsemurha-aaltoihin. Kolmannessa osassa tehdään historiallinen katsaus menneisiin epidemioihin, ja nyt menetellään ihan täsmälleen päinvastoin kuin isorokon kukistajan (Donald Hendersonin) mukaan pitäisi toimia panepidemioissa. Ihan samaa toitottaa saksalainen Sukrat Bhakdi, että sulkutoimin on mahdotonta tukahduttaa populaatiossa jo levinnyttä epidemiaa. Viimein tullaan toivoon, ja siinä peräänkuulutetaan ihmisyyttä, empatiaa ja vapauden puolesta taistelemista.
Käyrän tasoittaminen ”flattening the curve” on maailmanlaajuisesti käytetty tehottomaksi osoittautunut loitsu, jolla on oikeutettu poliittinen pakkovalta ja ajettu ihmiset kotiarestiin ja nitistetty pienyrittäjien elinkeino monen monituisella alalla, unohtamatta köyhiä ja muutoinkin jo syrjäytyneitä tai vähäosaisia. Suomessakin on rajoitustoimia lisätty, kun poliitikoilla on kertomansa mukaan ollut huoli tehohoitopaikkojen riittävyydestä (ja tietysti siinä sivussa oman pestin jatkuvuudesta). Meillä peruspalveluministeri Kiuru lupaili vuonna 2020 lähes 1000 tehohoitopaikkaa lisää, mutta syksyllä 2021 ollaankin ihan samoissa määrissä kuin edellisenä vuotena ja ”virheiden komedia” sen kuin jatkuu ympäri maailmaa. Nyt näyttää (syksyllä 2021), että hallitukset ovat onnistuneet masinoimaan kaikkien aikojen kriisin sitten toisen maailmansodan (Tuckerin mukaan). Siten tämä ”tasoittelu” muuttui teoriaksi, jonka verukkeella byrokraatit ja terveysviranomaiset saivat käyttää totalitaristista valtaa ja luoda poliisivaltioita koronaviruksen tukahduttamiseksi ja hävittämisen toivottomiksi yrityksiksi. Despotismin pelillistämiseksi on luotu moninaisia tietokoneella tehtyjä mallinnuksia, jotka perustuvat lähinnä arvailuihin, mutta niillä on rajoitettu matkustelua, eristetty ihmiset toisistaan ja aiheutettu valtava määrää aivan tarpeetonta ahdistusta ja kärsimystä.
Tucker nimittää episteemiseksi kriisiksi informaatiokaaosta, sillä joka tuutista on tullut tammikuusta 2020 lähtien yhä pelottavampia uutisia sairastumisista, sulkutiloista ja erinimisistä virusvarianteista – ikään kuin meillä olisi muka meneillään kuin kammottava ruttoaalto (Musta surma 1300-luvulta). Valtavirtamedian kanavissa manipuloiva retoriikka, ideologia ja agenda syrjäyttävät faktat, ja siihen sopimaton sisältö vain suodatettiin pois. Ihmisiä peloteltiin ympäri maailman, että jokainen voi olla potentiaalinen koronan levittäjä, ja siksi tarvittiin sosiaalista eristäytymistä, maskeja ja mRNA-rokotuksia. Sosiaalisen median kanavilla saatiin vielä ”woke”-sukupolvi trollaamaan liberaalit heidän arvoineen. Myös turvaetäisyyden käsite lanseerattiin ja paasattiin hirveän viruksen tarttuvan aerosoleina markettien hyllyjen välissä, jos joku sattumoisin edes rykäisee parin metrin säteellä ja vielä ilman kasvomaskia. Pelkoa lisättiin, kun viranomaiset julistivat, että jokainen siihen koronaan tulee jossain vaiheessa sairastumaan.
