Amiraali

by Mila Teräs

Miksi aina pitäisi valita, onko poika vai tyttö?

Niilon miehisyyden päällä on aina ollut vähintäänkin ripaus glitteriä. Kun lapsuuden suojaava kotelo murtuu, 17-vuotiaalla vastassa ovat kysymykset: Kuka mä olen? Mistä mä pidän?

Tuppukylässä jokaisen pitää mahtua tiukasti omaan lokeroonsa. Olla joko-tai, ei missään tapauksessa sekä-että. Mutta miksi ei voisi valita kaikkea: parransänkeä ja satiinihametta, tyttöjä ja poikia, haurasta ja vahvaa? On onneksi ihmisiä, joille Niilo voi näyttää sisimpänsä loisteen.

Vahva ja ilmava romaani liukenevista sukupuolirajoista.

Genres: Young Adult, Contemporary, LGBT, Finnish Literature, Queer, Audiobook, School

172 pages, Hardcover

First published October 1, 2020

Reviews

[Inna · Rating 4 out of 5]

Tää oli ihan superhyvä, piti lukea yhdellä istumalla loppuun. Ihanaa että tehdään erilaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistö-teemaisia nuortenkirjoja, ja tän kirjan sukupuolen kyseenalaistaminen ja miettiminen oli tosi virkistävää. Monet näköjään puhui muissa kirjan GR-arvioissa siitä että tää olis juurikin transtarina, mutta mulle tuli semmoinen kuva että tässä enemmän oltiin jossain sukupuolen ja sen erilaisten ilmaisutapojen ihmettelyn parissa. En tiedä oliko päähenkilön tarkoitus olla jotenkin matkalla kohti jotain transprosessia, mutta en ite ainakaan saanut sellaista kuvaa, vaan että hän halusi jäädä jonnekin eri sukupuolten väliin just omana itsenään. Amiraali oli kauniisti kirjoitettu ja hyvän fiiliksen tuova kirja, ehdottomasti vinkkauspakettiin mukaan, sekä lämmin suositus kaikille, tarttukaa tähän.

[Katri · Rating 2 out of 5]

Amiraali käsittelee tärkeitä aiheita kuten sukupuoli-identiteettiä, ahtaita sukupuolinormeja, omaan itseensä tutustumista, ystävyyttä ja ei vähäisimpänä koko maapallon tulevaisuutta.

Tärkeistä aiheista huolimatta lukukokemus oli vähän plääh. Nuortenkirjaksi tässä käsiteltiin asioita hieman liian yksinkertaistavalla, ja jotenkin elähtäneellä tavalla. Tässä ehkä sorruttiin sellaiseen tapaan käsitellä asiaa, joka olisi ollut omassa nuoruudessani ravitelevaa. Ei ehkä enää. Nykyään tulee niin paljon hyvää queer-kirjallisuutta, että täytyy todella ylittää aitoja, jotta säväyttää. Tämä jäi nyt jonnekin ok-tasolle.

Pidin kuitenkin siitä, miten tässä päällimäisenä oli läheisten tuki ja yritys ymmärtää. Ei aina vain loputonta syrjintää ja ikäviä kohtaloita, kun sukupuoli-identiteetti ei olekaan se, mitä odotetaan.

Kirjassa häiritsi ratkaisu käyttää osittain puhekieltä, joka yritti imitoida nuorisolaisten käyttämää kieltä. En ole itse nuori, enkä osaa nuorisolaiskieltä, mutta sen verran nuorten kanssa päivitin työskentelevänä uskallan väittää, että tässä sekottui kiusallisesti muutama nykynuorten suusta kuultu ilmaus ja sitten sellainen kieli, josta tuli mieleen oman nuoruuden kirjat, joissa oli kömpelösti yritetty käyttää nuorisokieltä. Käyttääkö nuoret enää edes sanaa kännykkä tai digata? 😅

Mutta nyt jälleen kaipaisin jonkun nuoren mielipiteen. Tätä kirjaa suositteli minulle 26-vuotias, joka oli tästä pitänyt. Mitä mieltä olisi 16-vuotias?

