What do you think?
Rate this book
Märta Tikkanen - tyttö joka halusi juosta vetten päällä
Suomenruotsalainen kirjallinen ikoni ensi kertaa toisen kirjailijan silmin.
Nuoremman polven suomenruotsalainen kirjailija Johanna Holmström sukeltaa ihaillun Märta Tikkasen elämään, tuotantoon ja niiden suhteeseen. Holmström käsittelee Märta Tikkasen kirjailijuutta, suomenruotsalaisuutta, lapsuutta, äitiyttä ja roolimalliutta Märtan ystävien ja kollegoiden haastatteluiden kautta.
Keskeisessä roolissa on Märta Tikkasen lisäksi taiteilija-kirjailija Henrik Tikkanen, josta Märta on itsekin kirjoittanut paljon. Miltä heidän hyvin julkinen avioliittonsa näyttää tänään? Millaista oli olla yksi pohjoismaisen feministisen kirjallisuuden uranuurtajista? Mitä hän itse ajattelee menneestä ja tästä päivästä nyt?
Nuoremman polven suomenruotsalainen kirjailija Johanna Holmström sukeltaa ihaillun Märta Tikkasen elämään, tuotantoon ja niiden suhteeseen. Holmström käsittelee Märta Tikkasen kirjailijuutta, suomenruotsalaisuutta, lapsuutta, äitiyttä ja roolimalliutta Märtan ystävien ja kollegoiden haastatteluiden kautta.
Keskeisessä roolissa on Märta Tikkasen lisäksi taiteilija-kirjailija Henrik Tikkanen, josta Märta on itsekin kirjoittanut paljon. Miltä heidän hyvin julkinen avioliittonsa näyttää tänään? Millaista oli olla yksi pohjoismaisen feministisen kirjallisuuden uranuurtajista? Mitä hän itse ajattelee menneestä ja tästä päivästä nyt?
- GenresBiographyNonfiction
432 pages, Hardcover
First published October 1, 2020
7 people are currently reading
190 people want to read
About the author
Johanna Holmström
20 books25 followersJohanna Holmström, född 1981, är uppvuxen i Sibbo men bor numera i Helsingfors. Hon debuterade år 2003 med novellsamlingen Inlåst och andra noveller som nominerades till Sveriges Radios novellpris. Med den tredje samlingen Camera Obscura erhöll hon bland annat Svenska Dagbladets litteraturpris. Hennes roman Asfaltsänglar har översatts till åtta språk. Hon har hyllats som en författare som går direkt på smärtpunkterna i mänskliga relationer och i det komplicerade i att existera som människa.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
February 17, 2021
Mikä on elämäkerta? Mitkä ovat elämäkerran genrepiirteet, joiden on toteuduttava? Miten saa kirjoittaa kirjan toisen elämästä? Kysymykset risteilevät mielessä, kun lukee Johanna Holmströmin kirjaa Märta Tikkasesta – ja sen vastaanottoa. Holmström on pitkillä, rytmikkäillä virkkeillään tehnyt teoksestaan kaunokirjallisen ja tuonut myös itsensä elämäkerturina näkyviin mielipiteineen, kokemuksineen ja peilaten Tikkasen tuotantoa omaan elämäänsä. Ratkaisu on rohkea, välillä jopa uhkarohkean tuntuinen. Onneksi se toimii. Kirjaa lukee mielenkiinnolla eteenpäin, ja siitä löytää paljon uusia näkökulmia – jopa kaltaiseni lukija, joka on viimeisen vuoden sisään lukenut Tikkasen Kaksi-muistelmateoksen ja kirjekokoelman Pakko yrittää kir-. Tässä elämäkerrassa päästään kurkistamaan myös Tikkasen ystävien Åsa Mobergin ja Birgitta Stenbergin kirjeisiin, jotka nekin ovat teräviä, hauskoja ja älykkäitä; ei ihme, että he kolme aikanaan ystävystyivät.
Holmström pui paljon Tikkasten perhe-elämää, joka oli feministille varsin ristiriitaista, ja nostaa konkreettisesti esiin sen, miten lapset kokivat kodin tilanteen 70- ja 80-luvuilla. Erityisesti Robert Tikkasen haastattelussa tulee esiin varsin karuja seikkoja. Erityisen kiinnostavia kirjassa ovat Holmströmin perusteelliset teosanalyysit, jotka valottavat Tikkasen teosten merkitystä näkemyksellä, jota aikalaiskriitikoilla ei oikein voinutkaan olla. (Genremääritelmät Tikkasen kirjoille ovat kyllä välillä mitä sattuu, proosarunosta autofiktioon niitä on käytetty erikoisin tavoin.) 70-luvun pohjoismainen feministinen kirjallisuus tulee myös mielenkiintoisesti laajemmin esitellyksi. Holmströmin tyyli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse mietin että tämä teos kannatti kirjoittaa juuri näin. Kuka olisi edes kaivannut kuivakkaa pönötyselämäkertaa Tikkasesta, joka on avannut elämänsä kirjoihin, ollut teksteissään paljas ja keskusteluja aloittanut tienraivaaja? Etukäteen kohuttuja poistoja ei lukijana huomannut, yksi selvittämättä jäänyt 80-luvun lopun rakastajan nimi jäi kyllä pohdituttamaan...