Suurin ongelma on ollut kansalaisen kannalta luotettavan ja objektiivisen tiedon saanti mediakulttuurin hölynpölyn sekamelskasta. Niin kuin hyvin tiedetään, suuret pelurit eli sosiaalisen median gigantit Facebookista ja Twitteristä alkaen ovat tehokkaasti bannanneet ja poistaneet alustoiltaan ns. misinformaation levittäjät, jotka ovat heidän omien faktantarkastajien mukaan syypäinä esimerkiksi rokotevastaisuutta edistävän ja koronaan liittyvien tieteellisten tutkimustulosten levittämiseen. Siten suuren yleisön mahdollisuudet päästä käsiksi tieteellisesti pätevään informaatioon on rajoitettua, ellei sitten ole sen verran valveutunut, että jaksaa kaivaa muita kuin valtavirtamedian narratiiviin soviteltuja sisältöjä. Tavallisen kansalaisen kannalta ei juuri ole julkaistu ahdistusta lieventäviä anekdootteja ja tieteellisiä tutkimustuloksia, saati omaa immuunipuolustusta edistävää ruokavaliota ja lisäravinteita, ettei omalla kohdalla tuskin olisi mitään vaaraa, vaikka koronatartunnan saisikin. Tucker kritisoi myös PCR-testejä, joiden positiiviset testitulokset eivät kerro mitään testattavan sairastumisesta – ainoastaan sen, että testissä on löydetty ehkä kuolleen viruksen genomin sirpaleita, jotka eivät sairastuta ketään. Ehkäpä siksi jopa yli 90% testituloksesta ovat niitä vääriä positiivisia. Vielä elokuussa 2020 CDC (Centers for Disease Control and Prevention) julkaisi, että koronaan liittyvistä kuolemista olisi viruksen aiheuttamia vain kuusi prosenttia niin sanotusti perusterveillä, ja lopuilla 94 prosentilla oli entuudestaan jokin tuhoisa perussairaus. Sanomatta on myös jäänyt koronan keskimääräisen uhrien elinikä (reippaasti yli 80 vuotta) ja heidän moninaiset perussairautensa.
Friedrich August von Hayekin sitaatteja ja ydinajattelua käytetään, kun peräänkuulutetaan edes jonkinlaista älyä ja tieteellisiä perusteluja erilaisille hallitusten koronatoimille. Niille kuitenkin on viitattu laajasti kintaalla ja isketty ikään kuin moukarilla tavalliset kansalaiset maanrakoon tai peräkammariin odottamaan, milloin uskaltautuu jälleen ihmisten ilmoille tai naamavaippa päässään ruokaostoksille lähimarkettiin käyttämällä mennen tullen tietysti käsidesiä ja pitämällä muutaman metrin hajuraon lajitoveriinsa. Professori Isaac Ben-Israelin tutkimus löydetään argumenttien tueksi, kun huomattiin, etteivät sulkutilat vaikuttaneet mitenkään virusten leviämiseen tai kuolemantapauksiin Israelissakaan. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että sulkutilojen vaikutukset olivat ihan tavoitteiden vastaiset: mitä tiukemmasta oli kyse, sitä enemmän oli kuolemia per miljoona.
Tucker kritisoi erittäin kärkevästi nykymenoa ja poliittisten valheiden kasaamista edellisten päälle. Selitykset muuttuvat viikosta toiseen ja yhä hatarammiksi. Mielivaltaiset rajoitukset kohdistuvat milloin mihinkin vailla mitään tieteellistä tutkimuspohjaa, ja Donald Hendersonin metodit panepidemiasta selviämiseen on käännetty ihan päälaelleen. Sunetra Guptan ajatuksiin viitataan, kun taivastellaan nykymenoa ja matkustusrajoituksia: eihän nykymaailmassa kehittyneellä yhteiskunnalla ole mitään mahdollisuuksia toistaa primitiivisten heimojen eristäytyneisyyttä naiiveilla immuunipuolustusmanöövereillä, vaikka sitä on esimerkiksi Uudessa Seelannissa kovasti yritetty. Harvardin yliopiston immunologi Michael Minakin hämmästelee, mistä erikoisesta viruksesta oikein on kyse, kun sairastuneet eivät muka saa pysyvää immuniteettia. Sen sijaan mRNA-injektion saaneet eivät saa kuin joitakin kuukausia kestävän suojan, osa ei edes sitäkään, mutta tällainen kansalaistottelevaisuus palkitaan koronapassilla ja pääsee baariin ja matkoille, vaikka tartuttaisi tuplasti enemmän kuin rokottamaton ja vielä sairastamaton naapuri — siis sitten kun näille tauti iskee. Geenimuunteluun osalliset eivät saa lainkaan pysyvää immuniteettia tautia kohtaan, ja siksi seuraava infektoituminen voi olla yhtä kohtalokas kuin influenssashotteihin hurahtaneilla. Suomessakin koronapassin saa vain vähäiseksi määräajaksi, vaikka olisi sairastanut taudin ja siitä parantunut. Tucker myös ihmettelee, missä paradigma oikein meni väärille urille, kun hänkään ei löytänyt solu- ja molekyylibiologian kirjoista, että menemällä piiloon voisi koronaviruksen voittaa?!