[Tuomas Aitonurmi · Rating 4 out of 5]

Vahvasta kielenkäytöstä energiansa saava nuortenromaani kertoo lukioikäisestä Niilosta, joka alkaa nähdä itsensä ja ympäristönsä toisin silmin. Ilahduttavaa lukea tällaista sukupuolibinäärin ulkopuolelle kurottelevaa kertomusta, joka on sujuvalukuinen mutta myös muodolla leikittelevä. Teoksessa proosatekstiin nivoutuu päähenkilön kirjoittamia runoja, tärkeiden kokemusten kuvausta säemuodossa ja puhelinviestittelyä ystävän kanssa (viimeksi mainittu toki on nykynuortenkirjojen peruskauraa). Teräs on hienosti sulauttanut eri elementit sydämelliseen tarinaan, joka ydinrakenteeltaan on perinteinen coming-of-age, mutta temaattiset ja tekstuaaliset variaatiot tekevät siitä tärkeän ja kiinnostavan. Amiraali nimenä viittaa perhoseen, ja ympäristönäkökulma tuodaan myös nuorten huolena esille. Loppusivuilla itketti vähän. Teräs tavoittaa romaanissaan nuoruudesta jotain todella haikeansuloista.

”Jokin puristus mun vatsanpohjassani alkaa hellittää, kaikki mussa pehmenee, ikään kuin laajenee ja mä kasvan, saan lisää pituutta. Hetkittäin musta tuntuu siltä kuin pystyisin lentämään vaikka kattojen ylle vain kohottautumalla varpailleni.” (s. 67)

”Sanat on tehty sitä varten, jotta maailma olisi helpompi käsittää, mutta kaikki eivät mahdu niihin. Monet sanat ovat lasihelmiä, joita mulle on jaettu, mutta joista en löydä itselleni oikeaa väriä.” (s. 119)

”– – jäseniini leviää painottomuuden tunne, sydämeni jättää lyönnin välistä ja mä ajattelen, että olisipa maailma sellainen, ettei aina tarvitsisi uskaltaa niin paljon.” (s. 159)

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Joko tai vai sekä että? Pitääkö itsensä määrittää ja pitääkö se määritelmä antaa muille tiedoksi ja jos niin miten ja miksi ja ennen kaikkea koska?

Trans-aiheisia nuortenkirjoja ei ole paljon, ja tämä romaani ottaa paikkansa ehkäpä sieltä perinteisemmästä päästä janaa. Rajojen rikkominen on osa identiteetin hakemista, itseilmaisu sen löytämistä pala palalta. Miten ympäröivät ihmiset ja yhteiskunta asiaan suhtautuvat? Miten itse löytää se paras paikkansa tällä hetkellä - tulevaisuudesta ei tarvitse tietää vielä.

Mila Teräs on takuuvarma upeiden henkilöhahmojen ja kauneimmista kauneimman lauseen kirjoittaja.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Täydet pisteet lukijana.

Vinkkarina ehkä yksi tähti vähemmän, koska kirja ei ole ehkä kaikkein helpoin lukea ja ymmärtää ja vaikka olisi lukijalle tärkeä, tämä voi tuntua epärealistiselta tai liian runolliselta.

Yritän kuitenkin sanoa, että itselleni kirja 15-vuotiaana olisi voinut olla jopa ahdistava, päinvastoin kuin näin aikuisena helposti ajattelee. Näin koin silloin suurimman osan kirjoista, jossa päähenkilö kuului seksuaalivähemmistään, sukupuolivähemmistöistä kun ei silloin edes kirjoitettu. Kirjoissa päähenkilön tilanne, kaikesta etsimisestä huolimatta, oli usein lohdullinen, läheiset tukivat ym. Sellainen aiheutti minulle enemmän tuskaa kuin lohtua. Ymmärrän, että nämä selviytymistarinat ovat tärkeitä mutta kaikilla tilanne ei ole näinkään selvä ja niitä karumpiakin tarinoita tarvittaisiin. Selviytymisteemalla tietysti kuitenkin.

