Rakas Mikael

by Marja-Leena Tiainen

Finnish

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Contemporary, Fiction

ebook

First published January 1, 1999

Reviews

[Karoliina · Rating 1 out of 5]

Tästä kirjasta oli mielessä hyvä lukukokemus 14-vuotiaana ja voi pojat, joihinkin kirjoihin ei vaan pitäisi palata.

Ei liene teiniä, joka ei olisi koskaan halunnut kuolla. Varsinkaan, jos tarjottaisiin tilaisuus päästä seuraamaan omia hautajaisiaan ja omaistensa reaktioita äkilliseen poismenoon. Kirjan idea, jossa päähenkilö Mikael kuolee onnettomuudessa ja toimii sen jälkeen minäkertojana toimii siis ajatuksena kohderyhmälleen paremmin kuin hyvin.

Rakas Mikael sai minut kuitenkin irvistelemään ja ähisemään epämukavuudesta kun tarina, henkilöt ja kieli olivat niin korneja ja yhdentekeviä ja jotenkin huonolaatuisia. Kirja oli selkeästi kirjoitettu nuorille ja osittain tekstin kökköyden voi laittaa vanhentuneen nuorisokielen piikkiin. Se ei kuitenkaan selitä pinnallisia henkilöhahmoja eikä typerää tarinaa.

Kirjassa oli erikoista moralisointia päihteiden suhteen. Kun Jape, Mikaelin serkku, menee surusta sekaisin ja alkaa polttaa pilveä, siitä puhutaan käyttämisenä ja kerrotaan kuinka hän tyhjensi tilinsä ja antoi kellonsa "kahdesta seuraavasta annoksesta". Raskaana oleva Roosa kuitenkin polttaa tupakkaa ja käyttää jonkin verran alkoholia läpi odotusajan. Muutamaan otteeseen mainitaan siitä, miten molempia tulisi vähentää raskausaikana.

Roosa oli Mikaelin tyttöystävä, tosirakkaus kuukauden ajan. Mikaelin kuoltua käy ilmi, että Roosa on raskaana. Roosa aikoo tehdä 15-vuotiaana mitä jokaisen 15-vuotiaan, joka on seurustellut vain kuukauden ja jonka poikaystävä on kuollut, kannattaisi tehdä. Abortin tiellä seisoo vain Roosan lääkärinä toiminut Mikaelin täti ja Mikaelin perhe, jolle Helena-täti on raskaudesta kertonut. Mikaelkin huutelee pilvenreunalta "Ei Roosa! Älä tee sitä Roosa! Miksi sinä haluat tappaa minun lapseni Roosa!". Lopulta Roosa saadaan painostettua pitämään lapsi, jonka hän nimeää Mikaelaksi (voi kyllä!) ja joka auttaa kaikkia surutyössä, kun "Mikael ei tunnu olevan kokonaan poissa, kun osa hänestä elää Mikaelassa". Ajatusta lapsen pitämisestä romantisoidaan niin paljon, etteivät pienet kuvaukset arjesta vauvan kanssa riitä tasapainottamaan tarinaa. Kirjassa on muutama puolustusrivi abortillekin, mutta sen vastustaminen on niin voimakasta ettei niitä tahdo edes muistaa.

Tehokeinona käytetään Mikaelin minäkerronnassa asioiden jättämistä epäselviksi, eli lukija ei näe enempää kuin mitä Mikael näkee. Sillä on yritetty luoda jännitystä (Mitä ihmettä Roosa osti apteekista? Lue pidemmälle ja saat sen ehkä selville), mutta siinä ei ole juurikaan onnistuttu. Minäkertoja tuntuu välillä hukkuvan ja Mikaelin kommenttejakin on lähinnä ripoteltu sinne ja tänne, vaikka niillä olisi voinut tuoda tarinaan vaikka minkälaista mielenkiintoista lisää.

Rakkaan Mikaelin lukemisesta jäi vähän likainen olo ja se aiemmin mainittu kornius tuntui oikein valuvan sivuilta. Teki mieli jättää kesken koko ajan, mutta kirja on rakenteeltaan nopea ja helppolukuinen. Ikuinen optimisti toivoo aina kirjan loppua lähestyessään, että se sittenkin on lukemisen arvoinen. Jos joku haluaa kauhistella tätä ja osaa jättää kirjansa kesken, saa tulla kertomaan olenko väärässä. "Mutta kun mä muistan että se oli ihan hyvä silloin kun mä sen luin" ei ole käypä argumentti, koska niin minäkin luulin. Ihan oikeasti.

Nim.merk. Seiskaluokan supernolo ainekirjoitus
jossa päähenkilön poikaystävä kuoli todella raa'alla tavalla, päähenkilö huomasi olevansa raskaana ja synnytti lapsen ja vei kuolleen poikaystävän haudalle vuosittain keltaisia ruusuja. Koska keltainen merkitsi eroa tai jotain sinne päin.