”Kun ensimmäisen kerran tapasin Märtan Sanitäärinkadulla, valehtelin hänelle. – – Joskus käy niin, että jokin alkaa totuutena, aikeena, mutta joutuu sitten väistymään toisen totuuden tieltä, todemman totuuden, joka on ollut alusta asti olemassa pinnan alla ja joka sitten, vähä vähältä, hankautuu esiin ja paljastuu.” (s. 21)
”En silti vihaa Henrik Tikkasta henkilökohtaisesti, häntä en ole koskaan tavannut. Vihaan hänen kaltaisiaan miehiä sen vuoksi, mitä he edustavat, ja vihani auttaa minua haluamaan muutosta. Silloin, kun Märta kirjoittaa Vuosisadan rakkaustarinaa, hän tietenkin tuntee tuota samaa vihaa.” (s. 191)
”Lukiessani mietin kysymystä: mitä terapiakirjoittaminen on? Miksi juuri naisia syytetään enemmän terapiakirjoittamisesta? – – Kun ajatellaan taidetta, esimerkiksi kuvataidetta, tällä tavoin syntyneitä maalauksia ei ole tapana pitää luonteeltaan terapeuttisina.” (s. 283)
Holmström pui paljon Tikkasten perhe-elämää, joka oli feministille varsin ristiriitaista, ja nostaa konkreettisesti esiin sen, miten lapset kokivat kodin tilanteen 70- ja 80-luvuilla. Erityisesti Robert Tikkasen haastattelussa tulee esiin varsin karuja seikkoja. Erityisen kiinnostavia kirjassa ovat Holmströmin perusteelliset teosanalyysit, jotka valottavat Tikkasen teosten merkitystä näkemyksellä, jota aikalaiskriitikoilla ei oikein voinutkaan olla. (Genremääritelmät Tikkasen kirjoille ovat kyllä välillä mitä sattuu, proosarunosta autofiktioon niitä on käytetty erikoisin tavoin.) 70-luvun pohjoismainen feministinen kirjallisuus tulee myös mielenkiintoisesti laajemmin esitellyksi. Holmströmin tyyli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse mietin että tämä teos kannatti kirjoittaa juuri näin. Kuka olisi edes kaivannut kuivakkaa pönötyselämäkertaa Tikkasesta, joka on avannut elämänsä kirjoihin, ollut teksteissään paljas ja keskusteluja aloittanut tienraivaaja? Etukäteen kohuttuja poistoja ei lukijana huomannut, yksi selvittämättä jäänyt 80-luvun lopun rakastajan nimi jäi kyllä pohdituttamaan...
”Kun ensimmäisen kerran tapasin Märtan Sanitäärinkadulla, valehtelin hänelle. – – Joskus käy niin, että jokin alkaa totuutena, aikeena, mutta joutuu sitten väistymään toisen totuuden tieltä, todemman totuuden, joka on ollut alusta asti olemassa pinnan alla ja joka sitten, vähä vähältä, hankautuu esiin ja paljastuu.” (s. 21)
”En silti vihaa Henrik Tikkasta henkilökohtaisesti, häntä en ole koskaan tavannut. Vihaan hänen kaltaisiaan miehiä sen vuoksi, mitä he edustavat, ja vihani auttaa minua haluamaan muutosta. Silloin, kun Märta kirjoittaa Vuosisadan rakkaustarinaa, hän tietenkin tuntee tuota samaa vihaa.” (s. 191)
”Lukiessani mietin kysymystä: mitä terapiakirjoittaminen on? Miksi juuri naisia syytetään enemmän terapiakirjoittamisesta? – – Kun ajatellaan taidetta, esimerkiksi kuvataidetta, tällä tavoin syntyneitä maalauksia ei ole tapana pitää luonteeltaan terapeuttisina.” (s. 283)
October 25, 2020
Efter skriverierna om boken var jag lite skeptisk. Hur bra kan den vara om Johanna Holmström inte fått skriva så som hon skulle ha velat? Men trots det är boken riktigt bra. Jag både läste den och lyssnade på den, ljudboken vann främst på grund av den strålande uppläsningen av Ylva Ekblad. Det som man missade med ljudbok är bilderna, vilka också är trevliga. Så rekommenderar en kombination av båda!
