Aina on lenkin aika jossakin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa juoksevat joka päivä. Mikä ajaa heidät päivä toisensa jälkeen tarkoituksettomaan touhuun tien päälle?
Terveydestä huolehtiminen, ulkonäkönsä muokkaaminen ja trendikkäissä treenivetimissä näyttäytyminen ovat kaikki mahdollisia motiiveja juosta, mutta juoksussa on paljon muutakin. Asvaltilla, tartanilla tai pururadalla lenkkeilijälle valkenee, millaista on olla haavoittuvainen ihminen, millaista on ihmiselämän väliaikaisuus. Askeleet tuottavat kokemuksia, haksahduksia ja ajatuksia. Vain juoksija tietää, mikä kestää juoksemisen ja mikä ei.
Guillaume le Blanc (s. 1966) on ranskalainen maratoonarifilosofi, joka on tuotannossaan tutkinut ennen kaikkea yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tässä kirjassa hän kuitenkin keskittyy lajiin, jota hän on harrastanut teini-ikäisestä lähtien.
Voisin antaa 1-5 tähteä, mutta sellaista mahdollisuutta ei ole.
Kirja on vaikea, koska se ei ole kirjoitettu tyypilliseen ”tässä valmis kartta” tyyliin, vaan filosofialle tyypilliseen yhdestä asiasta toiseen.
Antaisin ehkä tällä perusteella yhden tähden, mutta se olisi mielestäni epä-älyllistä ja kertoisi vain siitä, etten oman ajattelun rajoituksien vuoksi kyennyt ymmärtämään tekstiä tai sen sanomaa.
Kirja pisti pysähtymään ja välillä miettimään omaa ajattelua, ja kyseenalaistamaan oman ymmärrykseni filosofiasta.
Ajatukseni lukiessani: Olenko vajaa-älyinen, eikö ajatteluni yllä sille abstraktion tasolle, jossa tässä teoksessa liikutaan. Eikä minulla ole mielikuvitusta nähdä asiat konkretiaa pidemmälle, tuleeko minusta joskus viisaampi, oivallankohan tämän paremmin, jos luen tämän 20 vuoden päästä.
Mielestäni kirja ansaitsisi myös viisi tähteä. Se on avartava ja antaa uutta perspektiiviä juoksun filosofiaan. Kirja auttoi sanoittaman jotain sisäistä epämääräistä möykkyä, joka ilmestyy sisääni kun joku kysyy, miksi juoksen.
Juoksen koska se on typerää, koska yritän paeta oma kuolevaisuuttani, koska olen sisäistänyt kapitalismin ihanteen kiihtymisestä, koska haluan olla kyborgi, koska haluan tietää ruumiini rajat, koska olen addikti, koska haluan elää illuusiossa, että orjuuttamalla oman itseni vapaudun muiden kahleista.
A stimulating book on the various philosophical aspects of running: the pain, the distance, the dichotomy of body and mind, time, the loneliness, the repetition and more. It's split in 42 chapters, each of which takes roughly the time to run one kilometre – give or take, depending on your reading and running speed – so the book becomes a mental endurance exercise not unlike a marathon when read in one go.
Courir et philosopher (ou méditer) voila un joli programme . Mais finalement sur les 42 ou 43 histoires c'est la renaissance d'images historiques et parfois oubliées qui m'ont le plus intéressé. d'autres étaient parfois "laborieuses"