Kyllikki Saari katosi jäljettömiin toukokuisena sunnuntai-iltana vuonna 1953 matkalla hengellisestä nuorisotilaisuudesta kotiin. Pitkän etsinnän jälkeen ruumis löydettiin suohon haudattuna. Nuoren naisen väkivaltainen kuolema järkytti koko Suomea, ja hautajaisiin osallistui toistakymmentä tuhatta surijaa. Vaikka tutkimuksiin värvättiin maan etevimmät rikospoliisit, tapaus jäi selvittämättä.
Kuuluisan kuoleman varjo on keskusrikospoliisin hallussa olevaan esitutkinta-aineistoon perustuva selvitys tapahtumaketjusta, joka käynnistyi 17-vuotiaan Kyllikki Saaren katoamisesta. Siinä käydään läpi sekä tärkeimmät että mielikuvituksellisimmat tutkintalinjat eri epäiltyineen mutta myös tutkinnan kuluessa tapahtuneet erehdykset.
Samalla Kyllikki Saaren murhaa tarkastellaan jaettuna kokemuksena ja kulttuurisena ilmiönä, joka on tarttunut suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Se synnytti aikanaan valtavan huhumyrskyn, jota tiedotusvälineet ruokkivat. Ilma oli sakeanaan juoruja, ilmiantoja ja vääriä todistuksia. Ihmiset raportoivat poliisille rikokseen liittyvistä unistaan ja etsivät vastauksia selvänäkijöiltä. Lehtijutut, kirjat ja elokuvat sekä nettikeskustelut ovat pitäneet Kyllikki Saaren ajankohtaisena 2020-luvulle saakka.
Tämä kirja ei paljasta syyllistä, mutta se kertoo, miksi murha on vanginnut suomalaisten mielet seitsemän vuosikymmenen ajan.
Juho Saari, VTT, dos., on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Tampereen yliopistossa.
Juho Saari (s. 1967 Kalajoki) on suomalainen sosiologi. Hän on väitellyt sosiaalipolitiikasta Turun yliopistossa vuonna 1996, toiminut hyvinvointisosiologian professorina Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella vuodesta 2007 ja Kuopion hyvinvointitutkimuskeskuksen (KWRC) johtajana vuodesta 2009.
Saari on tutkinut muun muassa suomalaista köyhyyttä.
Juho Saaren (ei sukua Kyllikki Saarelle) teos on erinomainen kuvaus paitsi Kyllikki Saaren tapauksesta ja sen tutkinnasta, myös elämästä pohjalaisella pikkupaikkakunnalla 1950-luvulla ja siitä, miten ja miksi tietyt tapahtumat syöpyvät kollektiiviseen tajuntaan ja jäävät elämään eri tavalla kuin toiset tapahtumat.
Kirja ei ole tyypillinen populaari true crime -teos, vaan historialliseen mikrososiologiaan kuuluva tutkimus kollektiivisesta muistista. Samalla se on kuitenkin erittäin kattava ja vetävästi sekä helppotajuisesti kirjoitettu katsaus paitsi itse rikokseen, myös sitä edeltäneisiin ja seuranneisiin tapahtumiin sekä muun muassa siihen, miten Saaren murhaa on käsitelty erilaisissa kulttuurituotteissa. Paikoitellen akateeminen kieli saattaa karkottaa joitain lukijoita, mutta erittäin hyvä rikosreportaasi tämä on niillekin aiheesta kiinnostuneille, joita sosiologinen näkökulma ei niinkään houkuttele.
Itseäni kiinnostaa tämän tapauksen yhteydessä erityisesti se, miten se vaikutti koko pienen Isojoen elämään ja sekoitti enemmän tai vähemmän kaikkien pakkaa. Tässä kirjassa ei erityisesti keskitytä siihen, mutta silti mukana on paljon kiinnostavia yksityiskohtia siitä kyräilyn, kyttäämisen ja pelon ilmapiiristä joka Isojoella vallitsi. Idyllisen ja rauhallisen maalaispaikkakunnan (vaikka idylli tietenkin onkin pelkkä harhakuva; ei sisäänpäinlämpiävässä, erittäin konservatiivisessa ja jäykässä yhteisössä ainakaan nykynäkökulmasta oikeasti ole mitään idyllistä) muuttuminen kaikenlaisten kauhukuvien temmellyskentäksi on jotenkin "kiehtovaa".
Suosittelen lämpimästi suomalaisesta rikoshistoriasta kiinnostuneille, etenkin jos kyseinen tapaus ei ole kovin tuttu (ja vaikka olisikin, tässä oli ainakin minulle myös täysin uusia tiedonmurusia). Juho Saari oli minulle ennestään tuttu köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvistä tutkimuksistaan. Kiinnostava aluevaltaus häneltä, etenkin kun esipuheessa kirjailija nimenomaan mainitsee, ettei hän ole niinkään kiinnostunut Kyllikki Saaresta tai murhista.
Kyllikki Saaren murha on kaikille tuttu tragedia, joka on syöpynyt suomalaisten kollektiiviseen muistiin tulikirjaimin tavoin. Aiheesta on kirjoitettu vuosikymmenien saatossa hyllymetreittäin, ja muistoa ovat osaltaan pitäneet yllä lukuisat kulttuurilliset artefaktit kirjoista, tv- ja radio-ohjelmista, näytelmistä, elokuvista ja musiikista lähtien.
Akateeminen tutkimus vuonna 2018 vapaaksi avautuneista viranomaisten arkistoista on kuitenkin puuttunut. Nyt tilanne korjaantuu. Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari (ei sukua uhrille) on kirjoittanut ensimmäisen akateemisen, mikrososiologisen kokonaistutkimuksen Kyllikki Saaren murhasta.
"Kuuluisan kuoleman varjo" esittelee tapauksen kokonaisvaltaisena yleisesityksenä tapahtuma-ajoista näihin päiviin saakka. Samalla se pohtii kollektiivisen muistin merkityksestä tragedialle. Miksi muistamme vielä lähes 70 vuoden jälkeenkin juuri Kyllikki Saaren?
Olitpa sitten murhasta kiinnostunut entusiasti tai aihepiiriin vasta ensimmäistä kertaa tutustuva, tämä kirja kannattaa lukea.
Tarkempi, kuvitettu arvio teoksesta on luettavissa blogistani osoitteesta:
Kun olin 9, Kyllikki Saaren murha jätti minuun lähtemättömän muistijäljen. Satuin eräänä kesäiltana kääntämään kanavan Yle 2:lle, jossa oli meneillään Ei vanhene koskaan -dokumenttisarjan jakso Musta sirkus. Olin jo tuolloin suuri kummitustarinoiden ystävä ja Kyllikki Saaren tarina oli kuin tosielämän jännitysnäytelmä: nuoren maalaistytön katoaminen, laajat etsinnät, ruumiin löytyminen suohaudasta ja loppuhuipennuksena yleisöryntäyksen aiheuttaneet hautajaiset, joihin osallistui enemmän väkeä kuin monen merkkihenkilön hautajaisiin. Kun dokkari päättyi, ryntäsin huoneeseeni etsimään kynää ja paperia. Halusin heti kirjoittaa yksityiskohdat muistiin, jotta pystyin seuraavana päivänä kertomaan tämän jännittävän tarinan ystävälleni.
Miten Saaren murha teki niin suuren vaikutukseen minuun ja moneen muuhun suomalaiseen? Miksi hänen kohtalonsa on yhä tuttu niin monelle, vaikka tapahtumista on yli puoli vuosisataa aikaa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii Juho Saaren tuore teos, joka ei käsittele niinkään tapahtumaa itsessään vaan Kyllikki Saaren murhaa suomalaisten kollektiivisessa muistissa.
Näkökulma on mielenkiintoinen ja tuore ja sen takia otin kirjan lukulistalle. Yleensä Saaren murhasta kertovissa lehtijutuissa ja muissa julkaisuissa tyydytään vaan kertomaan tapahtumien kuvaus joka kerta suunnilleen samanlaisena. Myös Juho Saaren kirja sisältää tapahtumien kuvauksen, mutta se on huomattavasti yksityiskohtaisempi ja tarkempi kuin mitä muistan tähän mennessä lukeneeni. Saari käsittelee aihettaan muutenkin perusteellisesti. Nautin suuresti tällaisesta rajatun aiheen pikkutarkasta käsittelystä, etenkin kun tutkijalla on selkeä ja tarkkaan rajattu näkökulma.
Sujuvan kirjoitustyylin ansiosta teosta lukee mielellään silloinkin, kun se sisältää tutkimusmetodien kuvausta. Myös kuivakkaa huumoria on ripoteltu sopivasti sinne tänne. Ihan heti en välitä lukea yhtään minkään asian mikro- ja makrotasoista, mutta oivallinen teos joka tapauksessa. Suosittelen myös niille, jotka luulevat aiheen olevan läpikotaisesti tuttu ja loppuun kaluttu.
Kyllikki Saaren murha on yksi suomalaisista pimeistä henkirikoksista. Mutta miksi 1950-luvun alussa surmatun naisen kohtalo ja kuolema muistetaan yhä edelleen, vaikka likimain kaikki muut 1950-luvun surmat on unohdettu vuosikymmeniä sitten? Tämän Juho Saari halusi selvittää.
Teos esittelee Kyllikki Saaren henkilönä, Saaren perheen, 1950-luvun isojokisen todellisuuden ja surman jälkeisen mediamyllytyksen. Oman osuutensa saavat myös ns. Kyllikki-veteraanit, jotka edelleen pohtivat ratkaisua mysteeriin. Saari ei pyri tarjoilemaan ratkaisua, koska katsoo että hän keskittyy mikrososiologiaan eikä rikostutkimukseen.
Juho Saaren teos on kiinnostavaa luettavaa, vaikka ei olisikaan true crimen harrastaja.
Kirjassa pohditaan miten Kyllikki Saaren kuolema on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja kollektiivisen muistiin. Sosiologinen näkökulma oli ihan kiinnostava, tosin teksti oli aika kuivaa ja teoria osuudet ei tippaakaan kiinnostanut.
Kirjassa oli kohta, jossa viitattiin lukijaan ja siihen että teoksen luettuaan hän tietää Saaren murhasta enemmän, kuin aikaisemmin. En voi sanoa näin käyneen. Enemmän ehkä sain tietoa siitä miten murha vaikutti yhteiskuntaan ja nimenomaan siihen kollektiiviseen muistiin ja sen kehitykseen. En kyllä itse murhasta tai sen tutkimuksista oppinut mitään uutta.
Tiesin entuudestaan Kyllikki Saaren murhasta hyvin paljon, mutta tutkija Juho Saaren todella monipuolinen teos toi aiheeseen aivan uusia näkökulmia. Miksi juuri Kyllikki Saaren murha on Suomen tunnetuin selvittämätön henkirikos? Miten sitä on muistettu 1950-luvulta 2020-luvulle? Saari tarkastelee sukunimikaimansa kohtaloa ja sen muistamista eritoten kollektiivisen muistin näkökulmasta ja tiukasti kulloiseenkin aikaan sitoen. Pidin tästä todella paljon!
Kyllikki Saaren suohaudalla on tullut käytyä viime vuonna. Oikein vaikuttava ja hyvä oli Saaren teos.täytyy vielä toinen aiheeseen liittyvä kirja lukea.