What do you think?
Rate this book
Kukkia maan alla
Berliiniin sijoittuva tunnelmavetoinen romaani
”Ei vain kukkia, Marianna sanoo, vaan myös neuvoja niille, jotka menettävät suuntansa maan alla. Sellaisia ihmisiä on paljon.”
Metroaseman kukkakaupan myyjä Marianna on houkuttelevien kukkien keskellä myös ihmisten tarkkailija ja kuuntelija. Oman äitinsä kuulumisia hän kuitenkin kyselee veljeltään Borysilta Puolasta asti, vaikka äiti asuu Berliinissä samassa korttelissa.
Samoilla kaduilla Weddingissä astelee avojaloin Karim. Pojan ote Amalia-äidin kädestä on vahva, mutta yhteys pätkii, kun äidin ajatukset viipyilevät jo tulevaisuudessa.
Kun äitien, lasten ja sisarusten tiet kohtaavat, syntyy tarina, joka risteilee kuin suurkaupungin metrokartta.
Kukkia maan alla sijoittuu Berliinin ohella Saksan ja Puolan rajaseudulle. Se on kertomus juurista, ihmisten välisistä etäisyyksistä ja rajan ylittämisen vaikeudesta.
”Ei vain kukkia, Marianna sanoo, vaan myös neuvoja niille, jotka menettävät suuntansa maan alla. Sellaisia ihmisiä on paljon.”
Metroaseman kukkakaupan myyjä Marianna on houkuttelevien kukkien keskellä myös ihmisten tarkkailija ja kuuntelija. Oman äitinsä kuulumisia hän kuitenkin kyselee veljeltään Borysilta Puolasta asti, vaikka äiti asuu Berliinissä samassa korttelissa.
Samoilla kaduilla Weddingissä astelee avojaloin Karim. Pojan ote Amalia-äidin kädestä on vahva, mutta yhteys pätkii, kun äidin ajatukset viipyilevät jo tulevaisuudessa.
Kun äitien, lasten ja sisarusten tiet kohtaavat, syntyy tarina, joka risteilee kuin suurkaupungin metrokartta.
Kukkia maan alla sijoittuu Berliinin ohella Saksan ja Puolan rajaseudulle. Se on kertomus juurista, ihmisten välisistä etäisyyksistä ja rajan ylittämisen vaikeudesta.
159 pages, Hardcover
First published January 1, 2020
2 people are currently reading
64 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
December 24, 2020
Olipa kaunis ja soinen, syvä jotenkin pehmeästi. Oikean mittainen, ihan liian usein pakotetaan tekstiä pidemmäksi, kun todellisuudessa tämä riittää suureksikin romaaniksi.
October 15, 2020
Kukkia maan alla on tosiaan kovin tunnelmavetoinen, kuten takakansi lupaa. On helppo kuvitella, että kirjasta voi irrota hedelmällinen keskustelu jossain lukupiirissä; toisaalta on helppo nähdä, että jotkut laskevat tämän käsistään turhautuneina epämääräisyyteen.
Minä pidin, vaikka en lainkaan muista miksi tämän aikoinani varasin, mikä tässä koukutti. Onneksi olen kirjannut ajatukseni aikoinani blogiini: ratkaisevaa oli ilmeisesti kirjan 120-sivuisuus, verrattuna Anni Kytömäen Margaritan yli kuuteensataan sivuun. No on sekin syy. Valmiissa kirjassa on kuitenkin 159 sivua, mutta kovin väljästi, joten pitkästi tässä ei ole luettavaa, tämä on pieni tunnelmapala.
Luin ennen tätä Olga Tokarczukin Puolan rajaseuduille sijoittuvan Aja aurasi vainajain luitten yli ja sattumalta tässäkin ollaan Puolan rajalla. Yksi kirjan langoista on Berliinissä metroasemalla kukkia myyvä Marianna, joka on muuttanut Berliiniin monen mutkan takaa Puolan länsirajalla sijaitsevasta Gubinista, joka muodostaa Saksan puolella olevan Gubenin kanssa yhdenlaisen Tornio-Haaparannan.
Marianna myy kukkia, kärsii huonosta polvesta ja soittaa veljelleen Borysille Puolaan kyselemään kuulumisia äidistään, joka asuu nykyään Berliinissä samassa korttelissa kuin Marianna.
