Kansalliskirjailija - Romaani Väinö Linnasta

by Karo Hämäläinen

Väinö Linna sellaisena jona ennen emme ole häntä nähneet

Väinö Linnan jakaus alkaa kaukaa pään oikealta puolelta. Jakauksen paikkaa ei ole valittu kasvojen muodon mukaan vaan koska juuri sillä kohden otsa tekee piston syvälle taakse. Harvat hiukset pyrkivät peittämään kaljua. Hänen suunsa on auki. Hän on sanomassa jotain, hänellä on asiaa.

Väinö Linna kirjoitti päästäkseen tehtaasta pois, mutta hänet kammettiin heti jalustalle kansalliskirjailijaksi, valtakunnan oraakkeliksi ja vallanpitäjien lemmikiksi. Linna kirjoitti totuuden jatkosodasta ja kansalaissodasta. Totuus Jumalasta jäi häneltä selvittämättä, ja se piinasi häntä hänen elämänsä loppuun asti.

Kun Karo Hämäläinen metsästää totuutta Väinö Linnasta, kaikkein tavanomaisimmat keinot eivät riitä. Kansalliskirjailija on villi, yllättävä ja moniaineksinen - aivan niin kuin kohteensakin.

Koska Kansalliskirjailija on romaani Väinö Linnasta, se on romaani myös Suomesta ja kirjailijuudesta. On se silti hauskakin teos. Nämä ovat toki suuria tavoitteita romaanille. Mutta eivät sellaiset Linnaakaan pysäyttäneet.

Karo Hämäläinen (s. 1976) on monipuolisimpia suomalaisia kirjailijoita, joka on kirjoittanut niin lapsille kuin aikuisille, tietokirjoista trillereihin. Hän tekee myös toimittajan töitä ja on Parnasson vastaava tuottaja.

Genres: Fiction

407 pages, Hardcover

Published September 1, 2020

Reviews

[Hannu Pelttari · Rating 3 out of 5]

Karo Hämäläinen taitaa tehdä kirjallisen maailmaennätyksen paikkakoordinaattien käytössä. Tämä sairaus tuntuu pesineen kirjallisuuteen viime vuosina, luultavasti kännyköiden paikkatietojen vuoksi.
Tarinaan on upotettu sisälle toinen tarina ikäänkuin kirjan tekoprosessista. Ihme että tämä turha kikkailu on mennyt kustantajalla läpi. 100 vuotta kansalliskirjailijan syntymästä lienee sumentanut kustantajaa.

Itse asia eli romaani Väinö Linnasta on hyvä. Ei se paljonkaan uutta tuo, mutta elävöittää kyllä kirjailijaa lihaksi ja vereksi. Hämäläinenhän harjoitteli tätä kirjoittamistapaa jo kirjoittaessaan mukiinmenevän kirjan Paavo Nurmen nahoissa. Neljä tähteä olisi tullut jos olisi jättänyt koordinaatit kännykkään ja idean syntyprosessin , vai mikä se lie, pöytälaatikkoon.

[Sampsa · Rating 4 out of 5]

Kerroksellinen romaani kertoo paljon paitsi Väinö Linnasta, myös romaanin rakentamisesta ja kirjoittajan vuoristoradasta, sekä kusen nousemisesta päähän.

Suomalaisen sotakirjallisuuden kaanon muuttui Tuntemattoman sotilaan myötä purnaaviksi velikulliksi. Oli aikakin! Myöhemmin troopeiksi ovat Tuntematttomasta vakiintuneet ainakin man's gotta do; sota on yhdessä tekemisen meininki; "mies joka korjaa muiden jäljet". Naisten aika ei ole vielä.

Romaanin lähtö on hidas, mutta sitten kirja alkaa liikkua. Kiinnostavaa on dokumentaatio siitä, miten kansalliskirjailija on rakennettu puolitosilla tai täysin valheellisilla haastatteluilla. Muutenkin mehevää liikuskelua toden ja rakennetun välillä. Kirjassa mainitaan Antti Rokan esikuva Viljam Pylkäs, joka puhuu itsestään kirjoitetussa romaanissa sotakavereistaan Tuntemattoman sotilaan nimillä! Vähän liian monta kertaa vedettiin matto lukijan alta pitkällä kertomuksella, joka kuitataan "näinkin se olisi voinut mennä", vaikka tämä tietysti on teoksen pointti. Vahvaa metaa on tahalleen tekstiin jätetty "täydennettävä" myyntiluku.

