Metsäkoneyhtiö Ponssen perustajan Einari Vidgrenin elämäkerta Immeeset kysy, että mikähän se tuosta oekeen tulloo. Vastasin jotta Ponsse, mualiman paras mehtäkone.
Einari on elämäkerta Einari Vidgrenistä ja maailmanmenestykseen yltäneestä suomalaisesta metsäkoneyhtiöstä, jonka kaikki koneet tehdään edelleen kirkonkylällä Savon maaseudulla. Ponsse Oyj on mainejohtaja ja ainoana yrityksenä saanut Tasavallan Presidentin vienninedistämispalkinnon kahdesti. Kuten Einari Vidgren itse sanoi: "Savolainen yrityskulttuuri on mualiman paras."
Metsäkoneyhtiö Ponsse Oyj:n perustaja, pienviljelijän poika, Einari Vidgren kulki jo 14-vuotiaana metsätöissä työkaluinaan pelkät pokasaha ja kirves. Puut sahattiin käsin ja siirrettiin hevosilla. Vuosien mittaan Einari mietti konsteja työn tehostamiseksi. Hän ei ollut tyytyväinen saatavilla olleisiin metsätraktoreihin, koska niissä oli aina vikoja ja ne eivät palvelleet koneurakoitsijan tarpeita. Tekniikkaa pelkäämätön nuori mies vuokrasi kyläsepältä pajan ja alkoi kehitellä siellä unelmaansa: itse valmistettua metsäkonetta. Kun ensimmäinen, käsin hitsattu ja koottu kone valmistui kyläpajasta vuonna 1969, moni seudulla toimiva koneurakoitsija hämmästyi. Rumaltahan kone näytti, mutta metsätöihin se oli ällistyttävän tehokas ja varmaotteinen. Metsäkone sai nimen "Ponsse", kylällä silloin kiertäneen sekarotuisen kulkukoiran mukaan.
Pian Ponsse-nimisiä koneita haluttiin lisää. Koneyrittäjät kiittivät kestävyyttä – Einarin koneita ei tarvinnut koko ajan olla huoltamassa.
Antti Juhani Heikkinen on suomalainen toimittaja ja kirjailija.
Heikkisen esikoisromaani Pihkatappi ilmestyi vuonna 2013 ja sai Savonia-palkinnon vuonna 2014. Teos sai myös Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Savonia-palkinnon jakaneen raadin mukaan ”Esikoiskirjailija Heikkinen osoittaa suomalaisen maaseudun olevan vielä voimissaan. Hänen kuvaamansa hahmot ovat tuttuja jo ensi virkkeestä. Lähihistoria ja suuri yhteiskunnallinen murros Kekkosen ajasta EU-Suomeen kuvautuvat elävällä tavalla pienen kylän kautta. Jatkumon katkeaminen sukutilan pidossa on kipeä asia molemmille osallisille sukupolville. Heikkinen on tuonut savon murteen kaunokirjallisuuteen uskottavasti. Hän kirjoittaa murteen omalla tavallaan uusiksi yltäkylläisesti ja ymmärrettävästi.”
Syksyllä 2014 ilmestyi Heikkisen kirjoittama Juice Leskisen elämäkerta Risainen elämä. Sen pohjalta on tekeillä myös Antti Heikki Pesosen käsikirjoittama ja Teppo Airaksisen ohjaama elokuva. Syksyllä 2015 ilmestyi Heikkisen kirjoittama kirjailija Heikki Turusen elämäkerta Turjailija. Hän kirjoittaa elämäkertaa myös metsäkoneyhtiö Ponssen perustaja Einari Vidgrénistä. Syksyllä 2016 ilmestyi Heikkisen kirjoittama Jaakko Tepon elämäkerta. Myös Heikkisen toinen romaani, Matkamies maan, ilmestyi syksyllä 2016. Se valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi.
Heikkinen työskenteli toimittajana Pitäjäläinen-paikallislehdessä, kunnes irtisanoutui ja jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi vuoden 2017 alussa. Kirjoittamisen lisäksi Heikkinen näyttelee, laulaa ja tekee stand up -komiikkaa. Hän näytteli Kuopion kaupunginteatterin Pihkatappi-näytelmässä syksyllä 2015. Heikkinen on näytellyt aiemmin Nilsiän harrastajateatterissa ja Joensuussa Utran Uudessa Teatterissa. Hän asuu ja työskentelee Nilsiässä.
Mahtavaa dialogia savoksi! Takakannen maininta elämäkertaromaanista hyvin todenmukainen. Heikkinen on perinteisen tietokirjan muodon hylkäämällä ja kerrontaan fiktiivisiä vapauksia ottamalla onnistunut hienosti piirtämään kohdehenkilöstä elämänmakuisen kuvan.
Hienosti koottu kirja monivaiheisesta ja tapahtumarikkaasta elämästä. Einarin persoona tuli vahvasti esille. Äänikirjan lukijalle kiitos savon murteen hallinnasta, se toi mukavan lisävärin tarinaan.
