What do you think?
Rate this book
Brainwashed: Cutting Through the COVID Confusion
We are living through an upheaval of such historic proportions that it's hard to know if we were giving birth to a new and wonderful world or actually destroying all that we have known as good, true, and beautiful. But what's behind it all? Is the catastrophic fallout of the global COVID-19 pandemic response simply the result of well-intentioned overcorrection to a mysterious and fearsome disease we believed would mercilessly claim the lives of millions? Or is there something sinister going on? And if the latter, how can we know? “Brainwashed -- Cutting through the COVID Confusion,” the much-anticipated follow up to John Schroeter's bestselling A Devil's Choice, provides the answers. From the democracy-eroding acids of propaganda to the forging of a new social contract for a New World Order, learn how -- and why -- a COVID-driven global agenda, with its attendant economy of radical degrowth, will lead to less of everything for everyone. In-depth interviews with Oxford's Dr. Kathleen Taylor on the power of propaganda and Dr. Meryl Nass on the disturbing issues surrounding the development of a COVID-19 vaccine lend remarkable new insights to our otherwise murky understandings. The book also examines the slippery slope of contact tracing technologies that are designed to give way to a permanent surveillance state; the counterintuitive truths of the lockdowns and their disastrous effects; what the science really tell us about herd immunity; the fraud-ridden COVID-19 testing industry driving a phony “casedemic”; the tragic suppression of myriad safe and effective treatments that has led to the needless deaths of tens of thousands (but lined the pockets of the Vaccinati and the COVID Industrial Complex); and more. “Brainwashed” also takes readers inside the intent of the World Economic Forum's Klaus Schwab, who offers compelling clues to the organization's aims with such declarations as, “The possibilities for change and the resulting new order are now unlimited and only bound by our imagination. The post-pandemic era will usher in a period of massive wealth redistribution, from the rich to the poor and from capital to labor.” Learn how Schwab and his globalist cohorts at the WHO, GAVI, and other organizations are exploiting the COVID crisis to trigger a massive retraction of both the economy and the world's population. That so many have accepted these assaults with so little resistance -- or questioning -- speaks to the mind-numbing power of the brainwashing techniques and campaigns of propaganda that are being deployed at massive, unprecedented scale. “Brainwashed” will forever alter your thinking about the most consequential crisis in modern history.
235 pages, Kindle Edition
Published October 13, 2020
9 people are currently reading
6 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
February 24, 2022
John Schroeter antaa hyviä vinkkejä, kuinka selviytyä koronapropagandan aiheuttamasta hämmennyksestä ja kuinka voisi kehittää omaa kriittistä ajatteluaan ja medialukutaitoja, jottei ihan jokaista lehtijuttua usko sellaisenaan eikä tiukkailmeistä viranomaista tämän julistaessa taas uusia totalitaristia rajoituksia.
Kirja on jaoteltu kahteen osaan: The End Game ja Gaming the system. Ne puolestaan on pilkottu muutamiin alalukuihin, joissa viuhuvat niin Occamin partaveitset, käsitellään laumasuoja ja tietysti loputon PCR-testaaminen…
Alkuun lähdetään ”käsikirjoituksesta”, joka kirjoittajan mukaan tukeutuu pitkälti järjestelmällisen misinformaation levittämiseen, jolloin poliitikot ovat ottaneet propagandistin ja manipulaattorin tehtävät hoitaakseen. Tämä on puolestaan johtanut yhä kiihtyvään joukkopsykoosiin ja vainoharhaistumiseen ja tietysti toisinajattelijoiden ja kriitikoiden poissulkemiseen ja demonisoimiseen.