Linna markkinoi itseään ensin työläiskirjailijana, sitten myös agraarina, olematta oikeasti kumpaakaan. Onkohan Väinö Linnan ja Pohjantähden perinnettä, että vielä nykymaailmassakin niin moni maatalousyrittäjä kuvittelee olevansa sorrettu maalainen? Kepun kannatus tällaisessa rakennemuutoksen läpikäyneessä maassa on käsittämättömän suurta.

Olisin ehdottanut Hämäläiselle tiedon Messiaan kohtalosta panttaamista ihan kirjan loppuun, jotta jännitettä olisi säilynyt, nyt tulos kerrotaan jo puolessa välissä.

Myöhemmällä urallaan Finlandia-levynsä puhki soittaneesta kirjailijasta tulee jumittunut mielikuva, kuin ilmastoliikkeen mielenosoituksia jatkuvalla Finlandia-soitolla häirinneestä äärioikeistolaisesta. Kekkosen ajan Linna on varakas, hännystelevä auktoriteettiuskoinen kirjallisuusauktoriteetti, joka vailla itsekritiikkiä tarjoaa asemansa käyttöön vallan huipulle halutessaan olla tärkeä. Jossain vaiheessa sorrutaan vääntämään kankeasta rautalangasta Linnan merkityksen muuttuminen eri sukupolville. Viimeisten vuosiensa surkea ajastaan ja yhteiskunnasta pudonnut Linna on aika rankkaa luettavaa.

[Milja Fromholtz · Rating 4 out of 5]

Tämä olisi melkein voinut olla viiden tähden kirja. Toimiva kokonaisuus: Vahva kerroksellisuus (ja vertauskuvallisuus), sopiva annos ironiaa, itseironiaa, oivalluksellisuutta sekä 1900-luvun kansallistarinan ja konsensus-Suomen myytinpurkamista.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Olipa luettavan hyvä kirja! Historiallisia faktoja tekijän mielikuvituksella höystettynä, dramatiikkaa ja ihanaa ironiaa. Nautittavan hyvin kirjoitettu. Ainoana miinuksena maantieteellisten koordinaattien tiputtelu joka väliin. Vahva lukusuositus.

[Sami Palin · Rating 2 out of 5]

Hölynpölyä

[Kenneth · Rating 5 out of 5]

