Vähemmällä enemmän

by Juha T. Hakala

Nykyihmisen elämään kohdistuvat vaatimukset kasvavat alituiseen. Monella on arjessaan aikaansaamattomuuden ja uupumuksen kokemuksia. Ne voivat olla myös merkkejä siitä, että odotamme itseltämme liikaa.

Tarvitaan uutta asennetta. Ihmiskunnan parhaat ajatukset ovat ani harvoin syntyneet tiukkojen tavoitteiden ja ahdistavien aikataulujen puristuksessa. Päinvastoin yleensä ne ovat olleet vapaan ilmapiirin spontaaneja välähdyksiä.

Kunnianhimoisten tavoitteiden sijaan on parempi keskittyä tekemiseen. Yllättäen voit huomata, että työ sujuu. Ja mikä parasta, jousisto sisälläsi on antanut myöten ja otsasi rypyt ovat silinneet.

Genres: Self Help

206 pages, Hardcover

First published January 1, 2020

Reviews

[inka · Rating 1 out of 5]

Mikäköhän päivä opin, että rikkaiden/keskiluokkaisten valkoisten miesten self help -oppaiden lukeminen on aina yhtä epätyydyttävää. On samaan aikaan mielenkiintoista ja turhauttavaa lukea jälleen kerran jonkun yhteiskunnallisia normeja iloisesti toteuttavan, hyvässä asemassa olevan tyypin pohdiskeluja siitä, miten yksilönä voimme muuttaa asennettamme elämään, kun samaan aikaan yhteiskunta- ja talouskriittinen ote huutaa poissaolollaan. Ihan nauratti ääneen Columbuksen pelottomuuden ihannointi ja väite, että korona teki ihmiskunnasta tasa-arvoisemman, kun tilanne on todellisuudessa täysin päinvastainen.

Hakala mielellään jakelee ilman minkäänlaista markkinatalouden ja jatkuvan kasvun ihanteen kyseenalaistamista sellaisia ylemmän luokan anekdootteja, joilla voi helposti saada omantuntonsa puhtaaksi tämän taloussysteemin toisintamisesta. Kirja on kirjoitettu vain ihmisille, jotka ovat Hakalan kanssa suht samassa asemassa, eli hyvin pienelle porukalle. Pari hyvää kohtaa oli, missä autofirmojen johtajien rahahuijauksilta hetkeksi herettiin pohtimaan kunnianhimon tuhoavaa vaikutusta, mutta sekä yhteiskunnallinen että psykologinen kommentaari jäi kokonaisuudessaan laihaksi. Lisäksi rasahteli jatkuva metateksti, missä kirjoittaja olettaa ja sanoittaa lukijan reaktioita, en tiedä pitikö saada lisää sivuja vai miksi sitä oli niin runsaasti. Kaiken kaikkiaan teoksesta jäi ehkä kaksi tarinaa mieleen, mutta muuten se oli kuin tuulikellon helinää korvissani.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Olen viihtynyt Juha T. Hakalan kirjojen parissa. Hakalalla on lukioaikaisen oponi mieleen tuova lempeän isällinen äänensävy, taito kirjoittaa sujuvasti ja paljon hyviä ajatuksia siitä, miten kiireen ja paineiden keskellä ihminen parhaiten selviytyy. Ajatusten taustalla on konkreettista käytännön kokemusta, muun muassa kymmenen vuoden pesti Maisterihautomon pyörittäjänä auttamassa gradujensa kanssa jumiin jääneitä opiskelijoita projektissaan eteenpäin.

Vähemmällä enemmän jatkaa Hakalan tuttua saarnaa siitä, miten vähemmän riittää, aina ei todellakaan tarvitse tehdä täydellistä suoritusta ja miten liika kunnianhimo johtaa vain loppuunpalamiseen ja ahneus väärinkäytöksiin. Hakala palaa aikaisemmin esittelemäänsä turmarajan käsitteeseen: kunkin tehtävän kohdalla sopii pohtia, missä menee huonoimman kelpaavan suorituksen taso ja kohdistaa tavoitteensa jonnekin sinne. Kun ote on riittävän rento, työn laatukin voi lopulta yllättää.

