Narsistit Vankilassa: Oikeuspsykologin kertomuksia persoonallisuushäiriöistä

by Pia Puolakka

Mitä tapahtuu ympäristössä, jossa suurimmalla osalla on narsistisia tai psykopaattisia piirteitä? Vankilapsykologi Pia Puolakka kertoo Narsistit vankilassa -kirjassaan oikeita tarinoita vangeista ja heillä esiintyvistä persoonallisuushäiriöistä. Kansantajuisesti kirjoitettu teos vie vankien mielenmaisemaan sekä selittää persoonallisuushäiriöisen käyttäytymistä. Kirja sopii niin heille, joita persoonallisuushäiriöt tai mielenterveysongelmat kiinnostavat, mutta myös heille, jotka haluavat tietää mielenkiintoisia yksityiskohtia vankien maailmasta suljetussa yhteisössä.

Genres: Audiobook, Nonfiction, True Crime, Psychology, Crime, Finnish Literature

213 pages, Hardcover

Published December 4, 2020

Reviews

[Alma · Rating 2 out of 5]

Suosittelen tätä kirjaa niille, joita kiinnostavat narsismin ja psykopatian ilmeneminen suomalaisessa rikollisuudessa sekä vankila/oikeuspsykologin työ. Kirjoittaja kertoo narsismin ja psykopatian piirteistä, näiden persoonallisuushäiriöiden esiintyvyydestä vankilassa sekä kokemuksistaan vankien kanssa työskentelystä ja hieman vankilasta työympäristönä. Hän kertoo myös, millä keinoin vaikeista persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ihmisiä yritetään vankilassa auttaa (etenkin skeematerapiaa ja skeema-ajattelua käydään kirjassa suht. perusteellisesti läpi) ja loppua myöten teos antaa myös lukijalle psykologisia neuvoja omien skeemojen tunnistamiseen sekä persoonallisuushäiriöisten ihmisten kanssa toimimiseen. Puolakan asenne vankeja kohtaan on halki kirjan realistisen-optimistinen ja loppuun saakka toiveikas.

True crime -kirjallisuuden edustajaksi teos on asiallinen. Arvostan sitä, että Puolakka ei - toisin kuin osa tämän alan kirjallisuudesta - ''mässäile'' aiheellaan. Kirjan kustantanut Deadline -kustannusyhtiö vaikuttaa kuitenkin vasta kelkkaan hypänneeltä: nettisivut ovat tuoreet, kirjoja on ilmestynyt vasta kolme ja ainakin tämä kirjan kohdalla yhtiö olisi voinut skarpata kirjoitusasun loppuun hiomisessa. Toistuvat kirjoitusvirheet ja oudot lauserakenteet särähtivät korvaan etenkin äänikirjaveriossa. Muutama esimerkkilause:

''Kyseinen tekijä ei pohtinut lehtihaastattelussa lainkaan itse asiassa sitä, mitä oli tosiasiassa tehnyt tai edes teon seurauksiin'' (38)

''Muovaaminen vaatii vain yleensä sen, ihmisellä on edes jonkinlainen tunteva ja vastavuoroinen aikuinen hoivahahmo kasvun ja kehityksen tukena'' (35-36)

''Hän (oma isä) oli minulle rakas mutta vaikutti elämääni niin hyvässä kuin pahassa enemmän kuin kukaan toinen''. (6)

Kirjoitusvirheiden, erikoisten lauserakenteiden ja kontekstiin epäsopivien fraasien (etenkin ''loppujen lopuksi'') toistuminen kirjassa oli sen verran tiuhaa ja paikoin hämmennystä aiheuttavaa, että miinustan niiden vuoksi yhden tähden, vaikka en yleisesti mikään kielivirhenipo olekkaan. Koska kirjan rakenne oli muuten selkeä ja Puolakalla oli muutoin hyvät jäsentely- ja selittämistaidot, jäin ihmettelemään, mitä kustannusprosessissa oli tapahtunut? Liian kiireinen aikataulu? Oman kustannustoimittajan puuttuminen tai liian löperöt julkaisukäytänteet? En osaa sanoa, mutta julkaisu- ja äänittämiskelpoinen teos ei mielestäni vielä ollut.