Romaani Kansalliskirjailija oli todella miellyttävä lukukokemus. Luin sitä oikein ahmimalla. Sillä oli vielä erityinen vetovoima minuun sen lisäksi, että kirja itsessään oli erittäin hyvä. Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla muodostuivat minulle tärkeiksi kirjoiksi jo teininä ja ovat pysyneet sellaisina näihin päiviin saakka. Ylimääräisen ”mausteen” tässä minulle tarjosi tapahtumat ja kuvaukset 50- ja 60-lukujen Tampereelta. Tapahtumat ja ”koordinaatit” ovat minulle sangen tuttuja. Sitä vastoin loputon karttakoordinaattien luetteleminen ei tuntunut perustellulta. Ne eivät luoneet mitään lisäarvoa kirjalle. Olen syntynyt 1953 osoitteeseen Hämeenpuisto 10, jonka naapuritalossa Puuvillatehtaankatu 15 Linnat asuivat 50-luvulla. Talomme tosin poikkesivat toisistaan sikäli, että meidän talomme oli Finlaysonin toimihenkilöille. Väinö Linna oli muutenkin monella tapaa läsnä lapsuuteni ja kouluaikani Tampereella.
Mutta itse kirjaan. Romaanin kirjoittaminen todellisista henkilöistä on herkkä ja vaikea tehtävä. Karo Hämäläinen onnistuu mielestäni loistavasti tässä tehtävässä. Kerronta tuntuu eräitä merkityksettömiä yksityiskohtia lukuun ottamatta hyvin todelta. Taitava prosaisti pystyy jopa antamaan tarkemman ja ennen muuta elävämmän kuvan kuin faktapohjainen elämäkerturi. Oletan, että paljon Hämäläisen kirjoittamasta ei ole yksi yhteen todellisuuden kanssa, mutta kaikki tuntuu silti hyvin todelta. Hämäläisen teksti on elävää, mukaansa tempaavaa, oivaltavaa ja monessa kohdassa sangen nokkelaa. Myös keskustelut kirjallisuuden olemuksesta ovat mielenkiintoisia. Mukana on aimo annos huumoria ja pilkettä silmäkulmassa. Oikein hyvä ”dokumenttiromaani” ja löytöretki sodan jälkeiseen suomalaiseen kirjallisuuteen laajemminkin.
Kirjan ansioihin kuuluu myös sen kriittinenkin lähestymistapa. Esimerkiksi Linnan toiminta 70-luvun Kekkoslovakiassa ei jälkiviisauden näkökulmasta tunnu kovin ylevältä. Myöskään Linnan esittely kirjailijana ei ole kritiikitön. Kirjailijasta ja ihmisestä piirtyvä kuva on monivivahteinen ja toden tuntuinen. Luomisen tuska välittyy hyvin lukijalle.
Kirjan läpi kulkee myös kuvaus kuvitteellisesta dokumenttielokuvasta, jota tässä ajassa ollaan tekemässä Linnasta. Samalla kun tässäkin kuvauksessa kerrotaan Linnasta, siinä myös kerrotaan dokumenttielokuvan tekemisestä tänä päivänä. Keskustelu, jota käydään luvussa XXII antaa aiheen suhtautua kriittisesti tämän(kin) päivän dokumenttielokuviin. Miten paljon niitä on sovitettu todellisuuden kustannuksella tähän päivään. Onko tosiaan niin, että tämän päivän dokumenttielokuvan tekijät pohtivat pitääkö arkistofilmeistä poistaa kuvat, joissa kohdehenkilö tupakoi??
Pieni moitteenkin sija kirjasta löytyy. Tekstistä löytyy hämmästyttävän paljon kirjoitus- ja asiavirheitä. Toimittajan olisi pitänyt tehdä huolellisempaa työtä. Vai eikö toimittaja tiedä, ettei Pohjantähti-elokuvassa Ellen Salpakarina suinkaan ollut Rose-Marie Brecht?
Noteerasin myös pienen kuriositeetin kirjassa. Tämä oli ensimmäinen lukemani kaunokirjallinen teos, jossa covid 19-pandemia on läsnä, ei tosin kovin keskeisessä osassa. Varmaan saamme vielä lukea kirjoja, joissa tätä omituista aikaa käsitellään syvällisemminkin.

[Essi · Rating 5 out of 5]

Olipa mainio yllätys tämä kirja. Kirjan kansi on hyvinkin suurmiesmäinen, kuten on kirjan nimikin, mutta sisältö olikin jotain muuta. Vaikka Pohjantähti on kaikkien aikojen kirjasuosikkini ja Mustan rakkauden elokuvaversion olen nähnyt muutaman kerran - puhumattakaan Tuntemattomasta, tietysti -, en etukäteen tiennyt juuri mitään Väinö Linnan elämästä. Se, että Kansalliskirjailijassa käydään kyllä läpi Linnan elämä kronologisesti, mutta että se tehdään dokumenttielokuvan silmien kautta, oli mielestäni hieno ja kiinnostava ratkaisu. Kansalliskirjailijaan mahtuu tätä kautta paljon pohdintaa Linnasta, ja erityisesti näitä ajatuksia oli hyvin mielenkiintoista lukea. Kaikkiaan pidin paljon, ja kirjan rakenne, kerronta ja monet lainaukset alkuperäisaineistoista (jotka tosin olisin toivonut nootitettavan selkeämmin) tekivät tästä miellyttävää luettavaa. Mukavin ja positiivisin kirjayllätys aikoihin!

[Mari Moisio · Rating 5 out of 5]

Loistava, antoisa, elävä, hauska.

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Väinö Linnasta erilainen elämänkerta. Tämä oli informatiivinen ja viihdyttävästi kirjoitettu. Tykkäsin.

Helmet lukuhaaste 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa