Onni

by Mikko Viljanen

259 pages, Hardcover

Published October 1, 2020

About the author

Mikko Tapani Ilmari Viljanen (s. 30. maaliskuuta 1976, Helsinki) on suomalainen kirjailija ja dramaturgi. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja teatteritaiteen maisteri. Viljanen on työskennellyt muun muassa mainostoimittajana WSOYlla, kirjoittamisen opettajana ja dramaturgina Radioteatterissa. Tällä hetkellä hän toimii draaman ja dramaturgian lehtorina Teatterikorkeakoulussa.
Viljasen esikoisromaani Todennäkyjä ilmestyi vuonna 2004 ja toinen romaani Maan paino helmikuussa 2009. Todennäkyjä yhdistää kasvutarinan runkoon huomioita todellisuudesta, jossa keskeistä on näkeminen ja nähdyksi tuleminen. Teos oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Maan paino on kuvaus muukalaisuudesta 1990-luvun Helsingissä, keskiössä vakoojan poika ja laiton maahanmuuttaja Oleg, joka palaa Helsinkiin lapsuutensa maisemiin. Kiitetty teos kuvaa muuttuvaa Suomea venäläisyhteisön kautta.
Viljasen esikoisrunokokoelma Kesken hengityksen kaiken ilmestyi 2010. Hänen runojaan on julkaistu myös Vastakaanonissa (Poesia 2011).
Viljanen on myös avustanut useita lehtiä, toiminut arvostelijana ja tehnyt käsikirjoituksia, sovituksia ja suomennoksia radiolle, televisiolle, teatterille ja elokuviin. Hänen Marko Järvikallaksen kanssa kirjoittamansa kuunnelmasarja Sheriffi McGee sai sokeain kuunnelmapalkinnon 2008.

Reviews

[Tuike]

Tämä pitäisi lukea ajatuksen kanssa uudestaan. Napsin tätä iltaisin ehkä kahden kuukauden ajan aina pari sivua kerrallaan. Tällä tahdilla kokonaisuus jäi etäälle, mutta taitava kerronta Onnin kasvutarinasta teki vaikutuksen. Vähän kuin olisi kuullut puolitutun kuulumisia aina silloin tällöin. Veikkaan, että tiukemmalla lukukierroksella tästä saisi enemmän irti.

[Raisa Rauhamaa]

Pidin oikein paljon Mikko Viljasen kirkkaaksi hiomasta Onni-teoksesta. Tarinan ulkoiset raamit eivät omaperäisyydellään hätkäytä. Se kertoo Onni-pojan kasvukertomuksen pikku nassikasta varhaiskeski-ikää lähestyväksi yhä itseään etsiväksi mieheksi.
Viljanen kirjoittaa yhtä aikaa huokoisesti ja täsmällisesti. Kappaleiden välit ovat väljiä. Tyhjät rivit, hyppäykset tapahtumista ja aikatasoista toisiin antavat lukijalle aikaa ja tilaa ajatella, pohtia Onnin ratkaisuja ja tämän perheen ääneen lausumattomia, yhteisesti käsittelyä vaille jääneitä tapahtumia.
Kirjassa nuo aikalaiskertomuksen solmut aukenevat pikkuhiljaa. Niiden kautta osa Onnin etsinnästä ja ahdistuksesta saa selityksiä, mutta paljon jää myös vaille syitä. Niin kuin usein elämässäkin, jossa emme voi valita millaiseen perheeseen synnymme, keitä alamme rakastaa ja mitä lähipiirillemme tapahtuu. Pidämme niistä, joita emme rakasta ja rakastamme niitä, joista emme pidä on Viljasen pistämätön oivallus. Sitä vasten tajuaa, millainen paradoksi koko yritys hallita elämää on. Siinä ei Onnikaan onnistu.
Viljanen osaa tiivistää ja kertoa yhden perheen tarinan eleettömästi, rehellisesti. Onnista tulee lukijalle kuin kaveri - ainakin parempi tuttu. Semmoinen kaveri jota, jos ei nyt ihan rakasta, niin alkaa kuitenkin pitää juuri semmoisena kuin tämä on. Ymmärrystä ja empatiaa, sitähän kirjallisuus parhaimmillaan lukijassa kasvattaa.Ja siihen kirjailija Viljanen pystyy kevyen oloisesti.