Tämä kirja on kuitenkin ihana. Ja koska en ole vähän lukeva teini, kuten vinkkarina kirjoja yritän lukea, tämä sopi minulle juuri tähän hetkeen (ja ikään).

[Elsi · Rating 5 out of 5]

Kun tämän aloitti, niin kesken saattoi vain vaivoin jättää muutaman minuutin tankkaustuokiota varten. Kieli oli jotenkin ilmavaa ja soljui ihanan kevyesti, vaikka samaan aikaan moni teema oli raskas ja vaikea: nuoruuden paineet, identiteetti, syrjäytyminen, sydänsurut, kuolema ja mielenterveys. Tuntui siltä, että Teräs halusi herättää lukijan pohtimaan tarinaa ja omaa elämäänsä jättämällä rivien väliin tilaa. Silmät vuosivat puolikkaan kirjan verran tauotta. Terästä on tullut aika vähän luettua, mutta jokainen kirja tuntuu herättävän mussa vahvan tunnereaktion. Jo Perhosen varjo tarjosi kiehtovia perhosmetaforia, ja Sininen huone pyörii välillä mielessä edelleen, vaikka sen lukemisesta on kuutisen vuotta. Ehkä täytyy vihdoin tutkia muutakin Teräksen tuotantoa.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva ja söpö. En rakastanut ja pikakelasin kirjan läpi, mutta uskoisin, että kohdeyleisölleen merkityksellinen teos. Transfeminiineistä löytyy vain muutamia teoksia suomeksi ja nuorten kirjoja ei taida olla vielä yhtäkään, joten ihan tervetullut lisä. Tykkäsin erittäin herkästä ja kauniista seksikuvauksesta sekä superihanista isovanhemmista, jotka eivät ole täydellisiä, mutta yrittävät silti kaikkensa ymmärtää.

[Niina · Rating 4 out of 5]

Päästyäni ylitse siitä, että Amiraalin päähenkilöllä on sama nimi kuin siskonpojalla, löysin näiden hienojen kansien sisästä tosi symppis tarinan. Niilo on nuori etsikkomatkansa alussa. Hän ei pidä macho-maskuliinisuudesta, vaan viehättyy kirpparin violeteista korkkareista. Ei Niilo vielä tiedä, onko hän poika vai tyttö vai jotain siltä väliltä tai ihan kokonaan binäärin ulkopuolelta.

Ehkäpä häntä kuvaisikin parhaiten gender fluid, mutta pääasia on se, että Niilo saa olla Niilo, juuri sellainen kuin hän on. Äiti ja isä eivät juurikaan ole kuvioissa mukana, isän vanhemmat ovat Niilon kasvattaneet. Sukupolvien erot aiheuttavat pientä kolahtelua, mutta onneksi kaikenikäiset voivat oppia uutta ja ymmärtämään myös kirjavampaa sukupuolen ilmaisua.

[Lotta · Rating 4 out of 5]

Oli tosi nätti kirja. Ihanasti ja lempeästi kirjotettu.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Mulla on aika ristiriitaset fiilikset tästä kirjasta. Kirjastotyyppinä hihkun fiiliksissä kirjan lyhyydestä ja tärkeistä käsitellyistä teemoista. Nuoren on varmasti helppoa tarttua ohkaseen ja hyvinkin ajankohtaiseen kirjaan. Mutta henkilökohtaisesti tää jäi etäiseksi eikä tän kirjoitustyyli oikein napannut.

Kirjan henkilöt etsivät omaa paikkaansa ja tapaansa olla yhteiskunnassa. Tässä nostetaankin hyvin esille niitä nuoriin ulkoapäin kohdistuvia paineita siitä, että pitäisi mahdollisimman nopeasti vaan päästä opiskelemaan ja löytää työpaikka, olla tuottava yhteiskunnan jäsen sekä sopia siihen ennalta määriteltyyn muottiin.

Tää on ihan vaikuttava tarina rohkeudesta olla oma itsensä maailmassa, jossa erilaisuutta ei aina ymmärretä.

