What do you think?
Rate this book
Tartunta
Kun maailma suljettiin
Keväällä 2020 maailmaan levisi merkillinen virus, joka tartutti kaikki. Oireet vaihtelivat: yhdet saivat kuumetta ja hengenahdistusta, toiset pakkomielteen hamstrata vessapaperia, kun taas kolmannet lauloivat parvekkeillaan ja neljännet myivät paniikissa kaikki osakkeensa.
Tartunta on antologia, joka tallentaa teksteihinsä elämää noina merkillisinä poikkeustilan aikoina, jolloin tylsästä ja tavallisesta arjesta oli yhtäkkiä tullut himoittua arvotavaraa ja sen korviketta koetettiin valmistaa nostalgisilla nuoruuskuvahaasteilla ja videokahveilla. Kokoelman tekijöinä on eturivin kirjailijoita ja ajattelijoita, kuten Pontus Purokuru, Iida Sofia Hirvonen, Antti Ronkainen, Suvi Auvinen, Aino Vähäpesola, Antti Holma ja Harry Salmenniemi.
Keväällä 2020 maailmaan levisi merkillinen virus, joka tartutti kaikki. Oireet vaihtelivat: yhdet saivat kuumetta ja hengenahdistusta, toiset pakkomielteen hamstrata vessapaperia, kun taas kolmannet lauloivat parvekkeillaan ja neljännet myivät paniikissa kaikki osakkeensa.
Tartunta on antologia, joka tallentaa teksteihinsä elämää noina merkillisinä poikkeustilan aikoina, jolloin tylsästä ja tavallisesta arjesta oli yhtäkkiä tullut himoittua arvotavaraa ja sen korviketta koetettiin valmistaa nostalgisilla nuoruuskuvahaasteilla ja videokahveilla. Kokoelman tekijöinä on eturivin kirjailijoita ja ajattelijoita, kuten Pontus Purokuru, Iida Sofia Hirvonen, Antti Ronkainen, Suvi Auvinen, Aino Vähäpesola, Antti Holma ja Harry Salmenniemi.
237 pages, Hardcover
Published January 1, 2020
8 people are currently reading
149 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
Read
March 28, 2021Näen historiallista arvoa sillä, että ainakin omalle sukupolvelleni toistaiseksi suurimman katastrofin edessä halutaan heti kirjata ylös ajatuksia, hajamietteitä, tuntoja. Toisaalta, pääasiassa vasemmistolaishenkisen nuoren älymystön etäkirjoitushommista lukeminen ei tarjoa kovinkaan laajaa yhteis- tai kansakunnallista otantaa. Ajatuspolut viettävät samaan suuntaan; tuhokapitalismi, ilmastonmuutos, Zoom-palaverit. Oma kokemukseni korona-ajasta on ollut tästä kirjasta poikkeava, huomaan että tunnetila kirjaa lukiessa on vieraannuttava. Sattuneesta syystä se ei juuri nyt ole kovinkaan tavoiteltava olotila. Huomaan, että tämä kaikki on edelleen liian lähellä. En haluaisi enää ikinä kuulla mietteitä Zoom-palavereista tai sisätiloihin linnoittautumisesta. Ehkä luen kirjan uudelleen 10 vuoden päästä, se saattaa avautua aivan uudenlaisena. Tiedä häntä. Nyt kuvailisin lukukokemusta lähinnä puuduttavaksi.
November 14, 2020
Ehkä aihe on vielä liian tuore eikä aikaa kulunut tarpeeksi, koska ei tämä nyt jotenkin lähtenyt. Kokeillaan uudelleen vaikka seuraavan epidemian kohdalla, ehh.
November 4, 2020
Mahtavan erilaisia ja silti/siksi toisiaan täydentäviä tekstejä kuluneesta vuodesta. Essee ja lyhyt proosa venyy ja paukkuu omaäänisinä teksteinä. Yksittäin hyviä esseitä (tms.), kokonaisuutena tunnistettava paketti. En osaa moittia mitään, paitsi nimeä.
November 7, 2020
Moninainen tekstikokoelma koronasta, korona-ajasta ja ajasta koronan ympärillä. Hienoja, hiottuja tekstejä, paloja hetkistä, jotka ovat joskus historiaa. Eniten pidin niistä, jotka liittivät tämän oudon ajan isompiin konteksteihin (Holma, Nylén, Vadén, Purokuru, Vähäpesola, Pekkanen), vähiten niistä, joissa juuri tätä aikaa kuvattiin (Hazard). 3,5 tähteä.