[Maria · Rating 1 out of 5]

Dnf at 55%
Todella puuduttava ja itseään toistava, ei mitään uutta

[Junnu · Rating 3 out of 5]

Ihan sopiva kirja kuunneltavaksi eikä liian henkisesti kuormittava jos haluaa ennen nukkumaanmenoa kuunnella ja tykkää true crimen liittyvästä sisällöstä.

Spoilereista en anna varoitusta koska en kerro kirjasta yksityiskohtia (paitsi yhden lauseen otan, koska haluan kertoa siitä oman mielipiteeni).

Mielenkiintoinen kirja, mutta joitain kohtia halusin ottaa ylös:

Kirjailija ei erotellut psykopatiaa ja sosiopatiaa erilleen mikä oli harmi koska monesti kirjassa mainitaan kuinka psykopatia ”syntyy” elinympäristön takia vaikka psykopatiahan on synnynnäinen ja sosiopatia taas voi tulla lapsuuden traumoista ja vaikeasta ympäristöstä.

Psykopatia≠paha on mun mielestä hyvä jokaisen ymmärtää. On olemassa ihmisiä joilla on psykopatia ja ne elää normaalia ”lainkuuliaista” elämää muiden joukossa.

”Ihminen/vauva on syntyessään hyvä” -oli lause mikä mainittiin vain kerran mutta jäi silti tympimään😭. Itse ajattelen että ihminen on syntyessään neutraali, koska ei ole tietoinen yhteiskunnan säännöistä, normeista tai hyvästä ja pahasta.

Kirjassa oli myös paljon toistoa minkä olisi voinut jättää pois.

[Jenna · Rating 2 out of 5]

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, mukavaa että kyseisestä aiheesta on julkaistu suomenkielinen teos. Valitettavasti kirjassa oli paljon kirjoitusvirheitä ja välillä turhaa toistoa. Kirjaa lukiessa meinasin nukahtaa monta kertaa, vaikka en olisi ennen lukemista ollut väsynyt. Ehkä tämä kertoo jotain kirjasta, en tiedä. Lopussa jouduin jopa vähän pakottamaan itseni lukemaan kirjan loppuun. Täytyy siis todeta että kirja oli aika iso pettymys.

[Nadezda · Rating 3 out of 5]

Kirjan nimi ei välttämättä ole ihan paikkansa pitävä, mutta kirja on kuitenkin hyvä sukellus persoonallisuushäiriöihin. Tosin skeemat ja moodit olivat vähän liikaa, kuunnellessa kirjaa todella sekavaa listausta.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen teos persoonallisuushäiriöist ja niiden ilmenemisestä etenkin vankilaolosuhteissa. En voi väittää tietäväni persoonallisuushäiriöistä mitenkään erityisen paljoa, ne kun tuntuvat monesti mielenterveysasioissa jäävän yleisempien - esimerkiksi masennuksen - mielenterveyden ongelmirn jalkoihin. Mielenterveys ja sen järkkyminen sekä persoonallisuushäiriöt kyllä kiinnostavat minua kovasti.

Tämä kirja vaikutti aika perusteokselta persoonallisuushäiriöistä. Sain itse paljonkin uutta mielenkiintoista tietoa, jota toivottavasti voin itse jotenkin hyödyntää tulevaisuuden ammatissani terveydenhoitajana.

Jossain kohti kirja oli hieman pitkästyttävä, kun siinä luettelomaisesti listattiin tietynlaisia luonne-/piirreominaisuuksia. Äänikirjana sen kuuntelu oli kuitenkin miellyttävää ja nopeaa, vaikka aihe itsessään ei välttämättä kovin miellyttävä olekaan. Työ vankilapsykologina kuulostaa raskaalta, mutta myös mielenkiintoiselta. (Minähän siis vieläkin kaukaisesti haaveilen psykologin ammatista, tosin en välttämättä vankilassa ja en ole kouluun hakemassa ihan hetkeen, jos enää ikinä. 3 hakukertaa on ihan tarpeeksi muutamalle vuodelle.) Kiva, että kirjan on kirjoittanut joka, joka oikeasti tietää aiheesta ja jolla on siitä myös työnsä kautta omakohtaista kokemusta.

