Tampere kasvoi väkevän kosken varteen, punatiilisten tehdasrakennusten ympärille. Tänä päivänä maamme korkeimmat rakennukset ulottuvat siellä tehtaanpiippujakin korkeammalle. Mutta niiden varjoissa elävät toisenlaiset tarinat.
Vuoden 1918 sisällissota on kummitellut Tampereella meidän päiviimme asti - myös kirjaimellisesti, aavetarinoiden muodossa. Sodan ratkaisevissa taisteluissa kaatuneiden haamuja on nähty niin Tullikamarilla, Tampereen Teatterissa, Pyynikin alueella kuin Kalevankankaallakin.
Klassisia herraskartanoiden kummituksiakaan ei tarvitse kaukaa etsiä: Näsilinnan palatsilla, Ahlmanin opistolla sekä Hatanpään ja Haiharan kartanoilla on kaikilla omansa. Kirjan tarinoiden myötä vierailemme myös Finlaysonin tehdasmiljöössä, Amurin työläiskorttelissa ja Pispalan puutalokaupunginosassa, joissa kaikissa on nähty värikkäitä ihmiskohtaloita, elämiä ja kuolemia.
Tämä on huikea sarja, jossa on ihan kaikki mitä rakastan yksiin kansiin pakattuna. Paikallishistoria, miljöökuvaus, kummitukset, loistava kieli, vetävät tarinat ja faktantarkistuskin kohdallaan.
Sarjan kanssa pääsee matkustamaan niin ajassa kuin paikassa Tampereelta Turkuun Vaasasta Pohjanmaalle, eri hotelleista aina Viroon saakka. Paikkakuntien erityispiirteet nousevat tarinoissa esiin, historian hetket kerrataan ja kunnioittavasti kohdatut entiset asukkaat viihtyvät vanhoilla kotikulmillaan pyrkien kertomaan tarinansa vielä tuonpuoleisestakin.
Tänään 19.10.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Aaveiden Tampere kummitustarinoita Tammerkosken rannoilta. Aaveiden Tampere kummitustarinoita Tammerkosken rannoilta oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Aaveiden Tampere kummitustarinoita Tammerkosken rannoilta minulla tuli mieleeni Muumilaakson tarinoita sarjan jakso nimeltä Muumipapan muistelmat osa kolme. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. Tammerkoski Veet Tammerkoskessa kiitävät ain, sillalla kuohuja kuunnella sain. Laineiden pauhut, kaupungin sauhut aatokset johdattaa maailmaan vain. Kun Tammerkoskella tummenee yö, sillalla kimmeltää lamppujen vyö. Koski vain pauhaa saamatta rauhaa, Tampereen muistolle syömmeni lyö. Kun Tammerkoskella tummenee yö, sillalla kimmeltää lamppujen vyö. Koski vain pauhaa saamatta rauhaa, Tampereen muistolle syömmeni lyö. https://youtu.be/stk7Mnx4jok?si=vM1UR... 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Tarinat ja jutut ovat paikallishistoriaa omalla tavallaan, siksi tamperelaisen on tämmöinen kirjanen hyvä lukea.
Muutama käsittämätön ilmaisu on kirjaan jäänyt. Tampereen Teatterissa... xx on "torin puoleisessa päädyssä". Tuollaista paikkaa ei varsinaisesti ole, tarkoitetaan Hämeenkadun puoleista päätyä. Tullikamarilla puolestaan parikin asiaa on "Klubin puoleisella ulkoseinustalla". Tämäkin on epäloogista ja tarjoaa kolme vaihtoehtoista seinää. Jokin muukin harhaanjohtava ilmaisu on kirjaan jäänyt, mutta ei pidä antaa niiden liikaa häiritä. Jos ei tuntisi paikkoja, ei olisi noitakaan huomannut.
Vaikka osa kertomuksista oli minulle entuudestaan tuttuja, niin pidin kirjan toteutuksesta. Kiinnostavuutta tietysti lisäsi tuttu kaupunki kummitteluiden tapahtumapaikkana. Kirjoittajat vaikuttivat asiaansa perehtyneiltä ja pidin siitä, että aavetarinoita oli rinnastettu kansanperinteeseen. Olisin mielelläni lukenut lisää, mutta on toisaalta hyvä ettei kirja sorru liikaan jaaritteluun. Lähdeluettelon avulla voi toki syventyä kertomuksiin.
Mielenkiintoinen kirja tamperelaisista kummitustarinoista, joiden kautta oppii samalla paremmin tuntemaan kaupungin historiaa ja kohteita. Loppuu vähän yllättäen - kirja olisi kaivannut vielä jonkinlaisen yhteenvetoluvun.