Hakala peräänkuuluttaa myös aikaa ajatteluun ja seinientuijotteluun. Historiasta kaivellaan Einsteinin kaltaisia kuluneita esimerkkejä siitä, miten joutenolo ja paineeton ajattelu johtaa onnistumisiin. Hiukkasen tylsää, mutta kuitenkin tärkeää nykyisessä työilmapiirissä, jossa tehokkuuden esittäminen on hyve. Jos kaivataan luovuutta, se vaatii toteutuakseen tilaa ja väljyyttä. Olen itse sikäli onnekkaassa asemassa, että voin tehdä päivän aikana juuri sen verran töitä kuin itse hyväksi katson ja tehokkaasti pystyn tekemään, ja voin vakuuttaa, että se ei koskaan tarkoita kahdeksan tunnin työpäiviä.

Annan tälle kirjalle 3–5 tähteä. Jos olet kiireen keskellä hösöttävä ruuhkaihminen, Vähemmällä enemmän on hyvinkin viiden tähden arvoinen isällinen herättelijä, joka saattaa nitkauttaa aivojasi terveellisempään asentoon. Muuten vain Hakalaa ennen lukemattomille kirja on neljän tähden väärti. Jos sen sijaan olet lukenut Hakalaa jo aikaisemmin ja turmarajan käsite on jo tuttu, kirja on sisällöltään siinä määrin tuttua kauraa, että kolme tähteä on sopiva arvio.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Teoksessaan Vähemmällä enemmän torniolaissyntyinen filosofi ja kouluttaja Juha T. Hakala tuo hyvin esiin sen, että kun omaa rimaa laskee, saa enemmän aikaan ja pystyy nauttimaan elämästä. Kirjan mottona on, että elämää ei kannata panna kerralla uusiksi vaan pitää tehdä pieniä pysyviä muutoksia. Eihän elefanttiakaan taida syödä kerralla kukaan muu kuin Obelix.

Kirja sisältää lukuisia tarinoita. Vanhimmat niistä sijoittuvat aikaan ennen ajanlaskun alkua, uusimmat korona-aikaan. Kirjan polveilevassa kerronnassa on mukavan jutusteleva sävy, ja Hakalan luennolla istuneena tiedän hänen olevan loistava esiintyjä. Lukiessa kuitenkin kirjan rakenteen löperyys hieman häiritsi. Esimerkiksi tennistähti Andre Agassin tarina ei ole kokonaisuuden kannalta tärkeä, mutta hänen elämänvaiheistaan Hakala kertoo varsin laajasti.

Aihepiirit, nimet ja tarinat vyöryvät eteenpäin, mutta aika ajoin kerron katkaisevat iskulauseet sekä kokemusesimerkit. Einsteinin, Dalai Laman, John Steinbeckin ja Steve Jobsin kaltaisten menestyjien sitaatit ovat mainioita, ja kiinnostavia ovat myös eri alan suomalaisten ammattilaisten kirjoittamat katkelmat. Esimerkiksi arkkitehti nimeltä Jari on luottanut yliopistossa Gaussin käyrään. Niinpä hän ei valmistautunut oikeastaan ollenkaan tentteihin, joihin oli tulossa paljon osallistujia, koska tiesi selvittävänsä ne. 

Eniten minuun kuitenkin vaikuttivat Hakalan esimerkit omasta työstä ja elämästä. Hakala kuvaa hyvin, miten on saanut gradujumin aukeamaan opiskelijoilta antamalla ylisuorittajille yksinkertaisia ohjeita. Hän nimittäin vaati näitä kirjoittamaan paljon ja huonosti - ja yllättäen opiskelijat saivat tuotettua tekstiä. Loppujen lopuksi nimittäin ketään ei kiinnosta, mikä on gradun arvosana. Tärkeintä on, että tutkinto on suoritettu.

Hakala kertoo hyvin myös siitä, millaista nykyään on yliopistossa työskentely. Koska Hakala on syysmasennukseen taipuvainen, hän on joutunut suitsimaan itseäänkin. Kun Hakalan oma arki ja työ ovat alkaneet lokakuussa puuroutua, hän on ottanut tehtäväkseen konkreettisen projektin, esimerkiksi kiviaidan rakentamisen. Työllä ei ole ollut aikataulua, mutta fyysisen työn tekeminen on saanut masennuksen pysymään loitolla ja samalla on kunto kasvanut ja jopa peilikuva alkanut miellyttää enemmän. Nykyään Hakala kertoo aloittavansa jokaisen työpäivänsä tekemällä 30 etunojapunnerrusta. Aikaa kuluu alle minuutti, mutta toimi auttaa saamaan päivän hyvin käyntiin. Tuota voisin kokeilla, tosin 30:een en pysty, ainakaan vielä.