December 13, 2020
Antti Holman teksti on i-ha-na ja Iida Sofia Hirvosen päiväkirjaotteet upeita (Mikä kirjoittaja! Toivottavasti häneltä julkaistaan lisää!). Kaksistaan nämä olisivat vitosen arvoisia, mutta muuten teos ei yllä samalle tasolle. Veikka Lahtisen js Pontus Purokurun tekstit ovat mukavia ja miellyttäviä mutta eivät tarjoa juuri uutta.
Kaarina Hazardin teksti raivostuttaa taukoamattomalla ironiallaan ja pikkunäppäryydellään. Antti Ronkaisen teksti hukkuu kokonaan muiden sekaan. Tere Vadénin osuus tuntuu olevan ihan väärässä paikassa, ja sen myötä päälle laskeutuu raskas rautahäkki.
Pohjanoteerauksesta vastaa Tuomas Nevanlinna, joka ei osaa lopettaa esseetään eikä rajata aihettaan vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja minä minä minä. Nevanlinnan essee on ihan liian laaja ja melko lailla täydellinen esimerkki siitä, miten valkoinen mies(filosofi) voi ottaa loputtomasti tilaa ja horista mitä sattuu tarjoamatta mitään uutta ajattelemisen aihetta ja pyytämättä anteeksi tilan viemistään ilman, että kukaan keskeyttää. Nyt kun jaarittelu on vihdoin päättynyt, voin kertoa, että:
ketään ei kiinnosta!
En halua ilkeillä tarkoitushakuisesti, mutta jotenkin nimekkäältä filosooffilta odottaisi vähän enemmän kuin jo moneen kertaan pyöriteltyjen itsestäänselvyyksien toistamista. Nevanlinna tuntuu olevan hänkin vähän väärässä seurassa.
Tämä on valitettavasti vähän tällainen kootaan saman levy-yhtiön artistit yhteen ja tehdään joululevy yhdellä otolla -projekti. Taitavia kirjoittajia ja teräviä ajattelijoita kaikki tyynni, mutta nyt ei vaan osunut maaliin. Paitsi Antti Holma ja Iida Sofia Hirvonen, ihania!
Kaarina Hazardin teksti raivostuttaa taukoamattomalla ironiallaan ja pikkunäppäryydellään. Antti Ronkaisen teksti hukkuu kokonaan muiden sekaan. Tere Vadénin osuus tuntuu olevan ihan väärässä paikassa, ja sen myötä päälle laskeutuu raskas rautahäkki.
Pohjanoteerauksesta vastaa Tuomas Nevanlinna, joka ei osaa lopettaa esseetään eikä rajata aihettaan vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja minä minä minä. Nevanlinnan essee on ihan liian laaja ja melko lailla täydellinen esimerkki siitä, miten valkoinen mies(filosofi) voi ottaa loputtomasti tilaa ja horista mitä sattuu tarjoamatta mitään uutta ajattelemisen aihetta ja pyytämättä anteeksi tilan viemistään ilman, että kukaan keskeyttää. Nyt kun jaarittelu on vihdoin päättynyt, voin kertoa, että:
ketään ei kiinnosta!
En halua ilkeillä tarkoitushakuisesti, mutta jotenkin nimekkäältä filosooffilta odottaisi vähän enemmän kuin jo moneen kertaan pyöriteltyjen itsestäänselvyyksien toistamista. Nevanlinna tuntuu olevan hänkin vähän väärässä seurassa.
Tämä on valitettavasti vähän tällainen kootaan saman levy-yhtiön artistit yhteen ja tehdään joululevy yhdellä otolla -projekti. Taitavia kirjoittajia ja teräviä ajattelijoita kaikki tyynni, mutta nyt ei vaan osunut maaliin. Paitsi Antti Holma ja Iida Sofia Hirvonen, ihania!
January 5, 2021
Kokoelma blogitekstiä, esseitä, proosaa ja runoutta, joista iso osa on kirjoitettu jo alkuvuodesta. Pidin eniten Antti Holman ja Pontus Purokurun teksteistä, sekä Harry Salmenniemen kokoelman päättävästä pitkästä runosta.
December 13, 2020
A nice collection of something I had expected: a collection of stories and essays revolving around corona virus and quarantine. I had the honor to read and help out with one of the stories, which added an extra twist.