Boken är välskriven, intressant och givande. Den är en perfekt kombination mellan hyllande och kritisk. Johanna har gjort ett strålande jobb med boken! Märta har varit med om mycket, och även om man är insatt i hennes liv och läst de flesta av hennes bok så får man något ut av den här också! Den skulle ha varit en full pott om namnen som stryks fått vara kvar och Johanna verkligen fått fria händer.
Boken är välskriven, intressant och givande. Den är en perfekt kombination mellan hyllande och kritisk. Johanna har gjort ett strålande jobb med boken! Märta har varit med om mycket, och även om man är insatt i hennes liv och läst de flesta av hennes bok så får man något ut av den här också! Den skulle ha varit en full pott om namnen som stryks fått vara kvar och Johanna verkligen fått fria händer.
December 23, 2021
Johanna Holmströmin kirjoittama elämäkerta Märta Tikkasesta rikkoo mukavasti perinteistä elämäkertakirjoittamista. Kirjoittajan omat kommentit ja varsinkin omat tulkinnat Tikkasen teoksista ovat tervetulleita. Nautin myös Tikkasen teosten aikalaisvastaanoton perusteellisesta esittelystä. Se oli kiinnostavaa ja autenttista ajankuvaa.
En ollut tietoinen Märta Tikkasen vaikutuksesta suomalaiseen ja pohjoismaiseen feminismiin 1970-luvilla. Vuosisadan rakkaustarinan olen lukenut pariin kertaan ja se hiuksia nostattavan rehellisyyden voima on ajaton. En tiennyt myöskään sitä, kuinka käännetty kirja se on. On huimaa, miten aikaansa edellä Tikkanen on ollut. Toisaalta tunnistan Tikkasen taistelun äitiyden ja työelämän sovittamisesta, joka sekin on ajaton aihe. Tarvitaan lisää tikkasia kirjoittamaan ja kertomaan juuri näistä asioista edelleen.
Alkupuolella Henrik Tikkanen saa suhteettoman suuren roolin kirjassa. Jossain vaiheessa hänen hallitseva persoonansa ja alkoholisminsa aiheutti minulle fyysistä pahaa oloa ja tunsin lukevani koko perheen sairaskertomusta. Onneksi Holmström osasi kääntää katseen Märtan taituruuteen. Erityisesti Märtan ystävyys Åsa Mobergin ja Birgitta Stenbergin kanssa lämmitti sydäntä. Naisten kirjeenvaihdossa oli aitoa kunnioitusta ja sisaruutta, välittämistä ja huumoria. Naisenergia ja naisten historia välittyi tästä elämäkerrasta.
En ollut tietoinen Märta Tikkasen vaikutuksesta suomalaiseen ja pohjoismaiseen feminismiin 1970-luvilla. Vuosisadan rakkaustarinan olen lukenut pariin kertaan ja se hiuksia nostattavan rehellisyyden voima on ajaton. En tiennyt myöskään sitä, kuinka käännetty kirja se on. On huimaa, miten aikaansa edellä Tikkanen on ollut. Toisaalta tunnistan Tikkasen taistelun äitiyden ja työelämän sovittamisesta, joka sekin on ajaton aihe. Tarvitaan lisää tikkasia kirjoittamaan ja kertomaan juuri näistä asioista edelleen.
Alkupuolella Henrik Tikkanen saa suhteettoman suuren roolin kirjassa. Jossain vaiheessa hänen hallitseva persoonansa ja alkoholisminsa aiheutti minulle fyysistä pahaa oloa ja tunsin lukevani koko perheen sairaskertomusta. Onneksi Holmström osasi kääntää katseen Märtan taituruuteen. Erityisesti Märtan ystävyys Åsa Mobergin ja Birgitta Stenbergin kanssa lämmitti sydäntä. Naisten kirjeenvaihdossa oli aitoa kunnioitusta ja sisaruutta, välittämistä ja huumoria. Naisenergia ja naisten historia välittyi tästä elämäkerrasta.
November 1, 2020
Älskar Märta Tikkanen, har namngett min dotter efter henne. Jag har läst de flesta av hennes verk. Inte är det konstigt att jag älskar även denna.
Jag lärde mig att det blir väldigt konstigt när en i sin kritik av en bok önskar något annat än det författaren skrivit (det misstaget har jag själv gjort). De finska kritikerna tyckte att Tikkanen skulle skriva mer generellt, strukturellt, politiskt och/eller mer skönlitterärt. Men Tikkanen har rätt att skriva som hon skriver, det personliga ÄR politiskt och inte minst skriver hon förbannat bra.
Jag tycker Holmström gjort ett riktigt bra jobb. Jag tycker det var ett bra val att följa Tikkanens familjs önskemål och stryka namn. Hon väver in sina egna åsikter i texten vilket är helt ok eftersom hon är tydlig med att det är hennes egna.