[Viima · Rating 1 out of 5]

Rehellisyyden nimissä tämä kirja sai minut välillä voimaan pahoin.

Juonesta nopeasti; Kirjan minäkertojana toimii 16-vuotias Mikael joka kuolee onnettomuudessa. Mikael jättää jälkeensä surevan perheen ja kuukauden tyttöystävänä toimineen Roosan. Selviää, että Roosa on raskaana. Mikaelin isä, äiti, veli ja täti - joka sattuu olemaan Roosan lääkäri pyrkivät estämään Roosan abortin. He painostavat 15-vuotiaan tytön pitämään lapsen, jotta heidän poikansa muisto jäisi elämään.

Lapsen pito romantisoidaan kirjassa täysin. Mikaelkin on täysi aasi, kun tyttöystävän olisi pitänyt olla neitsyt ennen heidän ekaa kertaansa. Henkilöt ja juoni ovat merkityksettömiä ja tönkköjä. Ennalta-arvattavuus ja kliseisyys siivittävät kirjaa koko ajan.

Kirjan aiheen päälle tekisi mieli oksentaa krapula-aamun söseröt sappinesteineen. Oma vika toisaalta, kun en lukenut takakantta kunnolla.

[Aimi Tedresalu · Rating 4 out of 5]

Otsustasin ette võtta saledad sinised noortekad, mis raamatukogus nukralt ühel ülariiulil konutavad (või vähemalt mulle on selline mulje jäänud). Esimene õnnelik kättehaaratu viib lugeja 1990. aastate lõpu Soome, kus loo jutustaja on 16-aastane Mikael. Muidu nagu noor ikka, mitte just ülearu pailaps, kuid ühe väikese erisusega: Mikael on nimelt äsja surnud ja jutustab nüüd sellest, mismoodi ta oma lähedaste elu kõrvaltvaatajana näeb. Kõige teravam probleem on muidugi see, et tema sama vana tüdruk Roosa ootab last... Mõnusalt kosutav oli lugeda nutiajastu eelsete noorte elust. Võõristav, kuidas rasedana ja raseda juuresolekul suitsetati ja joodi, seda ma sellest ajast küll taga ei igatse...

[Marju Palmiste · Rating 5 out of 5]

Mu lemmiknoortekas!

Teismelisena läks eriti hinge, aga arvan, et segu mälestustest ja värsketest tunnetest ei laseks raamatut ka tänapäeval tuimalt lugeda :)

[Janne Salo · Rating 4 out of 5]

Tämä oli kolmas lukemani kirja Marja-Leena Tiaiselta, aiemmin luin kirjat Päin mäntyä ja Poistui kotoaan.

Kertojana tavallisuudesta poikkeavasti jo kirjan alussa kuollut Mikael, joka tarinan edetessä kommentoikin tapahtumia vähän kuin "sivusta katsojana". Itse juoni on varsin simppeli eikä jännitystä kirjasta ei oikeastaan löydy, kuitenkin muutamia pieniä jännityksen hetkiä oli liittyen mahdolliseen aborttiin ja vauvan mahdolliseen poisvientiin, jota onneksi ei tapahtunut..

Tämän kirjailijan kirjat ovat mielestäni kaikki mitä olen tähän asti lukenut ihan päteviä teoksia ja parantuneet vuosien varrella (vanhin kirja näistä kolmesta lukemistani).

Ikää kirjalla on jo 23 vuotta (julkaistu 1999), mutta ei tunnu niin tolkuttomasti vanhentuneelta. Tietty somesta ei kirjassa tietenkään puhuta.

Kirja oli sopivan pituinen, varsin helppolukuinen ja tekstin kokokin oli sopiva eikä esimerkiksi varsin pieni mitä monissa kirjoissa näkee.

Ajattelin ekana antaa kolme tähteä, mutta sittenkin korotin neljään tähteen kun tämä kirja ansaitsee sen. Ehkei kaikki arvostelujen mukaan pitäneet kirjasta, mutta minun mielestä tämä oli ihan OK.

[Juuso · Rating 3 out of 5]

8F-luokan oppilaat lukivat tämän kirjan ja tekivät sen jälkeen siitä ryhmissä kirjapodcastit.

Romaani kertoo 16-vuotiaasta Mikaelista, joka kirjan ensimetreillä ajaa päihtyneenä kolarin pyörällään ja kuolee. Kuoltuaan Mikael jatkaa romaanin kertojana ja seurailee, kuinka hänen läheisensä jatkavat elämiään eteenpäin. Mikaelin tyttöystävä Roosa on ehtinyt tulla raskaaksi juuri ennen Mikaelin kuolemaa, mutta tämä ei vielä tiedä, kykeneekö pitämään lapsen vai tekeekö abortin. Mikaelin perhe on totta kai lapsen pitämisen kannalla.

