On helppo sanoa, että huomisen maailma on epävarma ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Kaikenlaista tapahtuu kaikille koko ajan, hyvää ja huonoa. Monesti maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Miten tämän keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan?
Kirja on yksinkertainen ja positiivinen teos, josta on apua elämän monimutkaisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Se auttaa säilyttämään innostuneen, avoimen ja luovan mielen silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Kirja sopii yhtä hyvin yksityiselämään kuin yritysmaailmaankin, ihmissuhteisiin bisneskriiseihin.
Saku Tuominen on tietokirjailija sekä ideoiden tuottamiseen erikoistuneen Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja. Aiemmin hän toimi 20 vuotta tv-tuottajana. Hänen intohimonsa on luova ajattelu ja rohkeiden ideoiden toteuttaminen. Saku on myös suosittu luennoitsija, ja hän on kouluttanut kymmeniä yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on julkaissut useita teoksia ideoiden luomisesta, paremmasta työelämästä, hyvästä elämästä sekä tehnyt kaksi keittokirjaa. Työnsä ohella Saku pelaa jääkiekkoa ja viljelee oliiveja Italiassa.
Yhden, mutta käyttökelpoisen oivalluksen kirja. Tuntuu kuin Saku Tuominen kirjoittaisi päiväkirjaansa ajatuksia, jollaisia moni keski-iässä pohtii. Ajatukset olisivat kuitenkin kaivanneet tuekseen dataa, tilastoja, syväluotaavaa filosofista/psykologista/sosiologista vertailua, jotta kirja olisi sykähdyttänyt. Nyt se jäi blogin, joskin ihan hyvän blogin, tasolle. Mukiinmenevä kirja luettavaksi välipalana joulun ja uuden vuoden välipäivinä.
Tuomismaiseen tyyliin kirjoitettu lyhyt teos siitä, että aika usein (ellei jopa aina) kaikki on hyvin, vaikka ei siltä heti näyttäisikään. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti tuoda esiin mitään uutta tai mullistavaa, se on silti erittäin osuva ja saa hymähtämään itselleen useaan kertaan. Teos toimiiloistavana muistutuksena siitä miten oma ajattelumme ja suhtautumisemme elämään ja tapahtumiin määrittelee onko kaikki hyvin vai ei, ei niinkään elämä ja tapahtumat.
Suosittelisin tätä oikeastaan kaikille ja tasaisin väliajoin, jotta muistaisimme kuinka altis sitä onkaan mielen omalle manipuloinnille.
Jostain syystä Sakun hidastempoinen ja painokas artikulaatio, sekä tapa pohtia yhtä oivallusta monesta eri arkisesta kulmasta toimii minulle valtavan hyvin. Harkitsen huoneentaulua: ”Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.”
Osui oikeaan kohtaan omassa elämässä. Positiivinen psykologia, buddhalaisuus ja stoalaisuus niputettuna toisiinsa, kuitenkin riippumattomana toisistaan. Hyvää pohdintaa siitä kuinka pyrkiä lähestymään asioita sen mukaisesti kuin ne eteen tulevat - olivatpa ne sitten hirmuisen huonoja tai kauhean kivoja.
Helppo ja nopea luettava, meikäläisellä meni iltalukemisena.
Tuomisen teoksessa on hyviä ajatuksia siitä, miten elämään kannattaisi suhtautua. Yritän pitää saamani oivallukset mielessä ja soveltaa niitä omaan elämääni.Tästä jäi kuitenkin sellainen vaikutelma, että tämä on liian nopeasti tehty. Ehkä olisin kaivannut hieman perusteellisempaa käsittelyä.
Teoksen kantavana ajatuksena on hyväksyä kaikki, mikä on tapahtunut. Tuominen tuo esiin sen, että kaiken hyväksyminen voi tuntua vaikealle, kun kyse on suurista vastoinkäymisistä tai ihmisryhmiä sortavista järjestelmistä. Kun hän selvästi tiedostaa tämän, olisin toivonut, että se huomioidaan myös esimerkeissä.
Saku Tuominen tuo ihan hyviä ajatuksia siitä, miten ihminen voi kokea hyvänkin elämänsä aika huonona. Tämän ajatuksen takana ei valitettavasti ole juurikaan mitään faktoja, mutta tämän kirjan ajatuksena lieneekin olla enemmänkin kolumni.
Meni sopivasta lounaskuunteluna, mutta ei nyt mitään mullistavaa tähän maailmaan tuonut.
Saku Tuomisen pieniin kirjoihin on aina kiva tarttua, tämäkin oli kiinnostava ja ajankohtainen. Ajatukset elämän kärsimyksistä ja hyväksymisestä sellaisenaan puhuttelivat, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan maailmaa muuttavaa, ehkä yhteiskunnallisempaa otetta.
