Täydellisyyden tavoittelu ajaa ystävykset vaaralliseen leikkiin yllättävässä psykologisessa trillerissä
Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, kun hänen paras ystävänsä katoaa. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan – ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?
Silloin näen hänet.
Hän seisoo siinä, mistä metsä vyöryy talojen tonteille. Juurakot ja kuivuneet lehdet peittävät hänen jalkansa, mutta minun ei tarvitse nähdä tietääkseni, ettei jalkoja enää ole.
Valkoinen mekko veritahroineen on vaihtunut leväköynnöksiin, jotka kietoutuvat suomujen ympärille ja vyötärölle, rinnat ovat paljaat ja hiuksissa on särkyneitä simpukankuoria. Käsi ojentuu minua kohti mutta ei tavoita, kolkuttaa lukittuun oveen ja vajoaa liejuun.
Silmät ovat pelkkää mustaa. Poissa kuten sydänkin.
Mätä löyhkää metrien päähän, suolan ja öljyn katku saa silmät kirvelemään.
Taitavasti rakennettu psykologinen jännäri, joka saa käyttövoimansa kolmiodraamasta, merenneidoista ja Varjakansaaren salamyhkäisyydestä. Kuuntelin tämän äänikirjana, toimi hyvin niinkin. Outi Vuoriranta luki loistavasti!
Multisilta kietoo lukijan merilevän ja vainoharhojen verkkoon, jossa ylös ja alas menevät sekaisin, todellinen muuttuu epäluuloksi ja merenneidot ovat totta.
Huikea psykologinen jännäri, jota ei malta laskea käsistään. Ja kun laskee, haistaa käsissään meriveden suolan.
Mä en lue suomalaisia jännityskirjoja. Mä luulen että se johtuu suomalaisista nimistä. Mun mielikuvissa ja ennakkoluuloissa jos Pertille tai Marjatalle tapahtuu jotain jännittävää tai kauhistuttavaa niin se vaan ei ole yhtä uskottavaa kuin jos se tapahtuu Colinille, Daisylle tai Raymondille. Pertti tai Marjatta ei voisi koskaan kohdata samanlaista seikkailua. Tätäkään kirjaa mä en siten olisi koskaan tullut lukeneeksi ellei Facebookissa joku olisi maininnut että tämä sopii Helmet - lukuhaasteen kohtaan 13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin.
Alussa kiinnitin huomiota epäolennaisuuksiin. Miksi 15-vuotias akrobaatti esiintyisi pääosassa kaupunginteatterin musikaalissa? Miksi kukaan ei etsi ihmistä vain neljä kuukautta katoamisen jälkeen, miksei ketään kiinnosta ja miksi kaikki olettaa hänen kuolleen? Miksi paraskaveri ja poikakaveri lähtee ulkomaille pitämään hauskaa kahdestaan vain muutama kuukausi katoamisen jälkeen?
Kunnes tarina alkoi viedä mukanaan. Tarina vei niin paljon että menetin yhdet yöunetkin koska en malttanut lopettaa lukemista ja tietysti kohta oli niin aavemainen ja pelottava että ahdisti jo nukahtaa lopulta. Vaikka päähenkilölla oli suomalainen nimi, uskoin täysin että tämänkaltainen mysteeri voi tapahtua hänelle. Tykkäsin myös siitä että koska utelaisuuttani googlasin Varjakan saaren, sain todeta siitä kerrotut faktat oikeasti faktoiksi aina lossin avainta ja saaren muotoa ja kokoa myöten.
Tuntui pahalta että olin tuominnut kirjan vain sen kirjoittajan oletetun kansallisuuden perusteella mutta toisaalta tämä on juuri se syy miksi Helmet - lukuhaasteen kaltaisia asioita tarvitaan: murtamaan ennakkoluuloja ja lukemaan sellaisia kirjoja joihin ei ikinä muuten tarttuisi.
Minä pidin paljon ja odotan innolla kirjailijan seuraavaa teosta! Vau!
Mitä tapahtui merenneidoille on todellinen jännityskertomus, sopivalla ripauksella kauhua ja yliluonnollisuutta. Tunnelma tiivistyy loppua kohden, ja Varjakansaaren hyinen tunnelma yltyy lopulta allekirjoittaneelle jopa hieman liian jännittäväksi iltalukemiseksi (ja ainoaksi kerraksi kun maltan laskea kirjan käsistäni). Upea psykoliginen trilleri joka saa lukijan kyseenalaistamaan päähenkilöä ja kirjan tapahtumia: tapahtuvatko tapahtumat oikeasti, kuka puhuu totta vai onko kaikki vain kuvitelmaa.
