Pyhä yhdistää ihmisen jumalaiseen, iäiseen ja ylevään. Pyhät paikat ovat hengen majakoita sieluttomassa ajassamme. Mutta vaikka pyhän maailma olisi nykyaikana unohdettu, se on edelleen todellinen maailman keskus, maailmanpuu ja maailmanvuori. Pyhä Eurooppa on kertomus vaelluksesta tuota keskusta kohti.
Halki vanhan mantereen myyttisten maisemien kulkee muinaisen tradition virtoja, jotka ottavat muotonsa niin ikiaikaisissa uhrilehdoissa ja temppeleissä kuin oman aikamme tulisielujen luomissa pyhäköissä. Aki Cederberg kartoittaa Euroopan uinuvaa sielunmaisemaa ja kulkee hiljaisilta kivisiltä kalmistoilta iäisesti huojuville pyhille puille, keskisen Euroopan salatuille holveille ja hermeettisille puutarhoille - kotimaamme voimapaikkoja unohtamatta.
Pyhä Eurooppa etsii yhdistävää henkeä, joka kohottaisi eurooppalaisten katseen jälleen kohti aurinkoa, taivasta ja tuntematonta. Se etsii ratkaisuja Euroopan ristiriidoille, pyrkii sitomaan yhteen muinaisen menneisyyden ja etäisimmän tulevaisuuden ja sytyttämään liekin hengen hehkuvaan hiillokseen.
Aki Cederberg on helsinkiläissyntyinen kirjailija, muusikko ja elokuvantekijä. Cederbergin esikoisteoksessa Journeys in the Kali Yuga hän kertoo kokemuksistaan Intiassa naga-babojen parissa, jonka traditioon hän on vastaanottanut vihkimysrituaalin. Cederberg asuu perheineen Porvoossa ja toimittaa pohjoisen henkisen perinteen mukaisia riittejä.
Kirjaa koristavat hänen vaimonsa ja matkakumppaninsa Justine Cederbergin ottamat valokuvat.
Parhaimmillaan Pyhä Eurooppa on Cederbergin keskittyessä kuvaamaan kohteita ja henkilöitä. Tämä ilmenee erityisesti Saksaa käsittelevässä osiossa. Kirja sisältää mielenkiintoisia katsauksia alueiden kulttuurihistoriaan ja perinteisiin, ja osa kuvituksesta toimii hyvänä tukena.
Pääosa teoksesta on kuitenkin puuduttavaa toistoa ja tahatonta komiikkaa. Lähes joka aukeamalla juomasarvia nostellaan, uhrimaljoja kaadellaan ja pyhiä runoja lausutaan. Huvittavinta osastoa edustaa saksalaisen kylpylän kattoterassilla tapahtuva Faunin iltapäivän kuuntelu kirjailijan ajatellessa samalla ihmisen velvollisuutta elää elämänsä sankarillisesti. Pohdinta modernin ihmisen hengettömyydestä jää melko pinnalliseksi, ja tylsistyttävät saarnat etnisyydestä ja väestönvaihdoksesta sekä feminismin ja modernin maailman rappeuttamasta uppoavasta lännestä jättävät pohtimaan mitä Cederberg haluaa näillä sanoa, kun hetkeä aiemmin fiilisteltiin 1920-luvun Pariisin dekadenssia ja ajan taiteilijoiden homoseksuaalisuutta. Missä Cederbergin toistamat kansan ja etnisen uskonnon rajat menevät, kun hän on ulkopuolisena osallistumassa vuodenaikariitteihin (joita ajoittain pilaavat väärän näköiset ihmiset ja väärä musiikki)? Missä Cederbergin Euroopan maantieteelliset ja historialliset rajat ovat, mikä on se Eurooppa johon hän kaipaa? Kuuluvatko tähän antiikin globaali Rooma, kolonialistinen Eurooppa tai muut kuin indoeurooppalaiset kansat, ja miksi? Jonkinlaisen välähdyksen hänen ajatukseensa tarjoaa kahdeksas kappale, jossa hän tarkemmin määrittelemättä kuvaa sitä hengen tai jonkinlaisen merkityksellisyyden kokemuksena. Kysymys siitä miksi tätä eurooppalaista henkeä voivat myös tuntea myös hänen amerikkalaiset ja kanadalaiset ystävänsä (mutta ilmeisestikään ei esim. Wewelsburgissa tavattu "lihava aasialainen") jää lukijan vastuulle. Kirjan loppuosan paasaus markkinatalouden, globalismin ja monikulttuurisuuden uhkaamasta Euroopasta tuntuu koomiselta läpi tekstin toistuvan muiden ihmisten solvaamisen ja hurkastelun sekä kalliissa kahviloissa ja ravintoloissa istuskelun jälkeen.
