Minä ja marttyyri

by Janne Viljamaa

Marttyyri uhraa itsensä, kärsii kaikkien puolesta ja hallitsee ympäristöään vihamielisillä huokauksilla ja mulkoilulla. Silti marttyyriä myös ihaillaan varsinkin työelämässä, sillä rakastamme sankaritarinoita supersuorittajista.
Minä ja marttyyri kertoo havainnollisin esimerkein syyllistämisestä ja henkisestä väkivallasta niin kotona kuin työelämässäkin. Miksi läheisriippuvuus altistaa marttyyrikäyttäytymiselle? Miksi uhrautuja haalii ympärilleen huonosti pärjääviä? Mistä tunnistaa, kun auttaminen muuttuu marttyyrimaiseksi vallankäytöksi?
Vasta kun marttyyri pystyy tutustumaan omiin pimeisiin puoliinsa, hän voi päästää irti aggressiivisesta uhrautuvuudestaan ja antaa muille tilaa kasvaa. Jos taas lähipiiriä myrkyttää marttyyri, omien rajojen vahvistaminen palauttaa ilon ja luovuuden elämään.

Genres: Psychology, Nonfiction

143 pages, Hardcover

Published October 21, 2020

About the author

Janne Viljamaa on sosiaalipsykologi, opettaja ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut useita kirjoja psykologian eri ilmiöistä narsismista aggressioon ja lahjakkuudesta häpeään.

Reviews

[Morthen · Rating 1 out of 5]

Jonkun tai monenkin mielestä tämä kirja voi olla hyvä, mutta täytyy tunnustaa, ettei se ollut omaan makuuni. Nappasin sen uteliaisuudestani käteen kirjaston esittelypöydältä... Vaivoin sain kirjan kahlattua loppuun, moneen kertaan meinasin jättää lukemisen tylysti kesken.

Koska makuja on niin monenlaisia, en halua kirjaa kuitenkaan liiaksi teilata. Ja onhan niin, että omasta mielestä ns. ”huonoista” kirjoista on myös itselle hyötyä, sillä pohtimisen jälkeen voi paremmin oppia tunnistamaan, mistä pitää ja mistä ei.

Minun makuuni kirjassa oli liikaa lokeroimista, yksinkertaistusta, mustavalkoista vastakkainasettelua, syllistämistä, toistoa, muutamia itseäni häiritseviä tekijöitä mainitakseni.

[Roni Laukkarinen · Rating 4 out of 5]

Erinomainen kirja, joka avaa helposti marttyyrimäistä käytöstä, joka on mielenterveyden oirehdinnan alalaji. Marttyyri käyttäytyy epäterveellisesti uhrautuen ja syyllistäen muita. Kirjasta otin ylös kolme lainausta:

"Toisen puolesta uhrautumalla marttyyri tekee itsestään korvaamattoman ja saa valta-aseman. Kun marttyyrin huokailullaan hallitsema sitten kasvattaa itselleen kädet, marttyyristä tulee tarpeeton. Siksi tämän kirjan kannessa marttyyrillä on mustat siivet: hän ei aidosti tahdo päästää itselleen läheisiä ihmisiä vapaaksi ja antaa heidän kasvaa. Siinä missä hyvä opettaja, kasvattaja tai pomo tahtoo tehdä itsestään tarpeettoman, marttyyri tarvitsee reppanansa, jota hän voi holhota ja hallita."

"Jos elämä on eletty marttyyrin sädekehän alla, silloin vastaan tulee myös arvottomuuden tunne: en ollutkaan korvaamaton. Oliko elämäni tarpeeton? Miksi kärsin? Miksi uhrasin aikani? Uhrasinko elämäni oikeiden asioiden puolesta? Olisinko voinut valita toisin? Ihmiselle on luontaista miettiä vaihtoehtoja, jossitella ja spekuloida, mutta elämän lopussa tai vakavan sairauden tai muun katastrofin tullessa kohdalle totuus täytyy hörpätä yhdellä kulauksella.

