En juhli, Mielensäpahoittaja Ensimmäisen Mielensäpahoittaja-kirjan ilmestymisestä on kulunut 10 vuotta.
Juhlavuoden kunniaksi Suomen kansalaiset ovat lähettäneet Mielensäpahoittajalle omia mielipahojaan. Nyt vanha jäärä käsittelee ne asianmukaisella vakavuudella, josta syntyy kirjan vastustamaton huumori.
"Pyydettiin juhlapuhe. Kyllä en ole mikään puhuja. Olen tekijä.
Sanotte, että nyt on syytä juhlaan. Se on vale. On syytä tehdä hommat ja mennä ajoissa nukkumaan.
Juhlissa on serppentiiniä, liian pitkiä puheita, seutuvaatteet, kiristävä kravatti, humalainen eno, turhia lahjakortteja, pitkäaikaisen työnantajan tervehdys, kermakaakku ja juhlakirja.
Kyllä en juhli.
Herra kirjailija Kyrö teki pyytämättä ja kysymättä minusta kirjan 10 vuotta sitten. Sen jälkeen on tullut elokuvia, teatteriesityksiä, uusia kirjoja, kisakatsomoita ja purnukoita. Milloin tämä loppuu? Milloin tavallinen elämä saa jatkua?”
Tuomas Kyrö is a Finnish author and comic book illustrator.
FI: Tuomas Kyrö on suomalainen romaaneja, kolumneja, pakinoita, draamaa sekä sarja- ja pilakuvia tuottanut kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä. Kyrö on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla vuonna 2005 ja Nuori Aleksis -palkinnolla 2006. Hänen teoksensa Liitto oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2005. Kyrö oli Eeva Joenpellon kirjailijakodin ensimmäinen stipendiaatti vuosina 2005–2009. Nykyisin hän asuu perheineen Janakkalassa.
Tuomas Kyrö sijoittuu kirjailijana näissä Mielensäpahoittaja-kirjoissa lähelle Veikko Huovista. Kuuntelemani kirja on lyhyitä novelleja, jotka käsittelevät eri aiheita konservatiivisesti ajattelevan entisen maanviljelijän näkökulmasta. Heikki Kinnusen lukemana ne elävät eri tavalla kuin itse luettuna. Kyrö on löytänyt itsellensä mainion työkalun huumorilleen. Tätä huumoria ei Suomessa ole liikaa. Pisteet 8,5/10.
Muutaman mielensäpahoittajan olen aiemminkin lukenut, mutta siitä on jo kauan. Tässä ei ollut mitään juonta, oli kuin pakinakokoelma. Kuuntelin automatkalla itsensä Heikki Kinnusen lukemana, siihen tarkoitukseen teos sopi oikein hyvin. Hauskoja huomioita, välillä tyrskähtelin ääneen, mutta loppua kohden alkoi jo vähän toistaa itseään.
Yksi mielensäpahoittaja silloin tällöin on ihan virkistävä luettavaa. Tai kuunneltavaa. Tartuin itse asiassa tähän oikeastaan siksi, että tajusin lukijana olevan Heikki Kinnusen.
Pakinat on niputettu tällä kertaa lukijoiden lähettämien omien mielipahojen mutustelemiseen. Mielensäpahoittajasta kun on nyt tullut julkisuuden henkilö. Sen perhanan kirjailijan, sen Kyrön takia. Ihan hauska kehysidea, jonka alla voi turvallisesti pakinoida ihan mistä vain asiasta.
Tuttua ja turvallista. Sitähän nämä ovat. Jos olet lukenut yhden, niin tiedät mitä saat muidenkin kohdalla.
Kinnunen lukijana oli oikein toimiva ratkaisu. En ole katsonut sarjaa tai elokuvia (jos sellaisia on?!?), mutta on helppo kuvitella Kinnunen mielensäpahoittajana.
Tämä oli joulu/synttärilahja äidiltä. Aina mielensäpahoittajat on lukemisen arvoisia, mutta olen tykännyt kyllä muista enemmän. Tässä oli vähän sellainen "neuvontapalsta"-rakenne, joka oli ihan mielenkiintoinen, mutta kokonaisuus jäi vähän hajanaiseksi. Silti oikein miellyttävä lukukokemus ja minähän olen näköjään sisimmässäni 80v. mies :p
Olen tähän asti tykännyt lukemistani Mielensäpahoittaja-kirjoista, vaikka viime aikoina niiden julkaisemisessa on ollut pientä rahastuksen makua. Tämä menee ihan turhuutta-sarjaan, ei tuo mielestäni mitään sarjaan lisää ja ei saanut minua kertaakaan nauramaan (yleensä on ollut aina jokunen pakollinen tyrskäys-kohta).