Sarjan tyyli jatkuu miellyttävänä ja joitakin tapahtumiakin oli. Tyyli kirjoittaa on rento ja mukaansa tempaava. Jostain syystä kuitenkin kirja jäi minusta hieman vajaaksi, varsinkin lopussa tuntui että loppu tuli liian nopeasti, alkuun kirjoitettiin hitaammassa tahdissa ja yhtäkkiä paljon ehti tapahtua. Jäi olo ajan loppumisesta kesken tai jotain. Alkuun oli hieman vaikeuksia pysyä perässä henkilöhahmoista vaikka olen lukenut näistä jo 3 ensimmäistä osaa ja pitäisi nekin olla selvillä mutta tämä vaivasi myös vähän. Lukukokemus oli kuitenkin hyvä ja pidän päähenkilöstä suurimman osan aikaa. Joitain kysymysmerkkejä jäi ja jäin miettimään tuleeko sarjaan vielä jatkoa?
Olen tykännyt tämän sarjan helppoudesta, mutta jotenkin tämä osa jäi tyhjäksi. Oli esitelty kaikki mahdolliset henkilöt, joista osan oli jo ehtinyt unohtaa ja alle ei annettu mitään alustusta, kuka onkaan kuka. Olin nimittäin jo unohtanut.
En pitänyt loppuratkaisusta ja lopulta tämä oli se osa sarjasta, jossa ei oikeastaan tapahtunut mitään. Tympeää suorastaan.
Olen ollut tähän sarjaan koukussa sen alkamisesta asti ja tämänkin osan ahmaisin varsin nopeasti. Kuitenkin olin hieman pettynyt tähän, sillä tekstissä oli kiireen makua ja vähän jäykkyyttäkin. Paljon oli hyviä teemoja, mutta jotenkin olisin kaivannut niiltä enemmän. Loppua kohden tämä kuitenkin parani, ja huomasin hymähtäväni, kun tässä käsiteltiin sitä ikuisuusongelmaa: Miksi naiset rakastuvat aina renttuihin?
Odotin paljon, mutta eihän tämä täyttänyt odotuksia. Aineksia oli vaikka ja mihin jännittävään draamaan, mutta kaikki vain jotenkin laimeni ohimennen mainituiksi asioiksi. Vähän niin kuin olisi annettu huippuhyvät raaka-aineet jollekin, joka päättää heittää kaiken blenderiin, laimentaa kookosmaidolla (mun inhokkimaitoni :D) ja tehdä soseeksi. Mannapuuro-kuvaus oli myös osuva.
Petyin kun mihinkään kohtaan ei pureuduttu. Äidin kuolemasta lähtien draaman ainekset oli kasassa ja aiheesta olis saanut irti niin valtavan paljon! En spoilaa, mikä kaikki siinä olis ollut draamaa, näette kyllä itekin. Samoin kaikki ihmissuhdekuviot meni silleen pyyhkimällä ohi, vaikka olin ihan varma, että kohta sattuu ja tapahtuu. Lisäksi tässä oli jotenkin tosi kritisoiva ja negatiivinen sävy koko ajan.
Aiemmat osat, ensimmäinen ja toinen varsinkin, oli ihan erilailla täynnä toimintaa ja kaikenlaisia hulluja tilanteita.
Tässä kirjassa ei todellakaan juuri mitään tapahtunut. En älyttömän paljon ole edellisistäkään osista tykännyt, mutta uskomattoman koukuttavahan tämä sarja on😅 Tarinan kerronta on kömpelöä, dialogi ei tunnua aidolta ja asiat etenevät omituisesti.
Ainakin minusta on outoa, että vaikka teiniuhmaa Eedlalla onkin niin hän kertoo nimenmuutoksestaan vasta jälkikäteen äidilleen. Samoin Petri kertoo muutostaan vasta kun on jo asunut asunnossa hetken aikaa, ja Aulikkikin aika myöhään putkirempasta ja asunnon tarpeesta...
This entire review has been hidden because of spoilers.
Läpilukukirja, jonka parissa aivot sai suosiolla jättää narikkaan. Ei tarjonnut lukijalle minkäänlaista haastetta eikä herättänyt oikeastaan minkäänlaisia tunteitakaan. Aineksia oli useampaankin mielenkiintoiseen tarinaan ja nämä ainekset ovat ainut syy miksi kirja saa yhden sijaan kaksi tähteä. Harmittavasti kirjailijalla ilmeisesti oli kiire saada kirja myyntiin, joten ei ehtinyt jatkojalostaa mitään ainesosaa. Vähemmillä aineksilla ja paremmalla paneutumisella aineksiin tämä olisi ollut oikein hyväkin kirja. Nyt meni vain pikaisena välipalana kunnon ruokaa odotellessa.
