Mats Hemmingiä ei tunne kukaan. Se johtuu siitä, ettei häntä oikeastaan ole olemassakaan. Mats Hemming on Puolustusvoimien tiedustelun V-jaoksen tuote. Sitäkään ei tunne kukaan.
2000-luvun monisäikeisessä tilanteessa armeijan tiedustelu havahtuu siihen, että pienessä maassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, ei voi olla peitetehtävissä kovinkaan kauaa paljastumatta.
Tiedustelupäällikön, eversti M.S:n ja puolustusvoimien komentajan päätöksellä synnytetään salaiseen asiamiestoimintaan tarkoitettu V-jaos. Se on osa tiedusteluosastoa ilman virallista olemassaoloa. Päällikön ja komentajan lisäksi asian tuntevat vain muutamat henkilöt.
V-jaosta tarvitaan, kun tilanne, joka aluksi näyttää poliisiasialta, muuttuukin vakavaksi sotilaalliseksi ongelmaksi.
Kaarnakarin tyyli sopii hyvin historiallisiin kirjoihin mutta nykyaikaan sijoittuva trilleri tuntui ohuelta. Aihe ajankohtainen ja varmasti myös sisälsi ihan todellisia asioita mutta tuntui silti luettelomaiselta ja eteni sen enempää pohtimatta. Psykologiset trillerit on selvästi se mun juttu, huomaan.
Kaarnakarin kirjoista ei ole tullut aiemmin luettua kun Operaatio Übung, josta pidin erittäin paljon, joten odotukset olivat melko korkealla. Varjo on kuitenkin suurilta osin aika hitaasti etenevä, kun taas tarinan päätös tapahtuu liiankin nopeasti, ja on ehkä hiukan antiklimaattinen omaan makuuni. Lukemisen arvoinen kirja joka tapauksessa, mutta näitä kahta vertaillessa Übung vie selvästi voiton.