Hykerryttävä hyvän mielen matka sinivalkoisin siivin eri puolille maailmaa Alisan elämässä kaikki on juuri nyt niin hyvin. On mieluisa työ, rakastava perhe sekä liuta läheisiä ystäviä ja kollegoja. Alisa elää tässä ja nyt, onnenhetki ja työvuorolista kerrallaan. Mutta uraa on takana jo lähes neljäkymmentä vuotta, ja Alisa on suuren päätöksen edessä. Kun hänen pitäisi vastata kysymykseen omasta arvioidusta lentoajastaan, laskeutumisvalot eivät valaise kovin pitkälle tulevaisuuteen. Kertomus kurkistaa verhon ja hymyn taakse, lentoemännän arkeen. Se on täynnä kohtaamisia, pieniä mutta pitkään lämmittäviä.
Aihe oli mielenkiintoinen, mutta itse kirja ei antanut mulle kyllä oikein mitään. Paljon stereotypioita, ja tarinalla ei ollut oikein mitään kunnon kaarta, vaan junnattiin samoissa asioissa ilman minkäänlaista kehitystä. Olisi kaivannut editointia. Olisin halunnut pitää tästä, mutta ei tällä kertaa. Harmi juttu.
Alisa nauttii työstään lentoemäntänä mutta eläkeikä lähestyy. Lämminhenkinen kertomus asiakaspalvelusta ja arjesta hauskoine sattumuksineen, mutta myös vakavampaa pohdiskelua siitä milloin työ muuttuu roolista identiteetiksi, ja mitä käy identiteetille jos tai kun työ loppuu. Alisan positiivisuus saa lukijan hyvälle mielelle haikeista sävyistä huolimatta.
Paikoin Alisalla on ehkä liiankin positiivinen asenne ollakseen täysin uskottava. Toisaalta koska aihe ei ole minulle vielä ajankohtainen, en ehkä tavoittanut aivan kaikkia tunteita rivien välistä. Kuitenkin mukava kurkistus itselle vieraan ammatin maailmaan.
Odotin, että kirja toisi helpotusta matkakuumeeseen, mutta näin ei paria välähdystä lukuunottamatta valitettavasti käynyt. Kokonaisuutena kirjasta jäi hieman hämmentynyt olo. Mikä tässä oli tarkoitus ja pointti? Sinällään kuitenkin sujuvasti kerrottu ja ihan kiva oli lentoemännän työstä lukea.