Toinen lanka on Amalia, joka on poikansa Karimin kanssa matkalla Cottbusiin – joka on lähellä Gubenia – siskonsa luokse. On jo kiire, asiat stressaavat ja monipolvinen matka ensin metrolla rautatieasemalle ja sitten junalla Cottbusiin näyttää epäonnistuvan. Sisko Leila syyllistää ja paheksuu puhelimen toisessa päässä. Karim tarkastelee asioita omasta pienen lapsen näkökulmastaan, eikä äidin ja pojan välillä oikein ole yhteyttä.
Nämä langat etenevät, risteävät ja sitten ne jätetään taakse. Kirja tarkastelee lyhyttä ajanjaksoa, paria päivää, ja etenee nopeissa, pienissä katkelmissa kevyesti. Keveydestä huolimatta kirja onnistuu tarkastelemaan äitien, lasten ja sisarusten keskinäisiä yhteyksiä mielenkiintoisella ja monitasoisella tavalla. Kirja kuvaa yhteyksiä, juuria ja rajoja taitavasti.
Kirjan juoni on tiivistettävissä nopeasti, eikä tässä tarvitse myöskään juuri spoilereita varoa: tämä kirja ei tyhjene kertomalla sen juoni. Tunnelmapalana Kukkia maan alla on hyvin viehättävä.
Minä pidin, vaikka en lainkaan muista miksi tämän aikoinani varasin, mikä tässä koukutti. Onneksi olen kirjannut ajatukseni aikoinani blogiini: ratkaisevaa oli ilmeisesti kirjan 120-sivuisuus, verrattuna Anni Kytömäen Margaritan yli kuuteensataan sivuun. No on sekin syy. Valmiissa kirjassa on kuitenkin 159 sivua, mutta kovin väljästi, joten pitkästi tässä ei ole luettavaa, tämä on pieni tunnelmapala.
Luin ennen tätä Olga Tokarczukin Puolan rajaseuduille sijoittuvan Aja aurasi vainajain luitten yli ja sattumalta tässäkin ollaan Puolan rajalla. Yksi kirjan langoista on Berliinissä metroasemalla kukkia myyvä Marianna, joka on muuttanut Berliiniin monen mutkan takaa Puolan länsirajalla sijaitsevasta Gubinista, joka muodostaa Saksan puolella olevan Gubenin kanssa yhdenlaisen Tornio-Haaparannan.
Marianna myy kukkia, kärsii huonosta polvesta ja soittaa veljelleen Borysille Puolaan kyselemään kuulumisia äidistään, joka asuu nykyään Berliinissä samassa korttelissa kuin Marianna.
Toinen lanka on Amalia, joka on poikansa Karimin kanssa matkalla Cottbusiin – joka on lähellä Gubenia – siskonsa luokse. On jo kiire, asiat stressaavat ja monipolvinen matka ensin metrolla rautatieasemalle ja sitten junalla Cottbusiin näyttää epäonnistuvan. Sisko Leila syyllistää ja paheksuu puhelimen toisessa päässä. Karim tarkastelee asioita omasta pienen lapsen näkökulmastaan, eikä äidin ja pojan välillä oikein ole yhteyttä.
Nämä langat etenevät, risteävät ja sitten ne jätetään taakse. Kirja tarkastelee lyhyttä ajanjaksoa, paria päivää, ja etenee nopeissa, pienissä katkelmissa kevyesti. Keveydestä huolimatta kirja onnistuu tarkastelemaan äitien, lasten ja sisarusten keskinäisiä yhteyksiä mielenkiintoisella ja monitasoisella tavalla. Kirja kuvaa yhteyksiä, juuria ja rajoja taitavasti.
Kirjan juoni on tiivistettävissä nopeasti, eikä tässä tarvitse myöskään juuri spoilereita varoa: tämä kirja ei tyhjene kertomalla sen juoni. Tunnelmapalana Kukkia maan alla on hyvin viehättävä.
Read
November 22, 2020Hienoa ilmavuutta ja aukkoisuutta. Tilaa hengittää. Metrotunnelin ilmastoinnin tuuli. Raja-alueet, junat ja kadut. Berliinin tuoksu. Kukkien paino. Toisistaan vieraantuneet ihmiset. Elämän, olosuhteiden erottamat.