Jag lärde mig att det blir väldigt konstigt när en i sin kritik av en bok önskar något annat än det författaren skrivit (det misstaget har jag själv gjort). De finska kritikerna tyckte att Tikkanen skulle skriva mer generellt, strukturellt, politiskt och/eller mer skönlitterärt. Men Tikkanen har rätt att skriva som hon skriver, det personliga ÄR politiskt och inte minst skriver hon förbannat bra.
Jag tycker Holmström gjort ett riktigt bra jobb. Jag tycker det var ett bra val att följa Tikkanens familjs önskemål och stryka namn. Hon väver in sina egna åsikter i texten vilket är helt ok eftersom hon är tydlig med att det är hennes egna.
April 3, 2022
Blir både tagen av Märta Tikkanens liv och av Johanna Holmströms sätt att skildra en hel livstid. Det är berättande, reflekterande, kritiskt och granskande, allt jag vill ha av en riktigt bra biografi!
December 31, 2020
Har man läst Märtas böcker och följt debatten kring dom både i Finland och Sverige finns det inte så mycket nytt att hämta här. Och tyvärr tar Henrik Tikkanen mycket plats även i denna bok, fast författaren lovar i början att han inte skulle få det. Stundom ganska tjatigt, med helt onödiga skvallriga detaljer om Märtas älskare. Gillar inte författarens roll i boken, hon borde hållit käft. Dock tämligen intressant och Ylva Ekblad som uppläsare är strålande!
January 4, 2021
Intressant att läsa om Märthas liv, 1960-70 talens samhälls- och debattklimat. Väl uppbyggd, vatoation men ändå en röd tråd. Men boken hade kunnat förkortas, speciellt mot slutet, stampade på stället. Och anefter trädde i mina ögon en mer egoistisk person fram, finns aldrig nån ursäkt att låta sina barn fara illa.
June 21, 2024
Svårt att sätta betyg, kanske 3 för helheten , med de bra delarna gör den värd en 4:a. Jag ogillar hurHolmström tar så mycket plats i boken, som dokumentärfilmare som nödvändigt måste vara i bild när filmen handlar om något helt annat. Soeciellt kapitlet i slutet som inte har någonsomhelst koppling till det resten. Och finns det verkligen någon som är intresserad av varenda blodtrycksmätning och sjukhusbesök Henrik gör?
Nu till det poditiva: boken flyter bra, lättäst (förutom nämna evighetslånga sjukvårdsbeskrivningar). Tikkanen är en underbar författare och det är intressant att läsa mer om henne och hennes plats i samhället, kulturen och debatten. En svår brytperiod för kvinnor- uppfostrade till underdånighet och även om de har starka viljor och ambitioner var det så ingrott i dem och samhället att de var mindre värda att det genomsyrade deras äktenskap- se bara på Willt-Brattström som är en brijant forskare men ändå satt fast i rollen att inte få tillbaka det hon gav. Finns det någon skildring av förhållanden där männen stöttar sina kvinnliga partners i deras yrkesliv? Kom gärna med tips om ni har några!
Nu till det poditiva: boken flyter bra, lättäst (förutom nämna evighetslånga sjukvårdsbeskrivningar). Tikkanen är en underbar författare och det är intressant att läsa mer om henne och hennes plats i samhället, kulturen och debatten. En svår brytperiod för kvinnor- uppfostrade till underdånighet och även om de har starka viljor och ambitioner var det så ingrott i dem och samhället att de var mindre värda att det genomsyrade deras äktenskap- se bara på Willt-Brattström som är en brijant forskare men ändå satt fast i rollen att inte få tillbaka det hon gav. Finns det någon skildring av förhållanden där männen stöttar sina kvinnliga partners i deras yrkesliv? Kom gärna med tips om ni har några!
January 3, 2021
Tässä kirjassa oli oikeastaan aihetta lukuunottamatta pielessä kaikki. Kirjoitustyyli muistuttaa lehtijuttua tai blogitekstiä, jossa kirjoittaja kertoo juoneensa kahvia kirjan nimihenkilön kanssa. Ongelma on, ettei tämä kerronta tuo mitään lisää, vaan on vain höttöistä täytettä.
Tämä vielä menettelisi, mutta kun kirjan sisältö on puoliksi huonosti kommentoitua ja isoilta osin suodattamatonta kirjeenvaihdon esittelyä ja loppu valitusta siitä, miten huonosti Tikkasta on kohdeltu (suomalaisessa) mediassa, niin mitään tarttumapintaa kirjailijan tuotantoon ei muodostu. Kirjoittaja toisaalta tuntuu ihailevan Tikkasta niin paljon, ettei halua sanoa tuotannosta mitään negatiivista, vaan joka kirja on paitsi virheetön, myös edellistä parempi, toisaalta välttelevän täysin Tikkasen kuvailua muuten kuin muiden mielipiteiden kautta.