Elämän voi elää »oikein», voi pysyä väkijoukon keskivaiheilla ja huomaamattomana, äänestää vaaleissa, opiskella tutkinnon, perustaa perheen ja kuitenkin kaikki häviää ja lopulta voi löytää itsensä yksin hämärästä huoneesta pohtimasta valintojaan. Ihminen voi ajaa hybridiautolla, bodata, jumpata, voimistella, kierrättää, käydä töissä, olla aina kiltti ja auttavainen, hymyillä ja olla hyvä naapureille ja eläimille, ja kuitenkin se täydellinen elämä, joka oli eletty täydellisen käsikirjoituksen mukaan, olikin epätäydellinen.

Elämä on tasapainottelua oman egon projektien ja muiden auttamisen ja yhteisen hyvän välillä. Jos tasapainoa ei löydä ja oman tilanteensa ehtii nähdä ennen kuin elämä loppuu, seurauksena on valtava pettymys. Egoistinen, oman nautinnon maksimointi kaduttaa vanhainkodissa ehkä samalla tavalla kuin täydellinen itsensä unohtaminen ja muiden eteen eläminen.

Kun Buddhalta kysyttiin elämän tarkoitusta, hän sanoi: »Etsi tietoa.» Joku toinen on ilmaissut saman niin, että ihmisen kannattaa etsiä iloa elämäänsä asioista, joita ei voi ostaa, kuten rakkaudesta, ystävyydestä, tiedosta, auttamisesta, ystävällisyydestä, tiedosta ja taidosta. Siitä suunnasta ei löydy marttyyrimaista uhrautuvuutta."

Ja johtajuudesta erinomainen kiteytys:

"Johtajan tehtävänä onkin luoda ilmapiiri, jossa tilaa on myös vapaammalle yhdessä olemiselle. Palveleva johtaja hallitsee hyvät ihmissuhdetaidot. Hän on empaattinen, nöyrä ja kypsä myös myöntämään omat virheensä. Hän ei piiloudu asemansa taakse vaan on aito ja antautuu vuorovaikutukseen. Johtajan tehtävä on kuitenkin ottaa asia puheeksi, jos joku organisaation ihmisistä lipsuu kohtuudesta ja vapaa-aika siirtyy työajalle tai maanantait alkavat olla tuottamattomia päiviä, jolloin työpaikalle tullaan vain lusimaan kostean viikonlopun jälkeen. Marttyyrittomassa työelämässä kaikkia asioita uskalletaan käsitellä toista loukkaamatta, avoimesti ja oikeilla nimillä. Arvostavassa kritiikissä luotetaan siihen, että kun toinen tietää, miten tulee toimia ja saa selvät ohjeet, hän toimii fiksusti. Jos on yhden kerran sanottu ja velttoilu jatkuu, toisella kerralla voi olla jo selkeäsanaisempi. Kun ihmiset uskovat, että heitä kuunnellaan, heiltä kysytään ja he saavat itse vaikuttaa omiin asioihinsa, heillä ei ole tarvetta ryhtyä marttyyreiksi, kyräillä, ampua puskasta tai kaivaa kuoppaa organisaation perustukseen."

[Kalle Rosti · Rating 3 out of 5]

Ihan nokkela ja nopealukuinen kirja, paikoittain myös hyviä havaintoja ja neuvoja. Kokonaisuutena jää kuitenkin hajanaiseksi ja pintaraapaisun omaiseksi. Myös vähän sitä vikaa, että huonot piirteet ja arvot = marttyyriutta, hyvät piirteet ja arvot = eivät marttyyriutta, tavoittele siis jälkimmäisiä. Tällainen kaksiulotteisuus ei mielestäni kuvaa ihmisiä kovin hyvin, mutta toimii toki kärjistämisessä ja alleviivaamisessa.