Kirja tarjoili aimo annoksen hyytävää tunnelmaa, mutta myös hyvin kirjoitettua ihmissuhdedraamaa. Teksti oli ihanan sujuvaa luettavaa ja loppuratkaisukin onnistui yllättämään. Kirjan myötä heräsi myös kiinnostus oikeasti olemassa olevaa Varjakansaarta kohtaan. Historiaa tihkuva autiosaari voisi olla mielenkiintoinen vierailukohde.
Jos pidät taidokkaasti kirjoitetusta kotimaisesta jännityksestä, suosittelen lämpimästi että otat selvää mitä tapahtui merenneidoille ✨
Todella hyvä kotimainen trilleri. Täydellisellä temmolla ja äärimmäisen upealla tunnelmalla etenevä kirja, jota on paikoitellen todella vaikea laskea käsistään. Multisilta on nousemassa kovaan kastiin kotimaisten trillerikirjailijoiden joukossa, sillä tämä kirja vaikutti jo huomattavasti ensimmäistä enemmän valmiin kirjailijan tuotokselta. Kirjaan oli valittu melko haastava, kahden aikajanan välillä tasapainoileva, tapa kuljettaa tarinaa, mutta mielestäni Multisilta onnistui tässä käytännössä täydellisesti. Upeaa kesäluettavaa.
Tämä oli tarina, jota ei voinut lopettaa kesken. Kirja piti otteessaan loppuun saakka, enkä arvannut vielä ihan loppusivuillakaan, mitä oikein oli tapahtunut ja olo oli sekava. Kirjan loputtuakin piti jäädä miettimään tajusinko kaiken ihan oikein. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi hämmennys. Kuoliko Linda vai ei? Päähenkilö Nellan ajatukset olivat niin utuisia, että tuntui kuin itsekin olisi kävellyt sakeassa sumussa näkemättä miten kirjan tarina oikeasti meni. 3,5/5
This entire review has been hidden because of spoilers.
Hahmot olivat viileän vastenmielisiä tai parhaimmillaankin neutraalin yhdentekeviä, ja kirjoitustyyli muistutti venytettyä esseetä, johon on pitänyt keksiä mahdollisimman paljon täytelauseita. Hahmoihin tuli vähän lämpöä kirjan lopussa, mutta se ei enää pelastanut tarinaa. Pisteet siitä, että juoni loppui tyydyttävästi ja tarjosi lukuisille kysymyksilleen myös vastaukset.
En oikein ymmärtänyt tätä, joten ei iskenyt. Tuntui, että olin ihan sumussa koko kirjan, mutta en tiedä johtuiko se sekavasta päähenkilöstä vai itsestäni. Ja koko merenneitojuttu meni ihan yli, oliko tämä fantasiaa?
Pidän kovasti psykologisista trillereistä, joissa jännite rakentuu muutaman ihmisen ja vähäisten tapahtumien varassa - osin jopa niin, että lukija ei tiedä, onko kyse todellisesta tapahtumasta vai henkilöhahmon mielen tuotteesta. Tähän pyrki Multisiltakin. Ei vain nyt itselle oikein toiminut. Tuntui, että kirja olisi kaivannut reipasta tiivistämistä tai sitten vain lisää tapahtumia, koska jännite läsähti useamman kerran siihen, että homma mateli eteenpäin. Kuuntelin osan kirjasta 2,5-kertaisella nopeudella ja lukiessani syyllistyin yli hyppimiseen.
Pidin, ja en pitänyt tästä kirjasta. Tässä oli jonkin verran epäuskottavuuksia, mutta toisaalta nyt kun olen joitakin verran jännäreitä lukenut, niin niitä tuntuu aina olevan. Päähenkilöissä oli myös jotain ärsyttäviä piirteitä. En tosin voi väittää ettenkö olisi viihtynyt, koska sukelsin (🧜) tämän läpi parissa päivässä. Jännitystä ja juonenkäänteitä tämä kirja tarjoaa viime sivuille asti!
super viihdyttävä ainaki loppua kohden, välillä tylsä ja ennalta-arvattava, yhtä asiaa olisin toivonut (laita dm jos haluat keskustella :-)) kaikkinensa suosittelen isosti niille ketkä tykkää lukea tämmösiä ja ehkä vähän muillekin… paljon elementtejä
Tämä oli ihan ok, vaikka odotin enemmän. Päähenkilö oli niin sekava, etten itsekään ottanut ihan kaikesta tolkkua. Motiivit tuntuivat aika epäuskottavilta.
En lue jännäreitä koska no, jännitän liikaa. Mutta tämä ei onneksi vienyt ihan yöunia! Aivan järkyttävän koukuttava, luin parissa päivässä kun oli pakko saada tietää mitä tapahtuu!
Jännittäviäkin kohtia löytyy, jotka tuovat mieleen Eikä yksikään pelastunut-tyyppisen tilanteen. Viimeisten sivujen jälkeen päälimmäiseksi jää kuitenkin vain hämmennys, mutta ei erityisen hyvällä tavalla. Juoni osittain aika ennalta-arvattava.