Luin Venla Saalon romaanin tilanteessa, jossa olin niin surua täynnä, että kirjan tapahtumat eivät tarkemmin rekisteröityneet mieleeni. Se ei ole tämän romaanin puute, se on minun puutteeni - eikä oikeastaan sitäkään.
Luin Venla Saalon romaanin tilanteessa, jossa olin niin surua täynnä, että kirjan tapahtumat eivät tarkemmin rekisteröityneet mieleeni. Se ei ole tämän romaanin puute, se on minun puutteeni - eikä oikeastaan sitäkään.
October 23, 2021
Hämyinen, mutta silti jotenkin niin kirkas? Tällaiset tunnelmavetoiset romaanit on ihania siinä, että niiden kanssa on pysähdyttävä hetkeen. Lukemista ei voi kiirehtiä, se ei tuo mitään lisää.
Pidin riveille (ja rivien väliin) kirjoitetuista ristiriitaisuuksista, perhesuhteiden dynamiikasta ja Berliinin katujen luonteesta. Kaipasin henkilöhahmoille vielä jotakin syvyyttä, rosoa.
Pidin riveille (ja rivien väliin) kirjoitetuista ristiriitaisuuksista, perhesuhteiden dynamiikasta ja Berliinin katujen luonteesta. Kaipasin henkilöhahmoille vielä jotakin syvyyttä, rosoa.
December 20, 2020
Kukkia maan alla vie mielenkiintoisesti Saksan ja Puolan rajalle, jossa rajajokena virtaa Neisse ja jossa maiden välinen raja jakaa kaupunkeja. Romaani on lyhyt, vain 157-sivuinen. Silti Saalo saa teokseen mahdutettua päähenkilöidensä koskettavat elämäntarinat. Keskiössä on kaksi eri-ikäistä naista: keski-ikäinen Marianne ja nuori Amalia. He elävät arkista elämäänsä jotenkin epämukavasti ja vieraantuneina nykyhetkestä, sillä heidän juurensa ovat muualla. Naiset ovat muualta Saksaan tulleita, maahanmuuttajia / siirtotyöläisiä tai heidän jälkeläisiään. Kolmemiljoonainen Berliini on kuluttava ja hälisevä asuinympäristö, jossa syntyperäiset berliiniläisetkin tuntuvat ahdistuvan.
Saalon teksti toi mieleeni Cristina Sandun tyylin. Vähäeleisen ja tunnelmallisen, jossa kaikkea ei selitetä puhki, vaan annetaan lukijalle tulkinnan mahdollisuus. Romaanissa on lyhytelokuvan tapaisia välähdyksiä näiden kahden naisen ja heidän lähipiirinsä elämästä. Berliinin tuntu oli hyvin aistittavissa, samoin kuin sinne päätyneitten ihmisten elämän väliaikaisuus ja irrallisuus. Hyvin kaunis ja herkkävireinen tarina, jossa aika kuluu ja elämä on epätäydellistä eivätkä toiveet aina toteudu.
Saalon teksti toi mieleeni Cristina Sandun tyylin. Vähäeleisen ja tunnelmallisen, jossa kaikkea ei selitetä puhki, vaan annetaan lukijalle tulkinnan mahdollisuus. Romaanissa on lyhytelokuvan tapaisia välähdyksiä näiden kahden naisen ja heidän lähipiirinsä elämästä. Berliinin tuntu oli hyvin aistittavissa, samoin kuin sinne päätyneitten ihmisten elämän väliaikaisuus ja irrallisuus. Hyvin kaunis ja herkkävireinen tarina, jossa aika kuluu ja elämä on epätäydellistä eivätkä toiveet aina toteudu.
December 17, 2020
Kaunis ja tiivis pienoisromaani perhesuhteista ja jännitteistä ihmisten välillä. Ja Berliinistä - kaupunki tuntui yhdeltä henkilöhahmoista, niin antaumuksella sen kuvaaminen sai kerronnassa tilaa.
Saattoi johtua teoksen tiiviydestä, mutta en aivan tavoittanut esimerkiksi henkilöitä tai heidän maailmaansa, niiden tummempia kohtia, niin syvältä luin olisin halunnut. Kaunis ja kiinnostava joka tapauksessa!
Saattoi johtua teoksen tiiviydestä, mutta en aivan tavoittanut esimerkiksi henkilöitä tai heidän maailmaansa, niiden tummempia kohtia, niin syvältä luin olisin halunnut. Kaunis ja kiinnostava joka tapauksessa!
June 15, 2025
Suomalaisen kirjoittajan eurooppalainen romaani juurista, rajoista, kodeista. Yhteyskatkoksista.
Kaunis pieni kirja, jossa oli kevyt, hieman unenomainen tunnelma ja viehättäviä yksityiskohtia, kuten maanalainen kukkakauppa, mutta lukiessa tuntui että jokin kokonaisuudessa jätti hieman ulkopuolelle eikä täysin läpäissyt.
Ehkä päällimmäisenä jäin miettimään sitä, millaisten asioiden varaan ihmisten välinen yhteys rakentuu ja miksi on niin vaikea asettua elämään käsillä olevassa hetkessä. On helpompaa kaivata ja ikävöidä, kuin olla toiselle läsnä vailla odotuksia.
Kaunis pieni kirja, jossa oli kevyt, hieman unenomainen tunnelma ja viehättäviä yksityiskohtia, kuten maanalainen kukkakauppa, mutta lukiessa tuntui että jokin kokonaisuudessa jätti hieman ulkopuolelle eikä täysin läpäissyt.
Ehkä päällimmäisenä jäin miettimään sitä, millaisten asioiden varaan ihmisten välinen yhteys rakentuu ja miksi on niin vaikea asettua elämään käsillä olevassa hetkessä. On helpompaa kaivata ja ikävöidä, kuin olla toiselle läsnä vailla odotuksia.
February 27, 2021
Lauantaiaamun lempeä lukupala. Sai kaipaamaan Keski-Euroopan suurkaupunkeihin ja pikkukyliin.
September 9, 2022
Tulipa ikävä Berliiniin!
November 13, 2020
Romaani, josta ei aivan varmasti tiedä, minne se on menossa, ei edes kirjan lopussa. Henkilöt jäävät mieleen. Ajatus kukkakaupasta maan alla on miellyttävä, siitä voisi seurata hykerryttävä rakkausromaani, mutta ei seuraa, vaan jotakin realistisempaa. Saalon kerronnassa on jotakin Tokarczukmaista, ehkä jokin muistuma Joycen jostain, mutta kuitenkin selkeämpää ja samalla - henkilöitä kohtaan - hyväksyvämpää. Lukijallekin tulee suopea asenne henkilöitä kohtaan. Muisti ja muistot ovat esillä, se miten sama asia näyttäytyy eri henkilöiden muisteissa eri tavoin, erilaisessa valossa. Liike ja pysähdys ovat tässä kertomuksessa myös olennaisia, sekä fyysinen liike että ajan liike. Ihastuin kerrontaan, mutta olisin kaivannut hieman lisää kukkien symboliikkaa, kun se mainittiin.
September 30, 2024
Helteinen, loppukesän viikonloppu Berliinissä ja Puolan ja Saksan rajaseudulla.
Kukkia maan alla tutkii irrallisuutta ja ajan vääjäämätöntä kulkua, jota ei voi pysäyttää. Kirjassa seurataan pienissä välähdyksissä muutaman ihmisen elämää, jotka risteävät, kohtaavat ja taas erkanevat kuin metrot maan alla. Marianna myy kukkia metroasemalla ja soittelee veljelleen Puolaan kyselläkseen melkein naapurissaan asuvan äidin kuulumisia. Amalia yrittää ehtiä junaan poikansa Karimin kanssa. Boris toivoo Mariannan palaavan Puolaan. Karim ihmettelee maailmaa omasta näkökulmastaan. Päähenkilöiden kautta käsitellään rajoja, niin maantieteellisiä kuin henkisiä, ja niiden ylittämistä, ja vaikeutta puhua oikeista asioista. Elämää määrittää lukemattomat katkenneet yhteydet, mutta myös toivoa on myös uusien yhteyksien muodostumisesta.
Paljon enemmän jätetään sanomatta kun osataan tai halutaan sanoa ääneen, ja rivien väleihin jää paljon ahdistusta, yksinäisyyttä, vaikeita perhesuhteita ja hankalia dynamiikkoja. Kipeiden fiilisten ohella tässä kuitenkin lämmin pohjavire ja jotain hyvin lempeää, etenkin suhtautumisessa ihan kaikkiin kirjan hahmoihin. Ihmiset toimivat hölmösti ja epätäydellisesti koska ovat, no, ihmisiä.