Propagandahan on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sitä, että kohteet uskovat toimivan omasta tahdostaan ja yhteiseksi parhaaksi – tarvitseehan kriittinen ajattelu omaa työtä ja erilaisten näkökulmien pohdintaa lähdekritiikin tueksi. Mediakontrollilla ja sensuurilla pyritään tehostamaan mielenhallintaa ”kuratoimalla” ja rajoittamalla uutisvirtaa (myös sosiaalisessa mediassa) ja lisäksi tarjotaan jatkuvalla syötöllä vääristettyä informaatiota, jota jakavat luotettavan oloiset lähteet kuten professorit ja poliitikot. Tällöin onkin helpompaa uskoa hallituksia ja seurata joukkoja kuin ponnistella oman mielipiteen ja näkemyksen syventämiseksi.
Seuraavaksi päästään mielenhallintaan ja aivopesuun. Luvussa on haastateltu Kathleen Tayloria, joka on tämän alan ehdottomia huippunimiä (Ks. teos Brainwashing: The Science of thought control). Aivopesun tarkoituksena on suostutella ihmiset toimimaan halutulla tavalla joko pakottamalla tai peitellysti. Salakähmäisiä aivopesuun tähtääviä tekniikoita hyödynnetään siten, että kohteet eivät osaa vastustaa niitä tai edes tajua olevansa aivopesun kohteena. Yksinkertaisesti sanottuna päätavoite agitaattorien kannalta on muuttaa uhrien ajatukset haluttuun ideologiaan (tai toimintakulttuuriin) sopiviksi – toisin sanoen saada uhrit totaalisesti valtaansa.
Kun raukat on saatu aivopestyä johonkin ideologiaan tai toteuttamaan jotain agendaa sitä mitenkään kyseenalaistamatta, yksilöllä ei ole enää vapaata tahtoa niin kuin omien polkujen kulkijalla, ja hän vain tyytyy orjallisesti noudattamaan manipulaattorien jokaista käskyä. Omat uskomukset ja vakaumukset ovat lakanneet olemasta, ja ne on korvattu uusilla mieleen iskostetuilla korvikkeilla. Tällaista Taylor kutsuu ”mentaaliseksi raiskaukseksi”. Aika usein taitavat manipulaattorit vetoavat toiminnassa ns. eteerisiin arvoihin kuten vapauteen, hyvyyteen ja yhdenvertaisuuteen, ja niitä pyritään käyttämään kuin itsestäänselvyyksinä mielenhallintakampanjoissa ja informaatio-operaatioissa.
Kriittinen ajattelija sen sijaan osaa olla skeptinen. Hän analysoi ja dekonstruoi argumentaation ja tunteisiin vaikuttavan retoriikan ja pyrkii selvittelemään faktojen todenperäisyyttä. Kriittisen ajattelijan vastakohtana on alistuvat ja pinnallisesti ajattelevat yksilöt, joille totalitaristinen ajattelu (Robert Liftonin mukaan) on houkuttelevaa, sillä he ovat hämmentyneitä, epävarmoja ja pelokkaita esim. kaikkeen koronaan liittyvästä. Yksinkertaiset viestit ja niiden toistaminen uppoavat näihin erinomaisesti, sillä he ovat ehkä liian kiireisiä ja henkisesti velttoja ottamaan asioista selvää oma-aloitteisesti. Älylliset rajoitteet voivat haitata sanoman ymmärtämistä, ja siksi yksinkertaisten viestien jatkuva projisoiminen ja koko ajan uusien uhkakuvien luominen pitävät jo entuudestaan stressaantuneet uhrit kuuliaisen vastaanottavaisina.
Totalitaarinen ajattelu tähtää erimielisen keskustelun poissulkemiseen. Niin kuin on nähty korona-aikana, syyksi kelpaavat mitä erilaisimmat salaliittoteoriat ja toisinajattelijoiden ja koronakriitikoiden uskottavuuden kyseenalaistaminen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Poliitikot säätelevät valtavirtamedian avustamana, mitä ihmisten kuuluu lukea ja nähdä. Varsinkin koronarokotteiden vastustajiin ja viranomaisten määräysten uhmaajia (syksyllä 2021) osataan dissata monipuolisesti aiheuttamalla syyllisyyden tunnetta, jos ei kuulu lammasmaiseen enemmistöön. Tähän saadaan taitavasti yhdistettyä emotionaalista painetta, pelkoa ja kognitiivista dissonanssia.