[Sanna-Mari · Rating 3 out of 5]

Kirjan kertoja kipuilee sen kanssa tuleeko hänestä aikuisena mies-mies, nais-miea ja jotakin siitä väliltä tai ihan jotain itselleen hyvää ja sopivaa. Sukupuoliodotuksilla ja yhteiskunnan normeilla sukkuloiva teos, joka tosin kerronnaltaan on ikäryhmään nähden aavistuksen vaikeaa. Olisin ehkä runollisen otteen lisäksi kaivannut konkreettisia ajatuksia enemmän.

Ei helpoimmasta päästä kirjoja, mutta hyvä että Niilo on kirjoitettu ilman liikaa osoittelevuutta.

[Petri Saarela · Rating 4 out of 5]

Amiraali oli kyllä positiivisesti yllättävä, jotenkin suunnattoman herkkä ja kauniin runollinen tarina itsensä löytämisestä ja sukupuolikokemuksesta. Kokonaisuus oli niin hyvän mielen lukemista, että toivoisi tämän lukijansa löytävän. Tuntuu, että usein teemaa käsittelevä kirjallisuus on hyvin opetuksellista ja tykkäsin Amiraalissa siitä, ettei siinä yritetty kaikkea termittää ja selittää auki. Bonuksena sivuhahmoissa upea siivoojarouva ja kaikinpuolin ihana lähipiiri! Tykkäsin, tykkäsin ja tykkäsin!

[Katri Alatalo]

Odotin paljon, ei valitettavasti ihan täyttänyt mun odotuksia. Kaipasin monipuolisempaa kuvausta muunsukupuolisuudesta (miltä se todella tuntuu?), nyt tuntui että kuvauksessa korostui sittenkin pintatason asiat, kuten miehen/naisen tyypilliset harrastukset tai vaatetus. Tärkeä avaus tärkeästä aiheesta, mutta uskon että teemaan voisi sukeltaa vielä syvemmälle.

[Sivu kerrallaan · Rating 4 out of 5]

4.5 ⭐
Vakuuttava, pysäyttävä ja kauniisti kirjoitettu. Kohdeyleisölleen varmasti viiden tähden kirja, itsellä tuli muutamasti tunne, että muutamia mutkia vedetty suoriksi. Suosittelen kuitenkin lämpimästi sekä nuorille että vanhemmille.

[Nana · Rating 3 out of 5]

3,5 ⭐️ luin koulua varten ja tykkäsin!💗

[Aava · Rating 3 out of 5]

vaikka kirjan keskeinen teema olikin Niilon sukupuoli-identiteetti ja sen tutkiminen, jäi se silti todella pintapuoliseksi

[Lea · Rating 3 out of 5]

3
Tää oli joteki vaa meh. Ja se loppu oli tosi antiklimaattinen

[Adene · Rating 2 out of 5]

Luin päivässä huomista kirjakeskusteluu varten ja nää kurssien kirjat ei oo iskeny kunnolla :/ kiva sanoma mut kirjana tylsä

[Elviira · Rating 3 out of 5]

ensinäkin tää oli kouluu varten luettava
mun mielestä aika kiva tärkeestä aiheesta
, mutta tää oli kyl aika lyhyt ja semmone et vois iha kevyesti päivässä lukee, mikä ei sillee itelle ainakaan oo hyvä juttu

[Essi · Rating 3 out of 5]

Ehkäpä 3,5 tähteä? Ensinnäkin on ihanaa, että tällaisia teemoja käsitteleviä nuortenkirjoja julkaistaan nykyään: Amiraali on kertomus identiteetistä, sukupuolen häilyvyydestä ja moninaisuudesta sekä hyväksytyksi tulemisesta. Aiheille voisin hyvin antaa viisi tähteä! Kirjan tyyli on melko runollinen, ja tarina on jotenkin kevyt kuin höyhen, vaikka aiheet ovat painavia. Samalla lukijana minusta tuntui, että päähenkilö Niiloa lukuunottamatta kaikki sivuhahmot jäivät vähän kuin paperinukeiksi, juoni (jos sellaista oli) oli ennalta-arvattava ja osa repliikeistä oli aika kökköjä (esim. kun Niilon ukki puhuu pojastaan, siis Niilon isästä, sanoilla "Oma poikani Henri" - oikeassa elämässä ukki olisi luultavasti sanonut jotain tyyliin "sun isäs"), kirjassa oli jotain selittelevyyttä. Perhosmetaforat tuntuivat kuluneilta.