Kukkia maan alla on ehdottomasti tunnelmakirja, ja oikein toimiva ja hyvin kaunis sellainen. Päällimmäisenä jää mieleen lempeä haikeus ja lämpimät kesäpäivät Berliinissä. Olispa Berliinissä.
Kukkia maan alla tutkii irrallisuutta ja ajan vääjäämätöntä kulkua, jota ei voi pysäyttää. Kirjassa seurataan pienissä välähdyksissä muutaman ihmisen elämää, jotka risteävät, kohtaavat ja taas erkanevat kuin metrot maan alla. Marianna myy kukkia metroasemalla ja soittelee veljelleen Puolaan kyselläkseen melkein naapurissaan asuvan äidin kuulumisia. Amalia yrittää ehtiä junaan poikansa Karimin kanssa. Boris toivoo Mariannan palaavan Puolaan. Karim ihmettelee maailmaa omasta näkökulmastaan. Päähenkilöiden kautta käsitellään rajoja, niin maantieteellisiä kuin henkisiä, ja niiden ylittämistä, ja vaikeutta puhua oikeista asioista. Elämää määrittää lukemattomat katkenneet yhteydet, mutta myös toivoa on myös uusien yhteyksien muodostumisesta.
Paljon enemmän jätetään sanomatta kun osataan tai halutaan sanoa ääneen, ja rivien väleihin jää paljon ahdistusta, yksinäisyyttä, vaikeita perhesuhteita ja hankalia dynamiikkoja. Kipeiden fiilisten ohella tässä kuitenkin lämmin pohjavire ja jotain hyvin lempeää, etenkin suhtautumisessa ihan kaikkiin kirjan hahmoihin. Ihmiset toimivat hölmösti ja epätäydellisesti koska ovat, no, ihmisiä.
Kukkia maan alla on ehdottomasti tunnelmakirja, ja oikein toimiva ja hyvin kaunis sellainen. Päällimmäisenä jää mieleen lempeä haikeus ja lämpimät kesäpäivät Berliinissä. Olispa Berliinissä.
December 19, 2020
Sellainen ihan kiva pienoisromaani. Tunnelmavetoinen, kuten takakansikin lupaa. Eikä se huono asia ole, kirjan kuvaamat hetket ovat hienoja, tunnistettavia, yleismaailmallisia - mutta henkilöhahmoihin kiintymistä tai heidän ymmärtämistään se ei oikein auta. Enemmän koin tämän tuokiokuvina Berliinistä kuin tarinana juuri näistä hahmoista. Ja Berliiniä, sen metrotunneleita, puistoja, katuja tämä kirja kyllä sai kaipaamaan.
January 30, 2023
Tätä lukiessa huomaan hidastavani lukemistahtia. Hengitänkin rauhallisemmin. Sanat soljuvat ja jäävät leijumaan. Hengitän sanojen luomassa tilassa.
Ja hymyilen.
"On äärimmäisen hiljaista, äärimmäisen liikkumatonta.
Aivan kuin koti hengittäisi sisään päin." (s. 108)
Ja hymyilen.
"On äärimmäisen hiljaista, äärimmäisen liikkumatonta.
Aivan kuin koti hengittäisi sisään päin." (s. 108)
May 18, 2021
Ihanaa kerrontaa ja kuvailua.
May 23, 2021
Muutama päivä Berliinissä, irrallisia kohtauksia siirtolaistaustaisten ihmisten elämästä. Kaipuuta kotiin, menneisyyteen; unelmia paremmasta tulevaisuudesta…
August 15, 2021
Vastaa Karimille. Niin paljon kysymyksiä ja hyviä semmosia.
December 29, 2022
3,5 ⭐ kiinnostava, utuinen ja hiukan keskeneräinen teos.
July 26, 2023
Helmet-lukuhaaste: 5. Kirjassa ollaan maan alla
January 1, 2024
Lyyrinen ja ilmava pienoisromaani.
January 6, 2024
Tämä pienoisromaani on tunnelmavetoinen. Tekstissä tapahtuu hyvin vähän, eikä kokonaisuus isoja käänteitä tunnu kaipaavankaan. Melankolia pitää kudelman kauniisti kasassa.
January 9, 2022
Miten viehättävä kirja! Tää tuoksui, kuului, oli utuinen ja terävä samaan aikaan.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews