Scream for Me Finland! — Kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa

by Mikael Huhtamäki

Kattava historiikki metallimusiikin hyökyaallosta

Mikael Huhtamäen Scream for me Finland! kertoo kansainvälisten hevibändien keikoista Suomessa 1980-luvulla.

1980-luvun Suomi eli tasaisen harmaata yhtenäiskulttuurin aikaa kylmän sodan varjostamassa maailmassa. Onneksi jähmeään tunnelmaan toivat piristystä metallimusiikin uudet tuulahdukset ulkomailta.

Scream for me Finland! kertoo hevimusiikin hyökyaallon iskemisestä Suomeen. Kirja on jaettu lukuihin artisteittain, ja se kertoo arkistomateriaalien ja silminnäkijöiden tarinoiden kautta kansainvälisten hevibändien keikoista Suomessa. Vuosina 1980-1991 täällä ehtivät vierailla mm. Iron Maiden, Rainbow, Motörhead, Whitesnake, Ozzy Osbourne, Scorpions, Black Sabbath, Dio, KISS, W.A.S.P., Mötley Crüe, Metallica, Bon Jovi, AC/DC, Judas Priest, Deep Purple, Megadeth, David Lee Roth, Alice Cooper ja Guns N' Roses.

Kirja vie lavalle ja sen taakse kertoessaan, kuinka suomalaiset tuolloin lämpenivät näille myöhemmin legendoiksi muodostuneille yhtyeille. Teatraaliset konserttikokemukset herättivät pelkoa ja inhoa kriitikkokunnassa ja muissa konservatiivipiireissä, mutta jäähallillinen suomalaisnuoria ei voinut olla väärässä - hevi on paskimmillaankin parasta!

Genres: Music, Finnish Literature, Nonfiction

368 pages, Hardcover

Published January 1, 2020

Reviews

[Markku Kesti · Rating 2 out of 5]

Kokonaisuus oli kuin huono hevilevy: Kovaa menoa, kohellusta, mutta itseään toistavaa ja mielikuviteksetonta jyystämistä. Lukeminen toi mieleen miten ankea takahikiä Suomi oli vielä kasarilla. Yksittäiset jutut olivat ihan ookoo ja sisälsivät paikoin ihan kivaa triviaakin, mutta aika samanlaisina toistuvat käänteet turruttivat. Paras pätkä taisi olla bändärihaastattelu ja vähän sen rentoutta ja erilaisuutta olisi piristänyt myös rokkimuisteloita. Hevifaneille voin kyllä suositella, mutta muut älkööt vaivautuko.

[Klaus · Rating 3 out of 5]

Tarjosi mielenkiintoista ajankuvaa 80-luvun keikkalavoilta. Alkoi ehkä kuitenkin vähän toistamaan itseään loppua kohti. Kulissien takaa oli hivenen liian vähän tarinoita tarjolla.

[Dbgirl · Rating 3 out of 5]

Mitä opin (ja muistan) tästä kirjasta:

- suomalainen heviyleisö oli vielä 80-luvulla jähmeän sijasta eläväistä porukkaa
- vaikka levyt eivät aina niin myyneetkään, yleisö yleensä piti kuulemastaan (toisin kuin toimittajat)
- yleisöä saattoi olla todella vähän, mutta se oli aina hyvin innokasta
- toimittajat käyttivät hyvin värikästä kieltä ja arvostelut olivat yleensä hyvin lapsellisia ja liioittelevia suuntaan tai toiseen
- tekniikka ei aina toiminut keikoilla, mutta yleisöä se ei haitannut
- lavasteiden ja show’n kuvailun perusteella olisin halunnut olla W.A.S.P.:in, Dion ja Alice Cooperin keikoilla
- inhoni Mötley Crüeta kohtaan kasvoi, arvostukseni Alice Cooperia kohtaan taasen kasvoi
- Metallica, erityisesti Lars Ulrich, ovat varsin nirsoja ruoan suhteen
- portsarit ja järkkärit olivat järkyttävän tylyjä ja väkivaltaisia

Viihdyttävä kirja, jonka lähteiden kokoamiseen on nähty paljon vaivaa ja saatu kaikki kasaan niin ettei se tunnu silti sillisalaatilta. Puolessavälissä kirjaa kaikki alkaa tuntua saman toistamiselta, kunnes lopussa se on jälleen vetävästi kirjoitettu, loppukappaletta lukuunottamatta joka käsittelee bändärikulttuuria yhden haastatellun osalta ja jonka ymmärtää sopivan kirjaan temaattisesti mutta joka silti tuntui turhalta, liian pitkältä ja se latisti jälkitunnelmia kirjasta.

[Petri Volanen · Rating 4 out of 5]

Vinkeä kirja. Että vaikka ensialkuun tuntui että tämä ei oikein lähde, vieläpä huolimatta siitä että varsin varhaisessa vaiheessa vastaan tulivat ne itseäni eniten kiinnostavat eli Iron Maiden ja Motörhead, niin kummasti tämä kuitenkin koukutti. Koukutti, vaikka aikalaiskeikkakuvausten lisäksi mukana on mm. erinäisistä bootleg-tallenteista esiin kaivettuja välispiikkejä ja niin edelleen.

Kirja kuvaa myös hienosti sitä miten paljon fiksummaksi touhu on näinkin lyhyessä ajassa muuttunut '80-lukuun verrattuna; jotenkin vaikea kuvitella että tänä päivänä eturivi syljeskelisi yhtyeitä tai muusikot kehuisivat lehtihaastattelussa nussineensa juuri 16-vuotiasta neitsyttä. Ylipäätään tuntuu siltä että tuohon aikaan KAIKKI noissa kuvioissa arvosteluita myöten pyöri enemmän seksin kuin itse musiikin ympärillä.