Sitten onkin aika käydä pohtimaan, miten heikkoutta hyväksikäytetään sekä aiheutetaan riippuvuutta ja pelkoa. Kollektiivisissa koronatoimissakin on tavattu käyttää ylimitoitettua eristämistä, pelon lietsomista mediassa, toisinajattelijoiden nöyryyttämistä sekä pelotevaikutusta maski- ja rokotepakoilla. Erikoista kyllä, ennen koronaepidemiaa lääkäreillä oli yhteinen konsensus, etteivät kasvovaipat estä väestössä virustartuntaketjuja, mutta juuri sopivasti uusia suosituksia ja pakkoja on saatu aikaiseksi kuin tilauksesta. Tässä vaiheessa poimitaan Judy Mikovitsilta sitaatti, jonka mukaan naamiot tukahduttavat immuunijärjestelmää ja saastuessaan viruksista levittävät mikrobeja tehokkaasti lähikontakteissa. Monista ihmisistä näyttää tulleen misofobisia (eli bakteerikammoisia): ovenkahvoihin ei uskalleta koskea ja vähän väliä hierotaan kämmeniin jotain desifiointilitkua eikä uskalleta mennä paria metriä lähemmäs maskitonta ihmistä. Tällöin ei olekaan mikään ihme, jos ahdistus ja epätoivo lisääntyvät kulovalkean tavoin.
Schroeter ihmettelee lukemattomien virologien tapaan, miksi ihmeessä Kary Mullisin (nobelisti vuodelta 1993) kehittämää PCR:ää (polymerase chain reaction) käytetään diagnosointitestinä, vaikka se oli tarkoitettu vain geneettisten materiaalien valmistukseen. Nykyinen koronatestaaminenhan perustuu käänteiseen transkriptioon, jolloin kurkkuun tyrkätystä pumpulitukosta etsitään koronaviruksen RNA-partikkeleita. Ne eivät tartuta ketään, mutta silti tuloksia revitellään päivittäin lehtien palstoilla, ja klikkiotsikot ohjaavat pandemian (tai plandemian) hoidossa. Vaikka oma elimistö olisi kehittänyt immuniteetin koronalle eikä olisi ollut mitään oireita, vielä kuukaudenkin päästä tulos voi näyttää koronan suhteen positiivisen tuloksen, ja tällainen ihminen pannaan eristykseen määräajaksi lähikontaktissa olleiden kanssa, vaikkei kukaan olisi oikeasti sairas ollutkaan?! Testi voi siis näyttää positiivisen testituloksen niin kauan kuin jokin pirstoutunut viruksen perimän osa on monistettavissa näytteestä. On vain arvailujen varassa, kuinka suuri osa positiivisista testituloksista on niin sanottuja vääriä positiivisia. Kanadalaistutkija David Crowe sanookin, että PCR-testillä kahdenkymmenen monistuskerran jälkeen kaikki testatut voivat olla ihan hyvin negatiivia ja vastaavasti viidenkymmenen jälkeen kaikki olla positiivisia. Silti CDC edelleen väittää, että oireettomat koronapositiiviset ovat merkittävä tartunnan lähde – kaikkea tieteellistä näyttöä vastaan!