Joku tässä sarjassa vetää puoleensa ja koukuttaa, vaikka juonenkäänteet ovat aika epäuskottavia ja kirjoissa on jotenkin naiivi fiilis. Tämä ja edeltävä osa olleet minusta sarjan heikoimpia, tuntuu että tässä ei oikein tapahtunut mitään? Viihdyin kirjan parissa silti ja jään odottamaan jatkoa. Toivottavasti jatkoa on tulossa, loppu jäi sen verran auki!
Venla saa yllättäin kuolleelta äidiltään melkoisen perinnön ja päättää käyttää sen Villa Venlan laajentamiseen. Suhde Petriin on takkuja täynnä ja Venla tulee tahtomattaan verranneeksi tätä Jörniin monellakin tasolla. Kunpa Jörn vain ryhdistäytyisi edes niin paljon, että voisi olla isä heidän pojalleen Juholle.
Kaikenlaista taas tapahtui ja kirja loppui niin, että jatkoa lienee luvassa. Mutta olisiko silloin jo aika sitoa langanpäät yhteen, eika jatkaa sarjaa loputtomiin?
Tämän sarjan edellisistä osista olen ihan tykännyt ja tätäkin aloin lukea odotusta täynnä. Mikä pettymys tämä sitten olikaan. En muista, onko Venla aina ollut näin pliisu ja mauton. Mielipiteitä Venlalla on vaikka minkälaisia, mutta pelkästään sisäisenä monologina, sillä kaikkia muita hän tuntuu vain myötäilevän omalla kustannuksellaan. Huoh. Kauheasti on henkilöhahmoja, mutta mikään juonikuvio ei oikein kehity mihinkään suuntaan. Ja yhtäkkiä kirja vain loppui.......
Aloitin kirjan tietämättä, että se on osa sarjaa. Toimi kohtuullisesti itsekseenkin. Ei herättänyt pakkoa lukea aiempia osia, mutta seuraava pitänee saada käsiin :) Kevyttä, viihdyttävää, helppoa. Suosittelisin kuitenkin aloittamaan ensimmäisestä osasta. Jos kaikki kirjat ovat yhtä viihdyttävä, kuin tämä, niin riittää kivasti luettavaa.
2,5 (pyöristyy ylöspäin). Melko viihdyttävä ja helppolukuinen, joskin tarina tuntui jäävän kesken - ja mikä oli ylipäänsä kirjan punainen lanka? Selvästi heikoin osa kirjasarjasta tähän saakka, harmi.
En voi kyllä valitettavasti sanoa että harmittaisi että sain tämän kirjan loppuun, sarjan kirjat tuntuu nimittäin huononevan aina uuden tullessa. Tylsää. Kirja loppui taas kunnon cliffhangeriin mutta en tiedä josko intoa olisi seuraavan kuunteluun jos sellainen joskus ilmestyy.
Mjoo, tämä alkoi yhteen putkeen luettuna olla jo vähän liikaa Villa Venlaa. Lisäksi kerrontatapa muuttui tässä epäuskottavampaan ja jotenkin lukijaa loitontavaan suuntaan. Tämä ei ollut yhtä hyvä kuin aiemmat, tuli ei-hyvällä tavalla mieleen Katajamäki-kirjat.
Neljäs kirja Villa Venla-sarjassa. Yhä vain tykkään miten tarina etenee ja henkilöhahmot kasvavat ja elävät. Käänteitä ei puutu tästäkään kirjasta ja teksti piti vauhdikkaasti mukanaan. Ja kirja jäi silleen kivasti, että jatkoa on vielä tulossa! Se on kivaa! Varsinkin näin pimeään aikaan ja kun on vähän ankeaa, tekee hyvää lukea tällaisia keveitä hyvän mielen kirjoja, vaikka näissäkin käsitellään vaikeitakin aiheita, niin ne eivät aiheuta lisäahdistusta ollenkaan. Ja on kiva lukea Airbnb toiminnasta, vaikka sitä käsitelläänkin aika vähän.