Luin niin oikeeseen aikaan🙌 Tosi helposti luettava ja ihanasti tilaa mutustella jokaista kohtaa. Huomaan jo nyt että kirjan sisältämistä viisauksista ja ajatuksista on ollu apua hetkiin jollon oma mieli meinaa viedä yliajatteluun, jossitteluihin ja itsensä piiskaamiseen. Suosittelen hetkiin kun on aikaa miettiä ja pohtia kirjan lomassa omaa elämää ja ajattelua✨
Omaa ajattelua myötäilevää, mutta avasi myös paljon uutta. Positiivisen asenteen lisäksi asioiden hyväksyminen on tärkeää vai tärkeintä. Joskus joutuu koneessa keskipenkille ja se on ihan ok.
Selkeästi keskiluokkaiselle ihmiselle suunnattu, innostava, mutta ei mullistava self help -kirja. Suosittelen erityisesti remontin tekemisen viihdykkeeksi.
Kuunneltu aiemmin Storify-äänikirjana, lukijana itse Saku Tuominen. Rakastin Sakun oivaltavaa hyvinvointiin tähtäävää tietokirjaa. Kerroin sen myös hänelle itselleen yksityisviestillä lukemisen jälkeen.
Tykkäsin Saku Tuomisen itsensä lukemasta kirjasta, jossa hän pudottelee rauhallisella äänellään pohdintojaan elämästä. Viisaita, rauhoittavia, realistisia ajatuksia, joita on hyvä pysähtyä kuuntelemaan. Ehkä tämä on yksi niitä, joita kannattaisi aika ajoin kuunnella uudelleen?
Ihan hyviä huomioita elämästä, mutta hieman itseään toistava ja pintapuolinen käsittely. Lukiessa tuli tunne, että kirja on kirjoitettu päiväkirjanomaisena muistiinpanona ennen kaikkea kirjoittajalle itselleen.
Sinänsä kuitenkin ihan kelpo teos nopeaksi ja helppolukuiseksi välipalaksi muistuttamaan siitä, että vastoinkäymisetkin voivat avata ovia uusiin mahdollisuuksiin. Että surun keskellä tuntuu niin lohduttomalta siksi, että näkökenttä on kaventunut eikä huomaa tapahtuneen tuomia valonpilkahduksia hieman kauempana horisontissa. On helpompi elää, kun hyväksyy sen, että asiat ovat niin kuin ovat ("Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu") – ja sen jälkeen voi lähteä kohti sitä, minkä kokee tärkeäksi tavoitella. Että vaikkei maailman pahuutta ja vääryyksiä pidä katsoa läpi sormien, on elämä paljon helpompaa, kun hyväksyy sen, että maailma ympärillämme on juuri tällä hetkellä se, mikä on. Siitä voikin sitten jatkaa tarkentamaan katseensa hyvään ja ruokkia tuota hyvää ympärillään.
Mukavaa oli, että kirjan lopussa oli vielä lista lisäinspiraation lähteitä. Jos siis aiheesta kiinnostuu enemmänkin, ohjaa kirja eteenpäin.
Jäin miettimään kolmen ja neljän tähden väliä, ja aika näyttänee minne lopulta asetun. Herätteli ajatuksia ja muistutti aikaisemmin luetuista kirjoista. Omalta luettujen kirjojen listalta löytyy samansuuntaista taustaa kuin Tuomisella (ei toki samassa mittakaavassa), joten ajatukset tuntuvat tutuilta - enkä siksi edes kaipaa tarkempaa tieteellistä taustoitusta tässä kirjassa.
Kirja toimi helposti sulatettavana muistutuksena kaoottisessa arjessa, ja Tuomisen arvo onkin monesti juuri tässä. On päiviä, jolloin jaksan kahlata läpi tiheään painettua tieteellisempää tekstiä, mutta on niitäkin hetkiä, jolloin ei siltä tunnu. Tuominen osaa tiivistää lukemansa kevyesti ja lähetyttävästi niin, että väsyneinäkin päivinä voisi muistaa perspektiivin. Ja monesti virkistyn sen verran, että innostun palaamaan niiden raskaampienkin tekstien pariin.
The book had a positive message and I liked the fact that the author uses his influence by spreading the messages of positivity, optimism and compassion, very honorable indeed. Still, the book could have been much more profound and impactful if the author would have been even more vulnerable with themselves by sharing a lot more personal stories and hardships.
And maybe a few statistics - like the ones Hans Rosling shares in his books - could have made some of his points more valid and given a bit more flesh on the bones of the book. Still, a quick read with worthwhile and very useful thoughts.