Myös rokotteet saavat oman lukunsa, eikä Yhdysvalloissa sen paremmin kuin Euroopassakaan ole virallisia myyntilupia mRNA-rokotteille. On hyvä tiedostaa, että rokottaminen on sinänsä patogeenispesifinen toimenpide, ja moni mRNA-rokotettu onkin saanut lukuisia oireita, ja osalla ne ovat johtaneet jopa kuolemaan. On aivan nurinkurista ottaa tällainen rokote, jos se on johtanut omaan kuolemaan tai riski sellaiseen on olemassa. Kiireellä markkinoille tyrkätyt ja huonosti tutkitut rokotteet lanseerattiin vuoden 2020-lopussa, ja ne jätettiin pääosin testaamatta lapsilla ja riskiryhmiin kuuluvilla. Silti näitä piikitetään täyttä häkää, sillä eihän lääkejäteillä ole hävittävää, kun ne ovat vapautuneet vahinkojen korvaamisesta ja vakavista haitoista ei saa julkaista kymmeneen vuoteen käytännössä mitään. Schroeter kertoo parista eläinkokeesta (H1N1), jolla testattiin vastaavaa teknologiaa: 100% hiiristä kuoli nopeasti ja loputkin piti (eräässä toisessa tutkimuksessa) lopettaa kitumasta. Niin kuin on saatu lukea lehdistä (syksyllä 2021), maissa, joissa on annettu eniten koronainjektiota, tartuntakäyrät ovat kääntyneet jyrkkään nousuun. Tämän voi huomata erityisesti Israelin ja Palestiinan sairaustilastoja vertaamalla.
Sitten haastateltavaksi löytyy rokotesairauksien spesialisti Meryl Nass, joka kertoo, että voi käydä vielä pahemmin kuin narkolepsiatapauksissa, sillä narkolepsia näyttää tulleen täytenä yllätyksenä vuonna 2009 sikainfluenssan hoidossa Pandemix-lääkkeen sivuvaikutuksena. Siksi onkin kummallista, että ilman vuosien testaamista ja eläinkokeita on ryhdytty maailmanlaajuiseen mRNA-rokotekokeiluun, vaikka koronaan kuolleisuus on enintään promilleja. Tavallista tässä rokotemyönteisessä propagandassa on se, että piikittäminen olisi elintärkeää niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle riittävän rokotekattavuuden saamiseksi ja kaiken maailman rajoitusten poistamiseksi. WHO:kin on stilisoinut laumaimmuniteetin määritelmää, jotta saadaan korotekampanjoihin puhtia: ennen myyttiseen laumasuojaan riitti myös luontainen immuniteetti, mutta näin ei olekaan enää nykyisen määrittelyn mukaan. Omaan kohtaloonsa on vain alistuttava ja sitten kärsittävä mahdollisista mRNA-injektioiden sivuvaikutuksista kuolemaansa saakka.
Kirjoittaja nimeää voodooepidemiologeiksi ne, jotka syyllistyvät tietojen ja tieteellisten tutkimusten vääristelyyn, sillä nykyinen epidemia ei ollut ennen rokotuksia sen fataalisempi kuin muutkaan kausiflunssat, joista koronavirusten aiheuttamia on ollut noin neljäsosa. Toisin sanoen, jos meillä on ollut aikaisemmin koronavirus ennen nykyistä hysteriaa, elimistömme immuunipuolustusjärjestelmä tunnistanee sen, ja siksi rokotustakaan tuskin tarvitaan. Tähän kaikkeen, kun vielä lisätään Maailman talousfoorumi (WEF) ja Klaus Schwabin visiot yhdistettynä ilmastoagendaan, saadaan uutta perspektiiviä näiden asioiden ajamiseen, mutta se onkin ihan toinen juttu se…
”Do you remember the promise that a vaccine is the ticket for a return to normalcy? Did you actually believe that?”
Kirja on jaoteltu kahteen osaan: The End Game ja Gaming the system. Ne puolestaan on pilkottu muutamiin alalukuihin, joissa viuhuvat niin Occamin partaveitset, käsitellään laumasuoja ja tietysti loputon PCR-testaaminen…
Alkuun lähdetään ”käsikirjoituksesta”, joka kirjoittajan mukaan tukeutuu pitkälti järjestelmällisen misinformaation levittämiseen, jolloin poliitikot ovat ottaneet propagandistin ja manipulaattorin tehtävät hoitaakseen. Tämä on puolestaan johtanut yhä kiihtyvään joukkopsykoosiin ja vainoharhaistumiseen ja tietysti toisinajattelijoiden ja kriitikoiden poissulkemiseen ja demonisoimiseen.