Kokonaisuus on sekava ja yhdentekevä, lähinnä monisatasivuinen valitus siitä, kuinka kirjailija Tikkasta ei ole ymmärretty mediassa ja tätä perustellaan kritiikeillä, jotka ovat pääosin paremmin perusteltuja ja kirjoitettuja kuin niitä ympäröivä kirja.
Yhtään huomiota ei laiteta edes sille mahdollisuudelle, että kun etenkin Tikkasen tuotannon alkuvaiheessa juuri suomenkieliset lehdet haukkuivat kirjaa, voisi syy olla huonosti onnistuneet käännökset. Ehkä tämä ei ole syy, mutta kun kirjan mielestä kaikkien ongelmien syy on huonot kriitikot, toistaa se nopeasti itseään ja selitys menettää uskottavuutensa.
Sinänsä hieno saavutus, että Holmström onnistuu vieraannuttamaan lukijansa ainakin kolmen kirjailijan, Märta Tikkasen, Henrik Tikkasen ja Johanna Holmströmin, tuotannosta. On ilmeistä, että Märta Tikkanen ansaitsisi parempa.
Tämä vielä menettelisi, mutta kun kirjan sisältö on puoliksi huonosti kommentoitua ja isoilta osin suodattamatonta kirjeenvaihdon esittelyä ja loppu valitusta siitä, miten huonosti Tikkasta on kohdeltu (suomalaisessa) mediassa, niin mitään tarttumapintaa kirjailijan tuotantoon ei muodostu. Kirjoittaja toisaalta tuntuu ihailevan Tikkasta niin paljon, ettei halua sanoa tuotannosta mitään negatiivista, vaan joka kirja on paitsi virheetön, myös edellistä parempi, toisaalta välttelevän täysin Tikkasen kuvailua muuten kuin muiden mielipiteiden kautta.
Kokonaisuus on sekava ja yhdentekevä, lähinnä monisatasivuinen valitus siitä, kuinka kirjailija Tikkasta ei ole ymmärretty mediassa ja tätä perustellaan kritiikeillä, jotka ovat pääosin paremmin perusteltuja ja kirjoitettuja kuin niitä ympäröivä kirja.
Yhtään huomiota ei laiteta edes sille mahdollisuudelle, että kun etenkin Tikkasen tuotannon alkuvaiheessa juuri suomenkieliset lehdet haukkuivat kirjaa, voisi syy olla huonosti onnistuneet käännökset. Ehkä tämä ei ole syy, mutta kun kirjan mielestä kaikkien ongelmien syy on huonot kriitikot, toistaa se nopeasti itseään ja selitys menettää uskottavuutensa.
Sinänsä hieno saavutus, että Holmström onnistuu vieraannuttamaan lukijansa ainakin kolmen kirjailijan, Märta Tikkasen, Henrik Tikkasen ja Johanna Holmströmin, tuotannosta. On ilmeistä, että Märta Tikkanen ansaitsisi parempa.
March 21, 2022
Nyt mä lopetan elämäkertojen lukemisen! Kun en niistä pidä. 😁
Jonotin tätä varmaan vuoden kirjastosta.
Petyin. Olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa. Ihan liian laveasti jaariteltu. Ja liikaa meni sivuraiteille. Käsiteltiin turhan paljon Märtan ystävienkin kirjoja. No, se mikä kirjassa yllätti, oli Märtan katkeruus, kun ei saanut mm Finlandiaehdokkuutta. Ja mysteeriksi jäi, miksi ei sitten kuitenkaan lähtenyt kamalasta liitostaan.
Jossain vaiheessa voisin taas lukea Vuosisadan rakkaustarinan, Miestä ei voi raiskata ja Punahilkan. Luin ne nuorena. Ehkä liian nuorena? Nyt ne voisivat avautua toisella tavalla. Ja Henrik Tikkasenkin kirjoja voisi lukea uudelleen....
Jonotin tätä varmaan vuoden kirjastosta.
Petyin. Olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa. Ihan liian laveasti jaariteltu. Ja liikaa meni sivuraiteille. Käsiteltiin turhan paljon Märtan ystävienkin kirjoja. No, se mikä kirjassa yllätti, oli Märtan katkeruus, kun ei saanut mm Finlandiaehdokkuutta. Ja mysteeriksi jäi, miksi ei sitten kuitenkaan lähtenyt kamalasta liitostaan.
Jossain vaiheessa voisin taas lukea Vuosisadan rakkaustarinan, Miestä ei voi raiskata ja Punahilkan. Luin ne nuorena. Ehkä liian nuorena? Nyt ne voisivat avautua toisella tavalla. Ja Henrik Tikkasenkin kirjoja voisi lukea uudelleen....
December 31, 2020
Kuinka vähän Märta Tikkasesta tiesinkään. Pari kirjaa olen lukenut mutta en juuri muuta. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, jonka luettuani kävin hakemassa myös Henrik Tikkasen kirjan, jotta ymmärtäisin paremmin.