[Aro · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä, lomalukemista. Juonellisesti hentoinen tarina, enemmän kielen ja päähahmon ajatusten fiilistelyä. Teksti on siellä täällä turhan osoitteleva hienovaraisuuden sijaan - ehkä kohdeyleisölle pitää olla? Teräksen erikoinen puhekielisyyden ja kirjakielen sekoitus tuntui vieraalta, vaikka siihenkin tottui.

Aihettaan, synnärisukupuolensa rajoja rikkovaa ja siitä ulos löytävää Niiloa, Amiraali käsittelee hellällä kädellä. Kirjassa vilisee sukupuolen lisäksi muitakin ajankohtaisia teemoja - ilmastonmuutos, kuluttaminen, nuoriin kohdistuvat paineet - mutta niiden käsittely jää pinnalliseksi.

(Oliko tämä nyt niitä säeromaaneja?? Tykkäsin; tosin e-kirjan lukuohjelma oletettavasti hävitti paljon perusmutoiluja ja teki kerronnan hyppäyksistä tavallistakin hankalampia seurattavia.)

[Minna · Rating 2 out of 5]

Nyt täytyy valitettavasti sanoa, etten tykännyt. Tärkeä aihe, kyllä, tarvitaanko tällaista kirjallisuutta, kyllä. It ticks all the right boxes, but... töks! Kun ei lähtenyt lentoon, niin ei lähtenyt. Oli runollista, kaunista tekstiä, mutta niin raskasta lukea. Minun kohdallani se saattoi olla kiinni aiheesta... ei sittenkään, sillä pidin esim. Russon Tyttösi sun kirjasta valtavasti. No, eipä sitä voi kaikesta yrittää pitää edes korrektiuden nimissä tai jotain sinnepäin... Aion kyllä vinkata, sillä kirja voi toimia tukena, kuten kirjassa Niilolle netti.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Sympaattinen, lempeä, voimakas, runollinen. Teoksen vahvuus on paitsi herkässä ja stereotypioita rikkovassa päähenkilössä, mutta myös sen viestissä: ei tarvitse olla joko-tai, voi olla sekä-että. Erityisen tärkeää on mielestäni se, että YA-kirjassa päähenkilön ei tarvitse lokeroida itseään ollakseen onnellinen. Amiraalin ongelmana olivat kuitenkin paitsi ohueksi jäävät sivuhenkilöt, mutta myös luonnonsuojeluteema, joka jäi aika pieneen osaan.

[Neo · Rating 3 out of 5]

Ihastuttava, valovoimainen kertomus vapaudesta, normeista irti rimpuilusta ja tukemisen tärkeydestä. Villi tarvitsee äänen, joka kantaa.

(Maailma tarvitsee lisää ihmisiä, joilla on hame ja parta.)

2nd read. Edelleen <3 Nyt sukupuolikategorioita haastavia henkilöhahmoja näkee jo!

[Satu Ylävaara · Rating 4 out of 5]

Mila Teräksen Amiraali, nuortenkirja, äänikirjana 12.12.2020.

Koska perähikiälläkin saisi pukeutua miten haluaa. Mutta myös Hesassa on ahdasmielisiä, kiusaajia. On erityisen kaunista kun miehellä, pojalla, naisella, tytöllä, ja muunsukupuolisella on mustaa kynsilakkaa, ja turkoosia, ja oikeus pukeutua mekkoon, käsveskaan ja olkalaukkuun.

Vaikka kuten Boy George: on siistiä partaa, käheä ääni ja aina upea silmämeikki, aito hymy ja prillit. Mitä tapahtuu kun isovanhempien arvomaailma törmää nuoren arvomaailmaan. Vai törmääkö. Miksi pitäytyä binäärissä, jossa tytöt on tyttöä ja pojat poikia. Ahtaassa karsinassa, vielä.