Hakalan kirjassa on paljon samaa kuin aiemmin lukemassani Tylsyyden ylistyksessä, eikä kirja sinänsä anna juurikaan uutta tietoa. Koska Hakalan kirjoitustapa on letkeä, kirjasen parissa vierähti mukavasti yksi aamu. Paikoin jouduin katsomaan itseäni peilistä ja miettimään, miten minä elän ja toimin - ja millaista mallia näytän lapsilleni. En tahdo suorittaa elämääni vaan elää. Niinpä tämäkin arvio saa nyt olla tässä. Se on kirjoitettu lähes yhdeltä istumalta heti lukemisen jälkeen, ja tämä on riittävän hyvä just nyt.

Muuta: Oletan, että kirja sopii erinomaisesti kuunneltavaksi. Oikeastaan harmittaa, ettei tänään ollut kuuntelufiilis, sillä äänikirjan lukijana on yksi suosikeistani, Antti Virmavirta.

Tähtiä kirjalle annan 3,5

[Anne · Rating 3 out of 5]

Kirjan parasta antia Kaizen-tyyppinen menetelmä ja esimerkit sen soveltamisesta. Tuli mieleen Lean ja ketterän kehittämisen periaatteet. Kaizenia soveltavat myös Martat kaikessa viisaudessaan. Ei massiivista, hermoja raastavaa joulusiivousta vaan jatkuva pieni ylläpito, niin hyvä tulee.

Kirjoittaja ”keskusteli” hauskasti välillä lukijan kanssa kohdissa, joissa ennakoi lukijan reaktioita. Olisi juu tehnyt joskus mieli pyöritellä silmiä.

[Piritta · Rating 3 out of 5]

Nopealukuinen kokoomateos erilaisista julkisuuden henkilöistä, joiden elämänurilla ei päällisin puolin ole yhteyttä. Parasta antia olivat Hakalan omat havainnot omasta elämästään, ja 10 vuotta graduttomien opiskelijoiden ohjaajana varmasti olisivat riittäneet omaksi kirjakseen ilman Agassia ja Volkswagenin päästöhuijaustakin.

[Hamartia · Rating 3 out of 5]

Helppoa kuunneltavaa, ei kovin mieleenjäävä kirja. Teema on todella tärkeä, mutta minulle jo hyvin tuttu, joten kirja ei antanut juurikaan uutta tai ainakaan suuria oivalluksia. Se oli kuitenkin hyvä muistutus "Vähemmän on enemmän"-ajattelusta ja sopi hyvin kuunneltavaksi askareiden lomassa. Hakalan kirjoitustyyli on jutustelevaa, ja mielestäni aika hauskaa kuunneltavaa pieninä annoksina.

[Markus Lustig · Rating 4 out of 5]

Nautin Hakalan kirjoista ja tavasta kirjoittaa. Ajatuksia provosoiva ja hieman ironisen humoristinen kirjoitustyyli koukuttaa.

Hakalan kanssa on monesta asiasta helppo olla samaa mieltä. Norsu syödään palasina ja isotkin projektit etenevät erissä. Kuuseen kurkottaja kapsahtaa nopeasti katajaan. Ihmisen omat tavoitteet, kunnianhimo ja odotukset saattavat muodostua suureksi esteeksi jos ne estävät käytännön toiminnan. Perfektionisti ei välttämättä menesty yhtään sen paremmin kuin keskiverto - tai menestyy ehkä jopa huonommin.

Hauska kirja lukea ihan vaan kertauksena useampaan kertaankin, jotta muistaa myös olla itselleen ja tavoitteilleen armollinen.

[Antti · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin yhden seminaarin, jossa Juha T. Hakala oli puhumassa. Hän oli todella hyvä puhuja, joka osasi tiivistää olennaisen asian hauskasti kuulijalle. Kerrassaan miellyttävää ja uutta avavaa. Tämän perusteella lähdin lukemaan tätä kirjaa suurin odotuksin, mutta petyin. En saanut koko lukuprosessin aikana kiinni juonesta. Jotensakin sekava ja esimerkiksi kaikki historialliset viittaukset tuntuivat oudoilta ja menivät ainakin minulta ohi. Paljon toistoa ja sekavuutta sekä muka-nokkeluutta, joka minua ainakin lähinnä ärsytti. Jotain jäi kuitenkin käteen ja siksi kaksi tähteä. Suositella tätä on kuitenkin hyvin vaikea!