As always with collections, this was terribly uneven. Some stories, for example the ones by Antti Nylén, Antti Holma and Iida Sofia Hirvonen, were exceptionally good. Hirvonen pulled the grand prix for me. But some were totally useless, repetitive and dragged on and on, though they were short.
All in all, a fun read and will (maybe) hold up in the years to come. Maybe it'll transform and the mundane, fact-based, chapters will come alive. Let's see.
As always with collections, this was terribly uneven. Some stories, for example the ones by Antti Nylén, Antti Holma and Iida Sofia Hirvonen, were exceptionally good. Hirvonen pulled the grand prix for me. But some were totally useless, repetitive and dragged on and on, though they were short.
All in all, a fun read and will (maybe) hold up in the years to come. Maybe it'll transform and the mundane, fact-based, chapters will come alive. Let's see.
January 21, 2021
Viitaten Purokurun esipuheeseen, tämä kirja toimii parhaimmillaan kokemusten kerääjänä ja muistin mahdollistajana. Niinpä parempaa arviointia sen teksteistä pystynee tekemään vasta ajan kuluttua, kun uuvuttavasta nykyhetkestä on vierähtynyt riittävä turva-aika.
Tällä hetkellä on vaikeaa innostua taitavienkaan kirjoittajien teksteistä, kun aiheena on tilanne, joka venyy ja venyy, eikä kukaan tuskin oikeasti osaa sanoa siitä mitään definitiivistä, etenkään kun tekstit on valtaosin kirjoitettu kevät-kesällä 2020. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä tämä voi näyttäytyä kiinnostavana dokumenttina yhdestä puolivuotisesta hetkestä.
Teksteissä oli kyllä monipuolisuutta, mutta ehkei kuitenkaan tarpeeksi. Jossakin vaiheessa huomasin väsähtäväni kolme-neljäkymppisten pohdintoihin siitä, kuinka "yllättävää on huomata haluavansa oikeuksiensa rajoittamista" ja sitten taas kaivata ELÄMÄÄ. Kokoelman päättävä Harry Salmenniemen surumielinen runo veti sopivasti mattoa alta ja muistutti siitä, että pandemiassa on kyse myös karusta kuolemasta, ei vain tylsyydestä ja kotona oleskelusta. Tuon lisäksi itselleni kiinnostavimmaksi tekstiksi taisi nousta Tuomas Nevanlinnan filosofinen pyörittely poikkeustilasta ja lainsäädännön paradokseista.
Ymmärrän, miksi tällainen kirja on haluttu markkinoille nopeasti, mutta ehkä se on kuitenkin tullut liian varhain. Tai ei välttämättä, sillä silloin päiväkirjaaminen ja tilanteen hyvin kirjoitettu dokumentointi olisivat jääneet epäaidommiksi. Ehkä tähän pitää palata joskus – jos tätä aikaa ylipäänsä haluaa muistella, edes etäisyyden päästä.
Tällä hetkellä on vaikeaa innostua taitavienkaan kirjoittajien teksteistä, kun aiheena on tilanne, joka venyy ja venyy, eikä kukaan tuskin oikeasti osaa sanoa siitä mitään definitiivistä, etenkään kun tekstit on valtaosin kirjoitettu kevät-kesällä 2020. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä tämä voi näyttäytyä kiinnostavana dokumenttina yhdestä puolivuotisesta hetkestä.
Teksteissä oli kyllä monipuolisuutta, mutta ehkei kuitenkaan tarpeeksi. Jossakin vaiheessa huomasin väsähtäväni kolme-neljäkymppisten pohdintoihin siitä, kuinka "yllättävää on huomata haluavansa oikeuksiensa rajoittamista" ja sitten taas kaivata ELÄMÄÄ. Kokoelman päättävä Harry Salmenniemen surumielinen runo veti sopivasti mattoa alta ja muistutti siitä, että pandemiassa on kyse myös karusta kuolemasta, ei vain tylsyydestä ja kotona oleskelusta. Tuon lisäksi itselleni kiinnostavimmaksi tekstiksi taisi nousta Tuomas Nevanlinnan filosofinen pyörittely poikkeustilasta ja lainsäädännön paradokseista.