Propagandahan on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sitä, että kohteet uskovat toimivan omasta tahdostaan ja yhteiseksi parhaaksi – tarvitseehan kriittinen ajattelu omaa työtä ja erilaisten näkökulmien pohdintaa lähdekritiikin tueksi. Mediakontrollilla ja sensuurilla pyritään tehostamaan mielenhallintaa ”kuratoimalla” ja rajoittamalla uutisvirtaa (myös sosiaalisessa mediassa) ja lisäksi tarjotaan jatkuvalla syötöllä vääristettyä informaatiota, jota jakavat luotettavan oloiset lähteet kuten professorit ja poliitikot. Tällöin onkin helpompaa uskoa hallituksia ja seurata joukkoja kuin ponnistella oman mielipiteen ja näkemyksen syventämiseksi.
Seuraavaksi päästään mielenhallintaan ja aivopesuun. Luvussa on haastateltu Kathleen Tayloria, joka on tämän alan ehdottomia huippunimiä (Ks. teos Brainwashing: The Science of thought control). Aivopesun tarkoituksena on suostutella ihmiset toimimaan halutulla tavalla joko pakottamalla tai peitellysti. Salakähmäisiä aivopesuun tähtääviä tekniikoita hyödynnetään siten, että kohteet eivät osaa vastustaa niitä tai edes tajua olevansa aivopesun kohteena. Yksinkertaisesti sanottuna päätavoite agitaattorien kannalta on muuttaa uhrien ajatukset haluttuun ideologiaan (tai toimintakulttuuriin) sopiviksi – toisin sanoen saada uhrit totaalisesti valtaansa.
Kun raukat on saatu aivopestyä johonkin ideologiaan tai toteuttamaan jotain agendaa sitä mitenkään kyseenalaistamatta, yksilöllä ei ole enää vapaata tahtoa niin kuin omien polkujen kulkijalla, ja hän vain tyytyy orjallisesti noudattamaan manipulaattorien jokaista käskyä. Omat uskomukset ja vakaumukset ovat lakanneet olemasta, ja ne on korvattu uusilla mieleen iskostetuilla korvikkeilla. Tällaista Taylor kutsuu ”mentaaliseksi raiskaukseksi”. Aika usein taitavat manipulaattorit vetoavat toiminnassa ns. eteerisiin arvoihin kuten vapauteen, hyvyyteen ja yhdenvertaisuuteen, ja niitä pyritään käyttämään kuin itsestäänselvyyksinä mielenhallintakampanjoissa ja informaatio-operaatioissa.
Kriittinen ajattelija sen sijaan osaa olla skeptinen. Hän analysoi ja dekonstruoi argumentaation ja tunteisiin vaikuttavan retoriikan ja pyrkii selvittelemään faktojen todenperäisyyttä. Kriittisen ajattelijan vastakohtana on alistuvat ja pinnallisesti ajattelevat yksilöt, joille totalitaristinen ajattelu (Robert Liftonin mukaan) on houkuttelevaa, sillä he ovat hämmentyneitä, epävarmoja ja pelokkaita esim. kaikkeen koronaan liittyvästä. Yksinkertaiset viestit ja niiden toistaminen uppoavat näihin erinomaisesti, sillä he ovat ehkä liian kiireisiä ja henkisesti velttoja ottamaan asioista selvää oma-aloitteisesti. Älylliset rajoitteet voivat haitata sanoman ymmärtämistä, ja siksi yksinkertaisten viestien jatkuva projisoiminen ja koko ajan uusien uhkakuvien luominen pitävät jo entuudestaan stressaantuneet uhrit kuuliaisen vastaanottavaisina.