May 12, 2021
Olisin halunnut tykätä tästä paljon enemmän, mutta kirjailijalla on liian vahva ääni ja Henrikillä puolestaan aivan liian suuri rooli vaikka alkuun kovasti vakuuteltiin kirjan käsittelevän vain Märtaa.
July 1, 2021
Vet inte riktigt vad jag ska skriva om denna bok, den är så mycket. Det är svårt att koppla bort Märtas liv i sig och bara bedöma boken. Jag tycker ändå att boken är bra skriven, den har många lager och det är intressant med inlägg av Märtas barn. Dock upplever jag att det inte alltid framgår vem som "pratar" i boken, om det är ett citat, om Märta berättat något eller om det är författarens egna tankar.
I något skede känner jag att det blir lite väl mycket som handlar om Henrik Tikkanen, men på samma gång är det inte så konstigt, med tanke på hur mycket han är i Märtas liv. När han sedan dör i boken så blir jag spänd på hur den utvecklas efter det, men där tycker jag faktiskt att boken tappar fart totalt. Efter Henriks död finns det liksom inget innehåll kvar. Barnen försvinner ut berättelsen och det fokuseras väldigt mycket på Märtas kärleksliv. Jag skulle ha velat ha mera text kring hennes familj och hur livet i övrigt blev för Märta som änka.
Jag ställer mig dock lite samma frågor som författaren gör i boken, vad är Märta Tikkanen utan Henrik? Och efter att ha läst denna bok så funderar även jag att det kanske var så att Märta blev den hon är idag just på grund av Henrik. Jag har inte läst någon av hennes böcker (men ska ta itu med det nu, blev verkligen sugen på det efter denna biografi) men det verkar ju som om hon (nästan) enbart skrivit med avstamp i sitt eget liv. Efter Henriks död kom det ju inte heller lika många böcker.
Summa summarum ändå en läsvärd bok, som tyvärr tappar fart på slutet, och skulle ge den 3,5 i betyg.
I något skede känner jag att det blir lite väl mycket som handlar om Henrik Tikkanen, men på samma gång är det inte så konstigt, med tanke på hur mycket han är i Märtas liv. När han sedan dör i boken så blir jag spänd på hur den utvecklas efter det, men där tycker jag faktiskt att boken tappar fart totalt. Efter Henriks död finns det liksom inget innehåll kvar. Barnen försvinner ut berättelsen och det fokuseras väldigt mycket på Märtas kärleksliv. Jag skulle ha velat ha mera text kring hennes familj och hur livet i övrigt blev för Märta som änka.
Jag ställer mig dock lite samma frågor som författaren gör i boken, vad är Märta Tikkanen utan Henrik? Och efter att ha läst denna bok så funderar även jag att det kanske var så att Märta blev den hon är idag just på grund av Henrik. Jag har inte läst någon av hennes böcker (men ska ta itu med det nu, blev verkligen sugen på det efter denna biografi) men det verkar ju som om hon (nästan) enbart skrivit med avstamp i sitt eget liv. Efter Henriks död kom det ju inte heller lika många böcker.
Summa summarum ändå en läsvärd bok, som tyvärr tappar fart på slutet, och skulle ge den 3,5 i betyg.
February 28, 2022
Helppolukuinen ja mielenkiintoinen kirja. Suosittelen, varsinkin jos on ennen tämän kirjan lukemista lukenut Märtta Tikkasen, Henrik Tikkasen kirjoja (ja miksei myös Christer Kihlmanin, hänetkin kun mainitaan kirjassa useasti).
Kirjassa käydään läpi kahden ihmisen yhteiseloa, sen alkoholintäytteistä ongelmakenttää, julkisesti käytyä nokkapokkaa, näiden heijastumia päähenkilöiden, ja heidän lastensa elämiin. Paljon ovat antaneet yksityisyydestään, saadakseen tehtyä ja myytyä kirjoja, ja osan tästä hinnasta ovat maksaneet heidän lapsensa.
Kirjassa pidin siitä, että sitä varten oli haastateltu myös muita kuin Märtaa. Varsinkin Tikkasten lasten haastattelut, muistelot tapahtumista heidän näkökulmistaan nähtynä, tekivät kirjasta mielenkiintoisen.
Lopussa ollut epilogi oli mielestäni yksittäinen, erillinen, kirjan kirjoittaneen kirjailijan omaa tarinaa ja mielipidettä, jonka olisi mielestäni voinut jättää poiskin. Mutta ehkä silläkin oli tarkoituksensa, kirjoittaja pääsi ehkä työstämään omia traumojaan, pelkojaan, ym, mitkä puettiin tosin feminismin ja ehkä jopa miesvihan asuun.