Ensisijaisesti kirja olisi vaatinut tarkempaa toimitusta; samoja asioita esitellään ja käydään läpi toistuvasti useassa osiossa. Matkakirjanakaan teos ei oikein toimi, sillä osioiden järjestys jää epäselväksi eikä eurooppalaisen hengen ja sen alemmuustilan pohdinta varsinaisesti etene mihinkään. Harmittavasti Suomea käsittelevä kappale jää pinnallisimmaksi, sillä Cederbergiä eivät kiinnosta suomalaisten muinaisusko tai rahvaan tavat, kuten hän itse myöntää. Ehkä suomalaiset eivät lopulta kuulu hengeltään hänen myyttiseen Eurooppaansa? Puolet lyhyempänä katsauksena eurooppalaiseen kulttuurihistoriaan keskittyen teos voisi toimia, mutta tällaisenaan se jättää kylmäksi, sillä kirjoittajana Cederberg ei yllä ihailemiensa aristokraattietsijöiden tasolle.
An earnest attempt to diagnose the spiritual malady afflicting Europe through pilgrimages to a combination of Europe's ancient holy sites and places associated with modern artists who have defied the spirit of their age. The book is part travelogue, part history, part spiritual exhortation.
Cederberg continues in the same vein as "Journey's in the Kali Yuga" while this time focusing intently on the native spiritual traditions of Europe. Besides pagan holy sites, he also considers medieval churches, the graves of 20th century eccentrics and artists as well as esotericists who are not widely celebrated due to their political affiliations.
A novel way of considering the spiritual future of Europe.
Vahvasti jakautunut tunnelma kun sain kirjan luettua. Joko 2/5, tai 3/5, riippuen tunnelmasta.
Kirja on katkelmia ihmisen matkasta ymmärtään itseään ja ympäröivää maailmaa muutenkin, kuin vain omien aistien kautta. Ymmärrän tämän matkan tarkoituksen, ja se sai lukijassa hetkittäin hyvinkin vahvan vastakaiun aikaiseksi. Toisaalta, ajoittain teos kompastuu olemaan vain lähinnä lievästi tosikon ksenofobisen skandifanin dadaa.
Ei jälkikäteen harmita, että käytin useamman illan tämän lukemiseen, ja ihan tyytyväisenä palasin kirjan ääreen sitä jatkaakseni, mutta tuskin luen uudelleen. Lähdeluettelosta tuli plussaa.
Kirja esittelee erilaisia paikkoja Euroopassa, joissa pakanalliset perinteet ovat edelleen voimissaan. Tämä ei ole mikään kattava tutkimus, vaan selvästi keskittyy vain niihin paikkoihin, joissa Cederberg on itse sattunut käymään. Teksti oli aika ajoin turhan maalailevaa ja pyrki kaiketi ylevään ilmaisuun, mutta se ei toiminut sitten lainkaan, vaan silloin teksti vaikutti lähinnä koomiselta. Onneksi suurimman osan ajasta kirja kuitenkin pysyi asiallisena - ja kirjoittajan tyyliin myös tottui aika nopeasti.
Suosikkiosiani olivat ne kohdat, joissa Cederberg intoutui kirjoittamaan antimodernistista manifestia. Kukapa ei rakastaisi kunnon palopuhetta, jossa harmitellaan nykyisen aikakautemme hengettömyyttä ja rappiota? Etenkin, kun Cederberg ei paljoa näissä välitä Overtonin ikkunoista tai sen sellaisista, vaan antaa palaa tekstiä, joka oli hilpeän epäsovinnaista: "Ihmisuhraus saattaa tietenkin kuulostaa hieman julmalta, mutta katsoessani nykypäivän hyvesignaloivia, turmeltuneita johtajia, puhumattakaan terroristien, rikollisjengien ja roskaväen lähes loputtomasta kirjosta, alkaa ajatus kieltämättä tuntua hieman nostalgiselta." Cederberg ei myöskään pelkää polttaa siltoja: tässä kirjassa kaikki vaihtoehtoväki ei muodosta iloista vastakulttuurista perhettä, vaan kirjoittaja selvästi halveksuu erilaisia new age -hippejä ja sen sellaisia, jotka sotkevat erilaisia perinteitä yhdeksi synkretistiseksi sopaksi. Hän ei kertaakaan taida käyttää termiä "kulttuurinen omiminen", mutta samanlaisesta ärsytyksestä on selvästi kyse.
Eurooppalainen pakanallisuus yhdistetään nykyisin aika nopeasti uusnatseihin, ja tätä Cederberg harmittelee moneen kertaan - mutta se ei estä häntä esittelemästä Himmlerin Wevelsburgin linnaan kyhäämää natsiokkultismin keskuspistettä. Itse ehkä ajattelen, että olisi ollut fiksumpaa jättää natsijutut kokonaan pois kirjasta, jos ei halua, että vaikka riimuista tulee aina mieleen natsit, mutta kuten sanottu, Cederberg ei selvästi pelkää toimia epäsovinnaisesti. Ja toki kirjassa on myös useampi kohta, jossa harmitellaan monikulttuurisuutta ja todetaan, ettei islam sovi Eurooppaan. Tämä on tavallaan ihan vilpittömän etnonationalistista tekstiä, joskin vähän tavallisuudesta poikkeavasta näkökulmasta.