Romaanin alku on mainio ja vauhdikas, surullisista tapahtumistaan huolimatta. Loppua kohden tarina alkoi kuitenkin käydä hieman pitkäveteiseksi. Kuollut henkilö kertojana on mielenkiintoinen ratkaisu. Myös Tiaisen toisessa nuortenkirjassa Viestejä Koomasta on tällaista "kuolemankin jälkeen on elämää" -ajattelua. Oppilaat tuntuivat enimmäkseen tykkäävän teoksesta, etenkin romaanin alku tempaisi hyvin lukemaan.

Oppilaat keskustelivat romaanin monista eri teemoista, kuten teiniraskaudesta, päihteistä, erilaisista perheistä sekä kerronnasta kuolleen henkilön näkökulmasta. Podcastin teko osoittautui hyväksi mutta myös oppilailta paljon työtä vaativaksi tehtäväksi. Työ vaati huolellista suunnittelua, kirjan lukemista sekä hyvää ryhmähenkeä. Lukukokemus kyllä selkiytyy aivan eri tavalla keskustelun ja kirjoittamisen avulla.

[Veera · Rating 3 out of 5]

Luin tämän joskus tosi junnuna ja halusin nyt aikuisiällä nostalgia pärinöissäni lukea tämän uudelleen ja ihmetellä mikä tässä oli niin kiehtovaa silloin muinoin. Ymmärrän kyllä miksi tämä kiinnosti lapsena mutta eipä tätä nyt oikein voi lähteä sen kummemmin kehumaan vaikka onhan tämä tosi nopeasti luettu ihan OK nuortenkirja kaikkine epäkohtineenkin.

[Samu · Rating 3 out of 5]

Luin tämän ensimmäistä kertaa joskus yläasteella ja lähinnä nostalgiasyistä tartuin uudestaan. Aika kömpelöltä ja vanhentuneelta kyllä tuntuu, Tiaisen uudemmat on paljon parempia. Ei varmasti uppoaisi nykyteiniin, on tullut paljon parempia ja uudempia teiniraskauskuvauksia viime vuosina.

[Linda · Rating 4 out of 5]

Kirja oli oletuksiini verrattuna todella hyvä. Tarinassa ei ollut koskaa tylsää hetkeä. Kirja oli selkeästi kirjoitettu ja nuorelle helppolukuinen. Vaikka kirja on jo vähän vanhemmasta päästä, sopii se kuitenkin hyvin nykynuorenkin maailmankuvaan.

[Julia · Rating 5 out of 5]

Luin kirjan noin 5 vuotta sitten, jolloin rakastin sitä.

[Janita · Rating 3 out of 5]

2,5⭐

[Evida · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin tämän kirjoittajan tyylistä kirjoittaa
Kirja oli nopeatempoinen ja nopeasti luettava
Tässä oli myös paljon romanttista josta tykkäsin paljon päähenkilöiden välillä mutta myös itkinkin kun Mikael kuoli niin nuorena ja häneltä jäi näkemättä paljon elämästä, varsinkin kun hän olisi saanut lapsen tyttöystävänsä kanssa

[Sisuhukka · Rating 1 out of 5]

Tämä on ollut monella lukuvinkkilistalla nuorille, joten päätin tsekata itsekin millainen kirja on, ennen kuin lähden sitä kenellekään suosittelemaan. Uh, no, tähdet kertovat kaiken. Loppuosa kirjaa oli lähempänä kiinnostavaa teosta kuin hyvin ylidramaattinen alku.

Kirjan minäkertoja mm. "oli romantikko", minkä takia hän olisi halunnut tyttöystävänsä olevan neitsyt. Siis mitä?
Aikuiset ihmiset juonivat ja painostivat teinitytön päätökseen, jollaisessa olisi pitänyt tukea ja keskustella kaikki vaihtoehdot läpi.
Kaikki henkilöt olivat oikeastaan aika kamalia ihmisiä. Juoni oli osin ilmeisen arvattava. Dialogi oli tönkköä.

Ehkä olisin pitänyt tästäkin kirjasta teininä enemmän.

[Elina · Rating 1 out of 5]

Somewhere I read, that this is the saddest book ever written, so I thought I´ll give it a try. Maybe it can actually make me cry. But the reality was something else. The book has a weak plot, it is quite boring to read at times. Reminds me more of those ordinary young-adult books that are about how screwed up teenagers are and that they have no idea how to live their lives.

[Anna Reta Maria · Rating 3 out of 5]

Muistan lukeneeni tämän noin 15-vuotiaana, ja silloin tykkäsin kirjasta. Se oli nopealukuinen, mutta kiinnostava, ja Mikaelin kertojaääni sopi hyvin tarinaan.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Luin tämän joskus yläasteella ja pidin kirjasta esitelmänkin, sekä kirjoitin laajahkon raportin, johon muistan jopa haastatelleeni itse kirjailijaa! Silloin ainakin pidin kirjasta.