Tuckerin mukaan nykyinen meno ei ole muuta kuin nihilismiä ja brutalismia ja pyrkimys totalitarismiin ja alistavaan pakkovaltaan, kun totuus ja valheet kiedotaan hämmentävään mössöön, jota tarjoillaan jatkuvana uutisvirtana ja poliittisina rankaisutoimina. Raakuuksiin vastataan usein samalla mitalla, sillä iso osa ihmisistä ei ole koskaan valmiita hyväksymään brutalistien elämänteoriaa, vaan he valitsevat vapauden – maksoi mitä maksoi. Hämmästyttävää on ollut myös huomata, miten yhdenmukaisesti hallitukset länsimaissa ovat lanseeranneet uusia vapauden rajoituskeinoja ja kansalaisten kiristämistä rokottautumiseen ihan samanaikaisesti riippumatta eri maiden tautitilanteista. Hallitusten toimista on tullut diktatorista mielivaltaa, eikä tehtyjä virheitä voida myöntää, joten rajoitukset saavat alati uusia ja hämmästyttävämpiä muotoja, joilla pyritään peittelemään aikaisempia tekoja ja viitataan, että muka toimittiin sen hetkisen tietämyksen varassa – eihän nyt suinkaan tieteeseen perustuvan?!
Tuckerin mukaan kuitenkin toivoa vielä on, vaikka ylivoimainen enemmistö ihmisistä on kuuliaisia ryhmäajattelijoita (toisin sanoen eivät ajattele ollenkaan omilla aivoillaan). Silti massapsykoosista olisi mahdollista selvitä aistinsa ja järkensä palautuessa jotenkuten vähitellen normaaleiksi – ihminen kerrallaan.
Kirja on kaikin puolin mielenkiintoista luettavaa ja voi vahvistaa monen lukijan orastavia ajatuksia vapauden ja autonomian perusprinsiipeistä. Sisältö oli paikoin syvääluotaava, osin hajanainen ja muutamia lähdekirjoja ja maailman tapahtumia kommentoiva, ja mukana kulki aika usein kirjoittajan oma henkilöhistoria ja yhdessä luvussa kotiinsa lukittujen ahdistuneiden ihmisten koskettavia anekdootteja kärsimyksistään eristettynä olemisesta. Covid-19-pandemia ja siihen liittyvä talousahdinko on Tuckerin mukaan hallitusten törkeän vastuuttoman pakkovallan seurausta eikä suinkaan koronaviruksen aiheuttaman flunssa-aallon.
– They killed commercial society.
– They killed choise.
– They killed freedom. — —
– Socially distance! Don’t be a silent spreader!
– Lockdown ideology: ”It is tyranny without limit, and the expense of all human dignity, decency and rights.”
– “Government is not smarter than society. Nothing is gained by pretending otherwise.”
– “The whole thing is a ridiculous mysophobic overreach, like most of the rules which we live.”
– “ Which is to say: the closures, lockdowns, and imposed stringency measures were not science. It was monkey see, monkey do.”
Kirja jakaantuu neljään eri osioon: Ensin on Valinta (Choise), ja tekijän mukaan on päädytty mielettömään poliitikkojen aiheuttamaan brutalismiin. Toiseen osioon on mahdutettu sulkutilojen tragedia taiteiden tappamisesta itsemurha-aaltoihin. Kolmannessa osassa tehdään historiallinen katsaus menneisiin epidemioihin, ja nyt menetellään ihan täsmälleen päinvastoin kuin isorokon kukistajan (Donald Hendersonin) mukaan pitäisi toimia panepidemioissa. Ihan samaa toitottaa saksalainen Sukrat Bhakdi, että sulkutoimin on mahdotonta tukahduttaa populaatiossa jo levinnyttä epidemiaa. Viimein tullaan toivoon, ja siinä peräänkuulutetaan ihmisyyttä, empatiaa ja vapauden puolesta taistelemista.
