Halvallasyöjät & Wittgensteinin veljenpoika

by Thomas Bernhard, Tarja Roinila (Translator)

Halvallasyöjien päähenkilö, Koller, on vuosia sitten puistokävelyllä sattuneen koiranpureman seurauksena menettänyt jalkansa. Koiran omistajalta, lasitehtailija Welleriltä saamansa korvaussumman turvin Koller pystyy keskittymään tieteelliseen työhönsä fysiognomian parissa. Se puolestaan saa ratkaisevan käänteen, kun Koller toisella puistokävelyllä yhtäkkiä kävelee vanhan saarnen sijaan vanhan tammen suuntaan ja törmää halvallasyöjiin, porukkaan, joka käy syömässä Wienin yleisessä ruokalassa… Sattumaa ei ole, asia johtaa toiseen, Bernhardin huikea proosa vyöryy epätoivosta slapstickiin ja takaisin. Alkuteos DIE BILLIGESSER (1980).

Vuonna 1982 julkaistu Wittgensteinin veljenpoika on auto-fiktiivinen kuvaus kertojan ja kuuluisan filosofi-Wittgensteinin serkun pojan Paulin ystävyydestä. Kertoja on sairaalassa keuhkosairauden ja Wittgenstein hulluuskohtauksensa takia. Toivottomuuden ja kuolevaisuuden äärellä nämä omalaatuiset henkilöt löytävät tukea ja turvaa yhteisestä intohimostaan musiikkiin, huumorintajustaan ja porvarillista Wieniä kohtaan tuntemastaan vastenmielisyydestä. Teos on ystävyyden ylistys, Bernhardia herkimmillään. Alkuteos WITTGENSTEINS NEFFE (1982).

224 pages, Hardcover

First published January 1, 1982

About the author

Thomas Bernhard was an Austrian writer who ranks among the most distinguished German-speaking writers of the second half of the 20th century.

Although internationally he’s most acclaimed because of his novels, he was also a prolific playwright. His characters are often at work on a lifetime and never-ending major project while they deal with themes such as suicide, madness and obsession, and, as Bernhard did, a love-hate relationship with Austria. His prose is tumultuous but sober at the same time, philosophic by turns, with a musical cadence and plenty of black humor.

He started publishing in the year 1963 with the novel Frost. His last published work, appearing in the year 1986, was Extinction. Some of his best-known works include The Loser (about a student’s fictionalized relationship with the pianist Glenn Gould), Wittgenstein’s Nephew, and Woodcutters.

Reviews

[Jooseppi Räikkönen · Rating 5 out of 5]

Parasta berkkua. Helvetinleiskaa ja rikinkatkuista sappiroisketta, ja silti aina niin ihanan arkista ja latteaa.

"Jollei jo hyvin varhain keskittänyt valtaosaa voimistaan tuon massahulluuden vastustamiseen, joutui auttamatta typeryyden uhriksi, hän sanoi. Mutta hengissä selvitäkseen ihminen joutui alati selviytymään yhtaikaa massasta nimeltä historia ja massasta nimeltä nykyisyys, mikä onnistui vain harvoilta."

Poimin kirjamessuilta kympillä kaikki hyllystäni puuttuvat Bernhardit, vinkkinä kaikille jotka vielä aikovat sinne. Teoksen piste.

[J · Rating 5 out of 5]

Palkitseva lukukokemus mutta myös työläs. Kiinnostavaa kielenkäyttöä, jossa kertojanääni on kuin hieman kuivakka seura baarissa, jonka tarina toistaa liikaa itseään ja kestää liian pitkään mutta jota silti jää kuuntelemaan. Kieli soljuu omalla tavallaan ja jotenkin piirteet jotka jossakin muualla tuntuisivat ärsyttäviltä maneereilta — toimivat ja ovat jopa rohkeita.

[Kenneth · Rating 3.25 out of 5]

I found at our local library a book containing two stories by the Austrian author Thomas Bernhard, “The Cheap-Eaters” and “Wittgenstein’s Nephew”. I have now read the first mentioned story.

“The Cheap-Eaters”

Reading the story containing slightly over one-hundred pages, all in one single paragraph with extremely long sentences, was quite a task. I managed it somehow though. It was tough reading, but also rewarding. Both the story and its language are quite witty and demanding for the reader. I read the book in Finnish translation and must also congratulate the translator Tarja Roinila for an excellent work in something that is close to a mission impossible.

The story is quite philosophic behind its surface. A central concept mentioned in the story is “physiognomy” of which the definition is basically left to the reader. Both the story itself and the language are quite witty and “breathtaking” and demands much of the reader. There is, however, much warm humor too. Freedom of thinking combined with occasional warm humor are central elements of this story.

I read the book in Finnish translation and next some comments on that in Finnish.

FINNISH: Mielestäni kirjan hyvä käännös on sellainen, ettei lukija huomaa lukevansa käännöstä. Tarja Roinilan käännös täytti hyvin tämän vaatimuksen. Tarinan rakenne, esimerkiksi reilu sata sivua pitkiä virkkeitä ja kaikki yhtä kappaletta, asettaa melkoisesti vaatimukset kääntäjälle. Lopputulos on erinomainen, mutta paljon työtä se on varmaan vaatinut.

[Ippe K · Rating 3 out of 5]

2/5, 4/5