Kirja on lyhyt, mutta tuntui todella pitkältä. Vähän jäi sellainen tunne, että naapurin poika on lukenut 10 selfhelp opasta ja nyt tajunnanvirtamaisesti kirjottanut niistä ajatuksia ylös. Lopussa oli muutama hyvä pohdinta, mutta muuten kirja toistelee latteuksia. En oppinut kirjasta mitään uutta, eikä kirjassa ollut yhtäkään konkreettista ohjetta tai tekoa miten ajattelutapaa saisi muutettua. Kirja oli jotenkin enemmän päiväkirja, kuin teos josta olisi hyötyä jollekkin muulle kun kirjailijalle itselleen. Myös englanninkielisten sanojen tarpeeton viljeleminen ärsytti. Ymmärrän, että joku sitaatti sanotaan silloin tällöin englanniksi, mutta liika on liikaa.
Kirjan teema ja sisältökin suurelta osin oli itselleni aika tuttua. Olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt siihen tapaan ajatella ja elää, jota kirjassa esitellään. Vaikka sisällössä ei ehkä itselleni ollut monia ahaa-elämyksiä, teos kuitenkin vahvisti omaa tietä kohti asioiden ja elämän hyväksymistä sellaisenaan kuin se sillä hetkellä on. Kuuntelin kirjaa myös muutamana alakuloisena hetkenä, jolloin teksti todella kolahti ja lohdutti, teki päivästä paremman.
Suosittelen erityisesti, jos kirjan nimessäkin esiin tuleva ajattelutapa ei ole tuttu ja tuntuu siltä, että elämässä on aina jokin huonosti ja murheita mietittävänä.
🎧 tässä oli paljon hyviä pointteja ja oivalluksia, joista on hyötyä omassa elämässä. näitä samaisia teemoja olenkin tässä pohtinut syksyn aikana ja kirjoitin ig:seen jotain ajatuksia omasta asenoitumisesta elämään ja vaikeampiin aikoihin. tämä jätti ehkä vähän kylmäksi aivoblues -kirjan jälkeen, joka taas oli aivan todella avartava ja vielä laajempi kokonaisuus. tuntui että tässä asioista puhuttiin tosi ympäripyöreästi. pohdinnasta puuttui tietty syvällisyys, jonka takia tää ei kokemuksena ollut yhtä antoisa. ehkä jos olisin kuunnellut tän ennen aivoblues -kirjaa, niin olisin saanut tästä enemmän irti, koska nyt vaan vertasin koko ajan näitä kahta samantyyppistä kirjaa toisiinsa.
Ehkä tässä kirjassa ei ole kauheasti mitään uutta ja Byron Katien mainitseminen aiheutti ennakkoluuloja, mutta siitä huolimatta kirja on hyvä. Olen todella väsynyt henkisissä piireissä ja self help-kirjoissa viljeltävään toksiseen positiivisuuteen. Mikä tästä kirjasta teki erilaisen, on että Tuominen otti kantaa niihin ongelmiin, joita positiivinen ajattelu pitää sisällään. Hän pohtii asioita monesta näkökulmasta ja aika maanläheisellä tavalla.
Helposti kuunneltavaa ja tärkeääkin asiaa siitä, miten tärkeää on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat ja suhtautua elämäntapahtumiin oppimisen mahdollisuuksina. Buddhalaisuutta, stoalaista filosofiaa ja onnellisuuspsykologiaa toivoisi jokaisen tuntevan, ja kirja tarjoilee makupaloja näistä kaikista. Kirjan viimeinen lause on puhdasta sarkasmia sille, joka on katsonut Siskonpetiä. Luultavasti Tuomisen Saku ei ole.
Otsikko tiivistää kaiken olennaisen kirjassa. Vielä tiiviimmässä muodossa saman voisi kiteyttää yhteen sanaan: optimismi. Luin kirjan sellaisessa elämänvaiheessa, jossa olisi ollut helpompi perustella, että kaikki on huonosti riippumatta siitä miten kaikki on. Vaikka ydinsanoma ei siis tuolloin resonoinut, pidän kuitenkin Sakun tavasta kirjoittaa tiiviisti yksittäisiin oivalluksiin keskittyen: vähän kuin lukisi kolumnia.
Kirja on helppo ymmärtää väärin ja ymmärtää se yltiöpositiivisena tulevaisuushömppäkirjana. Kirjan lähtökohta on enemmän stoalaisessa hyväksynnässä, jossa elämä hyväksytään sellaisena kuin se tulee. Löydetään keinoja selvitä ja päästä eteenpäin. Tämä ei tarkoita toksisen positiivisuuden vaaleanpunaisia laseja, vaan riskit, uhkat ja elämän nurja puoli on syytä siitä huolimatta nähdä niin kuin se on.
Kerromme itsellemme itsestämme usein negatiivisia tarinoita, joihin alamme uskoa ja joihin haemme vahvistusta tapahtumista ympärillämme. Havahtumisen jälkeen niiden positiivisiksi kääntämiseen meneekin sitten loppuelämä. Tämän kirjan jos jonkun soisi lukiossa filosofian pakolliseksi, jolloin ehkä jo seuraava sukupolvi pelastuisi yhä lisääntyvältä uupumiselta ja ahdistukselta.