Käyrän tasoittaminen ”flattening the curve” on maailmanlaajuisesti käytetty tehottomaksi osoittautunut loitsu, jolla on oikeutettu poliittinen pakkovalta ja ajettu ihmiset kotiarestiin ja nitistetty pienyrittäjien elinkeino monen monituisella alalla, unohtamatta köyhiä ja muutoinkin jo syrjäytyneitä tai vähäosaisia. Suomessakin on rajoitustoimia lisätty, kun poliitikoilla on kertomansa mukaan ollut huoli tehohoitopaikkojen riittävyydestä (ja tietysti siinä sivussa oman pestin jatkuvuudesta). Meillä peruspalveluministeri Kiuru lupaili vuonna 2020 lähes 1000 tehohoitopaikkaa lisää, mutta syksyllä 2021 ollaankin ihan samoissa määrissä kuin edellisenä vuotena ja ”virheiden komedia” sen kuin jatkuu ympäri maailmaa. Nyt näyttää (syksyllä 2021), että hallitukset ovat onnistuneet masinoimaan kaikkien aikojen kriisin sitten toisen maailmansodan (Tuckerin mukaan). Siten tämä ”tasoittelu” muuttui teoriaksi, jonka verukkeella byrokraatit ja terveysviranomaiset saivat käyttää totalitaristista valtaa ja luoda poliisivaltioita koronaviruksen tukahduttamiseksi ja hävittämisen toivottomiksi yrityksiksi. Despotismin pelillistämiseksi on luotu moninaisia tietokoneella tehtyjä mallinnuksia, jotka perustuvat lähinnä arvailuihin, mutta niillä on rajoitettu matkustelua, eristetty ihmiset toisistaan ja aiheutettu valtava määrää aivan tarpeetonta ahdistusta ja kärsimystä.
Tucker nimittää episteemiseksi kriisiksi informaatiokaaosta, sillä joka tuutista on tullut tammikuusta 2020 lähtien yhä pelottavampia uutisia sairastumisista, sulkutiloista ja erinimisistä virusvarianteista – ikään kuin meillä olisi muka meneillään kuin kammottava ruttoaalto (Musta surma 1300-luvulta). Valtavirtamedian kanavissa manipuloiva retoriikka, ideologia ja agenda syrjäyttävät faktat, ja siihen sopimaton sisältö vain suodatettiin pois. Ihmisiä peloteltiin ympäri maailman, että jokainen voi olla potentiaalinen koronan levittäjä, ja siksi tarvittiin sosiaalista eristäytymistä, maskeja ja mRNA-rokotuksia. Sosiaalisen median kanavilla saatiin vielä ”woke”-sukupolvi trollaamaan liberaalit heidän arvoineen. Myös turvaetäisyyden käsite lanseerattiin ja paasattiin hirveän viruksen tarttuvan aerosoleina markettien hyllyjen välissä, jos joku sattumoisin edes rykäisee parin metrin säteellä ja vielä ilman kasvomaskia. Pelkoa lisättiin, kun viranomaiset julistivat, että jokainen siihen koronaan tulee jossain vaiheessa sairastumaan.
Suurin ongelma on ollut kansalaisen kannalta luotettavan ja objektiivisen tiedon saanti mediakulttuurin hölynpölyn sekamelskasta. Niin kuin hyvin tiedetään, suuret pelurit eli sosiaalisen median gigantit Facebookista ja Twitteristä alkaen ovat tehokkaasti bannanneet ja poistaneet alustoiltaan ns. misinformaation levittäjät, jotka ovat heidän omien faktantarkastajien mukaan syypäinä esimerkiksi rokotevastaisuutta edistävän ja koronaan liittyvien tieteellisten tutkimustulosten levittämiseen. Siten suuren yleisön mahdollisuudet päästä käsiksi tieteellisesti pätevään informaatioon on rajoitettua, ellei sitten ole sen verran valveutunut, että jaksaa kaivaa muita kuin valtavirtamedian narratiiviin soviteltuja sisältöjä. Tavallisen kansalaisen kannalta ei juuri ole julkaistu ahdistusta lieventäviä anekdootteja ja tieteellisiä tutkimustuloksia, saati omaa immuunipuolustusta edistävää ruokavaliota ja lisäravinteita, ettei omalla kohdalla tuskin olisi mitään vaaraa, vaikka koronatartunnan saisikin. Tucker kritisoi myös PCR-testejä, joiden positiiviset testitulokset eivät kerro mitään testattavan sairastumisesta – ainoastaan sen, että testissä on löydetty ehkä kuolleen viruksen genomin sirpaleita, jotka eivät sairastuta ketään. Ehkäpä siksi jopa yli 90% testituloksesta ovat niitä vääriä positiivisia. Vielä elokuussa 2020 CDC (Centers for Disease Control and Prevention) julkaisi, että koronaan liittyvistä kuolemista olisi viruksen aiheuttamia vain kuusi prosenttia niin sanotusti perusterveillä, ja lopuilla 94 prosentilla oli entuudestaan jokin tuhoisa perussairaus. Sanomatta on myös jäänyt koronan keskimääräisen uhrien elinikä (reippaasti yli 80 vuotta) ja heidän moninaiset perussairautensa.