Alkuun ensinnäkin kuunneltuna savon murre kävi hermoille, mutta mielenkiintoisen tarinan mukana siitä pääsi ylitse. Kirjan tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat kohdat ovatkin alkutunteita, jolloin käydään läpi miten Einari ideansa ja ensimmäisen traktorinsa osti. Näiden jälkeen kirja ei ehkä kantanut niin paljon, kuin odotin. Einarin tarina jää jotenkin valjuksi, tarinasta olisi voinut paljon enemmän kertoa esim. tapaamistansa ihmisistä ja muusta. Nyt jäi enemmän kertomukseksi siitä, miten hyvä mies Einari oli, paitsi loppuelämässään hänelle kävi jotain, josta ei tarkemmin kerrottu.
Tiesin pääseväni savolaisen sielunmaiseman syövereihin tulkitsemaan kuinka metsäteollisuuden yksi ilmentymä sai muotonsa. Kirja oli todella hyvä, ja lukiessaan usein unohti lukevansa tietokirjaa. Tykkäsin kielestä, tykkäsin tekstistä ja kokonaisuudesta kaikkinensa. Tarinallisesti nykyajan vähäisyys hieman harmitti, mutta ei heikentänyt lukukokemusta siltikään. Vahva suositus!
Kerrottakoon jo alkuun, että ymmärrän savoa vain auttavasti puhuttuna, enkä sitäkään vähää kirjoitettuna. Kirjan dialogin lukeminen kielellä, jota ei ymmärrä edes puhuttuna on hidasta ja raskasta. Eikä Heikkinen toisaalta edes helpota leipätekstissään lukemista, sijoitteleehan hän sujuvasti sekaan sanoja kuten ruuneperilöi, peurankyntämä, pirttiviljely sekä syömähammas. Heikkinen ei ole kirjoittanut tietokirjaa, lähteitä ja viitteitä on turha etsiskellä, ja dialogin tarkkuus herättää epäilyksen siitä, että kirjaan on pistetty arkistomateriaalin ja lehtitietojen ohella kaikki kotikylän juorut, liioitellut kaskut ja sinnepäin muistellut puheet iloisesti sekaisin. Lopputulos on rehevä kertomus, jossa savolaiseen tapaan on tärkeintä tarina eikä piiruntarkka totuudellisuus. Elämänkerroissahan vastuu uskomisesta on muutenkin lukijalla. Heikkinen jakaa myös kritiikkiä kohteelleen, mutta siitä huolimatta Einari saa sankarin synninpäästön, uhraukset ovat välttämättömiä uran kannalta. Anekdootteja työkeskeisyydestä, alkoholismista, rahankäyttöongelmista ja aidosti firman toimintaa haittaavasta tempperamentista riittää, mutta niiden vaikutusta läheisten elämään ei juurikaan pohdita. Lopputulos toistaa vanhaa suomalaista perinnettä siitä, että teollisuuspatruunan nyt vain on uhrattava terveytensä, perheensä ja vapaa-aikansa yrittäjyyden alttarille, kyselemättä periytyvien sotatraumojen, köyhän lapsuuden ja vaikutusta, tai tuon yrittäjäkuvan haitallisuutta läheisille, perheelle, terveydelle tai firman menestykselle ja tulostavoitteille.
Luulen, että kirja olisi innostavaa luettavaa erityisesti nuorille. Ja kenties aivan erityisesti niille, joilla ei ole koulut menneet niin hyvin tai jotka muuten ponnistavat vaikeista lähtökohdista. Kirja kertoo, kuinka Ponssen perustaja Einari Vidgren – vain supistetun kansakoulun käynyt metsuri – rakentaa tyhjästä ja kuitenkin ympärillään olevien ihmisten avulla menestyvän metsäkonefirman. Rohkeudella ja fiksuilla peliliikkeillä hän selättää vaikeudet ja toisten ylenkatseen kerta toisensa jälkeen. Vaikea sanoa, olisko kirjan pitänyt olla kriittisempi Einaria kohtaan, mutta onneksi kirja kuvaa myös hänen heikkouksiaan perhe-elämässä ja johtamisessa.
Tällaisista tarinoista muodostaa itselleen helposti selviytymisvinouman. Einarista poiketen suosittelenkin kaikkia käymään koulunsa hyvin, jos se suinkin itseltä luonnistuu. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä yrittäjiksi, mutta jokainen voi aloitteellisuudellaan ja yhdessä muiden kanssa panna hienojakin asioita tapahtumaan.