Ymmärrän, miksi tällainen kirja on haluttu markkinoille nopeasti, mutta ehkä se on kuitenkin tullut liian varhain. Tai ei välttämättä, sillä silloin päiväkirjaaminen ja tilanteen hyvin kirjoitettu dokumentointi olisivat jääneet epäaidommiksi. Ehkä tähän pitää palata joskus – jos tätä aikaa ylipäänsä haluaa muistella, edes etäisyyden päästä.
March 9, 2021
En edelleenkään ole varma, miten antologioita pitäisi arvioida, enkä tiedä, miksi se on minulle niin suuri ongelma. Tätä olen lukenut puhelimella sellaisina hetkinä kun en ole jaksanut tarttua tai pystynyt tarttumaan painettuihin kirjoihin. Tartunta pitää sisällään monia hyviä tekstejä. Oikeastaan lähes kaikista pidin. Suurin osa kokoelmasta on esseitä, lopussa on myös proosarunomaisten fragmenttien sarja Aino Vähäpesolalta, runot Reetta Pekkaselta ja Harry Salmenniemeltä sekä novelli Suvi Auviselta. Iida Sofia Hirvosen tekstit puolestaan lähestyvät päiväkirjamerkintöjä. Kokoelman aloittavat varmaotteisesti esseet Antti Holmalta ja Antti Nyléniltä. Monet teksteistä resonoivat edelleen vahvasti, vaikka ne on kirjoitettu pääosin viime kesänä, ensimmäisen koronakevään jälkimainingeissa. Monitasoisuutensa ansiosta antologia kestänee aikaa vielä senkin jälkeen, kun tämä kurimus on tavalla tai toisella ohi.
”Itse aloin tupakoida teini-ikäisenä sen takia, että sain hyväksyviä nyökkäyksiä vanhemmilta pojilta, vaikka tiesin, että tupakointi tappaa. Varoitus luki askissakin, mutta yhteisöllisyyden osoitukset jaetun vaaran ympärillä tuntuivat todellisemmilta kuin etäinen veriyskä kuoleman porteilla.”
-Antti Holma: Pöpöjahti
”Kuten niin monessa muussakin tilanteessa, ulkopuolisuuden kokemukseni värittää kokemustani ja tekee yhteiskunnallisen identiteetin muodostamisen mahdottomaksi, mutta sijaintiani, tarkkailuasemaani, se ei muuta. Olen yksi porvareista, vähän omituinen vain.”
-Antti Nylén: Huokoisuudesta
”Itse aloin tupakoida teini-ikäisenä sen takia, että sain hyväksyviä nyökkäyksiä vanhemmilta pojilta, vaikka tiesin, että tupakointi tappaa. Varoitus luki askissakin, mutta yhteisöllisyyden osoitukset jaetun vaaran ympärillä tuntuivat todellisemmilta kuin etäinen veriyskä kuoleman porteilla.”
-Antti Holma: Pöpöjahti
”Kuten niin monessa muussakin tilanteessa, ulkopuolisuuden kokemukseni värittää kokemustani ja tekee yhteiskunnallisen identiteetin muodostamisen mahdottomaksi, mutta sijaintiani, tarkkailuasemaani, se ei muuta. Olen yksi porvareista, vähän omituinen vain.”
-Antti Nylén: Huokoisuudesta
Read
April 12, 2021Tämä oli jotenkin epätasainen teos kokonaisuudessaan, vaikka omat fiiliksetkin olivat lukiessa kyllä varsin epätasaiset. Kokonaisuudessan teos tuntui hieman kiireessä tehdyltä – mutta noh, eivät tekijätkään olisi kai osanneet ennustaa, että hedelmällinen kirjoitusmaaperä ei pääty kesän 2020 mukana. Koronan talousvaikutuksista en olisi jaksanut lukea ollenkaan.
Teoksen helmet olivat loppupään proosalliset tekstit. Erityisen vaikutuksen tekivät Aino Vähäpesolan ja Suvi Auvisen tekstit. Kaikista painavimmin kolahti Harry Salmenniemi. Lopussa tuli itku.
Tähdistä en tiedä (ehkä kaksi, ehkä kolme, tuskin neljää, tai en mä tiedä), mutta vähintään noiden mainitsemieni tekstien pariin palaan vielä. Viimeistään sitten, kun korona ei satu henkilökohtaisesti näin paljon.
Teoksen helmet olivat loppupään proosalliset tekstit. Erityisen vaikutuksen tekivät Aino Vähäpesolan ja Suvi Auvisen tekstit. Kaikista painavimmin kolahti Harry Salmenniemi. Lopussa tuli itku.