Miten tämä toimisi sarjakuvana ja näytelmänä, elokuvana? Kuka saa näytellä ja ketä. Epävarmuus kun ihastuu täysillä, kuin amiraaliperhosia vatsassa...

Kuinka mukava on lukea, tai siis kuunnella äänikirjaa, jossa poika, tai muunsukupuolinen, määrittelemätön Niilo, ihastuu tyttöön, jolla hurja nimi, Virna. Ja kuinka poika osaa käyttäytyä oikein, ja kunniallisesti, kun haluaa treffeille.

Esimerkiksi 70-luvun kauhuelokuva Carrie on malliesimerkki toksisesta maskuliinisuudesta, jossa Travoltan hahmo on erityisen äklö, väkivaltainen, eikä tunne sanaa suostumus. Ja mihin kaikkeen amerikkalaiset tytöt suostuvat, jotta olisivat suosittuja. Tai pääsisivät, minne haluavat. Miksi ei saa olla, mitä on.

Mutta tämä kirja on vuoden 2020 nuorista aikuisista. Itse olen keksi-ikäinen [sic], ja luen, en kaikkea, mutta mikä innostaa, kiinnostaa. Aikuisten, nuorten, lasten kirjallisuutta.

Niilo siivoaa, siinä saa olla rauhassa, näkymätön, itsenäinen. Hän ei vielä tiedä, mitä haluaa "isona". Elämän kilpajuoksu, suoritus, suorittaminen, itsensä kehittäminen, hyöty yhteiskunnalle. Lukiolaiselle kaikki on avoinna. Ja olisi valittava seuraava kynnys, ja ovi.

Sivujuonteena on nuorten huoli ilmastonmuutoksesta, sekä elämänkirjon kadosta. Kuinka röh röh aikuiset, miehet, haluavat parkkipaikan kohtaan, jossa on lepakoiden populaatio. Miksi pitää aina ostaa uusia rytkyjä? Miksei kierrätetä, miksei vuokrata? Miten suunnitella vaatemallistoa, jolla ei ole määriteltyä sukupuolta. Tai ikää.

Miten muodostaa yhteisöjä. Verkossa ja livenä, lähellä. Nälän, löytämisen ja häpeän välimaastossa. Kuka olen, onko minunlaisia muita. Voi olla kiinnostunut ulkonäöstään, peilistä, kokeilusta, omakuvista, sekä myös huoli ympäristöstä. Tulevaisuudesta. Maailma palaa, katoaa.

Mutta kaikkia tarinoita eikä kukoistuksia tukahduteta.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Ahkera nuorten- ja lastenkirjailija Mila Teräs (s. 1975) käsittelee Amiraali-teoksessa nuoren miehen häilähtelevää maskuliinisuutta. Pikkukylässä kasvava Niilo on lukiolaisnuori, joka on pienestä pitäen ollut vähän erilainen kuin muut pojat. Vähän pehmeämpi, vähän tyttömäisempi. Niilo on nyt teini-ikäisenä sellaisessa elämänvaiheessa, jossa identiteetti on hakusessa, romantiikka mielessä ja elämän suuret kysymykset avoinna ja vastauksia vailla.

Romaanin nimi viittaa muun muassa perhosiin. Niilo asuu isovanhempiensa luona ja kirjan alussa löytää kellarista ukkinsa perhoskokoelman. Perhostenkeräily paljastaa perinteisen maskuliinisesta ukista pehmeämmän puolen. Parhaan ystävän Maran kanssa osoitetaan mieltä pysäköintialueen uhkaaman metsäluonnon puolesta. Kesätyöpaikalla terveyskeskuksessa on ystävällinen työkaveri Sinikka ja kanttiinin myyjätyttö, johon Niilo on ihastunut. Syrjäytyneen oloisen kaverin Hermannin kanssa pelataan, puhellaan ja hengaillaan. Siinä Niilon elämän puitteet.