Einari-kirjassa käydään Vieremän suuren miehen tarina kattavasti läpi. Aloitetaan lähelle Kainuuta sijoittuvan yläsavolaisen kotikylän ja sen ihmisten kuvaamisella, edetään erään kulkukoiran näkökulman kautta lamavuosiin ja kansainvälisen pörssiyhtiön moniin käänteisiin. Taitavasti Heikkinen kertoo myös niistä tilanteista, kun Einari tahi Ponsse sai kritiikkiä, tai sen, miten epäluulot alkoivat kiusata ikääntyvää miestä. Uskon, että Antti Heikkinen oli paras henkilö kirjoittamaan Einarin tarinan. Itäisten murteiden ystäviä suosittelen nauttimaan tämän kirjan äänikirjana, itsensä Heikkisen lukemana.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Many biographies fail to tell an interesting story and way too often it’s just a third person reporting of events. This book contains a lot of dialogue between the characters and it’s all in laid back Northern Savonian dialect. Einari Vidgren was just a young boy when he he started working as a logger with his father. Soon, he built his own forestry machine to make logging more efficient. A few decades later he had built a well known company and earned his place among one of the most notable businessmen in Finland.
Savolainen puheenparsi kuljetti tarinaa vetävästi ja harmitti, kun kirja alkoi lähestyä loppuaan. Useammassakin kohdassa sai repeillä ääneen hauskoille sattumuksille ja sanansäilälle. Kuuntelin peräkkäin Pekka Herlinin ja Einari Vidgrénin elämäkerrat ja kirjoitin molemmista lyhyen tekstin pari kuukautta kuuntelemisen jälkeen. Pekan elämästä en muista enää juuri mitään ja Einarin elämän tunnun muistavan hyvinkin tarkkaan. Pekan kirja oli kirjoitettu tietokirjamuotoon ja Einarin elämä tarinaksi.
Metsäkoneyhtiö Ponssen perustajan Einari Vigrenin elämäkerta, jossa savon murre pääsee oikeuksiinsa. Einari syntyi Vieremän kunnassa 1943 Iidan ja Joosepin monilapsiseen maalaisperheeseen. Koulunkäynti ei maistunut, mutta savottahommat, hevoset ja koneet sitäkin enemmän. Aito savolaismies teki omaisuuden omista mielenkiinnon kohteistaan. Teoksesta sai hyvän kuvan, minkälainen hyväntahtoinen, mutta rohkea, kansanmies Einari oli.
Olisin kaivannut enemmän Ponssea. Tämä ei ollut varsinaisesti bisneskirja, vaan Einarin tarina.
Niinkuin kirjan kannessa toki lukee.
Mutta monissa arvioissa kehuttiin, että tässäpä oiva kirja kaikille yrittäjille. Mielestäni se puoli jäi aika ohueksi.
Murteen käyttäminen oli ihan hauska tehokeino. Mutta sitä tehtiin jotenkin sekavasti. Välillä kertoja puhui murteella ja Einari kirjakieltä ja välillä toisinpäin.
Kirjan kirjoittajan Antti Heikkisen lukemana oli erittäin piristävää kuunnella elämänkerta tarinan muodossa ja vahvalla savonmurteella. Suosittelen paljon elämänkertoja lukeville tyylistä poikkevavana teoksena.
Tarina Einarin elämästä savottamiehestä kansainvälisen pörssiyhtiön omistajaksi. Hän toteutti unelmiaan itseään säästämättä ja eli omannäköisensä elämän. Äänikirjan lukijana miellyttävä-ääninen kirjailija Antti Heikkinen, savon murteesta lisäpisteet!
En tiennyt Einari Vidgrenistä tai Ponssesta juuri mitään ennen tämän kuuntelemista äänikirjana. Siitä huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kerrottu. Ilmeisesti tässä tosin on melkoisesti fiktiota ollakseen elämäkerta.
Todella kiinnostava elämäntarina poikkeuksellisesta elämästä. Einari oli isäni idoli, niin kuin varmaan monen maalais-ja hevosmiehen Savossa. Hienosti kerrottu ja savonmurteesta nautin erityisesti. En meinannut keskeyttää nukkumisen ajaksi. Mietin vielä pitäisikö kuunnella myös.
Einari Vidgrenin elämänkerta ja erityisesti läpikäynti Ponssen kehittymisestä autotallipuuhastelusta "mualiman parraitten mehtäkonneitten" valmistajaksi. Savonkielellä kirjoitettu dialogi oli mieleen ja firman tarina oli kiehtovaa seurattavaa.
Erittäin nautinnollinen luku- tai tässä tapauksessa kuuntelukokemus! Heikkisen taito tuoda Einarin persoona esiin on mestarillista. Savon murre kruunaa kaiken.
Mielenkiinnosta Ponssea kohtaa kuuntelin tämän kirjan. Hyvillä puhelahjoilla ja luottamuksella pääsee pitkälle, vaikkei ehkä olisikaan koulunpenkkiä kuluttanut.
Savolaiskirjailija Antti Heikkinen kertoo Einarissa Ponssen perustaja Einari Vidgrenin tarinan. Mies on valmis raatamaan nähdäkseen unelmiensa toteutuvan. Savon murre virtaa sujuvana ja dialogit toimivat tämän elämäkertaromaanin vahvuutena. Tämä olisi kannattanut varmasti kuunnella äänikirjana, mutta hieno lukukokemus näinkin!