[Tinker · Rating 3 out of 5]

Kirjan otsikko ja takakansi antavat odottaa raflaavampaa ja viihteellisempää vankilakuvausta. Tämä kuitenkin on kuivan asiallinen, mutta mielenkiintoinen teos. Välillä käsitellään kansantajuisesti psykologian teoriaa. Käydään läpi mm. skeematerapiaa ja persoonallisuushäiriöitä.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Paljon tietoa mm. Persoonallisuushäiriön piirteistä, kuntoutuksesta ja persoonallisuushäiriöisen kohtaamisesta.

[Archenon · Rating 3 out of 5]

Avartava katsaus vankien ja vähän muidenkin mielenmaailmaan ja erityisesti persoonallisuushäiriöihin. Kirja tarjoaa myös hyviä käytännön neuvoja oman toimintansa tarkasteluun ja korjaavien liikkeiden tekemiseen, kun huomaa toimivansa itselleen tai muille vahingollisella tavalla.

Kuitenkin kirjassa on myös pahoja epäkohtia:
- Nimi: silkkaa narsismimuodilla ratsastamista ja antaa huonon kokonaiskuvan kirjan sisällöstä - Tuskin olisin kirjaa lukenut, ellen olisi kuullut siitä muualta.
- Lukemattomat kirjoitusvirheet ja virheelliset lauserakenteet. Ilmeisesti oikoluku on jäänyt pahasti suorittamatta.
- Termin "skeema" käyttö synonyyminä skeematerapiassa korjattavalle tunnelukolle. Tunnelukot kyllä ovat skeemoja, mutta skeema on psykologiassa paljon laajempi käsite. Lainattuna Lääkäriseura Duodecimin lehden skeematerapiaa käsittelevästä artikkelista:
"Skeemalla (kreikk. skhema = kuvio) tarkoitetaan ihmisen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa opittua abstraktia tietorakennetta, joka on kiinnittynyt muistiin. Skeemat ohjaavat automaattisesti tiedonkäsittelyä siten, että informaatiota jäsennetään ja tulkitaan skeemojen mukaisesti. Tällainen informaation prosessointi määrää viime kädessä sen, millaisia havaintoja henkilö tekee itsestään, muista ihmisistä ja vuorovaikutussuhteista ja millaisia merkityksiä hän antaa eri asioille (Mandler 1985)."
Puolakan tavoittelema "skeemavapaa ihminen" ei yksinkertaistaen siis esimerkiksi tietäisi, mikä on "auto" tai omaa nimeään. Oletan termin virheellisen käytön johtuvan siitä, että varsinaisesta tutkinnosta on pitkä aika, ja skeeman käsittely vain välittömästi omaan ammatinharjoittamiseen liittyvässä ympäristössä on saanut termin varsinaisen tarkoituksen hämärtymään. Minulle jäi Puolakasta varsin ammattimainen kuva kirjan perusteella, mutta epätäsmällinen oman ammattitermistön käyttö syö uskottavuutta, ja toisaalta aiheuttaa maallikkolukijoille väärinkäsityksiä.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavaa tietoa narsisteista, psykopaateista ja vaikeiden persoonallisuushäiriöiden synnystä ja hoidosta. Oikeuspsykologina ja psykoterapeuttina Puolakka antaa paljon konkreettisia ohjeita niin narsisteille kuin heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville. Lopussa on vielä ohjeita ihan jokaiselle, ja viimeisen luvun nimi onkin "Tunnista omat häiriöt". Se luku olisi hyvä lukea kaikkien.

Koska kirjan rakenteessa ja kieliasussa olisi ollut melkoisesti parannettavaa, lukien kirja olisi ehkä jäänyt minulta kesken. Johanna Kokko lukee kirjan hyvin, ja suurimmaksi osaksi kuuntelin kirjaa yhdessä mieheni kanssa.