Näistä aineksista Teräs rakentelee hienon nuoren miehen kesän kuvauksen. Kesään mahtuu ystävyyttä, rakkautta, seksiä; itsensä etsimistä ja löytämistä. Niilo hakee omaa tapaansa olla oma itsensä. Ei ihan mies, mutta ei kyllä nainenkaan. Parransänki, meikit ja kauniit vaatteet. Heikkoutta ja vahvuutta, sopivissa suhteissa. Mara tietysti kannustaa Niiloa olemaan oma itsensä, mutta kuinka saada vanhoilliset isovanhemmat ymmärtämään ja näkemään Niilo omana itsenään?

Amiraali on oikein onnistunut kirja. Se on oikein hyväntuulinen, positiivinen kuvaus identiteetin hakemisesta ja löytämisestä. Tarinaan mahtuu vähän varjopuolia ja vaikeuksia, mutta ne eivät ole pääasiassa. Vaikka Niilo asuu pikkupaikkakunnalla, Amiraali ei ole sellainen vaikea kaltoinkohtelun ja syrjinnän täyttämä tarina, jollaista saattaisi odottaa. Se on mukavaa se; tämän kertomuksen jännitteeksi riittää Niilon päänsisäinen vaikeilu itsensä kanssa. On mukavaa lukea välillä tarinoita, joissa asiat sujuvat yleisesti ottaen hyvin. Isovanhemmatkin ymmärtävät Niiloa lopulta oikein hyvin.

Amiraali on oikein mainiota luettavaa, kauniisti kirjoitettu ja tuo hyvin esiin sukupuolibinäärin ulkopuolista näkökulmaa.

[Mima · Rating 4 out of 5]

Olipa raikas ja suloinen kirja! Tässä tarinassa nuori Niilo hakee omaa paikkaansa maailmassa jossa pojille ja miehille on tarjolla usein kovin kapea rooli. Niilo haaveilee että voisi pukeutumisella ja meikkaamisella ilmentää omaa sisintään mutta rohkeus ottaa ensimmäinen askel on vaikeaa pienessä maalaiskunnassa jossa häntä on kiusattu koko kouluajan. Lukiossa on hieman helpompaa ja siellä hän pikku hiljaa ottaa enemmän tilaa itselleen. Tukena on paras kaveri Mara joka tekee upeita vaatteita, joka ymmärtää ja näkee Niilon arvokkaana yksilönä. Kavereina on myös skeittiporukka jossa Niilo tuntee olevansa oma itsensä. Hermanni-ystävä taistelee masennuksen ja toivottomuuden keskellä ja Niilo koettaa auttaa häntä. Niilo kokee myös suloisen ensirakkauden ja hermoilee sanomisiaan ja tekemisiään kuten ehkäpä moni lukijakin muistaa nuorena noin kokeneensa.
Tässä kirjassa sukupuolenmoninaisuus oli päähenkilölle osa minuutta ja hän pohtikin sitä että miksi roolit ovat kiveen hakattuja jolloin niistä poiketessaan saa kiusaajat niskaansa ja läheiset torjuvat. Aluksi Niilonkin perhe nikotteli pukeutumiselle ja meikeille mutta myöhemmin tarkisti asenteitaan. Tätä jaksan itsekin usein pohtia että miten ihmeessä se jaksaa olla niin vaikeaa joillekin hyväksyä ihmiset omina itsenään. Miksi ei saisi pukeutua kuten haluaa sukupuolesta riippumatta? Miksi mies hameessa on niin pelottava vielä nykypäivänäkin?