Harmillisesti kirjassa on paljon lyönti- ja kirjoitusvirheitä, mikä tekee koko teokseen vähän viimeistelemättömän tunnun. Samaa tunnetta vahvistaa se, että muutamat asiat kerrotaan kirjassa kahteen kertaan, ehkä kesken jääneen editoinnin vuoksi. Kirjan fokus myös hukkuu pariin kertaan: teos vaikutti aluksi johdonmukaisesti kertovan pakanallisista paikoista, mutta sitten Cederberg esitteleekin kerettiläisiä ranskalaisia kirkkoja ja okkultististen mystikkojen rakennuttamia kokonaistaideteoksia. Tällainen rikkoo kokonaisuutta ja saa teoksen tuntumaan vähän erikoiselta matka-albumilta.
Tätä ei voi suositella ihan jokaiselle, mutta jos nauttii tavanomaisista poikkeavista (ja provoavista) näkökulmista, niin tässä kirjassa oli kyllä sitä lajia oikein mukava määrä.
Aki Cederbergin kirja on eeppinen ja jylhän lyyrisesti kirjoitettu pyhiinvaellus eurooppalaisten kansanuskontojen ja perinteiden alkulähteille, niiden Pyhille paikoille ja samasta alkuvoimasta ammentaviin uudempiin katedraaleihin.
Teos sekä pysäyttää että kuljettaa lukijansa esi-isiemme ja -äitiemme maailmaan ja siihen myyttiseen alkukotoon, jonka uiniva siemen asuu yhä haudattuna sisimpäämme.
Pyhä Eurooppa kirjan ydinmahla koostuu yhteis-Eurooppalaisen henkisen perintömme etsinnästä ja sen todellisista pakanallisista alkujuurista. Euroopan pyhillä paikoilla vieraileva kirjailija syväluotaa niiden historiaa ja merkitystä tavalla johon en ennen ole törmännyt. Näkökulmana on henkilökohtainen tutkimusmatka sekä kritiikki siitä miten kauas olemme ajautuneet omasta alkuperästämme kadottaen samalla yhteyden pyhään, joka ennen sykki osana sydänvertamme.
Eurooppalaiset luonnontemppelit, pyhät puut, muinaislehdot sekä unohdettujen Jumalten ja esi-isiemme uudelleenlöydetyt palvontapaikat ovat niitä voimakeskuksia, joita Aki Cederberg kirjoissaan esittelee ja tässä valitsemassaan haasteessa hän onnistuu hyvin.
Aikana jolloin postmodernia myrkkyä tihkuvat pohjavirtaukset ja sielutonta ateismia kannattavat kulttuuridenialistit yrittävät uudelleen kirjoittaa alkuperäisen eurooppalaisen kulttuurihistorian oman särkyneen maailmankuvansa peiliksi, Pyhä Eurooppa -kirjan kaltaiset eepokset ovat niitä harvoja majakoita, joiden loisteessa voimme suunnistaa kohti valoisampaa määränpäätä.
Varmastikin yksi kauneimmista ja koskettavimmista kirjoista mitä olen pitkään aikaan lukenut. Paitsi että monet upeat paikat ja ilmiöt saivat arvoisensa kuvauksen, myöskin monia vaikeita teemoja, viime vuosisadan perintöä, on käsitelty erityisellä viisaudella.
This is an outstanding book. Aki Cederberg has written a beautiful and poignant love letter to Europe and to European peoples. Part travelogue, part anthropological and ethnic mythological exploration, part spiritual memoir and reflection, like the continent for which it is written, "Holy Europe" is more than the sum of its parts. This is a call to European people (including those of European descent in other parts of the world) to awaken to their traditions and spiritual home, which while slumbering and vanishing in many ways, is vital and ready to flourish in the light of new torchbearers carrying an eternal fire. I cannot recommend this book enough!
Ei ihan päässyt neljälle tähdelle. Virkistävää luettavaa kuitenkin. Sen yhden tähden ehkä tiputti pois satunnaiset huomiot Euroopan muuttuvasta demografiasta ja tilanteesta tuoden liikaa politiikkaa lukukokemukseen, joka muuten vei pois arjen kiemuroista jonnekin toisaalle.
Every son and daughter of Europe needs to read this book. We cannot fix Europe until we fix our inner selves. This book is a intoxicating memoir and spiritual journey through a land that only we know and understand.
Hyvä läpileikkaus kirjoittajan matkaan pyhän perässä. Tästä saa vaikkapa monia hyviä matkavinkkejä, jos pyhät paikat kiinnostavat. Ennen kaikkea uskalias kertomus siitä miten omaehtoista elämää voi elää ja toteuttaa rituaalien, riittien ja muiden aktiviteettien muodossa nykypäivän maailmassa. Herättää varmasti ajattelemaan ja tutkimaan, ehkä kokeilemaankin, jos lukijalla on aistit avoinna. Oikoluenta ei ole täysin mennyt nappiin tämän ensimmäisen painoksen osalta. Yksi kysymys pyörii mielessäni: Kuka ajoi autoa kaiken tuon juomasarvien kohottelun lomassa?