Kirjassa käydään läpi kahden ihmisen yhteiseloa, sen alkoholintäytteistä ongelmakenttää, julkisesti käytyä nokkapokkaa, näiden heijastumia päähenkilöiden, ja heidän lastensa elämiin. Paljon ovat antaneet yksityisyydestään, saadakseen tehtyä ja myytyä kirjoja, ja osan tästä hinnasta ovat maksaneet heidän lapsensa.
Kirjassa pidin siitä, että sitä varten oli haastateltu myös muita kuin Märtaa. Varsinkin Tikkasten lasten haastattelut, muistelot tapahtumista heidän näkökulmistaan nähtynä, tekivät kirjasta mielenkiintoisen.
Lopussa ollut epilogi oli mielestäni yksittäinen, erillinen, kirjan kirjoittaneen kirjailijan omaa tarinaa ja mielipidettä, jonka olisi mielestäni voinut jättää poiskin. Mutta ehkä silläkin oli tarkoituksensa, kirjoittaja pääsi ehkä työstämään omia traumojaan, pelkojaan, ym, mitkä puettiin tosin feminismin ja ehkä jopa miesvihan asuun.
February 23, 2021
Och jag ska väl heller inte bluddra för mycket mer än att Theo Kallifatides – på tvärs med den egna slafsiga förförståelsen – kanske inte är/var superskön.
April 19, 2021
Todella mielenkiintoinen. Mikä sinulle sitten on ollut tärkeintä? Kirjailijantyössäsi? "Toivoisin, että olen tuonut ihmisille lohtua ja auttanut heitä."
July 7, 2021
Intressant.
Read
March 22, 2024Så så bra!!!
November 26, 2023
Till en början frågade jag mig om en biografi över Märta Tikkanen kan ge något mera än vad makarna Tikkanen själva berättat om sina liv i sin produktion. Bokens många och långa citat från deras böcker ledde ännu i början av boken mina tankar i samma riktning. Men ju längre jag läste boken desto mer övertygad blev jag om bokens förtjänster och märkte att den nog öppnade en mängd nya perspektiv till både Märtas och Henriks litterära produktion och deras liv. Den ger också en fin tidsbild. Bokcitaten, där författaren ställer Märtas och Henriks beskrivningar av samma händelser bredvid varandra, var ypperliga och lockade till att fortsätta läsandet. Ju längre jag kom i boken desto mer entusiastisk blev jag och slutresultatet blev fem stjärnor, med vissa smärre förbehåll.
Johanna Holmström har gjort ett gediget och minutiöst bakgrundsarbete för boken. Hon har lusläst båda makarnas hela produktion, läst bokrecensioner inte bara i rikspressen utan också i landsortstidningar såväl i Finland som i Sverige och haft tillgång till Märtas korrespondens med sina nära litterära vänner mm. Detta allt kompletteras av intervjuer med Märta och även hennes barn. Ur allt detta har hon byggt upp en insiktsfull och medryckande biografi - tackar och gratulerar. Ju längre man kommer i boken, desto djupare tränger den in i läsarens medvetande, ofta så att det riktigt känns i märg och ben. Hon är själv mycket närvarande i texten – mera än biografiskrivare brukar. Några gånger halkar hon kanske lite långt bort från bokens tema, men det stör inte helheten. Tvärtom bidrar det personliga greppet mycket till den angenäma läsupplevelsen. Överlag är hennes egna vinklingar väl motiverade och intressanta. Hon bygger en fin syntes av Märtas konstnärskap i sig, men också i relation till Henrik och hans gärning.
Speciellt intressant är skildringen av skillnaden mellan det allmänna mottagandet av Märtas böcker i Finland och i utlandet, främst då i Sverige. Många finländska recensenter har haft svårt att acceptera Märta som en veritabel författare, medan mottagandet i Sverige och i övriga världen har varit markant positivare. Jag köper nog den feministiska förklaringen – i Finland tycker många att hon bara är ett bihang till sin man, som är den ”sanne konstnären”. Som kvinna noteras inte dina prestationer utomlands i Finland om du inte råkar vara någon fotomodell eller annan nippertippa, då även det minsta och obetydliga kan få stora rubriker i bulevardtidningarna hemma i Finland. I synnerhet gillade jag denna Märtas känga till kritikerkåren: ”Jag tror att kritiker som är elaka är nåtslags språkrör för mänskor – det är de inte. De är språkrör enbart för sin egen aningslöshet och sin ohyggliga rädsla att bli akterseglade. Med den påföljden att de ögonblickligen blir det.” Boken innehåller en mängd förringande citat ur recensioner. Vad sägs till exempel om Tom Sandells konstaterande, att ”Ingenmansland säkert kan hålla måttet som pendang och komplement till poeten Claes Anderssons nya prosabok Bakom bilderna, som jag ännu dessvärre inte har läst” (sic!)?
Boken ger också en god insyn i 70-talets feminism och utvecklingen under därpå följande decennier. Alltid står inte motsättningarna mellan man och kvinna, utan ofta också kvinnor emellan. Detta är ju fullt mänskligt. Vår identitet som människor bestäms ju ändå av mycket annat än kön också.