Totalitaarinen ajattelu tähtää erimielisen keskustelun poissulkemiseen. Niin kuin on nähty korona-aikana, syyksi kelpaavat mitä erilaisimmat salaliittoteoriat ja toisinajattelijoiden ja koronakriitikoiden uskottavuuden kyseenalaistaminen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Poliitikot säätelevät valtavirtamedian avustamana, mitä ihmisten kuuluu lukea ja nähdä. Varsinkin koronarokotteiden vastustajiin ja viranomaisten määräysten uhmaajia (syksyllä 2021) osataan dissata monipuolisesti aiheuttamalla syyllisyyden tunnetta, jos ei kuulu lammasmaiseen enemmistöön. Tähän saadaan taitavasti yhdistettyä emotionaalista painetta, pelkoa ja kognitiivista dissonanssia.
Sitten onkin aika käydä pohtimaan, miten heikkoutta hyväksikäytetään sekä aiheutetaan riippuvuutta ja pelkoa. Kollektiivisissa koronatoimissakin on tavattu käyttää ylimitoitettua eristämistä, pelon lietsomista mediassa, toisinajattelijoiden nöyryyttämistä sekä pelotevaikutusta maski- ja rokotepakoilla. Erikoista kyllä, ennen koronaepidemiaa lääkäreillä oli yhteinen konsensus, etteivät kasvovaipat estä väestössä virustartuntaketjuja, mutta juuri sopivasti uusia suosituksia ja pakkoja on saatu aikaiseksi kuin tilauksesta. Tässä vaiheessa poimitaan Judy Mikovitsilta sitaatti, jonka mukaan naamiot tukahduttavat immuunijärjestelmää ja saastuessaan viruksista levittävät mikrobeja tehokkaasti lähikontakteissa. Monista ihmisistä näyttää tulleen misofobisia (eli bakteerikammoisia): ovenkahvoihin ei uskalleta koskea ja vähän väliä hierotaan kämmeniin jotain desifiointilitkua eikä uskalleta mennä paria metriä lähemmäs maskitonta ihmistä. Tällöin ei olekaan mikään ihme, jos ahdistus ja epätoivo lisääntyvät kulovalkean tavoin.
Schroeter ihmettelee lukemattomien virologien tapaan, miksi ihmeessä Kary Mullisin (nobelisti vuodelta 1993) kehittämää PCR:ää (polymerase chain reaction) käytetään diagnosointitestinä, vaikka se oli tarkoitettu vain geneettisten materiaalien valmistukseen. Nykyinen koronatestaaminenhan perustuu käänteiseen transkriptioon, jolloin kurkkuun tyrkätystä pumpulitukosta etsitään koronaviruksen RNA-partikkeleita. Ne eivät tartuta ketään, mutta silti tuloksia revitellään päivittäin lehtien palstoilla, ja klikkiotsikot ohjaavat pandemian (tai plandemian) hoidossa. Vaikka oma elimistö olisi kehittänyt immuniteetin koronalle eikä olisi ollut mitään oireita, vielä kuukaudenkin päästä tulos voi näyttää koronan suhteen positiivisen tuloksen, ja tällainen ihminen pannaan eristykseen määräajaksi lähikontaktissa olleiden kanssa, vaikkei kukaan olisi oikeasti sairas ollutkaan?! Testi voi siis näyttää positiivisen testituloksen niin kauan kuin jokin pirstoutunut viruksen perimän osa on monistettavissa näytteestä. On vain arvailujen varassa, kuinka suuri osa positiivisista testituloksista on niin sanottuja vääriä positiivisia. Kanadalaistutkija David Crowe sanookin, että PCR-testillä kahdenkymmenen monistuskerran jälkeen kaikki testatut voivat olla ihan hyvin negatiivia ja vastaavasti viidenkymmenen jälkeen kaikki olla positiivisia. Silti CDC edelleen väittää, että oireettomat koronapositiiviset ovat merkittävä tartunnan lähde – kaikkea tieteellistä näyttöä vastaan!
