Pitäisikö Aurajoen rannat aidata, jottei jokeen hukkuisi niin paljon ihmisiä?
Eipä ollut itsellä käynyt mielessäkään.
Turkuun sijoittuva omakustannedekkari oli parempi kuin odotin! Dekkarina aika perus, mutta Turusta rutkasti plussaa! Turku oli kuvattu ihanasti, ja joki oli keskiössä.
”On niin upeaa asua juuri Turussa, kaupungissa, jossa taideteoksiin ja performansseihin voi törmätä aivan tavallisen kävelyretken aikana, Kati ajattelee ja tuntee lämmintä ylpeyttä kotikaupunkiaan kohtaan.”
Kirjasta tuli vähän mieleen jotkut Eppu Nuotion kukkahattutäti -cozy crimet, joista niistäkin osa sijoittuu Turkuun.
Tarina alkoi aivan pöljällä tavalla, mutta onneksi muuttui nopeasti järkevämmäksi. Tarinana yllättävän toimiva ja jännittäväkin, mutta kuten sanottu, Turku oli tässä se Juttu.
Muutamassa kohdassa kirjailijat lähtevät brassailemaan omilla erityisosaamisalueillaan (?) vaikkei tämä varsinaisesti liity juoneen mitenkään. Esimerkiksi museossa esille oleville Kuningatar Kristiinalle kuuluville esineille annettiin yllättävän paljon tilaa.
”Kati sivelee kirjojen selkämyksiä mietteliäänä. Hän on jättänyt oman kirjakokoelmansa omakotitaloon. Sitä olisi ollut aivan turha muuttaa kerrostalohuoneeseen vain muutaman kuukauden vuoksi. En ole ehkä tajunnutkaan, kuinka paljon kaipaan rakkaita kirjojani, Kati huomaa ajattelevansa. Ikävöinkö enemmän niitä enemmän kuin aviomiestäni?”
Minua häiritsi myös että moni yritys oli mainittu nimeltä - paitsi positiivisessa niin myös negatiivisessa valossa.
Lukisin jatko-osan kyllä. Ja sitähän lopussa pedataan.