Friedrich August von Hayekin sitaatteja ja ydinajattelua käytetään, kun peräänkuulutetaan edes jonkinlaista älyä ja tieteellisiä perusteluja erilaisille hallitusten koronatoimille. Niille kuitenkin on viitattu laajasti kintaalla ja isketty ikään kuin moukarilla tavalliset kansalaiset maanrakoon tai peräkammariin odottamaan, milloin uskaltautuu jälleen ihmisten ilmoille tai naamavaippa päässään ruokaostoksille lähimarkettiin käyttämällä mennen tullen tietysti käsidesiä ja pitämällä muutaman metrin hajuraon lajitoveriinsa. Professori Isaac Ben-Israelin tutkimus löydetään argumenttien tueksi, kun huomattiin, etteivät sulkutilat vaikuttaneet mitenkään virusten leviämiseen tai kuolemantapauksiin Israelissakaan. Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että sulkutilojen vaikutukset olivat ihan tavoitteiden vastaiset: mitä tiukemmasta oli kyse, sitä enemmän oli kuolemia per miljoona.
Tucker kritisoi erittäin kärkevästi nykymenoa ja poliittisten valheiden kasaamista edellisten päälle. Selitykset muuttuvat viikosta toiseen ja yhä hatarammiksi. Mielivaltaiset rajoitukset kohdistuvat milloin mihinkin vailla mitään tieteellistä tutkimuspohjaa, ja Donald Hendersonin metodit panepidemiasta selviämiseen on käännetty ihan päälaelleen. Sunetra Guptan ajatuksiin viitataan, kun taivastellaan nykymenoa ja matkustusrajoituksia: eihän nykymaailmassa kehittyneellä yhteiskunnalla ole mitään mahdollisuuksia toistaa primitiivisten heimojen eristäytyneisyyttä naiiveilla immuunipuolustusmanöövereillä, vaikka sitä on esimerkiksi Uudessa Seelannissa kovasti yritetty. Harvardin yliopiston immunologi Michael Minakin hämmästelee, mistä erikoisesta viruksesta oikein on kyse, kun sairastuneet eivät muka saa pysyvää immuniteettia. Sen sijaan mRNA-injektion saaneet eivät saa kuin joitakin kuukausia kestävän suojan, osa ei edes sitäkään, mutta tällainen kansalaistottelevaisuus palkitaan koronapassilla ja pääsee baariin ja matkoille, vaikka tartuttaisi tuplasti enemmän kuin rokottamaton ja vielä sairastamaton naapuri — siis sitten kun näille tauti iskee. Geenimuunteluun osalliset eivät saa lainkaan pysyvää immuniteettia tautia kohtaan, ja siksi seuraava infektoituminen voi olla yhtä kohtalokas kuin influenssashotteihin hurahtaneilla. Suomessakin koronapassin saa vain vähäiseksi määräajaksi, vaikka olisi sairastanut taudin ja siitä parantunut. Tucker myös ihmettelee, missä paradigma oikein meni väärille urille, kun hänkään ei löytänyt solu- ja molekyylibiologian kirjoista, että menemällä piiloon voisi koronaviruksen voittaa?!