Tähdistä en tiedä (ehkä kaksi, ehkä kolme, tuskin neljää, tai en mä tiedä), mutta vähintään noiden mainitsemieni tekstien pariin palaan vielä. Viimeistään sitten, kun korona ei satu henkilökohtaisesti näin paljon.
August 24, 2021
Välillä tuntuu, että on tapahtunut paljon ja silti ei oo tapahtunut mitään. Ja välillä taas tuntuu, että ei oo tapahtunut mitään ja silti niin paljon.
Toisto ja samankaltaiset tarinat ja kokemukset alkoi kyllä kyllästyttään jossain vaiheessa. Välillä nautin lukemastani, mutta suureksi osaksi olin hieman tylsistynyt. Ehkä kyse tosiaan on ajasta.
Toisto ja samankaltaiset tarinat ja kokemukset alkoi kyllä kyllästyttään jossain vaiheessa. Välillä nautin lukemastani, mutta suureksi osaksi olin hieman tylsistynyt. Ehkä kyse tosiaan on ajasta.
May 5, 2021
Kattaus tekstejä, joissa löyhästi käsiteltiin myös koronaa. Jotkut tekstit olivat huomattavasti parempia kuin toiset. Toiset teksteistä täysin päämäärättömiä ja jännitteettömiä asian vierestä maalailevia. Tämä oli kuin irtokarkkipussi, jossa osa karkeista oli homehtuneita.
February 14, 2021
Yhden sunnuntain kestänyt kirja. Edellisenä keväänä kirjoitetuista teksteistä voisi olla vuoden sijaan vuosisata. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tällaisiin kirjoihin osaa suhtautua lempeämmin, nyt koronan kutistama elämä kuristaa tavalla, jossa poikkeustilassa pyöriskely on lähinnä ankeaa. Osa teksteistä on hyviä, Iida Sofia Hirvosen livejournal-päivitykset, Antti Holman setti ja Suvi Auvisen novelli talosta jäivät mieleen.
July 26, 2021
Tämä pitäisi ehkä lukea nostalgisesti joskus 2030-luvulla.
October 20, 2023
Superhurjan tuntuinen katsaus kolmen vuoden takaisiin ajatuksiin, jotka tuntuvat sekä liikuttavan samaistuttavilta (Iida Sofia Hirvosen päiväkirjamerkinnät, jotka olivat näistä mielestäni parasta antia) ja äskettäisiltä, että myös aivan ällistyttävän kaukaisilta ja kummallisilta.
Huomasin tätä lukiessani, miten mullistavan paljon minä ja muu maailma on ehtinyt muuttua pandemian alun jälkeen, ja miten eri ajatukset ja keskustelut meillä nykyään on, ei ainoastaan pandemiasta, vaan maailmastaja politiikasta yleensä. Kaukana ovat ”delfiinit Venetsian kanaaleissa”-tyyppiset ajatukset siitä, että ehkä maailma muuttuu ja havahdumme irti kapitalismista, samoin kaukana ovat ”ehkä toista aaltoa ei tulekaan”-tyyppiset pohdinnat, ja alun järkytyksen värittämät ideat siitä, mitä korona on tai ei ole tullut tänne tekemään.
Kirjoittajat, joihin samaistuin, ja joiden koin teksteillään kuvastavan hyvin täsmällisesti 2020 kevään suomalaisten diskursseja, eivät vielä tienneet kirjoitushetkellä deltasta ja omikronista tuon taivaallista, rokotekeskustelusta ei ollut tietoakaan, sodat olivat vielä hyvin kaukana (tästä kivulias muistutus oli Lahtisen ohimennen toteama lausahdus ukrainalaisista kesätyöntekijöistä), samoin fasismin nouseminen eduskuntaan.
Tajusin tätä lukiessani, että me emme ole vielä tähän mennessä ehtineet edes käsitellä pandemia-ajan turvattomuuden, epävarmuuden ja kriisin tunteita ja ajatuksia, ja samalla huomasin myös, kuinka äärimmäisen uupuneita ja jatkuvassa uhkassa elämisen satuttamia me olemme. Moni kokee, että viimeiset kolme vuotta on itse asiassa muistoista tyhjentynyttä aikaa, elämän lentämistä hukkaan, ja se tietenkin usein tarkoittaa myös sitä, ettei pandemia-ajoista haluta puhuakaan. Sen seurauksena traumaattiset kokemukset, pelot, uhkatilat ja epävarmuus voi jäädä käsittelemättä, ja ihmettelemme vain, miksi väsyttää, kun meiltä odotetaan jälleen normaalia työntekoa, opiskelua, pyykinpesuaineen ostamista, ulos ja juhliin menemistä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tämä kokoelma havahdutti minut tuntemaan uudelleen kaikkea sitä käsittelemättä jäänyttä pelkoa ja ahdistusta, ja muistamaan, kuinka rankkoja hetkiä meillä on aivan selkämme takana.
