Junttidiscon kuninkaan vauhdikkaat ja hauskat muistelmat. Miten pienestä itkupillistä ja ujosta pojasta tuli esiintyvä taiteilija, joka on myynyt miljoona levyä ja julkaissut 29 LP-levyä? Rehellinen kirja kertoo lämmöllä ja huumorilla laulajatähden elämän koko kaaren itseironiaa ja kommelluksia unohtamatta. Viihdetaiteilijan matkassa kuljetaan rätisevillä autoilla ympäri keikka-Suomea, vieraillaan hyisissä takahuoneissa mutta ennen kaikkea lauletaan täysin sydämin koko kansalle.
Useamman aikansa miesartistin elämäkerran kolunneena voin sanoa, että harvalla itsekehu pääsee tälle tasolle. Kirja on minä-muodossa toteutettu manifesti siitä, miten huikea rakastaja Reetu on (tämä teoriassa olisi voinut olla ironiaa, mutta ei kirjan muuhun sisältöön suhteutettuna oikein mene läpi), miten surkeaa sakkia kaikki muut ihmiset (etenkin Danny) ovat ja miten vihreät ja verottaja ovat pilanneet maailman. (Nyt soitan surullisen sävelmän sorretulle boomerille maailman pienimmällä viulullani.)
Ilmeisesti näiden nimekkäiden miesten annetaan julkaista aika lailla mitä haluavat ilman mitään kustannustoimittajan kriittistä otetta. Kestän vielä Frederikin musiikillisen tuotannon, mutta vilpittömästi suren luonnonvaroja joita tähän teokseen on uhrattu.
Inhoan elämäkertoja. En keksi ainuttakaan ihmistä maailmassa, kenen elämä olisi niiiiin mielenkiintoista että jaksaisin siitä lukea tuntitolkulla. Tartuin kirjaan vain koska Helmet-lukuhaasteen kohta 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa vaati täyttämistä. Frederik tiettävästi on elossa joten anna mennä Reetu, kerro tarinasi.
Tottapuhuen kirja oli lopulta ihan viihdyttävä. Se nauratti aika-ajoin ja mietin onko Reetun lapsilla lainkaan värikyniä käytössään kun isi on käyttänyt kaiken kirjaansa. No ehkä lapset ovat jo ohittaneet värikynäiän ja siksi kynät on nyt toisessa käytössä.
Joitain juttuja piti ihan wikipeediasta tarkistaa ja nehän piti jopa paikkansa, joten ihan puutaheinää ei kirjaa toki ollut. Mielenkiintoisinta oli varmastikin kuvailut 60-, 70-luvun Helsingistä ja sen ajan nuorisokulttuurista. Muuten aika turha teos ja pidän aika ällöttävänä sitä että kerrotaan muista ihmisistä salaisuuksia, oli ne sitten tosia tai keksittyjä. Ihan ok kertoa millaisia pieruja itse päästeli mutta muut, varsinkin vainajat, voisi kyllä jättää rauhaan.
Kolme tähteä siitä että kirja sai nauramaan ja että loppupeleissä viihdyin ihan hyvin sen parissa. Ja äänikirjan lukijalle yksi kommentti: vaikka lukisit Andy McCoyn repliikkejä, sinun EI tarvitse imitoida Andya, ei ainakaan jos et osaa sitä tehdä. Kiitos.
Hyvin laulajan oloinen kirja, kirjassa naidaan ja nussitaan. Välillä sai kyllä nauraa, sen verran röyhkeään tai itsevarmaan tyyliin oli osa jutuista kirjoitettu. Viihdyin kyllä kirjan parissa, olipa tarinat totta tai ei, mutta ei varmaan kaikkien mieleen.
Luettu e-kirjana. Tuli mieleen lukiessa että onpa äijällä hyvä mielikuvitus ainakin :D Ei voi tietää mikä on oikeesti totta tai kovasti rikastettua tarinaa.
Semmoista kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Voi olla Reetulla hitusen värikynää näissä tarinoissa. Ja jos ei suoranaista narsismia, niin itseluottamuksen puutteesta ei voi ainakaan miestä syyttää :)