"Van Halenin David Lee Roth on tosi seksikäs ja narsistinen hevi-pupu, joka tiettävästi panee niin että paikat paukkuu."

Esimerkiksi noin kuvaili toimittaja Outi Pop David Lee Rothia Ilta-Sanomissa vuonna 1985.

Hyi helvetti.

[Timo · Rating 4 out of 5]

I was too young in the 1980s to go to any of the gigs mentioned in the book, but I saw some of these bands later. The book tells how different the event organising and the gig culture were in Finland of the 1980s. Extremely bossy and inflexible security, lights on to the whole venue when the audience gets too excited and obviously a lot of stories about rock & roll lifestyle with, booze, drugs and the girls. Nowadays, event organisers are hard boiled professionals, but the security guys haven't become much better. I remember being yelled at during a Motörhead gig in 2008 because I had the guts to stand up from my seat. I only did it because Lemmy asked everyone to stand up! Anyway, if you've been going to gigs in Finland and are a big fan of Iron Maiden, Dio, Motörhead, Rainbow or Metallica, you might be interested in reading this book.

[Juissi · Rating 4 out of 5]

Melko samanlaisia sisällöiltään ovat olleet ulkomaisten bändien keikat Suomessa 80+ luvulla.

Neljäs tähti lukijasta eli Klaus Flaming. Radio Rockin biisiesittelijä. Häntä kuuntelee mielellään.

[Satu Ylävaara · Rating 3 out of 5]

Aloitin 08.12.2020 Mikael Huhtamäen SCREAM FOR ME FINLAND! sähkökirjan, jossa hevin suuruudet vierailevat oudossa maassamme vuodesta 1981 grungeen asti 1991. Luen osiota Motörhead. Miekin muistan ku niitten piti soittaa Pellon Ponnella, mutta muistini mukaan pitäjästä loppui sähköt. Kirjan mukaan taas - lue itse. Myös Arto Junttilalla on kirjassaan nämä kaksi Lemmy Lapissa -viitettä. Uutta tietoa oli että MS II -friikki Lemmy halusi välittömästi juoksuhautoihin jotka olivat Kiven heiton päässä lappeenrannan keikalta.

Aloitin vasta, kun vrk:ssa on niin vähän tunteja. Muistan, kun mentiin Lontoossa kellon ympäri kestävälle punk-keikalle, ja tultiin ovesta sisään Würzelin kanssa, vahingossa siis, eikä meiltä tarkastettu lippuja. Että oltiin kerman kera. Keikalla oli ainakin Damned ja U. K. Subs. Ja oliko Vibrators.

Eniten odotan Alice Cooperin keikkoja, joissa olen ollut itsekin. Useammalla vuosikymmenellä.

Kirjan kerrotaan loppuvan grungen alkuun vuoteen 1991, mikä on sopivaa. Itsekin kävin katsomassa Guns n Rosesia, Skid Rowta ja kumppaneita noilla massiivisilla jäähallikeikoilla.


Onhan tämä hulppea kulttuuriteko. Smack-kirjaa odotellessa.


15.01.2021:

No täsä selvennystä Lemmy-asiaan. SCREAM FOR ME FINLAND kirja e-kirja Nextoryllä. Lemmy ei soittanut Suomen keikoilla Rockin' Vickars -orkassa. Vaan soitti ennen ja jälkeen Suomen keikan. Lemmy itse kyllä muistaa soittaneensa Suomessa tuolloin....

Arto Junttilan haastatteluja lainattiin.


15.01.2021: Alice Cooper

Scream for me Finland e-kirjana Nextoryllä 15.01.2021 ja aiemmin Storytellissä. Hyvin voi muistella keikkoja, ja harmitella kun 1990-luku loppui. Parempitasoisia kuviani olisin voinut hakea. Mutta hyvähän on näinkin.

Alice Cooper lookalike kilpailu Itäkeskuksen Anttilassa 1994 mainittiin, kuvasin siellä, sekä Alice Cooperin saapuminen Epesin levykauppaan roska-autolla marraskuussa 1989, jota kuvasin myös.

SCREAM FOR ME FINLAND, kohdasta ALICE COOPER. Kyllä ennen oli paremmin.

[Hannu Suonio · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja on erinomainen katsaus maailman parhaaseen musiikkigenreen eli kasariheviin. Plus erittäin hyvin tutkittu ja kirjoitettu. Hienoa että joku viitsii syventyä aiheeseen oikein kunnon antaumuksella - ja että omaa hyvät kirjoittajanlahjat jolloin tekstiä on ilo lukea.

Aikalaistarinat, lehtijutut, ja haastattelut antavat myös mielenkiintoista ajankuvaa tuosta legendaarisesta vuosikymmenestä. Itselleni hieman vähemmän kiinnostavatkin bändit tulivat tätä myötä tutummiksi hauskojen taustatarinoiden ja keikka-arvioiden kautta. Kätevän selkeä formaatti jossa kukin bändi omassa luvussaan mahdollistaa esim sen, että kuuntelee samalla kyseisen bändin livetuotoksia Spotifystä.

Eli erittäin vahva lukusuositus kaikille hyvästä musiikista - ja hyvistä kirjoista - pitäville! Kirjailijan edellinen teos Live In Finland oli myös erinomainen joten kannattaa lukea sekin.