Harmillisesti osa kokoelman teksteistä oli niin huonoja, ja täyttivät Purokurun esittämän ajatuksen nykyhetken arjen kuvaamisesta niin surkeasti, että kokonaisarvio tälle jäi siksi matalaksi. Loisteliaina tähtinä tästä toisaalta nousivat Hirvosen, Lahtisen, Holman ja Purokurun tekstit, jotka tavoittivat kaukaisen, muinaisen, äskettäisen vuoden 2020 tuntemuksia, ajatuksia ja tapahtumia uskomattoman hyvin.
Huomasin tätä lukiessani, miten mullistavan paljon minä ja muu maailma on ehtinyt muuttua pandemian alun jälkeen, ja miten eri ajatukset ja keskustelut meillä nykyään on, ei ainoastaan pandemiasta, vaan maailmastaja politiikasta yleensä. Kaukana ovat ”delfiinit Venetsian kanaaleissa”-tyyppiset ajatukset siitä, että ehkä maailma muuttuu ja havahdumme irti kapitalismista, samoin kaukana ovat ”ehkä toista aaltoa ei tulekaan”-tyyppiset pohdinnat, ja alun järkytyksen värittämät ideat siitä, mitä korona on tai ei ole tullut tänne tekemään.
Kirjoittajat, joihin samaistuin, ja joiden koin teksteillään kuvastavan hyvin täsmällisesti 2020 kevään suomalaisten diskursseja, eivät vielä tienneet kirjoitushetkellä deltasta ja omikronista tuon taivaallista, rokotekeskustelusta ei ollut tietoakaan, sodat olivat vielä hyvin kaukana (tästä kivulias muistutus oli Lahtisen ohimennen toteama lausahdus ukrainalaisista kesätyöntekijöistä), samoin fasismin nouseminen eduskuntaan.
Tajusin tätä lukiessani, että me emme ole vielä tähän mennessä ehtineet edes käsitellä pandemia-ajan turvattomuuden, epävarmuuden ja kriisin tunteita ja ajatuksia, ja samalla huomasin myös, kuinka äärimmäisen uupuneita ja jatkuvassa uhkassa elämisen satuttamia me olemme. Moni kokee, että viimeiset kolme vuotta on itse asiassa muistoista tyhjentynyttä aikaa, elämän lentämistä hukkaan, ja se tietenkin usein tarkoittaa myös sitä, ettei pandemia-ajoista haluta puhuakaan. Sen seurauksena traumaattiset kokemukset, pelot, uhkatilat ja epävarmuus voi jäädä käsittelemättä, ja ihmettelemme vain, miksi väsyttää, kun meiltä odotetaan jälleen normaalia työntekoa, opiskelua, pyykinpesuaineen ostamista, ulos ja juhliin menemistä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tämä kokoelma havahdutti minut tuntemaan uudelleen kaikkea sitä käsittelemättä jäänyttä pelkoa ja ahdistusta, ja muistamaan, kuinka rankkoja hetkiä meillä on aivan selkämme takana.
Harmillisesti osa kokoelman teksteistä oli niin huonoja, ja täyttivät Purokurun esittämän ajatuksen nykyhetken arjen kuvaamisesta niin surkeasti, että kokonaisarvio tälle jäi siksi matalaksi. Loisteliaina tähtinä tästä toisaalta nousivat Hirvosen, Lahtisen, Holman ja Purokurun tekstit, jotka tavoittivat kaukaisen, muinaisen, äskettäisen vuoden 2020 tuntemuksia, ajatuksia ja tapahtumia uskomattoman hyvin.
March 4, 2022
Kiinnostava kokoelma keloja koronakeväältä. Pidin tästä enemmän kuin Pakopisteestä, joka sekin on koronakevään inspiroima esseekokoelma. En tiedä oliko nämä hyvä lukea/kuunnella juuri nyt joulukuussa 2020, kun rajoitukset ovat taas täällä ja olen joutunut itsekin koronatestiin. En tiedä, vituttaako enemmän kuin voimaannuttaa.