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Perhonen on haavoittuvimmillaan kun se vastakuoriutuneena pumppaa ja kuivattelee siipiään lentokuntoon. Turvallisessa ympäristössä siivet laajenevat, vahvistuvat ja lopulta aukeavat kauniisti ja perhonen selviytyy siivilleen. Jos prosessi häiriintyy, perhonen jää raajarikoksi tai se ei ehkä selviydy lentoon lainkaan. Perhossymboliikka sopii hyvin kuvaamaan kasvua ja itsensä etsimistä, etenkin kun sukupuolen ja itseilmaisun rajoja määritellään uusiksi. Miksi pitäisi itsensä määritellä jos on syntynyt pojaksi, tykkää tytöistä, mutta haluaa myös pukeutua ja meikata tyttöjen tapaan. Miksi pitää yleensäkään määritellä itseään? Päähenkilön kaveriporukaksi on onneksi vuosien varrella vakiintunut toisiaan ehdoitta tukeva "omituisten otusten kerho", jossa moni muukin etsii itseään. Mukavinta kirjassa onkin juuri se, että vaikka kaikki ympärillä eivät asioita ymmärrä, yritystä kuitenkin usein löytyy ja ystävät, läheiset ja jopa yllättävät satunnaistuttavuudet muodostavat "kuoriutuvalle" sen suojan, jonka turvissa asioista selvitään ilman rankinta ranteet auki meininkiä.

Kansikuva on myös sikäli kiinnostava, sillä kuvaan ei ole valittu mantereelta toiselle vaeltavaa suurta ja värikästä amiraaliperhosta, vaan pieni uhanalainen kangassinisiipi. Hiukan tuunatuin sävyin tosin.

Yläkouluikäisille.

[J. E. · Rating 4 out of 5]

Ihana! Alkoi jotenkin ihan itkettää. En ole ikiaikoihin lukenut nuortenkirjallisuutta, joten meni jonkin aikaa tottua kerrontaan ja siihen miten ripeästi juoni etenee ja miten selkeästi asiat ilmaistaan. Selkeyden lisäksi kerronta oli kuitenkin paikoin ehdottomasti todella kaunista.

Tätä lukiessa hymyilytti ja tuli sellaisia lämpimiä kuohauksia teini-ikää kohtaan. Tunsin paljon myös kirjan aikuisia ihmisiä kohtaan. Tuon lisäksi tässä oli paljon sellaista josta hakea vertaistukea, vaikka en teini enää itse olekaan. Oon tosi onnellinen tästä kirjasta ja siitä että tällaista nuortenkirjallisuutta on. Oon niin onnellinen kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka lukevat tämän siinä kohtaa ku itellekin olisi ollut ekan kerran tarpeen.

Jollain tapaa tämä oli myös kevyt lukea. Se yllätti, koska tiesin teemoista etukäteen paljon. Ehkä toisaalta on jopa hienoa, ettei "itsensäetsimistarinoiden" aina itseisarvoisesti tarvitse olla raskaista. Tästä sai silti tosi paljon, ja helpostilähestyttävyys oli pelkkää plussaa.

Yksi tähti pois ihan vain siksi että kieli ei ollut itelle (enää?) helposti omaksuttavaa.

[Xim · Rating 5 out of 5]

Hmmm... Minä olen tulossa itse pikku hiljaa termeihin muunsukupuolisuuteni kanssa joten vaikka minusta ei tunnukkaa tarvetta antaa kirjasta arvostelua, mutta koen että se saattaa olla tärkeää kuulla. Vaikka en tiedä tarkemmin Teräksen sukupuoli ei selvästi ainakaan julkisuudessa tarkeneta joten en tiedä onko tämä edes osittain omista kokemuksista.
Samaistun muutamiin kirjassa käytäviin keskusteluihin esim siihen kenen takia täällä eletään, itsensä vai muiden. Mutta minulla ei ole kokemuksia toksisesta maskuliinisuudesta, joten siihen aiheeseen olisi mahtava saada muiden trans-ihmisten kokemuksia. En kuitenkaan vielä ole kokenut monia kokemuksia, jota muunsukupuoliset joutuu kohtaamaan ja lähestyykö tämä muiden mielestä oikeista näkökulmista ongelmia ja sen lisäksi myös tärkeitä vai onko keskityspiste väärässä paikassa.
Tämä kirja on todella tärkeä ja sen kuuluisi saada enemmän huomiota. Haluaisin myös tietää, onko tekstin oikolukenut joku jolla on jonkinlaista henkilökohtaista kokemusta muu sukupuolisuudesta tai vaikka mtf taustaa.