Matkakirjeitä

by Hannimari Heino, Kristiina Wallin

Genres: Nonfiction

230 pages, Hardcover

Published January 1, 2020

Reviews

[Päivi · Rating 5 out of 5]

Luen kirjaa kuin olisin matkalla. Joku kohta sykähdyttää ja koskettaa omia muistoja, viipyilen siinä hetken ja sitten, vastahakoisesti, jätän sen taakse haikeasti kuten mielimaiseman. Välillä otan sivusta valokuvan, että muistaisin.
Vuoropuhelu ja keskustelu kirjojen välityksellä ilahduttaa. Kirjeet eivät ole vain oman lukeneisuuden esittelyä, vaan todellista kirjeenvaihtoa ja ajatuksiin vastaamista. Kirjeistä tulee ilmi ystävyys ja ystävän kunnioitus. Se on kaunista ja siitä tulee hyvälle mielelle.
Luen hitaasti ja nautin siitä miten kirjoittajien ajatukset tihentyvät myös minulle tutuissa ja tuntemattomissa paikoissa. Ulkoilmakirjat on kiinnostava ajatus. Matkoilla ne havainnot ovat läheisempiä ja nousevat helpommin pintaan. Pidin myös kohdasta jossa koskettiin ja muisteltiin kaupunkien tuoksuja.

[meri]

ei mitenkään huono, paikoin oikein kauniskin, en vain ollut innoissani kun oli tän lukemisen ”vuoro”. jääköön mahdollisesti tulevaisuuteen.

[Mimi · Rating 2 out of 5]

En tiedä johtuiko se siitä, että Puutarhakirjeitä osui ja upposi minuun niin kovasti juuri sen luonnon kiertokulun ja tarkkojen ympäristöhavaintojen vuoksi, mutta tämä ei jättänyt ollenkaan samanlaista tunnetta. Toki se voi johtua myös siitä, kuinka paljon ahdistusta mulla henkilökohtaisesti liittyy (lento)matkustamiseen, vaikkei tämä kirja kokonaisuudessaan edes ole sitä. Ja puhutaan tässä vähän siitä ahdistuksestakin, mutta silti todetaan, että aion vielä lentää. Niin. Sen jälkeen matkalla oleminen alkoi tuntua etuoikeutetulta tekosyyltä, ainakin mulle itselleni, ja se kirvelee syvälle miten paljon näihin ajatuksiin saattoi samaistua.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Aijai, tämä väänsi kovasti veistä haavassa nyt kun koronan takia ei pääse matkustelemaan. Jo pelkkä kuvaus ahtaassa lentokoneessa istumisesta sai kaipuun kyyneleet kohoamaan silmiin. Ja toisaalta oikein ärsytti lukea toisten ihanista matkoista. Mutta kirjan lopussa korona astuu kuvaan näidenkin matkaajien elämää rajoittamaan.

Kirja koostui kahden runoilijan matkakirjeistä toisilleen. Kieli oli kovin runollista ja pohdiskelevaa. Ja paikoin itselle vähän liian korkealentoista. Olisin kaivannut ehkä enemmänkin sitä kaunista matkakuvausta, Eurooppalausten kaupunkien kapeita kujia, valtameren kohinaa ja sitrusten tuoksua. Junaraiteiden kolinaa, romanttisesti rähjääntyneitä huviloita. Ja vähemmän flygskamia, yhdentekevää pohdiskelua esim. ”penkkeilystä”, kirjeitä kotisohvalta.

Kaunis kirja kaiken kaikkeaan, mutta ei sykähdyttänyt niinkuin olisin toivonut. Ideana hyvä, toteutus ontuu.

[Milja · Rating 3 out of 5]

Kauniita / mielenkiintoisia lauseita:

Olemme valoa varpaisiin asti, niin kuin tytöt voivat joskus kesäpäivinä olla.

Meren suuri valo.

Matkojen läpi kuultaa aina toisia matkoja. Omia tai jonkun muun kertomia. Tai vielä toteutumattomia, uneksittuja.

Mutta on myös jälleennäkemisen riemu, Täällä olen! On syleilyjä, kepeän irtonaisia, mutta myös niitä joista ei koskaan haluaisi päästää irti. Sekä odottamista, loputonta odottamista, jonka merkityksen ymmärtää vasta myöhemmin.

[Pirkko Schildt · Rating 2 out of 5]

Too much poetry, too little actual travel experiences. Not flying -option created a bit of drama in it, but not enough.

[Olga · Rating 4 out of 5]

Paljon kaunista kirjoittamista ajasta ja tilasta, siitä miten ne suhteutuvat meihin tai pikemminkin me niihin. Jotain herkkää löytyy jokaisen rivin välistä.