December 21, 2021
Kuuntelin äänikirjana. Lukija ei juuri tehnyt kunniaa teksteille muttei ollut ihan huonokaan.
2,5 tähteä teokselle. Tekstien taso vaihteli kauheasti: editoimattomista päiväkirjamerkinnöistä hyvinkin hiottuun ja lähes akateemiseen tekstiin. Jotenkin ei toiminut mulle.
Pöpöjahti - Antti Holma
Olisi parempi Holman itsensä lukemana. Muutoin melko mitäänsanomaton. ⭐️⭐️⭐️
Huokoisuudesta - Antti Nylén
⭐️⭐️⭐️
Koronacommunism - Iida Sofia Hirvonen
Aikas korkealentoista, en saanut tästä oikein mitään irti. Nämä todellakin oli päiväkirjakirjoituksia, enkä sellaisena olisi niitä itse laittanut tähän teokseen. Laiskaa. ⭐️⭐️
Koronapotero - Kaarina Hazard
Tämä oli hauska ja ilkikurisesti oivaltava. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Banaalia suomalaista elämää - Veikka Lahtinen
Vain vähän annettavaa. ⭐️⭐️
Fossiilikapitalismin koronakevät - Tere Vadén
⭐️⭐️⭐️
K-lama - Antti Ronkainen
⭐️⭐️
Kahden meemin vuosi - Pontus Purokuru
⭐️⭐️
Poikkeustila - Tuomas Nevanlinna
Tässä oli jotain järkeäkin. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kylvö - Aino Vähäpesola
Täysin yli hilseen. ⭐️
En ole kotona - Reetta Pekkanen
Sama kuin edellinen ⭐️
Tartunta - Suvi Auvinen
Tässä oli paljon mistä pidin, kuten kielikuvat ja kerronta. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Ymmärrys - Harri Salmenniemi
⭐️⭐️⭐️
2,5 tähteä teokselle. Tekstien taso vaihteli kauheasti: editoimattomista päiväkirjamerkinnöistä hyvinkin hiottuun ja lähes akateemiseen tekstiin. Jotenkin ei toiminut mulle.
Pöpöjahti - Antti Holma
Olisi parempi Holman itsensä lukemana. Muutoin melko mitäänsanomaton. ⭐️⭐️⭐️
Huokoisuudesta - Antti Nylén
⭐️⭐️⭐️
Koronacommunism - Iida Sofia Hirvonen
Aikas korkealentoista, en saanut tästä oikein mitään irti. Nämä todellakin oli päiväkirjakirjoituksia, enkä sellaisena olisi niitä itse laittanut tähän teokseen. Laiskaa. ⭐️⭐️
Koronapotero - Kaarina Hazard
Tämä oli hauska ja ilkikurisesti oivaltava. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Banaalia suomalaista elämää - Veikka Lahtinen
Vain vähän annettavaa. ⭐️⭐️
Fossiilikapitalismin koronakevät - Tere Vadén
⭐️⭐️⭐️
K-lama - Antti Ronkainen
⭐️⭐️
Kahden meemin vuosi - Pontus Purokuru
⭐️⭐️
Poikkeustila - Tuomas Nevanlinna
Tässä oli jotain järkeäkin. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kylvö - Aino Vähäpesola
Täysin yli hilseen. ⭐️
En ole kotona - Reetta Pekkanen
Sama kuin edellinen ⭐️
Tartunta - Suvi Auvinen
Tässä oli paljon mistä pidin, kuten kielikuvat ja kerronta. ⭐️⭐️⭐️⭐️
Ymmärrys - Harri Salmenniemi
⭐️⭐️⭐️
January 26, 2021
Paremminkin kahlasin kuin luin tämän. Suurimpaan osaan tekstejä en jaksanut paneutua. Ehkäpä kokoelma joka liikkuu vahvan konkretiatason havainnoivista teksteistä erilaisiin hajatelmiin ja proosaan oli vain liian vaativa minulle. Vaikeaa oli säätää suhtautumista tekstistä toiseen kunkin tyylin mukaan. Eniten pidin Antti Holman hölötyksestä ja Iida Sofia Hirvosen reflektioista.