Tuckerin mukaan nykyinen meno ei ole muuta kuin nihilismiä ja brutalismia ja pyrkimys totalitarismiin ja alistavaan pakkovaltaan, kun totuus ja valheet kiedotaan hämmentävään mössöön, jota tarjoillaan jatkuvana uutisvirtana ja poliittisina rankaisutoimina. Raakuuksiin vastataan usein samalla mitalla, sillä iso osa ihmisistä ei ole koskaan valmiita hyväksymään brutalistien elämänteoriaa, vaan he valitsevat vapauden – maksoi mitä maksoi. Hämmästyttävää on ollut myös huomata, miten yhdenmukaisesti hallitukset länsimaissa ovat lanseeranneet uusia vapauden rajoituskeinoja ja kansalaisten kiristämistä rokottautumiseen ihan samanaikaisesti riippumatta eri maiden tautitilanteista. Hallitusten toimista on tullut diktatorista mielivaltaa, eikä tehtyjä virheitä voida myöntää, joten rajoitukset saavat alati uusia ja hämmästyttävämpiä muotoja, joilla pyritään peittelemään aikaisempia tekoja ja viitataan, että muka toimittiin sen hetkisen tietämyksen varassa – eihän nyt suinkaan tieteeseen perustuvan?!
Tuckerin mukaan kuitenkin toivoa vielä on, vaikka ylivoimainen enemmistö ihmisistä on kuuliaisia ryhmäajattelijoita (toisin sanoen eivät ajattele ollenkaan omilla aivoillaan). Silti massapsykoosista olisi mahdollista selvitä aistinsa ja järkensä palautuessa jotenkuten vähitellen normaaleiksi – ihminen kerrallaan.
Kirja on kaikin puolin mielenkiintoista luettavaa ja voi vahvistaa monen lukijan orastavia ajatuksia vapauden ja autonomian perusprinsiipeistä. Sisältö oli paikoin syvääluotaava, osin hajanainen ja muutamia lähdekirjoja ja maailman tapahtumia kommentoiva, ja mukana kulki aika usein kirjoittajan oma henkilöhistoria ja yhdessä luvussa kotiinsa lukittujen ahdistuneiden ihmisten koskettavia anekdootteja kärsimyksistään eristettynä olemisesta. Covid-19-pandemia ja siihen liittyvä talousahdinko on Tuckerin mukaan hallitusten törkeän vastuuttoman pakkovallan seurausta eikä suinkaan koronaviruksen aiheuttaman flunssa-aallon.
– They killed commercial society.
– They killed choise.
– They killed freedom. — —
– Socially distance! Don’t be a silent spreader!
– Lockdown ideology: ”It is tyranny without limit, and the expense of all human dignity, decency and rights.”
– “Government is not smarter than society. Nothing is gained by pretending otherwise.”
– “The whole thing is a ridiculous mysophobic overreach, like most of the rules which we live.”
– “ Which is to say: the closures, lockdowns, and imposed stringency measures were not science. It was monkey see, monkey do.”
January 14, 2021
This book should be required reading for every human in the US. “For COVID-19, we reverted to medieval-style understandings and policies, even in the 21st century. It’s all very strange. The contrast between 1968 and 2020 couldn’t be more striking. They were smart. We are idiots. Or at least our governments are.”
May 2, 2021
Excellent! Must read book!
I absolutely loved this book. Made me cry but also laugh. Mostly made me want to shout out “hell yeah!” A brave, wise, well researched and insightful read.
I absolutely loved this book. Made me cry but also laugh. Mostly made me want to shout out “hell yeah!” A brave, wise, well researched and insightful read.
August 27, 2021
A book that Gets better and better
I would Love to see a reedition, to see what Jeffrey things about the vaccine, its deployment, the antivaccine movement, the colateral damage of confinement, etc
I would Love to see a reedition, to see what Jeffrey things about the vaccine, its deployment, the antivaccine movement, the colateral damage of confinement, etc
December 30, 2020
A polemic on the impact of Coronavirus policies on civil liberties. A good presentation throughout history of how viruses were dealt with in the past. Could be a bit deeper in the science and economics, but good overall.
December 13, 2021
One of those books that's a stitch-up of a whole bunch of columns and editorial articles. And like so many current affairs books of that type, it's already dated.
April 30, 2023
4.5/5
February 18, 2021
I like Jeffrey Tucker's writing, generally, and I think he makes many good points in the book. But, I think the book gets a bit hyperbolic and discounts some of the nuance and difficulty of dealing with high-impact situations under uncertainty.
Displaying 1 - 10 of 10 reviews