Plussaa siitä, että Puolakka ei sorru mässäilyyn vaan antaa faktojen ja esimerkkien puhua!

[Chalthria · Rating 2 out of 5]

Alussa mielenkiintoista, kun selitettiin kuinka paljon vangeista on psykopaatteja ja psykopaattien käsityksiä omasta itsestään. Tätä kuitenkin oli kirjassa loppupelissä todella vähän, ja nopeasti siirryttiin yleiseen narsismin, psykopatian ja muiden käytöshäiriöiden esittelyyn. Oli myös tuskastuttavan paljon listattuna erilaisia "lapsi" -vaiheita, jotka selittävät ihmisen kasvamisen erilaiseksi. Kaikki juontuu lapsuudesta, joo, ymmärretty. Ei olisi tarvinnut ihan noin paljon luetella kaikkia erilaisia hylkäämisen tunteita ja riittämättömyyttä, vähemmälläkin olisi selvinnyt. Kirjassa olisi mielestäni voinut olla enemmän noiden psykopaattisten ja narsististen vankien kokemuksia elämästä.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Aika raskasta. Ei aihe, vaan teksti. Kustannustoimittajalle olis taas ollut töitä! Hiomatonta tekstiä ja lauserakenteita, jotka kuulostaa ehkä vielä pahemmilta ääneen luettuina. Aika paljon yleistä paasaamista mm. päihteistä, muutenkin aika paljon yleistyksiä. Loputon lista lapsivaiheista joiden merkitys ehkä kirjoittajalle oli suuri mutta todella raskasta kuunneltavaa. Samalla silti aika vähän mitään asiaa.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Luin tätä suosituksen perusteella ja sain sen, mitä halusinkin: vähän lisää ymmärrystä tiettyihin käytösmalleihin, vaikka oma tartuntapinta ei tietenkään ole tasoa psykopaattimurhaaja vankilassa. Kirja on kuitenkin kokonaisuutena lopulta melko tylsä ja toistaa samoja asioita. Kiinnostavia anekdootteja ja esimerkkejä oli onneksi paljon, mutta eivät edes ne jaksaneet kannatella maallikkoa ihan loppuun asti.

[Mari · Rating 1 out of 5]

Ehkä käsitin itse jotain väärin kun olin ymmärtänyt kirjan olevan enemmän viihteellinen. Jokatapauksessa tässä kirjassa ei siis kerrota vankien tarinoita vaan tämä on tietokirja erilaisista persoonallisuushäiriöstä jne. Ja koska tämän lajin kirjallisuutta on jo entuudestaan tarjolla pilvin pimein niin en kokenut tätä kirjaa tarpeelliseksi. Toistoa toiston perään.

[Anne · Rating 2 out of 5]

Hirveän paljon toistoa ja kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Melko asenteellista tekstiä paikoin, seksityöläisten alentamista ja esimerkiksi satanismin vertaamista natsismiin (eli kirjoittaja ei selvästikään ole perehtynyt satanismiin). Kirjan nimi oli herkullinen, mutta sisältö suuri pettymys. Ei jatkoon.

[Jukka Häkkinen · Rating 2 out of 5]

Aiheeltaan kiinnostava kirja vankilapsykologin työstä olisi kaivannut parempaa jäsentelyä ja fokusta. Nyt teksti oli paikoin vapaasti assosioivaa ja toisteista. Olisin myös vähentänyt teoreettista sisältöä ja lisännyt kuvausta käytännön työstä. Teoria ei välttämättä avaudu kovin hyvin lukijalle, jolla ei ole taustatietoja psykologiasta.

[Merja Pohjola · Rating 2 out of 5]

2,5. Mielenkiintoista tekstiä, mutta hyppelehtivää ja itseään toistavaa. Kielioppi- ja kirjoitusvirheet häiritsivät pahasti... En syyttäisi niinkään kirjailijaa kuin kustantajaa. Eikö teillä ole editoijia?!