Kirjoittajista monet ”tunnistan” jonkin sortin vasemmiston ajattelijoiksi. Se tuntuu jotenkin eltaantuneelta lähtökohdalta koronakokemuksen kartoittamiseksi. Tällainen aihe koskee kaikkia, ei vain omaa kuplaa. En tiedä, minkä erilaisen äänen ja näkökulman olisin tänne halunnut mukaan, mutta jonkun ja jonkin. Ehkä haluttiin tehdä kirja vain kavereiden kanssa, kavereille?
Kirjoittajista monet ”tunnistan” jonkin sortin vasemmiston ajattelijoiksi. Se tuntuu jotenkin eltaantuneelta lähtökohdalta koronakokemuksen kartoittamiseksi. Tällainen aihe koskee kaikkia, ei vain omaa kuplaa. En tiedä, minkä erilaisen äänen ja näkökulman olisin tänne halunnut mukaan, mutta jonkun ja jonkin. Ehkä haluttiin tehdä kirja vain kavereiden kanssa, kavereille?
January 29, 2021
Tilanteeseen nähden ehkä liian aikaisin kasattu kokoelma kirjoituksia kotonakeväästä 2020, homma kun ei ollut lähelläkään päättymistä kirjan kokoamisen aikaan. Näin tammikuussa 2021 osassa kirjoituksissa virinnyt varovainen toivo tuntuu naiivin ennenaikaiselle. Mutta hyvä monitahoinen tuokiokuva oudosta ajasta, jonka toivoisi pian olevan ohi. Tämän lukeminen kriisin keskellä on hiukan lamaannuttavaa. Korona ei valitettavasti ole historiaa ihan vielä. Luen ehkä joskus vuosien päästä uudelleen, jolloin tätä voi muistella, että siitäkin selvittiin.
May 13, 2022
Voi kuinka toivon, että tämä ei olisi ollut esseekokoelma, vaan yksi laadukas essee. Vaihtoehtoisesti esseistit olisivat ehkä voineet edustaa monimuotoisempia näkemyksiä. Eihän kukaan jaksa lukea sivulta toiseen harmittelua ravintoloiden sulkeutumisesta. Kaikki kirjoittajat lähtivät esseisiinsä hyvin samankaltaisista lähtökohdista, ja teksteissä toistuivatkin samat aiheet, huomiot ja vertaukset. Suurin osa kirjoittajista liikkui pintatasolla, ja vaikka mielenkiintoisia huomioita tehtiin, niihin ei syvennytty sen tarkemmin. Sen sijaan, että peräkkäisissä esseissä mainitaan vessapaperi, rotat, etäpalaverit ja koronaporno, olisi varmasti ollut mielekkäämpää lukea yksi syväluotaava essee kustakin. Toisaalta olihan tämä ihan viihdyttäväkin kokemus. Luin esseet katsomatta kirjoittajan nimeä, ja yritin arvata esseistin. En saanut kuin kolme oikein, mutta pelin voimalla aika kirjan äärellä vierähti mukavammin.
February 28, 2021
Tuntui tavallaan todella kaukaiselta lukea päiväkirjamaisia pohdintoja ensimmäisestä poikkeustilasta. Ymmärsin ehkä enemmän taloudellisista ja poliittisista asioista, joita koronaan on liittynyt. Eniten pidin Iida-Sofia Hirvosen päiväkirjan avoimuudesta ja tekstin kauneudesta.
December 9, 2020
Hyvää yhteiskunnallista analyysia tästä ajasta ja tulevasta. Monipuolinen kuva, hyvää vertaistukea. Tere Vadenin essee on kovin!
January 30, 2021
En tiedä mikä olisi ollut sopiva hetki tämän lukemiselle - tai kokoamiselle - mutta lukukokemus herätti monta kertaa vahvan tunteen väärästä ajoituksesta. Hienoja tekstejä tosin.
February 7, 2021
Vain muutama ns. lähti.
April 18, 2021
Kirjan kiinnostavin teksti oli Hirvosen käsialaa, muuten epäselvää ja epätasaista tavaraa.
August 6, 2021
En tiedä mitä sanoa mutta kannattaa kuunnella
August 17, 2021
Vaihtelevan tasoisia tekstejä, joukossa pari hyvääkin, mutta pääosin vaikutelma sekava ja rosoinen. Myöskään runojen ym. kaunokirjallisen aineksen sijoittaminen artikkelien sekaan ei vaan toimi.
Displaying 1 - 28 of 28 reviews