Gotlannissa vietetään Lucian päivää. Perheenäiti Pernilla ei kuitenkaan ole joulutuulella: hänen miehensä ei ole koskaan kotona, ja seitsemänvuotias Tove-tytärkin vain kiukuttelee. Kun Tove katoaa koulun pihalta, kaikki muut murheet häviävät Pernillan mielestä. Kukaan ei nähnyt, minne tyttö lähti tai kenen kanssa. Pimeä laskeutuu, eikä rikostutkija Maria Wernillä ole pakkasen kiristyessä hetkeäkään hukattavaksi.
Anna Jansson: Mustaa lunta, Maria Wernin jouluspessu, vuoden 29. kirja. Halusin lukea lyhyen tekstin ja joulutarinan, mutta tämähän oli tosi lyhyt. Jo pelkkää nimeä ja kantta katsoen, sekä esittelytekstiä tavaten aattelin Maria Langin Lucia-neitoa, joka oli oikein toimivaa vintagea pokkarissa joskus luettuna. Minen tuosta arjalaisesta Lucia-höpötyksestä niin välitä kun olen suomalainen pakana. Mutta koulussa ja vanhainkodilla se voi olla vaihtelevaa sesonki-viihdettä, joulun odotusta arjen katkaisua pimeimpänä aikana. Kunhan vanhukset tietävät, että on kyseessä näytelmä tai kulkue, eikä esim heitä rajan taakse hakemaan tulleet yliluonnolliset hahmot, kuten enkelit.
Mitä nainen pelkää avioliitossa ja parisuhteessa. Mitä vanhempi pelkää kun lapsensa katoaa. Miksi aika ei riitä, miksi sanat ei riitä.
Miksi lapset kiusaavat toisiaan, tai aina sitä yhtä, heikompaa. Julmasti.
Kunnon joulutarina. Mutta ehtiikö Maria Wern mukaan dekkariinsa tarpeeksi ajoissa. 27.12.2020
Näin lyhyeksi minidekkariksi teksti ja juoni on kirjoitettu hyvin: lukija pääsee hyvin mukaan henkilöiden maailmaan ja kadonneen lapsen tapauksen selvittämiseen. Päähenkilö-dekkari Maria on vielä aika sivuosassa tässä varsinaisen päähenkilön ollen Pernilla.