[Timo Saloranta · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli paljon kirjallisuudesta poimittuja osuvia esimerkkejä tilanteista jolloin liika kunnianhimo on osoittautunut haitalliseksi. Kirjailijalla itsellään tuntui olevan eniten kerrottavaa opiskelumaailman puolelta, jossa esim. perfektionistit saattavat aiheuttaa itselleen hallaa asettamalla liian kovia tavoitteita jotka lopulta lannistavat kannustamisen sijaan. Hyvistä eväistä huolimatta teoksesta jäi hieman epätasainen vaikutelma. Alkupuoliskon perusteella olisin antanut ylimääräisen tähden.

[Tiia · Rating 4 out of 5]

Tiivis ja harkittuja esimerkkitapauksia hyödyntävä teos, joka kertoo kunnianhimon ja oikeanlaisen tavoitteiden asettamisen vaikutuksista ihmiseen. Melko vähälle tarkastelulle jäävät ne ihmiset, jotka jo osaavat säätää tavoitteitaan ja kunnianhimoaan. Kirja keskittyy sen sijaan puhuttelemaan ryhmää, joka paahtaa päivästä toiseen liian isojen tavoitteiden eteen ja joka ennen pitkää uuvuttaa itsensä. Muihin vastaaviin teoksiin verrattuna tästä tekee erilaisen se, että kunnianhimon näkökulma on kohtuu raikas. Koska kieli on mukaansatempaavaa ja nopealukuista, siitä lisäpisteitä.

[Anna · Rating 4 out of 5]

Tuntui, että kirjan aihe poukkoili usein aiheesta toiseen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kirjalija kuitenkin onnistui siinä, mitä hän kirjan alussa toivoi: kirjasta on jäänyt pieni pala mukaani, ja huomaan haastavani perfektionistisia taipumuksiani. Konkreettiset esimerksit akateemisesta ja yritysmaailmasta tekivät kirjasta kiinnostavan luettavan ja havainnoillistivat Hakalan sanomaa. Suosittelen: kirja haastaa ajatusta, että kova työ on hyve.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Tehdään heti selväksi, että en ole selfhelpin ystävä, ainakaan jos sillä viitataan kevyeen itsensä kehittämiseen. Silti tartuin tähän kirjaan jonkun suosituksesta ja kyllä kannatti. Tämä nimittäin on ja samalla vahvasti ei ole selfhelpiä. Itse luonnehtisin kirjaa ennemmin filosofiseksi pohdinnaksi ja vahvasti tieteeseen nojaavaksi analyysiksi siitä, minkälaista on työelämä ja miten sen keskellä
voi omaa pärjäämistään parhaiten kannatella.

[Sanna (tekstuureja) · Rating 4 out of 5]

En luokittelisi tätä self help -genreen, vaikka moni niin tuntuu tekevän. Hakalan kirjoittajan ääni on tunnistettava ja keskustelevuudessaan lähes esseistinen. Hän nostaa tekstissään esiin hyviä pointteja siitä, miksi kunnianhimo ei todellakaan ole aina hyväksi ja miksi parempaan tulokseen voi joskus päästä hölläämällä. Mitään tajunnanräjäyttävää tämä tietokirja ei tarjonnut mutta hyvän ja soljuvan koosteen teemaan kyllä. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja Antti Virmavirran oiva tulkinta toi tekstiin lisätasoa.

[Heta · Rating 4 out of 5]

Muistan suositelleeni kirjaa, joten se oli varmaan hyvä, mutta en muista oikein mitään.

[Valtteri Hirsi · Rating 4 out of 5]

hieman oli toistoa luovuuskirjasta, mutta hieno avaus aiheesta ja antoi myös palasia elämässä eteenpäin.

[Jarkko Laine · Rating 3 out of 5]

Leppoisa, joskaan ei kovin mullistava, muistutus pienempien askelten tärkeydestä ja liiallisen kunnianhimon vaaroista.