Myös rokotteet saavat oman lukunsa, eikä Yhdysvalloissa sen paremmin kuin Euroopassakaan ole virallisia myyntilupia mRNA-rokotteille. On hyvä tiedostaa, että rokottaminen on sinänsä patogeenispesifinen toimenpide, ja moni mRNA-rokotettu onkin saanut lukuisia oireita, ja osalla ne ovat johtaneet jopa kuolemaan. On aivan nurinkurista ottaa tällainen rokote, jos se on johtanut omaan kuolemaan tai riski sellaiseen on olemassa. Kiireellä markkinoille tyrkätyt ja huonosti tutkitut rokotteet lanseerattiin vuoden 2020-lopussa, ja ne jätettiin pääosin testaamatta lapsilla ja riskiryhmiin kuuluvilla. Silti näitä piikitetään täyttä häkää, sillä eihän lääkejäteillä ole hävittävää, kun ne ovat vapautuneet vahinkojen korvaamisesta ja vakavista haitoista ei saa julkaista kymmeneen vuoteen käytännössä mitään. Schroeter kertoo parista eläinkokeesta (H1N1), jolla testattiin vastaavaa teknologiaa: 100% hiiristä kuoli nopeasti ja loputkin piti (eräässä toisessa tutkimuksessa) lopettaa kitumasta. Niin kuin on saatu lukea lehdistä (syksyllä 2021), maissa, joissa on annettu eniten koronainjektiota, tartuntakäyrät ovat kääntyneet jyrkkään nousuun. Tämän voi huomata erityisesti Israelin ja Palestiinan sairaustilastoja vertaamalla.
Sitten haastateltavaksi löytyy rokotesairauksien spesialisti Meryl Nass, joka kertoo, että voi käydä vielä pahemmin kuin narkolepsiatapauksissa, sillä narkolepsia näyttää tulleen täytenä yllätyksenä vuonna 2009 sikainfluenssan hoidossa Pandemix-lääkkeen sivuvaikutuksena. Siksi onkin kummallista, että ilman vuosien testaamista ja eläinkokeita on ryhdytty maailmanlaajuiseen mRNA-rokotekokeiluun, vaikka koronaan kuolleisuus on enintään promilleja. Tavallista tässä rokotemyönteisessä propagandassa on se, että piikittäminen olisi elintärkeää niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle riittävän rokotekattavuuden saamiseksi ja kaiken maailman rajoitusten poistamiseksi. WHO:kin on stilisoinut laumaimmuniteetin määritelmää, jotta saadaan korotekampanjoihin puhtia: ennen myyttiseen laumasuojaan riitti myös luontainen immuniteetti, mutta näin ei olekaan enää nykyisen määrittelyn mukaan. Omaan kohtaloonsa on vain alistuttava ja sitten kärsittävä mahdollisista mRNA-injektioiden sivuvaikutuksista kuolemaansa saakka.
Kirjoittaja nimeää voodooepidemiologeiksi ne, jotka syyllistyvät tietojen ja tieteellisten tutkimusten vääristelyyn, sillä nykyinen epidemia ei ollut ennen rokotuksia sen fataalisempi kuin muutkaan kausiflunssat, joista koronavirusten aiheuttamia on ollut noin neljäsosa. Toisin sanoen, jos meillä on ollut aikaisemmin koronavirus ennen nykyistä hysteriaa, elimistömme immuunipuolustusjärjestelmä tunnistanee sen, ja siksi rokotustakaan tuskin tarvitaan. Tähän kaikkeen, kun vielä lisätään Maailman talousfoorumi (WEF) ja Klaus Schwabin visiot yhdistettynä ilmastoagendaan, saadaan uutta perspektiiviä näiden asioiden ajamiseen, mutta se onkin ihan toinen juttu se…
”Do you remember the promise that a vaccine is the ticket for a return to normalcy? Did you actually believe that?”
Displaying 1 of 1 review