Av den uppståndelse i media kring de förändringar Märta och/eller hennes intressebevakare krävde i texten innan den publicerades, märker jag nog inget av när jag läser boken. Någon elakt sinnad kunde rentav påstå att allt var ett marknadsföringstrick, men så illa vill inte jag tänka. För helheten är det nog inte nödvändigt att veta namnen på de några individer, vilka inte namnges i boken. För den nyfikne och initierade läsaren framgår det dessutom ur en liten mening vem ”poeten” är.
Johanna Holmström har gjort ett gediget och minutiöst bakgrundsarbete för boken. Hon har lusläst båda makarnas hela produktion, läst bokrecensioner inte bara i rikspressen utan också i landsortstidningar såväl i Finland som i Sverige och haft tillgång till Märtas korrespondens med sina nära litterära vänner mm. Detta allt kompletteras av intervjuer med Märta och även hennes barn. Ur allt detta har hon byggt upp en insiktsfull och medryckande biografi - tackar och gratulerar. Ju längre man kommer i boken, desto djupare tränger den in i läsarens medvetande, ofta så att det riktigt känns i märg och ben. Hon är själv mycket närvarande i texten – mera än biografiskrivare brukar. Några gånger halkar hon kanske lite långt bort från bokens tema, men det stör inte helheten. Tvärtom bidrar det personliga greppet mycket till den angenäma läsupplevelsen. Överlag är hennes egna vinklingar väl motiverade och intressanta. Hon bygger en fin syntes av Märtas konstnärskap i sig, men också i relation till Henrik och hans gärning.
Speciellt intressant är skildringen av skillnaden mellan det allmänna mottagandet av Märtas böcker i Finland och i utlandet, främst då i Sverige. Många finländska recensenter har haft svårt att acceptera Märta som en veritabel författare, medan mottagandet i Sverige och i övriga världen har varit markant positivare. Jag köper nog den feministiska förklaringen – i Finland tycker många att hon bara är ett bihang till sin man, som är den ”sanne konstnären”. Som kvinna noteras inte dina prestationer utomlands i Finland om du inte råkar vara någon fotomodell eller annan nippertippa, då även det minsta och obetydliga kan få stora rubriker i bulevardtidningarna hemma i Finland. I synnerhet gillade jag denna Märtas känga till kritikerkåren: ”Jag tror att kritiker som är elaka är nåtslags språkrör för mänskor – det är de inte. De är språkrör enbart för sin egen aningslöshet och sin ohyggliga rädsla att bli akterseglade. Med den påföljden att de ögonblickligen blir det.” Boken innehåller en mängd förringande citat ur recensioner. Vad sägs till exempel om Tom Sandells konstaterande, att ”Ingenmansland säkert kan hålla måttet som pendang och komplement till poeten Claes Anderssons nya prosabok Bakom bilderna, som jag ännu dessvärre inte har läst” (sic!)?
Boken ger också en god insyn i 70-talets feminism och utvecklingen under därpå följande decennier. Alltid står inte motsättningarna mellan man och kvinna, utan ofta också kvinnor emellan. Detta är ju fullt mänskligt. Vår identitet som människor bestäms ju ändå av mycket annat än kön också.
Av den uppståndelse i media kring de förändringar Märta och/eller hennes intressebevakare krävde i texten innan den publicerades, märker jag nog inget av när jag läser boken. Någon elakt sinnad kunde rentav påstå att allt var ett marknadsföringstrick, men så illa vill inte jag tänka. För helheten är det nog inte nödvändigt att veta namnen på de några individer, vilka inte namnges i boken. För den nyfikne och initierade läsaren framgår det dessutom ur en liten mening vem ”poeten” är.
August 26, 2021
Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, josta tähdet. Vetävä ja selkeä parhaiden lehtitekstien tapaan. Mutta Tikkasen pariskunta on niin vastenmielisen vastuuton kaikessa läheisriippuvuus-alkoholismi-sadismi-masokismi-sekoiluissaan, että oli vaikea lukea kirja loppuun. Lapsen psykoosiin ajava ja jatkuvan känniperseilyn ja kauhut yhdistettynä Märtan kynnysmattona toimimiseen, Henrikin narsismiin ja ympärillä olevien aikuisten totaalinen välinpitämätyömyys lasten hyvinvointia kohtaan on tyrmistyttävää. Minulle tämä ei kyllä näyttäydy minään feminismin uranuurtamisena, vaan sairaana ja tuhoisana kurjuuden maksimointina sekä sstronomisena vastuuttomuutena. Nykyajan realityt ja pienet Seiska-paljastukset ovat lasten leikkiä kun tämä pariskunta ja kustantaja käyttävät lapsen sairautta materiaalina. Huhhuh.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews